Rock, pop, alternative ›

Olisihan se nyt jumalaare noloa, jos nuo liian suuriin vaatteisiin pukeutuvat lippalakkipäiset skeid... siis skeittaajat kuuntelisivat Beatlesia ja WASPia.
 
Järkyttävä visio..:-D
 
Olikos se Ozzyn levyn kuva kun äijällä oli kajalit silmillä ja tukka komeasti pörhössä? Toisaalta, onko niistä Bark at the moonin ihmissusimaskeista nyt kovinkaan pitkä matka enää pelleilyyn...
 
Kyllä.Juuri tuon Ultimat sin -levyn aikoihin. Sinällään levy on kyllä hyvä (esim.Killer of Giants).Minulla on se käsitys ,että Bark at the moon -homma oli tehty kieli tukevasti poskessa.
 
Taisi muuten tuohon kasarihevilookin häviämiseen vaikutta speed/thrash -metal aika ratkaisevasti? Sen suosion kasvaessa tiputeltiin "röyhelöitä" pois hevimaailmassa.Jo No more tears -levyn videoissa oli Ozzyltäkin permis hävinnyt.Ja taisi Motley Cruekin Dr Feelogood -levyn aikoihin "laimentaa" glam-rock -tyyliään?

EDIT:Ups,meinasi tulla sama viesti kahdesti..

Sinällään levy on kyllä hyvä (esim.Killer of Giants).Minulla on se käsitys ,että Bark at the moon -homma oli tehty kieli tukevasti poskessa.
 
Minäkin muistelin että se Ultimate sin on ihan laadukas, vaikka vähän "hittihakuinen" taisi ollakin... Eiköhän nuo kaikki Ozzyn ja aikaisemmin Sabbathinkin jutut ole vähän huumorilla tehty.
 
Taisi muuten tuohon kasarihevilookin häviämiseen vaikutta speed/thrash -metal aika ratkaisevasti?
 
Taidat muuten olla ihan oikeassa. Että sinänsä ihan terve ilmiö oli tuo spiidi/vastaava. Tosin niiden bändien myötä tämä heviksi kutsuttu musiikki sitten pikkuhiljaa muuttui enemmän ja enemmän sellaiseksi, että se ei enää ns. vanhan liiton miehiin kolahda.

Joo, mulla alko toi musankuuntelu aika pitkälti W.A.S.P.:sta, ekasta levystä (jumankauta 20 vuotta sitten!!! I'm too old for this shit...) ja fledan kasvatus + skebansoitto. Emmä osaa oikeen sanoa mitään em. bändin lapsellisuudesta. Sehän oli Blackien mukaan heavymetal-teatteria. Tarkoitus oli tarjota myös jotain nähtävää sen sijaan, että äjjät seisoo tumput suorina seipään nielleenä, jalassa farkut, niinkuin kaikilla muillakin. Okei olihan joku Alice Cooper tehnyt vastaavaa jo 70-luvun puolella (vai jo aiemmin) ja onpa tainnut Kiss-niminen soitin ja lauluyhtye mm. leikkiä verellä, puhaltanut tulta ja pukeutunut "hassusti." Hind sight is always 20-20, mutta kai se järkevän tai ainakin "rankan" tuntuista hommaa jolla saatiin jengiä keikoille ja levyt myi sikana. Tuskinpa W.A.S.P. olisi enää mukana kuvioissa edes siinä mitassa mitä se nykyään on ellei olisi ollut niitä blood and guts juttuja aikoinaan. Vaan eipä näy paljoa pipopäisiä finninaamoja W.A.S.P.:in The Sting DVD:n yleisössä. 30 kymppisiä tai päälle (ilman pipoa ja aikapitkälti ilman finnejä.)
Tulipa vuodatus. Yikes!

Mötley Crüe, huh huh! Naurettavia pellejä, huonoja biisejä, huonoja soundeja, huono laulaja, huono kitaristi. Mitä vielä? Huonoja ihmisiä. Joku ihme viehätys Mötiköissä kuitenkin on, koska pienessä (tai suuremmassakin) punaviinissä niitä tulee tasaisin väliajoin levysoittimessa pyöriteltyä. Kai se johtuu pellehevin aiheuttamasta aivovauriosta, muuta selitystä en keksi.
 
Eieieiei..
Oli SUN kasaribändis ja sitten Mötley Crue erikseen

"pellehevi"-bändeissä on muutamia, joita minäkin joskus salaa kuuntelen suuremmallakin antaumuksella. Hyvä esimerkki on Aerosmith.
 
Minä en kyllä aerosmithiä laskisi "pellehevi"bändeihin. Ei mielestäni täytä kriteerejä.

Tunnustan. Mutta on sitä paljon kyseenalasempaakin tullu tehtyä.

Ozzy ja Ultimate Sin edustaa ehkä parhaiten sitä omaa lapsuutta.

Noihan on kaikki TUKKAhevi bändejä!
 
- No mitkäs, jollei nämä... - ole niitä SUKKAhousuhevibändejä?

Jos sais mainita ihan vaan pelle-hevi bändin? Dream Theater *tirsk* :)

Hyvää ja kaunista musiikkiahan se. Tosin waspin 80-luvun aikainen tyyli ei vedä hölmöydessään vertoja maskiaikojen KISS:lle, puhumattakaan levyn Asylum aikaisesta, huh huh.
 
Sanaleikki, jeesusmetallia sanotaan white metalliksi ja mikäli siinä olisi vielä sankarihevielementti mukana sitä voisi kutsua white power metalliksi. Päivän puujalka on virallisesti lausuttu.

Sanooko nimi Ironcross mitään? Jos ei, niin kyseessä on turkulaista "tough rockia". Kannattaa tutustua jos haluaa saada hyvät naurut! :)

mitäs vikaa kasari hevis o???

WASP on ja tulee aina olemaan kova, mötikät ei niinkään.

Sanooko nimi Ironcross mitään? Jos ei, niin kyseessä on turkulaista "tough rockia". Kannattaa tutustua jos haluaa saada hyvät naurut! :)
 
Elkää ny, muutama ihan loistav biisi sentään... muutoin kyllä oli varsin kornia... livenä toimi.

Elkää ny, muutama ihan loistav biisi sentään... muutoin kyllä oli varsin kornia... livenä toimi.
 
Eye For an Eye on aika hyvä veisu.

Minä en voi tuosta oikein sanoa mitään,kun synnyin juuri 80-luvun jälkeen,mutta edelleenkin mielestäni paras musiikki tuli kasarilta.Aina Twisted Sisteriä ja WASPia myöten.
Ampukaa minut,jos suututte.

Ainoa diggailemani ehkä jotenkuten kasarihevibändiksi haukuttava bändi oli Savatage. Muistan, että kaveri nauhoitti c-kasetille Metallican Master of Puppets-vinyylinsä, mutta luukutinkin enemmän toiselta puolelta löytyvää Savan Hall of the Mountain King-levyä. Ja pitihän Sirens, Dungeons are Calling ja Mountain King vielä cd:näkin hommata, hiton hienoja riffejä ja soolojahan nuo ovat täynnänsä.

En koskaan.

Van Halen
Extreme
White Lion
Whitesnake
Winger
Lynch Mob
Dokken
Guns 'n' Roses
Bon Jovi
Mr Big
 
Erittäin kovia ryhmiä kaikki, ainakin soitannollisesti. Kaikkien levyjä löytyy ja on tullut kuunneltua paljonkin, tosin noi tylsä-Lynchin viritelmät Dokken ja Lynch Mob ei kolise vaikka asetta pidettäis ohimolla. Mutta näistä nyt on pelleily kaukana, itse asiassa näitä ns. "pellebändejä" jotka soittivat oikeasti huonosti ei tainnut olla kovinkaan monta, itsellä tulee mieleen nyt äkkiseltään Poison (jonka Native Tongue on kyllä helvetin tiukka myös soitannollisesti) ja Twisted Sister. Kyllä esim. Mötley Cruessakin oli luvattoman huono laulaja, mutta komppiryhmä Sixx-Lee onkin sitten yksi asiallisismmista ikinä. Ja Mick Marsillakin oli oma juttunsa kyllä.
 
Tuosta listasta muuten pitää vielä mainita erikseen Winger jA Mr.Big, jotka edustavat kyllä parasta musiikillista osaamista mitä voi rokkibändiltä toivoa. Ja molemmissa on kaikki soittajat oman soittimensa virtuoosimaisia hallitsijoita, silti musa on maanläheistä ja kaikkien kuunneltavissa olevaa ei-progeilua.