Rock, pop, alternative ›

No, jatketaan vielä aiheesta. Tosiaan tuli "unohdettua" tuossa aiemmin mainittu Power of the Blues - levy, joka ilmestyi tänä vuonna. Ja on todella hieno levy. Semmonen oikea kitara-levy. Rouheaa kitarointia, ihan oikeassa live-hengessä.
Ei ehkä jokapojan mieleen, mutta jos vain Mooresta tai yleensä kunnon kitararokista pitää niin kannattaa tutustua.
 
Itse on tullut oltua jonkinmoinen Moore fani jo tuosta 80-luvun puoliväliltä lähtien. Ensimmäisinä levyinä kolahti RockinŽevery night: Live in Japan ja We want moore levyt, niiden kautta sitten Victims yms. Nykyään hyllystä löytyy lähes kaikki miehen tuotanto, josta pidän laidasta laitaan.
 
Jotain mitä viimeaikaista tulee Mooresta mieleen.
Haastattelu Gibsonin saitilla:
http://www.gibson.com/absolutenm/te … ate.aspx?articleid=115&zoneid=2
 
Uutta - vanhaa materiaalia, Live in Montreux Jazz festival Ž90 + Ž97 DVD. Reilun parin tunnin Moore pläjäys. Kauppoissa käsittääkseni joskus tämän kuun lopulla.
Tässä taatusti hyvä hankinta, varsinkin niille jotka erityisesti tykkää Still got the blues - levystä ja tyylistä.
 
Muuten taas, jos Mooren kitarointi kiinnostaa enemmälti niin yksi mielenkiintoinen pala historiaa on Thin Lizzy Live at Sydney Opera house 1978. Siinä on 24v Moore soittamassa "vasenta laitaa". On melko räjähtävän agressiivista soittoa. Suosittelen tutustumaan tähänkin. Erityisesti tulee mieleen Are you ready - biisi. Siinä saa Melody Maker semmosta kyytiä että ekakerralla nähtyä tais nauru päästä välillä kun kuuli ne soolot!
Tällä videolla on jännä pikku detalji Mooren Ž59 LP.stä (ex. Peter Green). Kuuluisa kitara jossa on se jännä nasaali keskiääni. Moorellahan on siinä tänä päivänä kaulamikki väärinpäin kuten Greenillä ja kehui haastattelussa, ettei halua "oikaista" sitä ettei pilaa soundia. No, tuolla Lizzy videolla mikki jokatapauksessa on oikeinpäin. Liekö mieli muuttunut välillä soundin suhteen vai mikä.. Joku tarina kertoi kitara teknikon kääntäneen sen "vahingossa" kun ei tiennyt Mooren mieltymyksiä.
Mooren Lizzy - visiittien jälkeen aina noiden muiden liisojen kitarointi tyyli (ja ulkonäkökin!) muuntui kummasti Mooren suuntaan, jos ette usko niin katsokaapa Dedication - video...
 
Mooren parasta antia löytyykin runsaasti live-videoilta, jotka varsinkin kitaristeja varmaan kiinnostaa (poislukien Monsters of Rock, joka on mun mielestä kyllä aika huono keikka).
 
We want Moore !

 
Muuten taas, jos Mooren kitarointi kiinnostaa enemmälti niin yksi mielenkiintoinen pala historiaa on Thin Lizzy Live at Sydney Opera house 1978. Siinä on 24v Moore soittamassa "vasenta laitaa".
Eli mies oli siinä 17 ikäinen Skid Rown 34h levyllä??! Wow, respectiä heruu...
 
Tällä videolla on jännä pikku detalji Mooren Ž59 LP.stä (ex. Peter Green). Kuuluisa kitara jossa on se jännä nasaali keskiääni. Moorellahan on siinä tänä päivänä kaulamikki väärinpäin kuten Greenillä ja kehui haastattelussa, ettei halua "oikaista" sitä ettei pilaa soundia. No, tuolla Lizzy videolla mikki jokatapauksessa on oikeinpäin. Liekö mieli muuttunut välillä soundin suhteen vai mikä.. Joku tarina kertoi kitara teknikon kääntäneen sen "vahingossa" kun ei tiennyt Mooren mieltymyksiä.
 
Ei, se oli Peter Green joka oli purkanut kitaransa osiin ja oli vahingossa kääntänyt kaulamikin väärinpäin. Näin soundin Moore-haastattelussa, joka tuli hieman Power of the blues- julkaisun jälkeen ja joka keskittyy kertomaan lähinnä tuosta kitarasta(06/04?). Ei ole pahemmin muuten tullut nähtyä tuota 34h:ta missään, mistäköhän tuon saisi?

Ei, se oli Peter Green joka oli purkanut kitaransa osiin ja oli vahingossa kääntänyt kaulamikin väärinpäin. Näin soundin Moore-haastattelussa, joka tuli hieman Power of the blues- julkaisun jälkeen ja joka keskittyy kertomaan lähinnä tuosta kitarasta(06/04?).
 
Niin, tuolla aiemmalla kommentilla siis tarkoitinkin, että alunperin Greenin jäljiltä mikki oli väärinpäin. Mutta Moorella se oli VÄLILLÄ kuten videolta näkee, jälleen oikeinpäin ja tänäpäivänä väärinpäin. Vaikka Moore kertoo sen olleen kitarassa Greenin jäljiltä, on se joskus siis käytetty irti ja myös oikeinpäin.
 
Tuo "nasaali" ääni ei muuten johdu siitä mitenpäin mikki on kitarassa, vaan mitenpäin magneetti on mikin sisällä. Tuossa kyseisessä kitarassa mikki on siis joskus purettu ja väärin kasattu tai sitten on Gibsonin tehtaalla tullut moka.
 
Ei ole pahemmin muuten tullut nähtyä tuota 34h:ta missään, mistäköhän tuon saisi?
 
Amazon.com; skid row (gary moore). Löytyy CD.nä tuo 34hours.

 
Amazon.com; skid row (gary moore). Löytyy CD.nä tuo 34hours.
 
Ta, mate. Pitänee tottua käyttämään noita nettisivuja levyjä etsiskellessä, tuota kun tuskin löytääkään kaupoista niin helposti.

Gary Mooren Live in Japan rokkaa kyllä ensimmäisestä biisistä lähtien! Rockin' every night.
 
mahtava levy! hinta freerecordissa oli 2.99€

mahtava levy! hinta freerecordissa oli 2.99€
 
Ohoh? Pitäis ettiä melkeen käsiin joistain noista puodeista.

Kattelin tänään Live '84 Bootleg VCD:n, kovaa meininkiä oli silloin . Mooren taustabändikin oli helkkarin hyvä, varsinkin Neil Carter, joka soitti syntikoita sekä kitaraa ja omaa samantapaisen lauluäänen kuin Moorekin. Tää bluesjuttu on ihan ok, mutta kyllä se hevikausi rulettaa meikäläisellä.

Kyllä tuota on mukava kuunnella. Kerran nähnyt livenä kun oli ZZ Topin lämppärinä helsingissä. Harmittavan lyhyen setin soitti silloin, mutta mukava oli nähdä äijä lavalla.

Gary on yks niistä harvoista kitarasankareista jotka osaavat myös laulaa hyvin. En oo henkilökohtaisesti niin hirveen ihastunu Mooren lauluääneen mut sehän on mielipidekysymys.
 
After the War -levy on rautaa alusta loppuun ja parhaiten potkii Running from the Storm. Komeeta riffittelyä.

Todella loisto kitaristi sanon minä. Levyjäkin löytyy