Rock, pop, alternative ›

At the drive-in, glassjaw, the mars volta, sonic youth, tool, smashing pumpkins(kaikki 90-luvun puolella tulleet levyt on ok).

Pink Floyd!

Nämä ovat mun mielestä aika tunnistettavia ja omaperäisiä artisteja/bändejä:
Frank Zappa
Santana
Jimi Hendrix
Camel
Genesis
 
ja vähän uudempia:
Mr Bungle
Devin Townsend ja Strapping Young Lad
Opeth
Tool
Emperor
Satyricon

Sur-rur. Omaperäistä kitarapop/punk-pohjaista musiikkia hienoilla teksteillä. Suomesta.

Usaisamonster

Tähän voin sanoa vain että Pixies. Vaikutti tuossa 1989-1991 Monet myöhemmät yhtyeet ovat sanoneet ottaneensa tästä paljon vaikutteita, mutta mielestäni oikea äitimaa-bändi. Musiikillisesti sisältää paljon mielenkiintoista juttua, enkä edes kummemmin osaa tätä mitenkään perustella. Sen tietää sitten kun kuulee.

Queen(etenkin 70-luvun tuotanto)
Pink Floyd
King Crimson

Therotin
Kidfield
Dragonheros
 
ääh.. ei näin aamulla jaksa olla vakavana, ehkä ei pitäs vastata ollenkaan..
 
ei oo kidfieldin voittanutta. onko se niiden osote viä pystyssä?

Kyllä kait PJ Harveyn voi laskea omaperäiseksi, ja rockiksi.
 
Edit: Ahaa, perusteluja.
 
Harvemmin törmää moiseen naisartistiin rockin puolella. Monipuolinen tulkitsija sarjassaan, irtoaa aggressiivinen/rouhea soundi uskottavammin kuin monelta miespuoliselta yrittäjältä. Pohjalla kuitenkin tumma soundi, joka hivelee ainakin omaa korvaani kivasti. Nättiä äänenkäyttöä, tarkoittaen tällä kertaa jotain aivan muuta kuin särmätöntä/sielutonta ähkimistä ja munille puhaltelua, jota eräätkin radiokanavat tykkäävät suoltaa erinäisten artistien toimesta rutosti.
 
Ja biisit, ne ovat yksinkertaisesti timantteja. Kuudelle studioalbumille ei kovinkaan montaa notkahdusta mahdu. Lienee sekin omaperäistä tai ainakin valtavirrasta erottavaa, että onnistuu säilyttämään laadun uudistuessaan levy levyltä, ja jatkaa tätä edes yli vuosikymmenen. Hieno ura 'jo' tässä vaiheessa takana.
 
Kannattaa kokeilla huolellisesti, siitäkin huolimatta että kantani on aavistuksen verran fanaattinen... Polly Jean on kuitenkin ihana nainen.
 
http://www.pjharvey.net

ei oo kidfieldin voittanutta. onko se niiden osote viä pystyssä?
 
Ei valitettavasti. Ainoastaan vieraskirja: http://www.freebok.net/books/kidfield/view.html

Lapko ja Disco Ensemble

Suosittelen Queens of the Stone Agea. Olen kai maininnut bändin joka ikisessä m.nettiin kirjoittamassani viestissä. Se vaan on niin hyvä! :)
 
Jane's Addictioniltä olen kuullut "Ritual de lo Habitual" -levyn, ja kyllähän niillä on ihan selkee oma soundi (tai ainakin oli 90-luvulla). Ainakin tuohon levyyn kannattaa tutustua.

Lapko ja Disco Ensemble
 
Se vähä mitä näitä olen kuullut rokkasi!

Kyuss iski naulan kantaan! QOTSA /,,/

Jane's Addictioniltä olen kuullut "Ritual de lo Habitual" -levyn, ja kyllähän niillä on ihan selkee oma soundi (tai ainakin oli 90-luvulla). Ainakin tuohon levyyn kannattaa tutustua.
 
Jane's Addiction on parhautta. Farrelin ääni voi monia alkuun ärsyttää mutta toisaalta juurikin sen ansiosta bändi erottuu. Ritual de lo Habitual levy on ihan kovis ja siltä löytyy myös mielestäni paras ikinä biisi: Three Days. Nothing's Shocking on vähän utuisempaa meininkiä mutta mainio levy sekin. Uutukainen Strays ei ihan niin kovasti vanhan Jane-addiktin sydäntä lämmitä mutta menevää rockia sekin. Tutustukaa ihmeessä. While you're at it, tsekatkaa myös Porno For Pyros.

Tässä näitä, joku taisi jonkun jo mainitakin... Tosi oudot tapaukset on sitten oma juttunsa, nämä lienevät enemmän "rokkia" kuitenkin.
 
Mike Pattonin tekemisistä Faith No Moren jälkeen kannattaa tutustua ainakin Fantomasiin (surrealistista kauhumusiikkia Slayer-rummuilla) ja Tomahawkiin (jonkinlainen Mr.Bunglen ja FNM:n sekoitus hyvillä biiseillä. Mit Gas on parempi kuin se eka levy.)
 
Sonic Youth osaa sulattaa vellovan metelin luontevasti osaksi musiikkia.
 
My Bloody Valentine tekee periaatteessa saman kuin Sonic Youth, mutta kauniimmin. Loveless on hyvä kiekko, kuten bändin threadista käy ilmi.
 
Tom Waits on tehnyt ison pinon outoa, rämisevää, mutta kummallisen vetoavaa musiikkia. Swordfishtrombones ('83) kannattaa tarkistaa, tai uudemmista vaikkapa Bone Machine ('92).
 
Mars Volta on kyllä 2000-luvulla omaperäinen bändi. Ainakaan kukaan muu ei ole vastaavassa mittakaavassa tehnyt progelle sellaista kasvojenkohotusta. Tokaa levyä odotellessa...
 
Sitten on nää post-rock ihmetykset, Goodspeed You Black Emperor, Mogwai yms... Ne on joskus omaperäisiä.
 
Ylipäätään tuo kysymys on vähän epämääräinen. On niin vaikea sanoa mikä nyt on omaperäistä. Aina joku on sitä mieltä, että Popeda on helvetin persoonallinen yhtye. Toisaalta melkein jokaisella hyvin tunnetulla yhtyellä on jotain elementtejä, jotka tekevät siitä tunnistettavan, eli siis persoonallisen. Onko siis esimerkiksi HIM vähemmän omaperäinen kuin vaikkapa Sonic Youth? Molemmat sekoittavat tiettyjä elementtejä tietyssä suhteessa, HIMin tapauksessa nuo elementit vain ovat sellaisia, joihin helpommin tulee törmänneeksi. Siksi ne kuulostavat vähemmän omaperäisiltä, mutta eivät välttämättä ole sitä.

täytynee sanoa the Smashing Pumpkins! Että se tulee tarpeeksi useasti mainittua.....ja ei ole muita weezerin kaltaisia!

Pixies! Yllätyin että useammat eivät ole maininneet.

Juu, Pixies ilman muuta. Lisäksi tekee mieli mainita:
Magazine
Porno For Pyros
The Sparks
 
Ja Kotimaisista:
22 Pistepirkko
Circle
All Stars
Ville Leinonen ja Valumo (alkupään tuotanto)
 
...nämä nyt ainakin.

Hmm...todellinen omaperäisyys on hankala käsite, se edellyttäisi ettei oikein sopisi mihinkään kontekstiin. Radiossa ei koskaan soiteta mitään omaperäistä musiikkia.
 
Nykyään "omaperäisintä" musiikkia edustavat post-rock orkesterit kuten God speed you! Black emperor, Sigur Rós, Magyar posse, Radiohead (ainakin jossain määrin), Ozric Tentacles.
 
Mutta eivätpä ole nuokaan orkesterit omassa kontekstissaan niin järin omaperäistä. Yleensä omaperäisyys on sitä, että yhdistää vaan jotain genrejä toisiinsa sellaisella tavalla että se on jotenkin tuoretta. Tiedä sitten miten omaperäistä toi loppujenlopuksi on.