Rock, pop, alternative ›

Puna_Ara: Ei jumantsuikkelis!
 
Sain tehtyä Rock'n Roll All Night Longilta Hideaway kappaleen soundin!
Kamoina trankku Yamaha vx-series 15 -vahvari kaheksankytluvulta ja Yamaha sg300, joka myös kasari, ja humpparit on mikkeinä.
 
Nyt on kyllä hyvä fiilis, oon tuosta saundista tykänny aina.
 
Hienoa! Mutta kyllä se saundi lähtee sormista :)

-J: Tämä on vain ehkä fiilishöpinää, mutta se levy vain kuullostaa paremmalta just älppärinä soitettuna.
 
Asiaan liittyen olen kokeillut metsästää kyseistä Lp:tä mutta laatuhan maksaa, parhaillaan Roadrunnerista saa pulittaa (siis itse nähnyt tällä hinnalla) 85 €. Noh, kyllähän Hurriganes on loistavaa kamaa mutta en ole valmis maksamaan noin paljoa sentään vinyylistäkään :D
 
Halvemmat hinnat sisältävä vinyyli onkin ollut sitten korkeintaan VG+ mutta olisihan se makea saada levyhyllyyn Roadrunner-vinyyli.

Kyllä osa Roadrunnerin viehätystä on aina ollut avattavat vinyylikannet. Risto Vuorimiehen Ruskeasuon ratsastustalleilla kuvattu teos on päässyt muunneltuna jopa Aku Ankan Rokkikukot albumin kanteen ja sehän pääsi ainoana suomalaisena edustajana vuonna 1977 Hipgnosisin ja Roger Deanin teokseen Album Cover Album (Dragons World Book).

Atomic Cafe: Kyllä osa Roadrunnerin viehätystä on aina ollut avattavat vinyylikannet. Risto Vuorimiehen Ruskeasuon ratsastustalleilla kuvattu teos on päässyt muunneltuna jopa Aku Ankan Rokkikukot albumin kanteen ja sehän pääsi ainoana suomalaisena edustajana vuonna 1977 Hipgnosisin ja Roger Deanin teokseen Album Cover Album (Dragons World Book).
 
Onhan ne, samoin Rock'N'Roll All Night Longin.

Siirsin tosta toisesta:
 
Eli kysymys kuuluu, että oletteko kuunnelleet/hankkineet näitä Ramu plays Hurriganes tai Spirit of Hurriganes jne levyjä viimeiseltä parilta vuosikymmeneltä? Itselläni on ollut vanhana ganes-hardcore-fanina vähän kaksijakoinen ja nihkeäkin suhtautuminen näihin Rempun "jälkihurriganes"-levyihin. Ehkä siihen vaikutti muutama huonohko keikka, joten näihin levyihin ei ole tullut hirveästi perehdyttyä.

Nyt hankin kuitenkin viime viikolla divarista 1995 julkaistun In the spirit of hurriganes cd:n. Aikoinaan se tuli hätäisesti kuunnelta ja elämään ei jäänyt itselleni kuin Born to Rock-biisi. Mutta anyway, nyt ostin - ja viikon olen kuunnellut putkeen. Ja kyllä on saatanan kova levy. Siis aitoa Rock`n rollia parhaimmillaan! Standback on upea avaus. Sitten Bembroken laulama Juicy Lucy räjäyttää tajunnan. Eikä mannbergin Motorwaykaan jää paljoa noille. Puhumattakaan lopuista biiseistä. En nyt ala tätä yhtään vertaamaan alkuperäisiin Ganes-levyihin. Ei tarvi, eikä kannata.

Koetin tuossa googlettaa, että montako levyä näitä "jälkiganeseja" on ilmestynyt. Jostain syystä en löytänyt yhtään kattavaa listaa. Kun näytti aina vissiin jotain puuttuvan. Onko joku perehtynyt? Tähän voisi laittaa täydellisen listan, jos joku tietäis/jaksais?

Koetin tuossa googlettaa, että montako levyä näitä "jälkiganeseja" on ilmestynyt. Jostain syystä en löytänyt yhtään kattavaa listaa. Kun näytti aina vissiin jotain puuttuvan. Onko joku perehtynyt? Tähän voisi laittaa täydellisen listan, jos joku tietäis/jaksais?
 
Wikipedia kertoo:
 
No Panic (1978)
Sound of Hurrigane (1981)
Zin-Khan (1982)
Message For You (1983)
Vilkuilevat silmät (1985) 4 biisin Maxi-sinkku RIPEP 1
Live at Café Metropol (1985)
Viittä vaille kaks (1987)
Remu plays Hurriganes: Roadrunner Tour (1994)
In the Spirit of Hurriganes (1995)
Taikakivi (1999)
Sticks And Stones (2004)
Remu Goes Rock'n Tango (2009) (tulossa)
 
En itsekään ollut tietoinen tosta Sticks And Stonesista (luoja mikä nimi). Kait tuo biisilistan perusteella on tota Hurriganes tyylistä.

Just kattelin tota Honey Aaltosen kirjaa.. 2001 on näköjään tullu em. lisäksi:
 
Remu & Hurriganes: 30th Anniversary

Mika Kangas: Wikipedia kertoo:
 

 
En itsekään ollut tietoinen tosta Sticks And Stonesista (luoja mikä nimi). Kait tuo biisilistan perusteella on tota Hurriganes tyylistä.
 
Eikös toi Sticks and Stones ollut se levy, missä Remu käsitteli vanhoja ganes-biisejä uusiin kuosiin? Aika huimaa kamaa muistaakseni.

Hösse: Eikös toi Sticks and Stones ollut se levy, missä Remu käsitteli vanhoja ganes-biisejä uusiin kuosiin? Aika huimaa kamaa muistaakseni.
 
Tossa biisilista:
 
"Intro" - 2.55
"Do You Wanna Dance" - 3.43
"Daisy Graze" - 3.53
"Oh My Boogie" - 3.12
"Sticks And Stones" - 4.13
"Sunshine Superman" - 4.05
"I Love You" - 3.33
"Tutti Frutti" - 2.42
"Party" - 3.39
"Whats Ya Numba" - 4.48
 
Onhan tossa Do You Wanna Dance mutta tällä Roadrunner Tour nimisellä livelevyllä on pelkkiä Hurriganes vetoja. Tuli silloin ysärin alkuvuosina. Ja huomattavasti parempi kuin se 1988 comebacklive.

Mika Kangas: Tossa biisilista:
 
"Intro" - 2.55
"Do You Wanna Dance" - 3.43
"Daisy Graze" - 3.53
"Oh My Boogie" - 3.12
"Sticks And Stones" - 4.13
"Sunshine Superman" - 4.05
"I Love You" - 3.33
"Tutti Frutti" - 2.42
"Party" - 3.39
"Whats Ya Numba" - 4.48
 
Onhan tossa Do You Wanna Dance mutta tällä Roadrunner Tour nimisellä livelevyllä on pelkkiä Hurriganes vetoja. Tuli silloin ysärin alkuvuosina. Ja huomattavasti parempi kuin se 1988 comebacklive.
 
Toi "Daisy graze" on muistaakseni Crazy days, ja "Whats ya numba" on Oh baby doll.
Ja noi muutkin nimet tais olla "peitenimiä".

Toi Sticks And Stones on ihan hirvee levy! Se on sellasta jumputusta. En tiiä miks Remu sellasen halus tehä, mutta ei ainakaa mulle uppoo...

Tämä ketju se vaan elää :)
 
Omalta osaltani kannan korteni kekoon.
Ihan sattumalta kuunteluuni sattui "Seven days, seven nights"-albumi.
Vaan johan jysähti! Mitä hittoa oikein tuli ajateltua aikanaan tämän ilmestyessä? Oliko syynä ennakkokäsitykset vai olemattomaakin olemattomampi radiosoitto? Ohitin tämän ihan tyystin. En koskaan kuunnellut tätä levyä läpi.
 
Mutta tämä on helvetin hyvä levy! Ehkä nyt sanoisin jopa mielestäni parhaaksi kokonaisuudeksi.

Clapton ei ole jumala, Järvinen on :)
Muutenkin hyvä bändi. Pitäisi varmaan ottaa taas pitkästä aikaa taas Ganes-kuuri, kun on tullut hörhöiltyä tuolla kuuskyt-luvun psykedelia/hippirokkimeiningeissä (Hendrix, Beatles, Cream), että pääsis taas oikeille raiteille. Omalla kohdalla nuo alku- ja keskivaiheen Ganesit on parhaimpia suomirock-juttuja, ne myöhemmät jutut ei oikeen kolahda.

milkcow s calf: Tämä ketju se vaan elää :)
 
Omalta osaltani kannan korteni kekoon.
Ihan sattumalta kuunteluuni sattui "Seven days, seven nights"-albumi.
Vaan johan jysähti! Mitä hittoa oikein tuli ajateltua aikanaan tämän ilmestyessä? Oliko syynä ennakkokäsitykset vai olemattomaakin olemattomampi radiosoitto? Ohitin tämän ihan tyystin. En koskaan kuunnellut tätä levyä läpi.
 
Mutta tämä on helvetin hyvä levy! Ehkä nyt sanoisin jopa mielestäni parhaaksi kokonaisuudeksi.
 
Noihan on ihan hyviä levyjä noi 80-lukulaiset. Niitten vikahan on se, että niitä verrataan aina Roadrunneriin.

Ite kyllä diggaan suuresti Ile Kallion aikakauden Crazy Days-Hot Wheels-Tsugu Way-levytyksistä. Suoraa humpattelua ja Ile on kovin komppikitaristi. Hoiti soolot ja tuhdin rytmityksen loistavasti.
Myös Live in Stockholm 1977 on raju esitys. Ehkä Ganes juuri parhaimmillaan silloin....

Kyllähän 10/80 on erittäin hyvä ja napakka paketti. Hyviä biisejä, hyvä meininki eikä turhaa venyttelyä. Järvisen soitto on erittäin maukasta ja kurinalaista. Soolot ovat lyhyitä mutta iskeviä.

Ja Jailbird. Tiukka rokkilevy joka toimii! Vain hitit puuttuu...

kaljataiteilija: Ite kyllä diggaan suuresti Ile Kallion aikakauden Crazy Days-Hot Wheels-Tsugu Way-levytyksistä. Suoraa humpattelua ja Ile on kovin komppikitaristi. Hoiti soolot ja tuhdin rytmityksen loistavasti.
Myös Live in Stockholm 1977 on raju esitys. Ehkä Ganes juuri parhaimmillaan silloin....
Keep On Movin' kanssa Ileltä härskin hyvä veto.Sääli vaan kun oli isot saappaat...

SfNysse: Keep On Movin' kanssa Ileltä härskin hyvä veto.
 
Tsekkaa jäsenkuvaukseni.

kaljataiteilija: Ite kyllä diggaan suuresti Ile Kallion aikakauden Crazy Days-Hot Wheels-Tsugu Way-levytyksistä. Suoraa humpattelua ja Ile on kovin komppikitaristi. Hoiti soolot ja tuhdin rytmityksen loistavasti.
Myös Live in Stockholm 1977 on raju esitys. Ehkä Ganes juuri parhaimmillaan silloin....
 
Plussaa ja helevetinmoista komppia!! Näkisin, että olet asian ytimessä.