Rock, pop, alternative ›

jazzmies: Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole. Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
Asian laita ei ole aina ollut näin. Klassisen rockin aikakaudella 1965-1977 rockia olisi voitu analysoida aivan samaan tapaan kuin tässä edellä jazzia. Jostain syystä se keskinkertaisuus ja harrastelijamaisuus haluttiin tuoda rockiin itseisarvona.

LeoFender: Taisi jazz-piiritkin silloin aikoinaan kun Miles siirtyi kokonaan sähköiseen ilmaisuun, esittää mielipiteensä uusiutumisesta.
 
Kyllä ja sama tapahtui muistaakseni Coltranen kohdalla.Eikö jazzmies tunne edes mielimusiikinlajinsa historiaa? Aikamoisia mokia itseään ammattilaisena pitävältä.Hienoja termejä riittää kuin likuhihnalta ja hienolta kuulostavaa analyysinomaista selostusta ,mutta faktoissa on puutteita.
 
Jos Coltranella ja Milesilla olisi ollut yhtä ahdasmielinen ja kapeakatseinen asenne kuin jazzmiehellä niin tuskinpa Love Supremea tai Bitches Brewta olisi koskaan syntynytkään.
 
Tulee mieleen eräs kouluaikainen kaveri joka tiesi autoista,moottoripyöristä ja mopoista aivan helvetisti.Luetteli toimintaperiaatteita ja korjausvinkkejä.
 
Ikävä kyllä käytännön korjaustyö ei sitten onnistunut ensinkään :-D
 
"Jazz is not dead..it just smells funny!" (tais olla Zappa) :-)

eräjorma: Vaikka jazzmies pyörittelee tätä rock vs jazz asetelmaa hienoin sanoin, niin silti havaittavissa on jotakin samaa, kuin hevifaanaatikon "räp on paskaa" asenteessa.
Kyllähän nää mielipiteinä menee, mutta ehkä ei oo kuitenkaan sisäistetty mitä kaikkea se rock voi olla.
 
Mielipiteinä toki, mutta jazzmies voi ehkä olla myös tahallaan härnäämässä pöllöjä, josko joku vaikka suuttuis. En tiedä...
 
Hyvin osaavaa tekstiä, mitä voi odottaakin korkeasti koulutetulta musiikin monitoimiselta ammattilaiselta. Mutta itse tekstin sisältö ja ehdottomuus, onko mielen hissi mennyt jo liian ylös, jos mies on tosissaan noissa hieman umpimielisissä julistuksissaan.
 
Lainaus jazzmiehen omilta sivuilta: Muusikot, joilla groove-estetiikka ei ole koskaan syntyäkseen soitossaan, ovat ikäänkuin musiikillisia invalideja. Tuolle koulukunnalle voisi antaa 50% muusikkoinvaliditeetin, sillä heiltä puuttuu musiikillinen tunneäly ja vapautus tunneperäisestä musiikillisesta ilmaisusta.
 
Viimeinen virke oli mielestäni vähän epäjärjestyksessä, mutta sanoma tulee selväksi. Se hieman hohkaa kornille, koska jos sitä miettii tämän ketjun yhteydessä, tulee mieleen jazzmiehen itsensä hitusen umpinaiselta ja rajoittuneelta haiskahtava musiikillinen tunneäly. Minun mielestä liian korkeasti koulutetuille umpimielisille musiikkihenkilöillekin pitäisi antaa 50 % muusikkoinvaliditeetti. He ovat kasvaneet liian rajoitteisiksi tunteakseen ja nauttiakseen musiikkia avoimesti ja vapautuneesti. Heitä ohjaavat toisinaan liian tiukasti mm. teoria, kaavat, lokerointi, tosikkous, virallisuus ja eri tekijöiden ja genrejen ehdoton arvotaulukointi. ;) Mutta en minä sillä, saa rokkia vaikka ehdottomasti inhota, mitä se haittaa. En itsekään tykkää örinämättötikutusmetallista, en halua kuulla sitä juuri missään olosuhteissa, enkä ymmärrä sen tunnemaailmaa. Mutta onko tässä nyt edes vähän kyse siitä, ettei jazzmies ymmärrä oikeasti rokin tunnemaailmaa, tai jopa vähän inhoaisi sitä..? Toisaalta rokinkaan tunnemaailmaa ei voi määritellä, se voi olla aina oma yksittäistapauksensa riippuen kuunteleeko vaikka Hanoi Rocksia, Porcupine Treetä vai ehkä Kolmatta Naista.
 
PsychedelicWarlord: Hienoja termejä riittää kuin likuhihnalta ja hienolta kuulostavaa analyysinomaista selostusta ,mutta faktoissa on puutteita.
 
No en tiedä miten pitkälti tässä on kyse makuasioista ja onko tässä rock vs. jazz- vertailussa edes faktoja. Mutta Juicekin lauloi, että ne jotka osaa, tekee mitä vaan. Jotka ei, ne ryhtyy opettamaan. :) Tosin Juicekin oli amatöörimäinen rockmuusikko, jonka toiminta perustui viisasteluun, egoiluun ja ryyppäämiseen. Eihän sitä voi ottaa siis vakavasti musiikin kentällä... Jazzistahan sillä ei ollut hajua, oli siis täysin yliarvostettu musiikin tekijä. Kouluttamaton rock-moukka. ;)
 
Itselläni ei ole jazzia vastaan mitään muuta kuin välillä jopa kunnioitusta, mutta siksi tässä koko ajan jazz esillä, kun se kerran otettiin vertailtavaksi.

Cimble: Mielipiteinä toki, mutta jazzmies voi ehkä olla myös tahallaan härnäämässä pöllöjä, josko joku vaikka suuttuis. En tiedä...
 
Siis toivon ,että kyseessä on edes jonkinnasteinen provo...
 
Hyvin osaavaa tekstiä, mitä voi odottaakin korkeasti koulutetulta musiikin monitoimiselta ammattilaiselta.
 
Tunnen muitakin musiikin ammattilaisia.Korkeasti koulutettuja myös.Eikä heillä ole mitään musiikillista ahdasmielisyyttä tai elitismiin pyrkimistä.Eli ei pidä kenellekään jäädä kuvaa ,että elitismi ja musiikillinen ahdasmielisyys olisivat jotenkin "ammattilaisuuden merkki".
 
Mutta luulen ,että kyseessä on kuitenkin jonkinasteinen provoilu.Tosin tuollainen rockin arvostelu ja elitismi on jo aika puhkikulunutta ja väsynyttä provoilua.

Cimble: No en tiedä miten pitkälti tässä on kyse makuasioista ja onko tässä rock vs. jazz- vertailussa edes faktoja.
 
Tarkoitin faktoilla lähinnä tuota jazz-piirien suhtautumista Milesiin ja Coltraneen aikoinaan joista LeoFender mainitsi myös.

kanisteri: Mutta mitä voi päätellä siitä, että Journey on sijalla 20? Ehkäpä Toto, Chigago, Mr Mister ja kumppanit palauttvat rockin listoille.
 
Kommentoin aikaisemmin tähän, että ovatko nuo edes kovinkaan rockbändejä?
 
Korkeasti koulutetun monitoimisen ammattimiehen, eli jazzmiehen, määritelmä: :)
 
Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
Eli en näe, että esim. Toto olisi näillä perustein kovinkaan rock. Koska ei tuo egon pönkittäminen, kykenemättömyys itsehillintään, joustamattomuus, ja harrastelijamaisuus juuri sovi Totoonkaan.
 
Toisin sanoen jos Toto on rockbändi, on se jazzmiehen ja hänen projektiensa rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuuntelijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille. Niin ylhäällä olisi tuo jazz ja sen eliittiiset edustajat, jos Toto olisi rock. Tai vastaavasti rock olisi mustavalkoisesti ja automaattisesti paskempaa kuin jazz. Tai jos jazzmiehen jazzahtavan näppärä teksti olisikin kyseenalaista? Tai minun?
 
Epäile vain.
 
http://www.youtube.com/watch?v=aU-HyKmPgHU

PsychedelicWarlord: Tunnen muitakin musiikin ammattilaisia.Korkeasti koulutettuja myös.Eikä heillä ole vastaavaa musiikillista ahdasmielisyyttä tai elitismiin pyrkimistä.Eli ei pidä kenellekään jäädä kuvaa ,että elitismi ja musiikillinen ahdasmielisyys olisivat jotenkin "ammattilaisuuden merkki".
 
Juuri näin. Ja vaikka kova ammattilainen ajattelisikin oikeasti jotenkin umpiehdottomasti ja lokeroivasti, ei se julkisesti sitä välttämättä kerro.
 
Mutta luulen ,että kyseessä on kuitenkin jonkinasteinen provoilu.Tosin tuollainen rockin arvostelu ja elitismi on jo aika puhkikulunutta ja väsynyttä provoilua.
 
Yhtä väsynyttä kuin nykyrock ja iätön jazz. Kuunnelkaa ihmiset siis ysäriteknoo/dancee tai karjalaisia itkuvirsiä 1900-luvun alummalta puolelta. :)

Cimble: Toisin sanoen jos Toto on rockbändi,
 
Niin.Kukas sen määrittelee mitä se rock on? Onko jazzmies tässä jonkinlainen auktoriteetti maailmassa? Vai sinä tai minä?
 
Toki voi määritellä itse mitä rock on ja sitten todeta ,että tämä määrittelemäni rock on kuollut/kuolemassa ,mutta tuohan olisi jotenkin typerää eikö vain? Koska samaan syssyyn joku toinen voisi määritellä rockin omalla tavallaan ja todeta ,että se elää ja voi hyvin.

Kyllä minä haluaisin jazzmiehen näkemyksiä vähän puolustaa sikäli, että jazzin idiomin sisäistäneelle henkilölle suurin osa rockista varmasti kuulostaa ilmaisullisesti älyttömältä aivottomalta kitsiltä. Ammattitaito on paitsi jonkin idiomin omaksumista, ennen kaikkea tyylitajun ja maun olemassaoloa ja kultivoituneisuutta. Säveltäminen ja improvisointi on kaikessa musiikissa samanlaista: Pitää harkita mitä ääniä soittamalla musiikki on kaikkein parasta. Ellei muusikko tavoittele omasta mielestään parasta tulosta, hän ei ole ammattilainen eikä sen puoleen muusikkokaan.
 
Nykyisin on valitettavasti jazziinkin päässyt vähän pesiytymään tällaista "päästelyä" vailla järkeä ja vailla tunnetta, vailla musiikkia. Mutta on myös toinen ongelma, näet ammattitaidon käpristyminen idiomiriippuvuudeksi eli virkamiesmusisoinniksi. Haluaisinkin kysyä jazzmieheltä, kumpi on pahempaa, idiomiriippuvainen epäimprovisaatio vai rokkareiden aivoton kitsi?

PsychedelicWarlord: Kyllä ja sama tapahtui muistaakseni Coltranen kohdalla.Eikö jazzmies tunne edes mielimusiikinlajinsa historiaa? Aikamoisia mokia itseään ammattilaisena pitävältä.Hienoja termejä riittää kuin likuhihnalta ja hienolta kuulostavaa analyysinomaista selostusta ,mutta faktoissa on puutteita.
 
Jos Coltranella ja Milesilla olisi ollut yhtä ahdasmielinen ja kapeakatseinen asenne kuin jazzmiehellä niin tuskinpa Love Supremea tai Bitches Brewta olisi koskaan syntynytkään.
 
Tulee mieleen eräs kouluaikainen kaveri joka tiesi autoista,moottoripyöristä ja mopoista aivan helvetisti.Luetteli toimintaperiaatteita ja korjausvinkkejä.
 
Ikävä kyllä käytännön korjaustyö ei sitten onnistunut ensinkään :-D
 
Coltrane ei ikinä levyttänyt sähkösoitinten kanssa, mutta hänen musiikkinsa vaikutti lähtemättömästi sähköisten bändien ja myös rockbändien saundiin, mainittakoon The Doors, Cream ja Carlos Santana etunenässä.
 
Edellisellä sivulla mainitsin Milesin muuttaneen jazzin sointia useita kertoja vapauduttuaan huumekierteestä, mm. modaalinen Kind of Blue (1959), "pulssijazz" (1965), sähköinen fuusio (1967-69) ja "kasarifuusio" (1981). Jazz pystyy integroimaan mitä tahansa merkittäväksi osaksi itseään, koska muusikoilla on valmiudet siihen sekä kommunikaatioin että instrumentinhallinnan puitteissa.
 
Itse pyrin olemaan avoinen kaikelle relevantille ja laadukkaalle sisällölle integroidakseni sen omaan musiikilliseen maailmaani, mutta tämän päivän rockin kompetenssi ei oikein riitä siihen aloittelijamaisuudessaan. Paljon ollaan tultu alas edellä mainittujen rockin legendojen avoimuudesta ja esittämisen tasosta. Väitankin, että rock edustaa konservatiivisinta ja pahiten rappeutunutta musiikillista kokonaisuutta tämän päivän musiikkikulttuureissa, kun taas klassinen ja jazz ovat kaksi ylivoimaisesti edistyksellisintä ja ilmaisurikkainta musiikillista korpusta tällä planeetalla. Jotkut etnot, kuten hindustanilainen klassinen musiikki, mande-kansan djembeperinne, afrokuubalainen perinnemusiikki ja muutamat muut lajit yltävät sisältöillään voimakkaisiin ja täydellisiin kulttuurisiin katarsisvaikutuksiin. Blues teki sen 1910-40-luvuilla, mutta sitten sekin on viihteellistynyt "juttimusiikiksi" harrastelijamuusikoiden löytäessä sen.
 
Ja mitä tulee omaan muusikko-osaamiseeni, niin se olkoon lähipiirini ja maksavien asiakkaitteni tiedossa. Eräänlaisia katkelmia siitä saa tietyistä tuubipätkistä.

velipesonen: Haluaisinkin kysyä jazzmieheltä, kumpi on pahempaa, idiomiriippuvainen epäimprovisaatio vai rokkareiden aivoton kitsi?
 
Rokkareiden aivoton kitsi on ehdottomasti pahempaa, koska se satuttaa suurempaa osaa ihmisistä.

jazzmies: Rokkareiden aivoton kitsi on ehdottomasti pahempaa, koska se satuttaa suurempaa osaa ihmisistä.
 
Niinpä niin. Musiikki pystyy olemaan huonoa tai vastenmielistä huomattavasti useammalla tavalla kuin olemaan hyvää!
 
Minulle hyvä musiikki on aina tavallaan jazzia. Kuten sanoit, jazz pystyy sulauttamaan itseensä mitä hyvänsä. Jos sulauttajana on riittävän korkean ammattitaidon kaikkein kattavimmassa mielessä omistava henkilö. Siksi minua sapettaakin erityisen paljon juuri jazzin idiomissa tehtävä minusta huono musiikki. Se on yleensä joko päästelyä, kitsiä tai virkamiesmusiikkia. Kaikki huonoja vaihtoehtoja. Ehkä meidän kannattaisi siis alkaa puhua jazzin tulevaisuudesta ja jättää rock sitten oman onnensa nojaan.
 
Nykyajan rock on vähäveristä pinnallisuutta. Nykyajan viihdemusiikki on painajaismaista äänidiapamia. Nykyajan konserttimusiikki on tunteetonta erikoisuudentavoittelua ja ristisanatehtäviä. Nykyajan kansanmusiikki on sumeaa rukousmyllyn pyörittämistä. Nykyajan jazz on omaan hermeettiseen erinomaisuuteensa tyytyvää masturbaatiota. Ehkä jazzilla on kuitenkin näistä parhaat edellytykset korjata itsensä parempaan kuosiin ja parantaa elämämme laatua hieman.

jazzmies: Coltrane ei ikinä levyttänyt sähkösoitinten kanssa, mutta hänen musiikkinsa vaikutti lähtemättömästi sähköisten bändien ja myös rockbändien saundiin, mainittakoon The Doors, Cream ja Carlos Santana etunenässä.
 
Kyse olikin jazzareiden suhtautumisesta Coltranen uuteen tuotantoon aikanaan.Vastaavaa kapeakatseisuutta kuin omissa kirjoituksissasi ilmenevä suhtauminen rockiin.
 
Tässäpä lainaus Wikipediasta koskien Coltranen Live at Village Vanguard-albumia:"Down Beat -lehden kriitikko John Tynan tyrmäsi Coltranen ja Eric Dolphyn uuden tyylin kirjoittamalla lehteen: Minun täytyy esittää vastalause tätä musiikillista järjettömyyttä kohtaan, jota John Coltrane ja hänen oppipoikansa Eric Dolphy levittävät jazzin nimissä."
 
Kuulostaa jotenkin..hmm..tutulta :-)
 
Itse pyrin olemaan avoinen
 
Tämä on erittäin kannattettavaa.Kun vaan toteutat sitä vielä kirjoituksissasi niin hienoa.
 
Väitankin että rock edustaa konservatiivisinta
 
Etkö todellakaan huomaa ,että olet itse musiikin suhteen kapeakatseinen konservatiivi?
 
ja pahiten rappeutunutta musiikillista kokonaisuutta tämän päivän musiikkikulttuureissa
 
Rockiahan sanottiin rappeutuneeksi jo 50-luvulla.Ja jazzia sitä ennen.Taisivat myös puhua rotumusiikista ja neekerimusiikista.
 
Olet pahasti myöhässä.
 
kun taas klassinen ja jazz ovat kaksi ylivoimaisesti edistyksellisintä ja ilmaisurikkainta musiikillista korpusta tällä planeetalla.Jotkut etnot, kuten hindustanilainen klassinen musiikki, mande-kansan djembeperinne, afrokuubalainen perinnemusiikki ja muutamat muut lajit yltävät sisältöillään voimakkaisiin ja täydellisiin kulttuurisiin katarsisvaikutuksiin. Blues teki sen 1910-40-luvuilla, mutta sitten sekin on viihteellistynyt "juttimusiikiksi" harrastelijamuusikoiden löytäessä sen.
 
Paljon hienoja sanoja.Vähän asiaa musiikista.Kaipaisin konkretiaa ja esimerkkejä.
 
No onneksi yksikään tapaamani koulutettu ammattilainen ei jaa kirjoituksistasi kumpuavaa musiikillista ahdasmielisyyttä.

sikäli turha jankata kumpi on paskempaa jazz vai rock, koska ne pelaa hieman eri divaritasolla. Jazz on enimmäkseen instrumentaalimusiikkia (jätetään nyt ne vokaalijatsit pois laskuista koska niissä se kullinvenyttäminen sooloissa ei oo kovinkaan oleellista) ja rock taasen luottaa myös siihen tekstin voimaan (ja suomessa varsinkin harmittavan moni luottaa siihen tekstiin musiikin kustannuksella, heh).
 
jos stereotyyppisen rockbiisin tehosta puolet tai enemmänkin tulee hienosta lyriikasta (semmoistakin olen joskus kuullut) ja jazzbiisin tehosta taas 100% tulee pelkästään musiikista niin eihän tällaisia asioita voi verrata keskenään.
 
Tekstiin voi samaistua, se herättää ajatuksia. Instrumentaalimusakin voi kyllä herättää ajatuksia ja kuvia pään sisälle, mutta ei sellaiseen diibadaabaan oikein voi samaistua ett "tää biisi on ihan ku mun elämästä!" :D
 
jazzsnobit voi kusta rocklevyjensä päälle, ja rokkarit polttaa ne jazzkiekkonsa, mulle on ihan sama. Diggaan molemmista. Mulla on sit vissiin tarpeeksi iso kulli kun mun ei tarvii sitä alkaa venyttelemään kummankaan tyylilajin puolesta ;) Tai sit niin pieni, ettei kehtaa :D

ganesha: sikäli turha jankata kumpi on paskempaa jazz vai rock, koska ne pelaa hieman eri divaritasolla.
 
Olen rankasti samaa mieltä.Jospa saisit saman perille muutamalle muulle kirjoittajalle täällä?
 
jos stereotyyppisen rockbiisin tehosta puolet tai enemmänkin tulee hienosta lyriikasta (semmoistakin olen joskus kuullut) ja jazzbiisin tehosta taas 100% tulee pelkästään musiikista niin eihän tällaisia asioita voi verrata keskenään.
 
No eihän se noin mene.Ei teksti ole rockissa noin tärkeässä asemassa.Esimerkkejä on useita.Avainkysymys on minusta se mihin musiikilla pyritään ja koska rockilla ja jazzilla pyritään monesti jo lähtökohtaisesti aivan eri lopputulokseen niin vertailu on typerää.Onko esim. mitään järkeä syyttää Esa Pulliaista ettei se tiluta tai soita matalilla vireillä tai säröillä ja pitää sitä sen takia "huonona kitaristina"?
 
jazzsnobit voi kusta rocklevyjensä päälle, ja rokkarit polttaa ne jazzkiekkonsa, mulle on ihan sama. Diggaan molemmista. Mulla on sit vissiin tarpeeksi iso kulli kun mun ei tarvii sitä alkaa venyttelemään kummankaan tyylilajin puolesta ;) Tai sit niin pieni, ettei kehtaa :D
 
Minäkin pidän molemmista ja juurikaan siksi en jaksa ymmärtää miksi pitää tulla ketjuihin provoilemaan ja esittelemään elitismiään ryyditettynä hienoilta kuulostavilla termeillä?

velipesonen: Ammattitaito on paitsi jonkin idiomin omaksumista, ennen kaikkea tyylitajun ja maun olemassaoloa ja kultivoituneisuutta.
 
Riippuu vähän mistä ammattitaidosta nyt puhutaan.Jos puhutaan studiomuusikon ammattitaidosta niin erilaisen musiikin nopea omaksuminen lienee tärkeä taito.Tätä elitistinen ajattelu ja oman musiikkimaun ylikorostunut esilletuonti eivät ainakaan tue.
 
Jos taas puhutaan musiikin opetuksesta niin mielestäni tässäkin tehtävässä tärkeää on tuoda esille tietoa ja taitoa eri musiikinlajeista objektiivisesti.Tässäkin tapauksessa elitismi ja kapeakatseisuus pahimmassa tapauksessa tappavat oppilaan/oppilaiden kiinnostuksen musiikkiin.
 
Kaikki em. siis yleisellä tasolla - ei henkilökohtaisella.

jazzmies: Väitankin, että rock edustaa konservatiivisinta ja pahiten rappeutunutta musiikillista kokonaisuutta tämän päivän musiikkikulttuureissa, kun taas klassinen ja jazz ovat kaksi ylivoimaisesti edistyksellisintä ja ilmaisurikkainta musiikillista korpusta tällä planeetalla.
 
Väitä mitä väität, loputonta mielipidesotaa tässä käydään. Kumpi on parempi?!! Omena vai päärynä?

PsychedelicWarlord: Vastaavaa kapeakatseisuutta kuin omissa kirjoituksissasi...Kuulostaa jotenkin..hmm..tutulta :-)...Kun vaan toteutat sitä vielä kirjoituksissasi niin hienoa...Etkö todellakaan huomaa ,että olet itse musiikin suhteen kapeakatseinen konservatiivi?...Olet pahasti myöhässä...Paljon hienoja sanoja.Vähän asiaa musiikista.Kaipaisin konkretiaa ja esimerkkejä...No onneksi yksikään tapaamani koulutettu ammattilainen ei jaa kirjoituksistasi kumpuavaa musiikillista ahdasmielisyyttä.
 
Suhteellisen paljon tuossa kirjoituksessa hyökätään kirjoitusteni tekijää kohtaan. No nyt voisin muuttaa tilapäisesti kirjoitsteni otetta.
 
"Rockin sanat ovat pontevat ja löytyy myös hyvä rocklevyjä. Monissa niissä on eri esittäjiä ja jopa eri yhtyeitä. Rockkonsertit ovat hienoja elämyksiä, joissa on mukana monenlaisia esiintymislavaan ja yleisöön kohdistettuja valoja ja muita visuaalisia tehosteita. Yleisö menee rockkonsertteihin joskus jopa pitämään 'hauskaa', ei pelkästään vaikuttumaan absoluuttisesta musiikkiannista. Rockissa käytetään usein eri kuuloisia tehosteita värittämään soitinten äänenväriä. Se tekeekin rockille ainutlaatuisen 'klangin', mitä on vaikea jäljitellä muusikon tai laulajan omilla biologispersoonallisilla ominaisuuksilla. Voitaneen sanoa, että rock on musiikkina sisältörikasta, monimuotoista ja vastaanottajaa monella tasolla haastavaa toimitamuotoa."

jazzmies: Suhteellisen paljon tuossa kirjoituksessa hyökätään kirjoitusteni tekijää kohtaan. No nyt voisin muuttaa tilapäisesti kirjoitsteni otetta.
 
No sitten olen ollut epätarkka omissa kirjoituksissani.Kyllä kyse on ollut nimenomaan kirjoitusten kritiikistä.Se on ollut ainakin ylevä tarkoitus - ehkä toteutus osin on epäonnistunut.
 
Siis asiat tappelevat - eivät henkilöt :-)

Jyrken: Väitä mitä väität, loputonta mielipidesotaa tässä käydään. Kumpi on parempi?!! Omena vai päärynä?
 
Banaani! :-)