Rock, pop, alternative ›

Olin Tehosekoittimen keikalla itse tässä viime kesänä, ja mielestäni lavaesiintyminen oli hyvää mutta selvästi rutiininomaista. Samanlainen meininki vähän kaikilla keikoilla, sama kaava ja samat jutut. Ihan kivoja kesäbiisejä kuitenkin tekevät, ja kyllähän heitä lavallakin katselee. Minkäs sille mahtaa että on tehty keikkoja jo niin saakelisti, että jutut alkaa mennä itsestään.

olipa eilenkin mahtava keikka, biisit oli tosiaan sovitettu aika funkiksi eli yleisö saatiin ainakin tanssimaan. mitään perushittikavalkadia eivät vetäneet, mukana oli niin vanhoja helmiä kuin pari coveriakin. eli loistosetti kaikinpuolin.
 
Mutta oliko yhtä hieno lavalle tulo kuin Nosturissa? :D
Eli kettinkien varassa katosta laskeutumalla.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 709 päivää vanhaan ketjuun!
 
ja kauheasti painaa :DD
 
Mut jeh tiedä sit mikä nostalgia iski ja kaivoin tuota bändi kuunteluun.... Kyllä, "Pakko päästä pois" "Asfaltti polttaa" on vaan kovia biisejä....

ja kauheasti painaa :DD
 
Mut jeh tiedä sit mikä nostalgia iski ja kaivoin tuota bändi kuunteluun.... Kyllä, "Pakko päästä pois" "Asfaltti polttaa" on vaan kovia biisejä....
 
hemmetin kovin uppoaa bändi kyllä vieläkin mulle.

Huh, tulipas sitä ylistettyä tällaista "teinibändiä" =)
 
heh, mulle tehis oli juurikin tällaisessa kategoriassa alkujaan - johtuen varmasti osaksi ihan siitä linjasta, mitä bändikin veti. sillä deeveedeenä julkaistulla keikallakin olin ja kyllä jälkeenpäin vähän hävettää etten tajunnut silloin nauttia yhdestä suomen kovimmasta livebändistä rokimmillaan - naisia jahdatenhan se aika kului :/
 
avovaimon tavattuani sain pakostakin "täyden laidallisen" tehistä ja olin aivan myyty. parhaiten toimii 'rakkauden gagsterit' ja 'freak out!', mutta myös muut fiiliksistä riippuen. tässä on kuitenkin bändi, joka jokaisella levyllä uusiutui, mikä on arvostettava piirre orkesterissa. ja kun soppaan vielä lisätään tero, yksi suomen kovimmista rumpaleista, niin lopputulos on jo historiaa. toimii kuin tauti niin levyllä kuin livenäkin. vikana vuonna sitten käytiin useampi keikka fiilistelemässä, kun tuli tieto bändin lopettamisesta.
 
mun mielestä siinä meni kaikin puolin hyvä bändi - ja pieni osa minua samalla :)
R.I.P

Kylläpä alkaa Tehosekoitin taas maistumaan näin kevään myötä. Nämä levyt jotka on aikanaan kuunneltu totaalisen puhki alkavat tuntumaan aina jotenkin ilmojen lämpenemisen myötä älyttömän hyvältä.

Kuuluu kesään!

ennustan comebackia kesälle 2007! :)

Mihin hävisi Tehosekoittimen Matti? Matilla oli juorujen mukaan Saimaa-niminen bändi heti Tehosekoittimen hajottua, mutta siitäkin alkaa olla jo kohta 2 vuotta eikä mitään ole ainakaan minun korviini kantautunut.

Mihin hävisi Tehosekoittimen Matti? Matilla oli juorujen mukaan Saimaa-niminen bändi heti Tehosekoittimen hajottua, mutta siitäkin alkaa olla jo kohta 2 vuotta eikä mitään ole ainakaan minun korviini kantautunut.
 
Pikkuhiljaa edistyy. Haluavat tehdä pitkään ja hartaasti pohjatyötä ennen keikkoja ja julkaisuita.

ennustan comebackia kesälle 2007! :)
 
Ei haittais.

Siitä ei ole kuin pari päivää, kun muistelin Tehosekoittimen keikkoja. Millään keikoilla ikinä ei ole ollut niin loistava fiilis, kuin Tehiksen keikoilla. Edelleenkin bändi on mielestäni Suomen paras rokki- ja livebändi. Bändin hajoaminen harmittaa minua yhä! Mutta hei, pidetään me lippu korkealla: pidetään Tehiksen musiikki kuuntelussa ainiaan! :)

Joo, Saimaa on kyl edelleen olemassa.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 198 päivää vanhaan ketjuun! -Ihan v*tun sama.
 
Tänne on vaan pakko tulla kertomaan oma mielipiteensä Teharista. Noin 4 vuotta sitten heräsin kaverini lattialta. Hän laittoi heti ensimmäisenä mankkaan soimaan Ei enempää blues, Ei enempää down -biisin, joka iski minuun kuin krapula, joka myöskin iski minuun mutta vain hetken myöhemmin. Silloin ei mennyt kauhean vahvasti ja juuri sen takia Tehari kuulosti korvissani erityisen hyvältä.
 
Siitä alkoi ujohko tutustumismatka Tehosekoittimen maailmaan. Aluksi otin tarkan korvani alle Golden Greats- levyn, jonka parissa viihdyin aika pitkään. Maailma on sun ja Joku kuten minä olivat mielestäni silloin aikanaan Teharin parhaita biisejä.
 
Sitten ajan myötä sain hankittua Teharin levyistä varmuuskopiot, joiden avulla tutustuin koko julkaistuun materiaaliin. Jopa kaikista paskimmatkin Teharibiisit kuulostavat mielestäni hyviltä nykyään (poisluettuna Rock´n Rollin Luuseri, Tatuoituna ja Ihmisen luonto jne.).
 
Koviten iskee tällä hetkellä Patajätkä, Ei enempää blues Ei enempää down ja Pakko päästä pois, vain muutamat mainitakseni. Painu kotiis Tiina -biisi on aivan järjetöntä herkkua aina silloin harvoin kun pääsen sitä kaverini vinyyliltä kuuntelemaan.
 
Hommasin äskettäin sen Vauhdissa- DVD:n ja kyllä se meininki vähän Arskaa kaipailee. Itselleni muutenkaan Tehari ei koskaan jättänyt kauheaan vahvaa livebändileimaa, mutta en ollut todistamassakaan mitään muuta kuin aamupäiväisiä festariesityksiä.
 
Loppusanoiksi vaikkapa tämä Oh Boy en lopettaa mä voi -kappaleen lause : Ei äiti tiedä miten maailma makaa, kun räntä niittaa mut ojan pohjaan. Vois paree olla jos en olis syntynyt..

Mikähän siinä on kun kaikki nuoret tyypit tahtoo mennä sekaisin?
 
http://www.youtube.com/watch?v=gHUBQKHRsWM

Opin tykkään aika myöhäisessä vaiheessa, mutta ainahan se on ollut yläasteelta saakka parhaimmistokesäbiisien joukossa. Sellaista tyypillistä festari-musiikkia, josta tulee hyvä fiilis :)
 
Kuuluu perinteiseen pirskemusiikkimakuun..

Ensimmäinen bändi jota tuli oikein ikävä kun lopettivat...
Tosi tiukkoja biisejä ja uskomaton livebändi. Parin jäähyväiskeikan jälkeen ei heti ikävä kyllä vaivannut, oli ne niin pakolla vedettyjä, ainakin siltä se näytti, onneksi oli jo nähnyt mihin yhtye parhaimmillaan pystyi.

Ensimmäinen bändi jota tuli oikein ikävä kun lopettivat...
 
Suomalaisista bändeistä myös donkkareiden lopetuspäätös sai suun mutruun.

Suomalaisista bändeistä myös donkkareiden lopetuspäätös sai suun mutruun.
 
Just tässä kuuntelen donkkareita.:)
 
Itse kuulun kanssa myöhäisheränneisiin jotka rupesi kuuntelemaan tehiksiä vasta hajaoamisen jälkeen. En silloin alussa edes kauheasti diggaillut enkä ehtinyt koskaan näkemään bändiä livenä. Paitsi telkusta.. Mulla on toi kokoelma ja Freak Out! joita on tullut melko paljon kuunneltua. Onhan toi hyvä bändi, sitä ei käy kieltäminen.

Ensimmäinen bändi jota tuli oikein ikävä kun lopettivat...
Tosi tiukkoja biisejä ja uskomaton livebändi. Parin jäähyväiskeikan jälkeen ei heti ikävä kyllä vaivannut, oli ne niin pakolla vedettyjä, ainakin siltä se näytti, onneksi oli jo nähnyt mihin yhtye parhaimmillaan pystyi.
 
Joo, ihan sama juttu mullakin. Viimeiset keikat olivat kyllä niin onnettomia ja olisi olettanut, että tuollainen bändi olisi lopettanut oikeasti tyylikkäästi.