Rock, pop, alternative ›

The Jack: Rattin hitit on tosiaan kovia. Ei Hanoilla vaan ole sellaista yhtä tarttuvaa biisiä kuin Round And Round, joka soisi edelleen vuosikymmenten jälkeen kansainvälisillä rock-radiokanavilla tai mainoksissa.
 
Pitikin oikein ajatuksella kuunnella tää round and round ja onhan siinä kyllä pätevää kahden kitaristin toimitusta!
Täällä jossain joku mainitsi aiemmin Hanoin underwater wöörldin kitarat jotka on kyllä makeet.
GNR:n appetitellahan se on arkipäivää. Oon aina digannu aivan järjettömästi siitä miten Izzyn ja Slashin kitarointi toimii keskenään.
 
Hymähdin ääneen tolle selkeesti vahinkoliukastumiselle.
https://youtu.be/0u8teXR8VE4?t=154

The Jack: Rattin hitit on tosiaan kovia. Ei Hanoilla vaan ole sellaista yhtä tarttuvaa biisiä kuin Round And Round, joka soisi edelleen vuosikymmenten jälkeen kansainvälisillä rock-radiokanavilla tai mainoksissa.
 
Biisien lisäksi Rattilla oli Hanoihin verrattuna eräs todellinen vahvuus eli Warren Demartini. Smackin sekä Hanoi Rocksin tie olisi voinut olla toinen, jos kummassakaan bändissä olisi ollut ajankuvaan sopiva tilusankari. Andy McCoy on mielestäni lahjakas muusikko ei niinkään kitaristi. Vielä yli 30 vuoden jälkeen soittofoorumeilla pohditaan miten Demartini ja Crosby saivat levyilleen niin hienot kitarasoundit, ja siihen oli syynä että ukot paneutuivat asiaansa perusteellisesti, testasivat sadoittain eri vahvareita ja hienosäätivät soundiaan. Hanoillahan ei se jumalainen soundi koskaan päässyt välittymään kuulijalle levyjen kautta, kun tuottajat ja miksaajat tärvelivät hommat kerta toisensa jälkeen.
 
Tuo viimeinen lienee sarkasmia? On toki...koska eihän tuottajat ja miksaajat mitään tärvelleet. Paitsi Monroen uran, yhdesssä mana....damagereiden kanssa. Tätä tarinaa hän jaksaa toistella.
 
Ikävää että Oriental Beatin supermiksaus, jonka tekee Maailman Paras Miksaaja Petri Majuri, ei koskaan saapunut kuulijoiden korviin. Siellä oli perimätiedon mukaan luvassa Stonesin veroista tuplakitarointia jne

nahkalipsi: Pitikin oikein ajatuksella kuunnella tää round and round ja onhan siinä kyllä pätevää kahden kitaristin toimitusta!
Täällä jossain joku mainitsi aiemmin Hanoin underwater wöörldin kitarat jotka on kyllä makeet.
GNR:n appetitellahan se on arkipäivää. Oon aina digannu aivan järjettömästi siitä miten Izzyn ja Slashin kitarointi toimii keskenään.
 
Hymähdin ääneen tolle selkeesti vahinkoliukastumiselle.
https://youtu.be/0u8teXR8VE4?t=154
 
Mä en tiedä, mitä on Izzyn kitarointi.

The Jack: Rattin hitit on tosiaan kovia. Ei Hanoilla vaan ole sellaista yhtä tarttuvaa biisiä kuin Round And Round, joka soisi edelleen vuosikymmenten jälkeen kansainvälisillä rock-radiokanavilla tai mainoksissa.
 
Biisien lisäksi Rattilla oli Hanoihin verrattuna eräs todellinen vahvuus eli Warren Demartini. Smackin sekä Hanoi Rocksin tie olisi voinut olla toinen, jos kummassakaan bändissä olisi ollut ajankuvaan sopiva tilusankari. Andy McCoy on mielestäni lahjakas muusikko ei niinkään kitaristi. Vielä yli 30 vuoden jälkeen soittofoorumeilla pohditaan miten Demartini ja Crosby saivat levyilleen niin hienot kitarasoundit, ja siihen oli syynä että ukot paneutuivat asiaansa perusteellisesti, testasivat sadoittain eri vahvareita ja hienosäätivät soundiaan. Hanoillahan ei se jumalainen soundi koskaan päässyt välittymään kuulijalle levyjen kautta, kun tuottajat ja miksaajat tärvelivät hommat kerta toisensa jälkeen.
 
Just sattui tulemaan RATTin Round and round Spotifyn soittolistalta ja sitä kuunnellessa pohdin ihan samaa. Onhan se hyvä biisi ja soitto, sekä laulu ihan eri tasolla Hanoihin verrattuna.

Mä veikkaan, et se soittais Popedassa, tai olis Lacun rumpuroudari.

The Jack: Rattin hitit on tosiaan kovia. Ei Hanoilla vaan ole sellaista yhtä tarttuvaa biisiä kuin Round And Round, joka soisi edelleen vuosikymmenten jälkeen kansainvälisillä rock-radiokanavilla tai mainoksissa.
 
Biisien lisäksi Rattilla oli Hanoihin verrattuna eräs todellinen vahvuus eli Warren Demartini. Smackin sekä Hanoi Rocksin tie olisi voinut olla toinen, jos kummassakaan bändissä olisi ollut ajankuvaan sopiva tilusankari. Andy McCoy on mielestäni lahjakas muusikko ei niinkään kitaristi. Vielä yli 30 vuoden jälkeen soittofoorumeilla pohditaan miten Demartini ja Crosby saivat levyilleen niin hienot kitarasoundit, ja siihen oli syynä että ukot paneutuivat asiaansa perusteellisesti, testasivat sadoittain eri vahvareita ja hienosäätivät soundiaan. Hanoillahan ei se jumalainen soundi koskaan päässyt välittymään kuulijalle levyjen kautta, kun tuottajat ja miksaajat tärvelivät hommat kerta toisensa jälkeen.
 
Okei, nyt vaan sitten todetaan että meillä on tosi erillainen musamaku. Mun mielestä vaikkapa tuo round and round on kiltisti sanottuna mitään sanomaton ja nuo tukkabändien wanna be eddievanhalenit on musiikkihistorian surullisinta aikakautta.
 
Että jos Hanoi oli pula-ajan Aerosmith tai Alice Cooper Group niin Ratt on pula-ajan Mötley Crue.

jukkajylli: Mä veikkaan, et se soittais Popedassa, tai olis Lacun rumpuroudari.
 
Sehän ois ihan timanttia. Etkö muka itse haluaisi soittaa Popedassa?

Dirtyh: Sehän ois ihan timanttia. Etkö muka itse haluaisi soittaa Popedassa?
 
Ai että, Jyllis ja Kuoppis Popedassa, se olisi jo jotain.

Dirtyh: Okei, nyt vaan sitten todetaan että meillä on tosi erillainen musamaku. Mun mielestä vaikkapa tuo round and round on kiltisti sanottuna mitään sanomaton ja nuo tukkabändien wanna be eddievanhalenit on musiikkihistorian surullisinta aikakautta.
 
Että jos Hanoi oli pula-ajan Aerosmith tai Alice Cooper Group niin Ratt on pula-ajan Mötley Crue.
 
Mä en oikein saa Warren De Martinista esim.mitään pula-ajan versiota yhtään mistään. Tai wannabe-Eddietä. Sen enempää nyt alkamatta muuten kolmentoida sitä kenen musa on parempaa. Kaikki tekivät omaa juttuaan.

Dirtyh: Sehän ois ihan timanttia. Etkö muka itse haluaisi soittaa Popedassa?
 
Siellähän ois mahdollisesti basistin pesti auki...

jukkajylli: Mä veikkaan, et se soittais Popedassa, tai olis Lacun rumpuroudari.
 
Ahh, oikeita töitä.

Mä en ole oikein ikinä kuullut yhteneväisyyksiä Hanoissa ja näissä kasaripuudelibändeissä kuten RATT:ssa, Poisonissa tms. En sitä löydä edes pukeutumisessa, koska mun muistin mukaan Hanoit ei heilunut trikoissa, niittivöissä ja tennareissa. Edustivat ehkä enemmän sitä Thunders/Bolan ajan glamia ja punkkia.
 
Mun korviin varsinkin vanha Hanoi oli New York Dollsin, Thundersin soolojen, Iggy Popn ja vaikka Alice Cooper Bandien kaltaista jatkumoa. Jossa kuului myös noiden bändien vaikutteet (Zeppelin, Stones...) ja brittipunk (Pistols, Clash) vahvemmin, kun 80-luvun alun (hirveä) moderni heavyrock.
 
2000-luvun Hanoista sitten olikin tuotettu jotain tuon suuntaista, jonka myötä hävisi bändistä paljon persoonallisuutta. Pari hyvää Andyn sävellystä sieltä löytyi, mutta pääosin matsku olisi ollut sopivampaa "Popedan maailmanvalloitukseen". 2000-luvun Hanoi ei musikillisesti kyllä kolkutellut mitään portteja, vaikka Suomaessa ja Japanissa paljon nostalgian myötä siitä puhuttiin. Bändi oli soitannollisesti hyvä, Conny Bloom ja Kosti olivat hyviä kitaristeja, mutta kyseessä oli vanhojen setien hassuttelu ilman sen suurempia parrasvaloja. Rock ja maailmanvalloitukset on nuorten miesten hommaa, eli kohta häviävää kansanperinnettä.
 
Siitä huolimatta tai sen takia en myöskään 80-luvun maailmanvalloitukseen usko, koska musiikkimaailma meni kovasti kohti kasarirokkia ja Hanoi oli tyyliltään himpun vanhentunutta. Joskin tyylikkäästi vanhentunutta ja kulttiasemansa ansaninnut. Ja vaikka maailma oli hieman eri tuolloin, ei silloinkaan sitä valloitettu massiivisten päihdeongelmien kanssa. Ne tuli ehkä kuvaan myöhemmin ja/tai kirjoiteltiin 2000-luvulla elämänkertoihin niin kun parhaaksi nähtiin.

Dirtyh: Sehän ois ihan timanttia. Etkö muka itse haluaisi soittaa Popedassa?
 
Kaikki haluu soittaa Popedassa.

Bullitt: Ai että, Jyllis ja Kuoppis Popedassa, se olisi jo jotain.
 
Lacu on kyl paras ukko paikallaan.

jukkajylli: Lacu on kyl paras ukko paikallaan.
 
Joskus kun olen nähnyt kymmenisen vuotta sitten, niin tietyissä kohdissa meni mielestäni vähän "ylisoitoksi" (toki tässä rasitteena on se, kun on kuullut ne alkuperäiset tulkinnat) ja minusta Sukset pitäisi vetää yhdellä pedaalilla, mutta mainio toki kokonaisuutena.

sirdickyj: Mä en oikein saa Warren De Martinista esim.mitään pula-ajan versiota yhtään mistään. Tai wannabe-Eddietä. Sen enempää nyt alkamatta muuten kolmentoida sitä kenen musa on parempaa. Kaikki tekivät omaa juttuaan.
 
Timanttinen riffikonehan se Martini on. Laitan Rattin muutenkin ihan samaan koriin Mötiköiden kanssa.
Harmi ettei Hanoit nousseet koskaan siihen isoon sarjaan. Se lahja mikä Andylla on biisinteossa, ajoittain vieläkin tulee sellaisia biisejä ettei kukaan härmässä tee vastaavia. Se kokonaisuus olisi saanut kliksahtaa kunnolla kohdalleen muiden tapahtumien kanssa.
Ja sitten nuo saakelin päihteet. Nehän sen Rattinkin tuhosi.

T.R.N.: Mä en ole oikein ikinä kuullut yhteneväisyyksiä Hanoissa ja näissä kasaripuudelibändeissä kuten RATT:ssa, Poisonissa tms. En sitä löydä edes pukeutumisessa, koska mun muistin mukaan Hanoit ei heilunut trikoissa, niittivöissä ja tennareissa. Edustivat ehkä enemmän sitä Thunders/Bolan ajan glamia ja punkkia.
 
Mun korviin varsinkin vanha Hanoi oli New York Dollsin, Thundersin soolojen, Iggy Popn ja vaikka Alice Cooper Bandien kaltaista jatkumoa. Jossa kuului myös noiden bändien vaikutteet (Zeppelin, Stones...) ja brittipunk (Pistols, Clash) vahvemmin, kun 80-luvun alun (hirveä) moderni heavyrock.
 
2000-luvun Hanoista sitten olikin tuotettu jotain tuon suuntaista, jonka myötä hävisi bändistä paljon persoonallisuutta. Pari hyvää Andyn sävellystä sieltä löytyi, mutta pääosin matsku olisi ollut sopivampaa "Popedan maailmanvalloitukseen". 2000-luvun Hanoi ei musikillisesti kyllä kolkutellut mitään portteja, vaikka Suomaessa ja Japanissa paljon nostalgian myötä siitä puhuttiin. Bändi oli soitannollisesti hyvä, Conny Bloom ja Kosti olivat hyviä kitaristeja, mutta kyseessä oli vanhojen setien hassuttelu ilman sen suurempia parrasvaloja. Rock ja maailmanvalloitukset on nuorten miesten hommaa, eli kohta häviävää kansanperinnettä.
 
Samaa mieltä joka rivin kanssa.
Itselle alkuaikojen Hanoi oli sellainen sympaattinen ryhmä joka treenasi naapurikoululla ja pääsi siitä vinkkelistä ja siitä ajasta katsottuna todella pitkälle. Vetää sillä tyylillä Kekkosen Suomessa oli kova juttu. The Clashin vaikutus on omiin korviin suuri ekoilla levyillä. Joku vaikka Love's an Injection on hieno biisi, biisinä. Varsinkin kun kelaa miten nuori Andy oli sen tehdessään. Siellä Vuosaaren himassa se kai senkin väänsi, kuten varmaan monet alkuaikojen biisit.

Aikaisemmin kirjoitin Sunset Strip-menosta ja "kotikenttäedusta". Onhan se sinällään helppoa kotikulmilla ilmapalloja jaella verrattuna härmästä tuonne matkaamiseen. Hieno ajankuva tässä:
 
https://youtu.be/EaRqDnRIZls