Rock, pop, alternative ›

Ja Video Croissantilla olevassa pätkässä mies kertoo kiintoisaa tarinaa gerbiileistä, joita tungetaan perseeseen putkien avulla seksuaalisen mielihyvän vuoksi..
 
heh.. south parkissahan oli myös tällaista toimintaa :D
 
Samalla videolla on muuten upea liveversio Caffeinesta, jossa Patton antaa näytettä örinätaidoistaan. Mahtavaa! Kunpa vielä nykypäivänäkin tulisi MTV:ltä tommosia livejä.
 
mtv:llä ollaan nykyään ihan liian kiinnostuneita perseen keinuttamisesta. kaikki ne hyvien aikojen metallivideot, joita saattoi tulla keskellä päivääkin, loistavat kokonaan poissaolollaan. joo.. menee off-topiciks taas...
 
king for a days:stä sen verran, että minäkään en aluksi siitä niin erityisesti pitänyt, mutta kärsivällisyys on palkittu. ei siinä huonoja raitoja liiemmin ole. ja trey spruencin luovuudesta kertoo erinomaisesti evidence.

Kestikös muille King for a day-levyn teeman aukeaminen yhtä kauan kuin meikälle? Ostin levyn silloin kun se tuli ulos, ja nyt hiljattain vasta hokasin, mistä koko lätyllä on kysymys. En tietenkään sitä spoilaa teille, miettikää itse, jos ette ole vielä huomanneet.
 
en ole mitään teemaa löytänyt. pistä vaikka pikaviestillä omaa tulkintaasi jos et tänne sitä halua kirjoittaa...

Sen vielä tähän melko käsiteltyyn aiheeseen että ehdottomasti kannattaa hommata kuunteluun tän orkesterin bootleggeja, sillä siinähän bändi on viihdyttävimmillään. Ja myös melko hyvätasoisia on joka kiertueelta saatavilla.

No more faith no more. Niin :o)

Sen vielä tähän melko käsiteltyyn aiheeseen että ehdottomasti kannattaa hommata kuunteluun tän orkesterin bootleggeja, sillä siinähän bändi on viihdyttävimmillään. Ja myös melko hyvätasoisia on joka kiertueelta saatavilla.
 
Näitä on tosin valitettavan vähän tarjolla, (vai mistä näitä nykyään löytää).

vanha ketju, mutta laitetaa silti tänne...
 
olis hienoa tehdä tribuuttilevy jostain fnm:n albumista. suurin himo ois tietty king for a day:n versiontiin, mutta muutkin levyt on kokonaisuudessaan lähes yhtä hyviä. pahimpana ongelmana taitaa olla tarpeeksi monipuolisen (/mielipuolisen) laulajan löytäminen.

Totta. Ja kyllä bordinin rummuttelua vaikee on ohittaa!

vanha ketju, mutta laitetaa silti tänne...
 
olis hienoa tehdä tribuuttilevy jostain fnm:n albumista. suurin himo ois tietty king for a day:n versiontiin, mutta muutkin levyt on kokonaisuudessaan lähes yhtä hyviä. pahimpana ongelmana taitaa olla tarpeeksi monipuolisen (/mielipuolisen) laulajan löytäminen.
 
Nooh...mikäänhän ei ole mahdotonta ja poissuljettua :).

Huihai....
 
Kyllä näin pitkässä juoksussa Angel Dust on osoittautunut parhaaksi levyksi. Siihen ei kyllästy, ei niin millään.
 
Ei muuta, kiitti moi.

Live at the Brixton Academylta löytyvä The Cowboy Song on ehdottomasti bändin parhaita biisejä. Moselyn aikaiseen kamaan en ole tutustunut ollenkaan, mutta kaikki Pattonilla varustetut levyt löytyvät hyllystä ja iskevät pirun kovaa.

Kyllä näin pitkässä juoksussa Angel Dust on osoittautunut parhaaksi levyksi. Siihen ei kyllästy, ei niin millään.
 
Musta on jotenkin käsittämätöntä ettei niin hieno piisi kuin 'Land of sunshine' ole päässyt kokoelmille. Vai olenko ainut jonka mielestä se on loistopiisi?

Tulipa mieleen eräs edesottamus Ruisrokin FNM-keikalta (olisikohan ollut 93 tai jtn), kun joku heitti lavalle jerry-kanisterin, jossa oli jotain mäskiä, jota Patton tietenkin maistoi, irvisteli, kusi pönttöön ja heitti sen yleisöön. Keikan jälkeen leirintäalueen bussissa joku pölkkypää hehkutti, että sen paidalla on Pattonin kusta, noh, pitihän sitä koskea kun ääliö olen itsekin.
 
Itse olen nykyisin enemmänkin Bungle-miehiä, mutta kyllä varsinkin Real Thing ja Angel Dust sutisee levylautasella säännöllisesti.

Olen ilmeisesti yksin mielipiteineni. FNM petras joka levyllä The Real Thingiin asti. Angel Dust oli vielä ihan hyvä, mutta selkä oli jo taittunut. En muista mistä luin, mutta joku sanoi Jim Martin olevan se metallielementti bändissä. Ja kun Martinia ei enää ollut, muuttuivat levyt kuuntelukelvottomaksi kuraksi.
 
Zori.

Olen ilmeisesti yksin mielipiteineni. FNM petras joka levyllä The Real Thingiin asti. Angel Dust oli vielä ihan hyvä, mutta selkä oli jo taittunut. En muista mistä luin, mutta joku sanoi Jim Martin olevan se metallielementti bändissä. Ja kun Martinia ei enää ollut, muuttuivat levyt kuuntelukelvottomaksi kuraksi.
 
Zori.
 
Minulla on aina ollut vaikeuksia päättää "paras" FNM-levy, tällä hetkellä vaaka on kallistunut Angel Dustiin. Levy on hieman vaikeampi, kuin Real Thing ja King For A Day, mutta sitä enemmän se antaa. Tietty, riippuu myös siitä pitääkö enemmän AD:n tarjoamasta syntikka-vetoisesta FNM:sta vaiko rockimmasta tyylistä KFAD:n tapaan... Itse pidän Faith No Moren vahvana puolena juuri sitä että nämä mainitsemani kolme levyä ovat melko erilaisia. Album Of The Yearilla on neronleimauksia, mutta kokonaisuutena hieman pettymys.

Olen ilmeisesti yksin mielipiteineni. FNM petras joka levyllä The Real Thingiin asti. Angel Dust oli vielä ihan hyvä, mutta selkä oli jo taittunut. En muista mistä luin, mutta joku sanoi Jim Martin olevan se metallielementti bändissä. Ja kun Martinia ei enää ollut, muuttuivat levyt kuuntelukelvottomaksi kuraksi.
 
Zori.
 
Et ole yksin ainakaan Martinin suhteen, mun mielestä se on hyvällä tavalla yksinkertaisen omintakeinen soittaja soundeineen. Eli siinä porukassa just se hiukka yksinkertainenkin perusjuttuihin pohjaava metallijannu, jota on vaikea kuvitella Pattonin kaltaisen kokeellisen, älyllisen ja vaikean tyypin aisapariksi, eli tietäähän sen mitä siitä seuraa. Kait... Puska-analyysia... hehe.
 
Vaikkakin soittajana arvostan paljon enemmän Trey Spruancea, niin Martinin keskiäänisen honottava soundi oli aika keskeinen osa FNM:n kokonaissoundia. Siinä oli jotain omalaatuista särmää, vaikkei se sinänsä mitään ihmeellistä soittoa ollutkaan/olekaan. King for a day ja Album of the Year eivät ole mulle ikinä oikein kolahtaneet, en tiedä miksi, vaikka on niissäkin hetkensä...
 
The Real Thing on minulle se kovin levy. En tiedä olisiko toisin, jos olisin kuullut ensin uudempaa tuotantoa, kun tuohon Realiin liittyy niin paljon hyviä tietyn iän muistoja.

Angel Dustia heikentää erityisesti aivan karmeat saundit. KFAD:lla bändi on parhaimmillaan, musiikki kulkee mainiolla tavalla ja biisit ovat loistavia! Angel Dustissa lisäksi hirveät kannet...

Musta on jotenkin käsittämätöntä ettei niin hieno piisi kuin 'Land of sunshine' ole päässyt kokoelmille. Vai olenko ainut jonka mielestä se on loistopiisi?
 
Et ole. Land of Sunshine on erinomainen.

king for a day, fool for a lifetime on 90-luvun tärkein rock-levy. on.

The Real thing
 
Ihan paras levy. Ja Angel dust, se vaan vaatii aluks totuttelua. King for a day, fool for a lifetime on kans must.

Angel Dustia heikentää erityisesti aivan karmeat saundit. KFAD:lla bändi on parhaimmillaan, musiikki kulkee mainiolla tavalla ja biisit ovat loistavia! Angel Dustissa lisäksi hirveät kannet...
 
Niistä on kaksi eri versiota, kansista siis.