Rock, pop, alternative ›

Hirveen hyvä jälleen kerran, voittokulku jatkuu

Näin on. Henkilökohtaisesti tässä on yhtyeen hienoin albumi ja paras levy mitä yksikään bändi on julkaissut 15 vuoteen. Kymmenen pistettä ja/tai viisi tähteä. En olisi uskonut, mutta helvetin nastaa näinkin. Ei tartte hajota koskaan kun musiikki on jatkuvasti näin hyvää.

Mistaken for Strangers Rakkauta ja Anarkiaa -festareilla - oli kova!
Vahvastihan tuo kietoutui Mattin ja veljensä Tomin veljessuhteeseen, eikä niinkään bändiin, mutta elokuva oli lämminhenkinen ja hauska, paikoittain melko surullinenkin. Suosittelen katsomaan, jos tulee mahdollisuus jossain vaiheessa vielä.
 
Puolisen vuotta on kohta mennyt Trouble Will Find Me:n hankinnasta, eikä ristiriitaiset fiilikset ole oikein vieläkään hävinneet. Varsin sisäänpäinkääntynyt kokonaisuus tämä on jopa The Nationalin mittapuulla. Onko herroilla ollut mahdollisuus ja taiteellinen vapaus tehdä juuri sellainen albumi kuin he ovat halunneetkin, vai onko tämä paras, mihin he ovat pystyneet yrittäessään jatkumoa Boxerille ja High Violetille? Koska tämä on mielestäni kuitenkin hyvin erilainen, henkilökohtaisempi, kuin nuo edelliset.
 
Jotenkin tuntuu, että Berningerin lyyrinen kynäkin on ehkä terävimpänsä kirjoittanut, tai ainakin meikäläisen on aavistuksen hankala painautua niinkin suoriin heittoihin kuin "I need my girl, I need my girl, I keep feeling smaller and smaller". Joo, indierockia ja silleen mutta tyylikkäämmin, uskottavammin ja hauskemmin se sanottiin jo Boxerilla: "A little more stupid, a little more scared, every minute more unprepared." Saati sitten: "Can I get a minute of not being nervous and not thinking of my dick."
 
On tällä hetkensä ja olen tyytyväinen, että ovat tuon tehneet. Jos pohjalla on levyjä, jotka itse nostan maailman parhaimpien kokonaisuuksien joukkoon, niin odotukset ovat tietenkin korkealla. Jää kuitenkin mielestäni ihan aiheellinen kysymys, että onko tästä enää järkeä jatkaa?

Jubi: Puolisen vuotta on kohta mennyt Trouble Will Find Me:n hankinnasta, eikä ristiriitaiset fiilikset ole oikein vieläkään hävinneet. Varsin sisäänpäinkääntynyt kokonaisuus tämä on jopa The Nationalin mittapuulla. Onko herroilla ollut mahdollisuus ja taiteellinen vapaus tehdä juuri sellainen albumi kuin he ovat halunneetkin, vai onko tämä paras, mihin he ovat pystyneet yrittäessään jatkumoa Boxerille ja High Violetille? Koska tämä on mielestäni kuitenkin hyvin erilainen, henkilökohtaisempi, kuin nuo edelliset...
 
...Jää kuitenkin mielestäni ihan aiheellinen kysymys, että onko tästä enää järkeä jatkaa?
 
Aika lailla samoin ajatuksin olen levyn tiimoilta, mutta toivoisin kyllä bändin vielä vähän jatkavan. Trouble Will Find Me on tasapaksuhkosta muodostaan huolimatta pätevä julkaisu ja todistaa, että The Nationalilla on vielä annettavaa. Tuntuu että tuo levy avautuu vasta ihan parin viimeisen biisin aikana. Boxer on niin mielettömän kova, että ei ne sitä koskaan ylitä, mutta hyviä biisejä kaivataan aina.

Muthei, kohtahan saa alkaa olla fiiliksissä; keikkaan aikaa 'bout kuukausi. Mitä katsonut Tiketistä, niin kenttä on myyty loppuun ja muutamat katsomot.
NP: The National - Vanderlyle Crybaby Geeks

No itte löysin tän bändin vasta tuon Trouble.... myötä. Aiemmin tuli kuljettua vissiin lapuut silmillä - ei vaan osunut kohdalle. Kovasti tykkään ja aiemmat levytkin on tullu hankittua-täyttä asiaahan ne on myös. Harmittaa kun tuo dokkari olis ollu katsottavissa, mutta sen verran olis tullu matkaa/kustannuksia, että väliin jäi - dvd julkaisua odotellessa.
Keikalle sentään pääsee jo ens kuussa. Odotukset on aika korkealla.

Nationaalit ovat olleet meikäläisen syksyn suosikki soitin- ja lauluyhtyeitä. Boxer ja Alligator ovat eniten soineet. Jostain syystä joskus tulee mieleen sukulaisheimona Interpol ja erityisesti Antics-kiekko.
 
Jykevää melankoliaa suruihin vaipumatta.

Jubi: Puolisen vuotta on kohta mennyt Trouble Will Find Me:n hankinnasta, eikä ristiriitaiset fiilikset ole oikein vieläkään hävinneet. Varsin sisäänpäinkääntynyt kokonaisuus tämä on jopa The Nationalin mittapuulla. Onko herroilla ollut mahdollisuus ja taiteellinen vapaus tehdä juuri sellainen albumi kuin he ovat halunneetkin, vai onko tämä paras, mihin he ovat pystyneet yrittäessään jatkumoa Boxerille ja High Violetille? Koska tämä on mielestäni kuitenkin hyvin erilainen, henkilökohtaisempi, kuin nuo edelliset.
 

 
Tätä minäkin ajattelin aluksi, kun kiekkoa kuuntelin. Mutta nyt olen sitä ahkerasti kuunnellut ja jo vain alkaa upota tämäkin. Tässä on vain jotenkin mietteliäämpi sävy. Mutta sisältää aivan hulppeita biisejä.

Kukas on menossa keikalle Helsinkiin ensi viikolla? Itselläni on kenttälippu ja kaverini ei sitten pääsekään lähtemään, joten tarkoitus on yksin matkustella sinne täältä Tampereen suunnalta. Voisi miitata hienojen ihmisten kanssa siellä, jos passailee.

Ei kellään sattuis olemaan kenttälippua myynnissä huomisen keikalle? Tajusin vähän liian myöhään, että kyseessä on yksi parhaimmista bändeistä ikinä.

Sivuprojektia:
 
http://www.soundi.fi/uutiset/the-na … a-ensimmainen-biisinayte-linjoilla/
 
https://www.youtube.com/watch?v=LUAOwceIzRM

The National on saapunut takaisin keskuuteemme.
 
- The System Only Dreams in Total Darkness -single: https://www.youtube.com/watch?v=2O6duDDkhis
- Sleep Well Beast -albumi ulos 8 syyskuuta: http://4ad.com/featured/ntlswb
- Konserttikiertue: http://americanmary.com/europe/

Eiköhän sieltä taas hyvä levy tule.
 
Tukholman ekalle keikalle tuli hankittua lippu ennakkomyynnistä.

Biisi soi mukavasti odotuksia. Suomi olisi ollut toki mukana nähdä kiertuelistassa, mutta pitää katsoa josko tulee lähdettyä jonnekin kauemmaksi.

Nyt kun on kolme biisiä tuolta tulevalta "Sleep Well Beast" -levyltä pihalla, voin kyllä omasta puolestani sanoa odotusten olevan korkealla.
Tällä hetkellä tuo "Guilty Party" iskee parhaiten, mutta ei todellakaan ole vikaa kahdessa muussakaan.
 
Verrattuna aiempaan "Trouble Will Find Me" -levyyn, jonka ensimmäsiet sinkut ottivat muutaman kuuntelun auetakseen on tämä paljon helpommin lähestyttävä. Tämä sitten hyvä asia, tiedä sitä.

Sleep Well Beast ulkona tänään. Vinyylit jotka tilasin suoraan levy-yhtiön verkkokaupasta eivät millään saavu julkaisupäiväksi perille (ilmoitus shippauksesta tuli eilen). Levykauppoihin lähetetyt tuotteet näemmä myös myöhässä ja Jäänsärkijästä myytiin eioota. Luonnollisesti vituttaa.

Kyllähän tää yhden kuuntelun (plus edeltävien sinkkukuunteluiden) jälkeen edeltäjäänsä paremmin avautui, mutta pakko tässä on allekirjoittaa tuo Soundin kuvailu levystä: Tällä levyllä esiintyy pikemminkin se orkesteri, joka soitti Sorrowta kuuden tunnin ajan newyorkilaisessa taidehallissa kuin se, jonka laulaja paiskoo lavalla tyhjiä viinipulloja olkansa yli.

Pettymykseltä tuntuu Sleep Well Beast. Levy ei ole huono, mutta sen viiden albumin suoran (SSFDL -> TWFM) jälkeen jossa jokainen levy oli viiden tähden tasoa ei tämä uusin pääse tunnelmaltaan tai biiseiltään samoille tasoille niiden kanssa. Liekö syyt sitten esim. lukemattomat sivuprojektit jotka ovat voineet viedä tekijöiltä sen terävimmän terän, kun uudet biisit eivät oikein herätä yhtä makeita fiiliksiä mitä aiemmat tuotokset tekivät. Annetaan kuitenkin vielä mahdollisuuksia uusilla kuuntelukerroilla, ehkäpä se siitä kasvaa.

Heavy Metal Machine: Pettymykseltä tuntuu Sleep Well Beast. Levy ei ole huono, mutta sen viiden albumin suoran (SSFDL -> TWFM) jälkeen jossa jokainen levy oli viiden tähden tasoa ei tämä uusin pääse tunnelmaltaan tai biiseiltään samoille tasoille niiden kanssa.
 
Kyllä. Tosin itselläni toi viiden tähden albumien suora ulottuu ainoastaan Alligatorista High Violetiin, mutta TWFM on kyllä sekin osoittautunut mainioksi albumiksi. Ei tainnut nyt kyllä tulla hankittua fyysisessä formaatissa tätä esitystä.

Heavy Metal Machine: Pettymykseltä tuntuu Sleep Well Beast.
 
Juu, ei ihan nappaa tai pääse ihon alle samalla tavalla kuin tätä edeltäneet neljä levyä. Vähän tällaista liplattelua, eikä kunnon hurmosta kuten Terrible Love, Bloodbuzz, Mr. November tms. pääse syntymään eikä ne melankolisimmat nuotitkaan täräytä yhtä lujaa kuin aiemmin.
 
Mitäs ovat tehneet niin kovia levyjä, että tällainen ihan hyvä albumikin tuntuu pettymykseltä. Toki sen kuuloinen levy, että saattaa myöhemmin kasvaa arvaamattomiin suuntiin. Omat suosikit löytyy melkeinpä putkena sieltä loppupäästä, välillä I'll Still Destroy You - Dark Side of the Gym.