Rock, pop, alternative ›

Luin ton kohan vähän tarkemmin. Meinaatko että tiedät bändin?
 
Minäkin luin vähän tarkemmin ja en ole yhtään varma tiedänkö bändiä, oletin tekstin Good Charlotte - Anthem Lyriikaksi mutta saattaa olla jotain aivan muuta. Kuten sanottua niin enhän minä nykymenosta ymmärrä yhtään mitään (tämä ei ikävä kyllä rajoitu vain musiikkiin).

Se punk oli silloin ennen sitä PUNK sanaa. Kun se keksittiin, niin kaupasta sai hakaneuloja, niittejä, rintanappeja ja muita joulukuusenkoristeita.

Minäkin luin vähän tarkemmin ja en ole yhtään varma tiedänkö bändiä, oletin tekstin Good Charlotte - Anthem Lyriikaksi mutta saattaa olla jotain aivan muuta. Kuten sanottua niin enhän minä nykymenosta ymmärrä yhtään mitään (tämä ei ikävä kyllä rajoitu vain musiikkiin).
 
Joo, kyllähän tuo on GC:tä. Sitä vanhaa parempaa, eikä tätä uutta emo/dance-paskaa, mitä ne nykyään tekee.

Joo, kyllähän tuo on GC:tä. Sitä vanhaa parempaa, eikä tätä uutta emo/dance-paskaa, mitä ne nykyään tekee.
 
Täytyy sanoa, että näin asiaan perehtymättömälle on hieman epäselvää missä kohdin tason lasku tapahtui.
 
(Tämä siis ihan henkilökohtaisena mielipiteenä ja toteamuksena)

Täytyy sanoa, että näin asiaan perehtymättömälle on hieman epäselvää missä kohdin tason lasku tapahtui.
 
(Tämä siis ihan henkilökohtaisena mielipiteenä ja toteamuksena)
 
No, sanotaan vaikka näin, että niin kauan kun Suomessa ei oikeen ollu bändiä kuultu se teki ihan ok settiä, joita omasta mielestäni on kaks ekaa levyä. kaks viimesintä ei sitten oikeen enää iske.

Ennen kun Pelle lauloi, eläkeläiset ja sotaveteraanit kavahtivat. Nyt ne laulavat kuorossa sen lauluja telkkarissa.
 
Ei punkia enää voi olla.

Ennen kun Pelle lauloi, eläkeläiset ja sotaveteraanit kavahtivat. Nyt ne laulavat kuorossa sen lauluja telkkarissa.
 
Ei punkia enää voi olla.
 
Huvittava juttu sinänsä, että punkkia lähes kymmenellä vuodella edeltänyt underground on säilyttänyt shokkiarvonsa huomattavasti paremmin - ajatellaan nyt musiikin puolelta vaikkapa Spermin tai Sähkökvartetin tuotoksia.

Mä en oikein aina ymmärrä näitä keskusteluja punk-musiikkiin liittyen et miten se o niin erityisessä asemassa, että se nähdään kuolleen tai lakanneen olemasta jossain vaiheessa sitä aitoa ja alkuperäistä? Miks minkään muun musiikkigenren yhteydessä tästä ei jauheta niin useasti? Mites hip hop, klassinen, black metal, psykedelia tai ihan rock'n roll? Musta iha yhtälailla esim näitten em. kohdalla vois puhua sukupuutosta.... tää mua o vaa aina mietityttänyt.
 
Lisäks ne ketkä haikailee kehityksen perään ei taida olla vaan yksinkertaisesti perehtyny aiheeseen riittävästi, että ois jotain pohjaa näillä sanomisilla. Tietenkin on eri asia, että mielletäänkö näitä joitain punkista kehittymään lähteneitä juttuja enää siihen samaan punk-musiikki kategoriaan. Mutta toisaalta mä nään sen ihan perinteisen 77-kategorian todella ahtaana musiikilliselle kehitykselle. Ja sithän voi miettiä myöskin kuinka paljo musiikillisesti näillä jollain punkin new yorkin alkuperäsillä vähän taiteellisimmilla kummisedillä on tekemistä sen musiikin kanssä, millanen yleensä mielletään punkiksi tai että kuinka laaja se skaala sillon syntyaikoina oli. Ja lisäks yleensä tän tyyppisellä keskustelufoorumilla unohdetaan punk-musiikin myös melko kansainvälinen luonne ja keskitytään (tai ehkä ei tiedetäkään muista) ainoostaan UK/USA/SUOMI -akselille. Esim eteläameriikassa, japanissa, itäeuroopassa ja skandinaviassa o ollu kaikilla aika hieman yleistäen perinteisesti aika omanlainen tatsi asioihin.
 
Jos jotain bändejä luettelisi, mitkä on tuonu mun näkökulmasta aina jotain uutta tähän musiikkityyliin niin tarkastettavia vois näin nopeesti lonkalta olla: Fugazi, His hero is gone, Converge, Roarchach, at the drive in, amebix, integrity, locust, swing kids, black flag (myöhempi tuotanto ei oo yleensä niin tuttua) jne... osa tosiaan tais olla jo mainittuja, mut liekö tolla niin väliä. Ja varsinki näiden uudempien bändien kohalla tää kehitys ei oo kuitenkaan iha mistään tuulesta ainoostaan temmattu vaa niittenki vaikuttajat o taas saattanu tehä jotain erilailla jne...huonosti selitetty, mut ehkä tajuutte.
 

 
Ja eihän siinä mitään väärää oo, jos vaan haluu ränkkää niitä samoja kolmea sointua. Täysin samanlaisen biisin tekeminen jonkun muun kaa on kuitenki loppujen lopuks täysi mahottomuus. Oha rockabillyt ja muutkin vielä aivan voimissaan ja uutta kamaa tulee.

Mä en oikein aina ymmärrä näitä keskusteluja punk-musiikkiin liittyen et miten se o niin erityisessä asemassa, että se nähdään kuolleen tai lakanneen olemasta jossain vaiheessa sitä aitoa ja alkuperäistä? Miks minkään muun musiikkigenren yhteydessä tästä ei jauheta niin useasti?
 
Noh, miksi ei, koska koko rock-touhu oli jo pahasti kuolemaan tuomittua 70-luvun loppuun tultaessa. R.I.P. sillekin, vai myöntääkö joku vielä oikeasti ja vakavissa mielin olevansa vakuuttavasti ROCK?

Noh, miksi ei, koska koko rock-touhu oli jo pahasti kuolemaan tuomittua 70-luvun loppuun tultaessa.
 
Näinhän nää menee. Joskus jatsikin oli paheksuttua ja vaarallista. Ja Paganini kaatoi naisia lavashowllaan.
 
R.I.P. sillekin, vai myöntääkö joku vielä oikeasti ja vakavissa mielin olevansa vakuuttavasti ROCK?
 
Kyllä varmaan jostain 15-vuotiaista löytyy edelleen paljonkin tollaista ns. vilpitöntä porukkaa. Alun perinhän valkaistu rock'n'roll eli Elvikset sun muut oli lasten musaa, 12-13-vuotiaitten. Ehken ainoa isompi ero on se, että nykyään niitten 15-vuotiaitten vanhemmat saattaa kuunnella rajumpaa musiikkia kuin jälkikasvunsa. Kapinoi siinä sitten.
 
Onhan rock musiikkina moneen kertaan loppuun kaluttu, ja varsinkin yhteiskunnallisena ilmiönä kuollut. Kaikki on tehty jo useampaan kertaan - mutta silti, kun innostuneet, energiset ja lahjakkaat ihmiset laittavat samat vanhat palikat uuteen järjestykseen, niin kyllähän se väkisinkin vetää suun hymyyn.

Noh, miksi ei, koska koko rock-touhu oli jo pahasti kuolemaan tuomittua 70-luvun loppuun tultaessa. R.I.P. sillekin, vai myöntääkö joku vielä oikeasti ja vakavissa mielin olevansa vakuuttavasti ROCK?
 
Ei kukaan myönnä.

Ennen kun Pelle lauloi, eläkeläiset ja sotaveteraanit kavahtivat. Nyt ne laulavat kuorossa sen lauluja telkkarissa.
 
Ei punkia enää voi olla.
 
Osuvasti sanottu vaikka osasihan ne eläkeläiset irrotella myös vanhoina hyvinä aikoina, tästä on hyvänä esimerkkinä Aikamiehet- kuoro joka teki Maukka Perusjätkän
"Säpinää" biisistä oman versionsa 1980. Olkoonkin että Maukka ei ollut PUNK sanan varsinaisessa merkityksessä (ei pellekään enään tuossa vaiheessa).
 
Joku tuolla jossain ylhäällä oivalsi hienosti että punk on kansainvälinen ilmiö ja sen luonne vaihtelee eri maissa huomattavan paljon. Jos vähän kärjistetään niin latinopunkit asuu kaatopaikoilla ja elää todellista punkelämää ympäri vuorokauden siinä missä jenkkipunkit keräilee autoja ja asuu ökytalossa (tämä heijastuu myös musiikkiin).
 
Suomi punk oli (aikojen alussa) monella tavalla erittäin omalaatuinen ilmiö. Siinä missä brittien punk jumala oli työväenluokasta ponnistava rääväsuinen ja kiroileva irkku (tyypillinen Lontoon irlantilainen) niin meidän punk jumala oli keskiluokasta ponnistava kansakoulun opettaja.

Joku tuolla jossain ylhäällä oivalsi hienosti että punk on kansainvälinen ilmiö ja sen luonne vaihtelee eri maissa huomattavan paljon. Jos vähän kärjistetään niin latinopunkit asuu kaatopaikoilla ja elää todellista punkelämää ympäri vuorokauden siinä missä jenkkipunkit keräilee autoja ja asuu ökytalossa (tämä heijastuu myös musiikkiin).
 
Tuon kaltaisissa kärjistyksissä se jenkkipunk tuntuu tarkoittavan aina jotain listoilla juhlivaa punk-poppia tai muuten vaan tarpeeksi valtavirtarockiin ajan myötä sulautuneita yhtyeitä.
 
Ei siinä toki tuo on osa totuutta, mutta tärkeämmäksi osaksi jenkkiläistä punkkia mä näen jotkut Black Flagit, Minor Threatit, Minutemenit ja muut vastaavat levy-yhtiöineen (esim. Dischord ja Touch & Go ovat yhä olemassa olevia ja varteenotettavia lafkoja), yhteenliittymineen ja pakulla mantereen jos toisenkin kiertämisineen. Kyllä näistä meiningeistä on ollut autojen keräilyt ja ökytalot kaukana...

Onhan meillä tässä ihan lähellä kaks täysin erilaista maailmaa. Svedu punkit, kaikki Ebba Gröönit ja muut levystarat ja sit Leningradin punkit jotka oli tosi undergroundia neukkulassa. Ja Tallinan punkit kanssa. Vaiks Tallinan punkit muistutti ehkä eniten Suomi punkkeja. Svedupellet oli niinku jenkki punkkeja ja Pietarin osasto kait oli niinku latinopunkit.
Mites Norjalainen punk? Vai tuleeko sieltä vaan kirkonpoltto heviä?

Joskus -86 oltiin Leningradissa keikalla Nuorisopalatsissa Sata lasta bändin kanssa. Siellä oli joitain paikallisia bändejä ja Miljoonasade kanssa, mutta kun tuli meidän vuoro, niin sieltä jotkut saatanan puolueagentit rupesi ajamaan nuorisoa pihalle. Niille kuulemma selitettiin, että me ollaan punk-bändi ja haitallista ideologialle. Ei se mitään, punkkarit ja muut kovanaamat jäi ja meinasivat romahduttaa lavan kun tulivat pogoamaan sinne. Aika asiameininkiä.

Punkin voi ajatella yhteiskunnallisena liikkeenä, keksittynä nuorisomuotina tai sitten vaan yhtenä rockin alahaarana. Välillä se aina hyytyy, mutta kyllä se lopulta aina pulpahtaa esille jonakin hetkenä, jonnekin suuntaan jalostuneena. Se on vaan rokkii.

Neukkupunk oli tosiaan ihan oma juttunsa, Neuvostoliiton virallinen suhtautuminen epäviralliseen länsimusiikkiin oli: "tänään soitat saksofonia, huomenna petät kotimaan". Tässä ilmapiirissä punkkarit oli todellinen lopunajan ilmestys. Punkkarit joutuivat 80-luvun alussa rankan vainon kohteeksi, joillakin alueilla punk määriteltiin mielisairaudeksi ja toimenpiteet olivat sen mukaisia (N-liitossa mielisairaalan ja vankilan ero oli siinä että vankilasta pääsi tietyn ajan kuluttua pois). Leningradin irokeesit olivat underground sanan varsinaisessa merkityksessä mutta Tallinnassa katseltiin "länsimaista" hapatusta Ylen kanavilta ja otettiin vaikutteita sieltä. Laulava vallankumous(laulev revolutsioon) syntyi pitkälti rokkareiden kynästä ja uusisänmaallisia lauluja kirjoitteli myös Villu kumppaneineen.
 
Jos vedetään taas kerran mutkat suoriksi niin Viron (Eesti vabariik) itsenäistymisen takaa löytyy YLE ja sen takaa KGB. Perestroikan selän takana oli runsaasti erilaista rock musiikkia. Virallinen neukkurock on asia erikseen mutta ei sekään pelkkää paskaa ollut.

Neukkupunk oli tosiaan ihan oma juttunsa, Neuvostoliiton virallinen suhtautuminen epäviralliseen länsimusiikkiin oli: "tänään soitat saksofonia, huomenna petät kotimaan".ut.
 
Siellä punk oli sitä mitä sen pitäisi olla: kapinallista ja poikkiteloin asettumista.

Mun mielestä punk on sitä, ettei mietitä mitä on punk.
 
Punk joka voidaan sanoin ilmaista ei ole muuttumaton punk.

vai myöntääkö joku vielä oikeasti ja vakavissa mielin olevansa vakuuttavasti ROCK?
 
Rokkiahan se on kaikki. Kyllä mä myönnän, keski-ikäinen ikirokkarinjäänne. Sanoihan John Lennonkin tukka heitolla ja Edward-takki päällä: "I've always been a rocker and I'll always be."
:-D
 
Kaveri repes nauruun nähdessään nahkatakkini hihassa "rocker"-merkin: "Ajattelit sitten vääntää rautalangasta vai?" I got my Smiling Skull ring, I got my graveyard boots, laulaa Johnny Cash taustalla. Ja ei, kysymys ei ole haikailusta kadonneen nuoruuden perään, mä vain en missään välissä hetkeksikään aikuistunut sillä tavalla, että olis ollut syytä mennä parturiin.
 
Ja mitä tulee 15-vuotiaan poliittiseen sanomaan, mä olen ihan samaa mieltä. Siinä on ihan oikea oivallus. Mä tein 15-vuotiaana mielestäni todella rankkoja ja kärjistyneitä poliittisia tekstejä, ja myöhemmin huomasin kuinka haparoivia ne oli, kuinka vähän mä mistään tiesinkään. Täytettyäni 40 vuotta huomasin olevani edelleen ihan yhtä vihainen, mutta erona oli se, että pystyin nimeämään vihan kohteet ja nostamaan esille oikeita vääryyksiä tarvitsematta turvautua sellaisiin passiivimuotoihin kuin "systeemi", "The Man" tai "Babylon".
 
Tosin mitä tulee tuohon Good Charlotte -sitaattiin, mieli tekis paiskata kappale klassista Lamaa pöydälle: Mä olen anarkisti / mä kirjoitan seinään englanniksi / Punk Rules OK .../ kyllä Suomen lippu / palaa paremmin ku Englannin / ja suomalaisen juntin / nyrkki heiluu herkemmin /... Suurin osa suomalaisista / osaa varmaan suomea? / ei sitä silloin kannata / sanakirjaa selata...
;-)
Mut niinhän se on, et tää kielikysymys menee kausina. Nyt on ollut englanninkielisiä bändejä, sitä ennen oli suomenkielisiä, niitä ennen taas englannikielisiä jne.
 
Edit: Ja tiedän, että englanti on GC:n jäsenten kotikieli. Sen sijaan monelle suomalaiselle bändille se ei sitä ole, sellaisillekaan jotka eivät miellä kotimarkkina-alueekseen Suomen ulkopuolista maailmaa. Mut kaikki aikanaan, kukin tavallaan.