Rock, pop, alternative ›

Aika hirveä. Kai tuo on sitä asennetta?
 
(siis nätit stemmat mutta...)
 
Vetivät tuon vanhan kansanlaulun mistä uuden levyn nimikin tulee. En minä ainakaan löytänyt tuosta mitään hirviän hirviää.

Leskiäidin tyttäret on ylittänyt platinamyyntiin (30000 kpl) oikeuttavan rajan vuorokaudessa!

On tuo uusi levy kyl mainio. Paranee joka kuuntelulla. Ehkä hieman hajanaisempi tuotos kuin edeltäjä, mutta parhautta kuitenkin. Antaisin arvosanaksi 4/5 näin ensikuuntelujen perusteella.

kaksi kertaa soittimessa on käytetty läpi. mainiolta kuulostaa. ei edes liian "helposti avautuvalta". se on hyvä merkki. edellinen levy kärsi minusta hieman kokonaisuuden rikkoutumisesta muutamien täytebiisien takia. tuntuu, että uusimmalla tuotoksella sekin asia on korjaantunut.

Vaikuttaisi kyseessä olevan "taas" PMMP:n paras albumi, ei voi mitään.
 
Mitään lopullista arviota en vielä tässä vaiheessa tee ja sitten kun teen, teen kunnolla, kuten on tapana ollut. Sen sijaan voin vain sanoa, että Leskiäidin tyttäret -albumilla PMMP on edelleen erittäin vahvasti oma itsensä, mutta samalla kaikki vaikuttaisi liikkuneen eteenpäin. Itselleni Kuulkaas enot oli jo hyvä ja Kovemmat kädet vähintään kiitettävä albumi, mutta kokonaisuutena Leskiäidin tyttäret vaikuttaisi olevan se saumattomin, sulavin ja kaikessa monipuolisuudessaan sopivimmalla tavalla yhtenäisin albumi PMMP:lta.
 
Itse biiseissä korvaan pisti aluksi äänien parempi erottelu ja muutenkin tyttöjen äänenkäytön selvä kehittyminen monipuolisemmaksi ja sitä myöten tietenkin myös paremmaksi. Tämän jälkeen huomio alkoi kiinnittyä enemmän biiseihin ja sieltähän löytyy kaikenlaista hyvästä mahtavaan, eli kovin suuria notkahduksia ei tunnu mahtuvan linjaan millään. Heti perään sitä alkaa tietenkin kuulostella lyriikoitakin ja sieltä päästähän löytyykin sitten sellaisia aarteita, ettei mitään rajaa. Jos pelkät sävellyksien monitasoisuudet takaavat levylle pitkän iän, niin erittäin kovatasoiset kielikukkaset vievät sitten tasoa taas suuremmille urille.
 
Aina aiemmin omaan korvaani PMMP -levyiltä on erottunut se tietty linjaus, jossa levyiltä on löytynyt aina 1-2 "vain hyvää" tai hieman tasaisempaa kappaletta, kun taas biisien laatu on yleisesti noussut ja noussut. Sama pätee myös Leskiäidin tyttärillä, jolla uudet biisit ovat entistä paremmalla tavalla yhtenäisessä linjassa, mutta samalla monipuolisuutta viljellään entistä paremmin. Tämän myötä levyltä löytyy tällä hetkellä tasan yksi "vain hyvä" kappale 'Onko sittenkään hyvä näin', joka olisi kaivannut ehkä hieman selvemmin PMMP -kosketusta. Sen sijaan muut kappaleet ovatkin sitten sitä hyvää-kiitettävää-erinomaista -linjaa ja hyvä näin. Tämän levyn parissa tulee nimittäin vietettyä varmasti aikaa todella paljon ja vasta parin viikon kulutus näyttää, miten kova albumi tästä kasvaakaan.
 
Tällä hetkellä tuntemus on kuitenkin tosiaan se, että tässä on PMMP:n tasapainoisin ja paras levy, jolla monet asiat kuulostavat tutuilta, mutta ovat entistäkin paremmilla tasoilla!

Eipä tuossa ituneskaupassa paljoa harkinta-aikaa ole. painoin nappia niin levy tuli sieltä kahdessa minuutissa. Ja vain 9,99.
 
Kaduttaa. Ei oo kansia. Eka biisi soi. Kuulostaa hyvältä. Kuulostaa PMMPltä.

Noista biiseistä on mulla selväksi suosikiksi noussut Tässä elämä on. "Pohjallakaan ei yksinään olla: alakulo on seurana haikeuden" On kyllä niin siisti kertsi tossa biisissä että sitä kelpaakin hehkuttaa.

Taiteilia on ärsyttävä biisi, muuten levy on täydellistä täydellisyyttä alusta loppuun.

Taiteilia on ärsyttävä biisi, muuten levy on täydellistä täydellisyyttä alusta loppuun.
 
Itselle tuli heti tästä biisistä mieleen, että tämä kuulostaa aivan varmasti ärsyttävältä niille, jotka hoksaavat biisin kertovan heistä itsestään :D

Taiteilia on ärsyttävä biisi, muuten levy on täydellistä täydellisyyttä alusta loppuun.
 
Sehän on mahtavan piikikäs ja naljaileva kappale, osuu varmasti monien nilkkaan ja komeasti. Tuli heti ekalla kerralla mieleen pari tuttua ja puolituttua baskeripäätä. Kunnon PMMP:n "Kuolema taidehomoille" -veto. Toimii!

Itselle tuli heti tästä biisistä mieleen, että tämä kuulostaa aivan varmasti ärsyttävältä niille, jotka hoksaavat biisin kertovan heistä itsestään :D
 
Ää, mua ärsyttää siinä enemmän tuo musiikillinen puoli, lyriikkahan on loistavaa.

Ää, mua ärsyttää siinä enemmän tuo musiikillinen puoli, lyriikkahan on loistavaa.
 
Jaappanikuvio rulettaa!

Jotain levyltä puuttuu -- enemmän biisejä.
 
Monet ovat puhuneet, että avautuu hitaasti. Niin se taitaa mennä. Tutustuttuani PMMP:hen ensin Kovemmat kädet-levyn kautta, niin Kuulkaas enot tuntui vähän kehnommalta, vaikka loppujen lopuksi osoittautuikin yhtä hyväksi kuunneltuani pari kertaa.
 
Joku raja on kyllä ehdottoman hyvä, osa biiseistä on jäänyt vähän taustalle toistaiseksi (jokaisella levyllä on vaisummat biisinsä). Niin ja mikään näistä ei ole todellakaan yhtä jykevä kuin vaikka Matoja tai yhtä koskettava kuin Joutsenet. Mutta vertailuhan on typerää--taisin joskus sanoakin. Uusi levy on uusi levy. Jaarittelut jää tähän...

On tuo uusi levy kyl mainio. Paranee joka kuuntelulla. Ehkä hieman hajanaisempi tuotos kuin edeltäjä, mutta parhautta kuitenkin. Antaisin arvosanaksi 4/5 näin ensikuuntelujen perusteella.
 
Todella hyvältähän tämä kuulostaa, mutta edellinen levy oli niin loistava, että ei bändi sen yli tulee koskaan enää pääsemään. Rinnalle kuitenkin pääsee ja se onnistuu tällä levyllä. Ei tämä parempi ole kuin edellinen, mutta kovin mainio tämäkin tuotos on. Lisää kuuntelua vielä, mutta on hieno levy tämä jo tässäkin vaiheessa kuuntelu-urakkaa.

Ekan kuuntelun perusteella ei täysin sytyttänyt. Jotenkin liian ahdistavaa tunnelmaa paikoin. Ja muutama jokseenkin pielavetinen ratkaisu, esim "Joku rajan" lopun puheosuus sekä "Tässä elämä on" übersekava c-osa.

Ekan kuuntelun perusteella ei täysin sytyttänyt. Jotenkin liian ahdistavaa tunnelmaa paikoin.
 
Eihän tuo edellinenkään levy aihapiiriensä puolesta mikään maailman pirtein kokonaisuus ollut...

Tulipas ostettua itsekkin ensimmäinen PöMPPö-duon levy. Hyvähän tämä on. Ei loistava
(ainakaan vielä) mutta tarvitseeko sen ollakkaan...
Joku raja on kyllä aivan ykkösveto.

Eihän tuo edellinenkään levy aihapiiriensä puolesta mikään maailman pirtein kokonaisuus ollut...
 
Aihepiirit oli aikalailla samat, juu, mutta kokonaistunnelma jäi silti vähemmän pakkasen puolelle kuin uudella.
 
Katotaan nyt, kunhan ehtii hieman kuunnella lisää.

Ekan kuuntelun perusteella ei täysin sytyttänyt.
 
Mulla oli ihan saman tunnelmat ekan kuuntelukerran jälkeen ja suorastaan harmitti. Sitten kuuntelin pari kertaa lisää ja kyllä se nyt jo kuulostaa aivan loistavalta levyltä. Tosin Kovemmat kädet iski niin lujaa aikoinaan, että odotin varmaan liikoja, mutta sittan huomasin, että lähes yhtä hyvä levyhän tuo on.

Hauskaa miten PMMP päiväkirjankin mukaan levystä on puhuttu lähes joka paikassa vaikeasti avautuvana kokonaisuutena. Itselläni kun monet biisit lähtivät rullaamaan ainakin pinnallisimmilla koukuillaan jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, eikä tämä ole ainakaan toistaiseksi tarkoittanut sitä, että ne kuluisivat myös loppuun nopeasti, sillä kerroksia ja tasoja vaikuttaiis löytyvän jatkuvasti. Noin muuten levy tuntui alusta asti erittäin mukavalla tavalla kuin vanhalta kaverilta, sillä aika myönteisessä mielessä LT tuntuu edellisen levyn sisarukselta. Melko tuttua meininkiä, mutta eri kulmista, eri tyyleillä ja eri fiiliksellä puserrettuna. Vaikeaahan tätä on sanoiksi pukea, kun albumi on yhtä aikaa tuttua juttua, mutta ei kuitenkaan vanhan toistamista.