Hoho, sinähän lohkaisit mehevän huumorivitsin tähän väliin.
Se oli katsos semmoinen henkilökohtainen mielipide. Vaikka kappaleessa olisikin mukana soittamassa kiipparisti, ei se tee siitä epä-kitararockia, ei ainakaan minun mielestäni. "And we'd better not risk another frontal assault. That rabbit's Ärlä!" |
Kyllä se 'teen spirit' ekoilla kerroilla iski kuin miljoona volttia. Hyvä biisi hyvällä levyllä. Se on eri asia jaksaako kys. levyä/biisiä enää niin kuunnella.
Jo vain, iskihän se aikoinaan tajuntaan koreesti, mutta aikansa kutaakin. - Joitain biisejä on kitararockin saralla jäänyt muistojen kalmistoon ikoneina. Sellaisia - jostain syystä - ovat muunmuassa Mountainin Theme From An Imaginary Western ja Tempestin Up and On tai vaikka Ten Years Afterin I'd Like To Change The World. Nimenomaan kitaraosuudet ovat jääneet galloon soimaan ikuisesti. 'The cattle is lowing and The Baby awakes / but Little Lord Jesus no crying He makes'. |
En näe syytä antaa biisin soittokertojen eli kuluneisuuden hämärtää itse biisin merkitystä. Tietenkin on selvä, ettei iskevyys enää ole samaa luokkaa, jos biisin on kuullut 83220 kertaa, mutta jos pystyy olemaan vähän aikaa neutraalilla kannalla, ja muistella vähän ensifiiliksiä biisin kuin biisin suhteen niin on taas helpompi sisäistää kyseinen biisi.
Teen Spirit on loistava, Hotel California on loistava ja Stairway to heaven on loistava. Kyllä aika moni finninaamainen hyypiö osti kitaran kun Nirvanaa kuuli.
En listoista perusta, mutta voisihan tuo paskempikin olla. Kuitenkin mukavan monipuolinen lista, verrattuna siihen mitä olisin odottanut.
Ja joojoo, vähänkö olen Nirvana-fani. Ei tartte näyttää sormella. |
Aleksi-serkku
Prome
Lilli
Tempura