Alice in chains on yksi suosikki bändeistäni ikinä. Laynea ei voi korvata, mutta jotenkin kuitenkin haluaisin bändin jatkavan eteenpäin. jos tulee uusi laulaja, ja uusia levyjä tms. niin tuota bändin nimeä voisi hieman muuttaa.
Joo, Mad Alice tai jotain vastaavaa---
toki on myös kunnioitusta laynea kohtaan että bändi jatkaisi mutta toisaalta kunnioitusta on myös antaa bändin levätä haudassa. miten asiaa nyt haluaa katsoa.
Aivan samaa mieltä. Tuolla bändillä on sellainen fanaatikkojoukko takanaan -sarjassamme elämää isompia yhtyeitä, joskin ehkä pienen piirin juttu?- että vaikka layne sieltä puuttuis, ja nimi on mikä, niin AIC:tä kaikki olis katsomassa.
ilmeisesti kuitenkin kävi ihan loppuvaiheessa niin että cantrell ja staley ajautuivat riitoihin. ainakin jossain tilityksessä layne sanoo ettei halua enää kuulevan ikinä bändistä eikä kukaan bändissä ole enää hänen ystävänsä. tuo haastattelu pätkä muutenkin sisälsi kommentteja joista pystyi lukemaan laynen jo luovuttaneen ja odottavan vain kuolemistaan.
Ettei vaan ollut sitä että cantrell tais polttaa staleyn hihat kun vaati sitä tulemaan soittelamaankin välillä? Heponistien aivoituksia kun ei pirukaan seuraa. Vuonna -99 Layne oli kyllä jo niin huonossa kunnossa ettei edes morello saanut sitä tekemään töitä.
chainssin biisit on kuitenkin niin hyviä ja kauniita että joskus haluan niiden soivan vielä livenä. ja ehkäpä nyt huumehäyryiset sanoitukset saavat erilaisen näkökulman laynen kuoleman jälkeen. kun seuraa bändin levyjen teemoja ja biisien lyriikoiden muuttumista pienestä huumeiden ihannoinnista tuskaan ja epätoivoon mitä ne aiheuttaa, niin toivoo että monet ihmiset löytäisivät niistä voimaa ja elämän ohjeita. ja viisautta jättää jotkin asiat tekemättä.
Mä jäin sanattomaksi, sikälikin että staleyn kappaleissa on sellaista lopunajanmeininkiä, mitä tunnen omassa elämässänikin. Sukulaissielu, kenties? Naurettavaa kommentointia minulta, anteeksi. |
itselleni avautui muutamat AiC:n biisit hieman erilailla sen jälkeen kun tutustuin narkkareiden elämään. etenkin biisi grind kuvaa aika loistavasti aineiden käyttäjän elämää ja fiiliksiä.
nojoo, biisien sanoituksissa on jotain sellaista tunnelmaa minkä tunnen omakseni. lopunalun meininkiä niinkuin Mrq
ilmaisi asian. ja biisien surullinen raskas ja harmoninen fiilis on omiaan täyttämään mun kaaottista sieluani
niin ja tuosta keikasta mikä on tulossa. jostain luin tiedon että keikalla olisi tosiaan useampi laulaja joista tämä damageplanin laulaja olisi yksi. jos olet korvias myöten paskas ja kuses on paras pitää suu kiinni |
Ja Death & Bloated, Crackerman, Where The River Goes...
Levy on aivan perkeleen hyvä. Purple kuitenkin vie ehkä aavistuksen pidemmän korren sävellysten osalta...mutta Corella on "grungempi" meininki joka vetoaa meikäläiseen.
EDIT: Ja tosiaan off topic very much Juostessa alasti pallit hakkaa reittä. |
Antsa
MrQ
käsi
pehko
paavi
HaloOfFlies
miscage