Rock, pop, alternative ›

Minä olen saanut sellaisen vaikutelman, että tässä kysymyksessä siitä, miten Plant esittää vanhoja Led Zeppelin kappaleita olennaista on se mitä tyylisuuntaa nuo laulut edustaa. Luulen, että Plant ei ole enää pitkiin aikoihin (jos koskaan) mieltänyt itseään hard rock/heavy/mitä lie raskaamman rokin laulajaksi ja esittäjäksi, vaan paljon monipuolisemmaksi - ja yhä muuntuvaiseksi - artististiksi. Niinpä Led Zeppelinin akustisia kappaleita Planttia huvittaa vieläkin esittää alkuperäisille uskollisempina versioina kuin raskaampia paloja, jotka pienen riffittelyn (esimerkiksi Whole Lotta Love) jälkeen viedään piakkoin esimerkiksi etnosuuntaiseksi.
Tätä näkemystä tuntuisi tukevan sekin, että Plant aika äskettäin sanoi jossain haastattelussa, että kyllä hän mielellään edelleenkin voisi tehdä Pagen kanssa yhteistyötä, mutta sen pitäisi olla sitten akustista musiikkia.
Lisäksi Plant on allerginen toiston puuduttavuudelle (ymmärrän hyvin). Ei jaksa vetää niitä nuoruuden aikaisia bluespohjaisia rokkeja yksi yhteen vielä soolourallakin ja varttuneella iällä. Eikä varmaan korkeimmat kiekaisutkaan enää lähde, joten miksi tavoitella sellaista mitä ei enää voi toistaa?

Regalis Apertura:Mutta minusta Plant voisi edes vähän kunnioittaa menneisyyttään ja muistaa wanhempaakin fanisukupolvea edes jotenkin. Ja se voitaisi tehdä niin että käsitellään Zeppelin-klassikoita kunnioituksella eli soittaa ne niinkuin ne alunperinkin oli tarkoitettu./quote
 
Plant ei nimenomaan halua kunnioittaa tai nostaa jalustalle Zeppeliniä. Näin ainakin tuon "Elämä" kirjan mukaan.

vanha_pieru:Luulen, että Plant ei ole enää pitkiin aikoihin (jos koskaan) mieltänyt itseään hard rock/heavy/mitä lie raskaamman rokin laulajaksi ja esittäjäksi, vaan paljon monipuolisemmaksi - ja yhä muuntuvaiseksi - artististiksi. Niinpä Led Zeppelinin akustisia kappaleita Planttia huvittaa vieläkin esittää alkuperäisille uskollisempina versioina kuin raskaampia paloja, jotka pienen riffittelyn (esimerkiksi Whole Lotta Love) jälkeen viedään piakkoin esimerkiksi etnosuuntaiseksi.
Tätä näkemystä tuntuisi tukevan sekin, että Plant aika äskettäin sanoi jossain haastattelussa, että kyllä hän mielellään edelleenkin voisi tehdä Pagen kanssa yhteistyötä, mutta sen pitäisi olla sitten akustista musiikkia.
Lisäksi Plant on allerginen toiston puuduttavuudelle (ymmärrän hyvin). Ei jaksa vetää niitä nuoruuden aikaisia bluespohjaisia rokkeja yksi yhteen vielä soolourallakin ja varttuneella iällä.
 
Tuossa on varmasti perää.Planthan kieltäytyi esmes Metal Evolution-sarjan haastattelusta kun ei halunnut tulla yhdistetyksi heavyjuttuihin.
 
Eikä varmaan korkeimmat kiekaisutkaan enää lähde, joten miksi tavoitella sellaista mitä ei enää voi toistaa?
 
Ton kirjan mukaan -sori kun tuputan tätä ,mutta tuli just luettua- lähtee kyllä mutta ääntä pitää avata pari viikkoa :-D

Plant tuntuu tosiaan haluavan pysytellä niin kaukana Zeppelin-touhuista kun vaan mahdollista. Silloin kun Page, Jones ja Jason Bonham suunnittelivat bändin jatkamista ilman Plantia O2-reunionin jälkeen, Plant olisi jopa hyväksynyt ajatuksen siitä, että joku korvaa hänet Zeppelinissä. Piti sitä jopa hienona ideana. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Niin ei kuitenkaan sitten lopulta käynyt, mutta melko lähellä se oli että Led Zeppelin olisi koottu uudella solistilla.
 
Viime vuonnahan Plant jossain haastattelussa vihjasi siihen suuntaan, että hän voisi vuonna 2014 olla käytettävissä Zeppelin-reunionin suhteen. Tänä vuonna kuitenkin on taas ollut ihan eri ääni kellossa, ja tämä tuntuu Pagea kismittävän. Pagella kun olisi haluja koota Zeppelin uudelleen, mutta Plant pistää edelleen hanttiin. Jimmy taisi jossain haastattelussa vihjata, että hän suunnittelee lähtevänsä yksin tien päälle vetämään Zeppelin- ja Yardbirds-materiaalia ja vitsaili että voisi kiertää yksin Led Zeppelin-nimellä.
 
Ilmeisesti alunperin suunnitelmana oli että bändi olisi tehnyt lisääkin keikkoja tuon O2-reunionin jälkeen, mutta Plant muutti mielensä heti reunionin jälkeen. Keväällä 2008 Page, Jones ja Jason Bonham kokoontuivat studioon työstämään uutta Zeppelin-materiaalia ilman Plantia ja järjestivät koelauluja joissa kävi Steven Tyleriä ja ties ketä. Sitten Jones liittyi Them Crooked Vulturesiin ja homma jäi siihen.

Hmm monet tuntuu mainitsevan tuon Plantin elämänkerran. Pitäneekin tsekata jos saa sen käsiin jostakin (olisikohan kirjastossa?)... Ilmeisesti lukemisen väärtti? Muistaakseni Pagestakin taitaa olla vastaava? Onkos tuokin lukemisen väärtti?
 
Hieno juttu jos Pagekin aktivoituisi keikkailemaan (olkoon nimenä mikä hyvänsä;)). Vaikka alkaa ollakin jo ikämiehiä. Toisaalta niinhän se Plantkin on;). Levyrintamalla on ollutkin aikas hiljaista viime vuosina (no tulihan ne Zeppelin-remasterit sentään)...

Huikean hieno levy tämä lullaby and.. THE CEASELESS ROAR! Tästä tulee sellainen fiilis, että näin perustavanlaatuiseen kokonaisvaltaiseen musiikilliseen ilmaisuun pystyäkseen, pitää tosiaan olla se jokunenkin maili ja vuosi maailmaa ja sen eri kulttuureja koettuna!

Artturi: Huikean hieno levy tämä lullaby and.. THE CEASELESS ROAR! Tästä tulee sellainen fiilis, että näin perustavanlaatuiseen kokonaisvaltaiseen musiikilliseen ilmaisuun pystyäkseen, pitää tosiaan olla se jokunenkin maili ja vuosi maailmaa ja sen eri kulttuureja koettuna!
 
Kaksi kertaa levyn kuunnelleena täytyy yhtyä ylläolevaan mielipiteeseen. Huiman hieno levy, kyllä tämmöistä kuuntelee mieluummin kuin uudelleenlämmiteltyä Zeppeliniä (rehellisesti sanottuna se Led Zeppelinin paluukeikka ei levyltä kuunneltuna tarjoa juurikaan elämyksiä - varmaan eri asia jos olisi ollut paikan päällä).

Marlowe: Kaksi kertaa levyn kuunnelleena täytyy yhtyä ylläolevaan mielipiteeseen. Huiman hieno levy, kyllä tämmöistä kuuntelee mieluummin kuin uudelleenlämmiteltyä Zeppeliniä (rehellisesti sanottuna se Led Zeppelinin paluukeikka ei levyltä kuunneltuna tarjoa juurikaan elämyksiä - varmaan eri asia jos olisi ollut paikan päällä).
 
Joo, on kyllä erinomainen levy tämä uusi. Ei ole mikään aikaisempi Platin soololevy ihmeemmin täällä kolahtanut, mutta tämä uusi kyllä toimii todella hienosti. Ja itse en tosiaan kaipaa enää mitään Zeppelinien uudelleen lämmittelyä. Ei enää tuon ikäisiä setiä kjaksa katsella jotain rockia vääntämässä, ennemmin lisää jotain tällaista materiaalia.

Juu tuo Lullaby... on minusta aika turvallisen tuttua nyky-Plant-linjaa. Sotketaan vähän bluesia ambientiin/folkiin ym. vastaavaan. Hyvinhän maestro itse vetää ei siinä mitään. Ei hirveästi eroa edellisestä noin musiikillisesti. Olen vähän kahden vaiheilla pitääkö tällaisesta kamasta vai eikö;)...

Pistinpä muuten tulille Fate Of Nationsin. Aikas kova levy mielestäni. Ehkä se ajoittainen Zeppelin-vibe (esim. Calling To You) vetoaa edelleenkin meikäläiseen... Mitäs mieltä olette ko. levystä?

Regalis Apertura: Pistinpä muuten tulille Fate Of Nationsin. Aikas kova levy mielestäni. Ehkä se ajoittainen Zeppelin-vibe (esim. Calling To You) vetoaa edelleenkin meikäläiseen... Mitäs mieltä olette ko. levystä?
 
Erittäin hyvä lätty ja tyylikkäämpää menoa kuin hieman ajan syömät pari edeltäjäänsä. CD-remasterilla on muutamia hyviä bonuksia.

Regalis Apertura: ... Fate Of Nations... Mitäs mieltä olette ko. levystä?
 
Kun tuo levy ilmestyi, pidin sitä heti Plantin soolouran parhaana. Sitten tuli Alison Kraussin kanssa tehty Raising Sand ja ajattelin, että se on vielä parempi. Äskettäin ilmestyi tämä Lullaby ja sain siitä sellaisen puutostilan, että oli kuunneltava kaikki nuo mainitut Plantin levyt perätysten ja päälle vielä Pagen kanssa tehty Walking into Clarksdale. Pidän kaikista noista levyistä - puutteineenkin - tosi paljon. Juuri tuollaisia levyjä Plantin kannattaakin tehdä, mielenkiintoisia keitoksia roots-meininkiä ja hillittyä tulkintaa ja eri musiikkiperinteiden yhdistelyä.
Plantin nykylinja ylipäänsä puhuttelee minua aika lailla. Tavallaan Plantin äänikin on vain kypsynyt vuosien myötä ja toisaalta sille sopivaa laulettavaa on nyt tehty monta levyä perätysten.
Munkaan mielestä ne ihan ekat 3-4 soololevyä ei oikein kokonaisuuksina toimineet. Tuntuu, että niiden tärkein funktio oli tehdä pesäero Led Zeppeliiniin ja osoittaa paksulla tussilla alleviivaten, että tehdään nyt tässä ajassa (siis silloin 80-luvun alussa) kiinni olevaa musiikkia, eikä nojata kunniakkaaseen menneisyyteen. Sinänsä kunnioitettava lähtökohta, mutta kyllä varsinkin Shaken N' Stirred oli mielestäni melkoisen itsetarkoituksellista hölmöilyä.
Mutta tämä Lullaby taas... tuntuu tällä hetkellä, että taitaapa olla paras tähän mennessä tänä vuonna ilmestynyt uutta musiikkia sisältävä albumi keneltäkään.

Entäs Pictures At Eleven? Tätäkin olen arvostanut parhaimpien Plant-levyjen kastiin. Hienoja biisejä (esim. Burning Down One Side, Slow Dancer, Moonlight In Samosa) ja kaiken kukkuraksi Phil Collins rummuissa;)... Pitäisikin joskus hommata remaster missä on mukana 2 bonusbiisiä.

Regalis Apertura: Entäs Pictures At Eleven? Tätäkin olen arvostanut parhaimpien Plant-levyjen kastiin. Hienoja biisejä (esim. Burning Down One Side, Slow Dancer, Moonlight In Samosa) ja kaiken kukkuraksi Phil Collins rummuissa;)... Pitäisikin joskus hommata remaster missä on mukana 2 bonusbiisiä.
 
Sama täällä ja ei huono ole myöskään "Principle Of Moments". Collins soitti myös kiertueella, eli ton kakkoslevyn jälkeen kun oli omaa matskua tarpeeksi valmiina. Ajalta löytyy pari hyvää radioliveä.
 
"Worst Than Detroit" on yks suosikkibiisi eklta levyltä ja kyllä siinä Zeppelin -henkeäkin on Robbie Bluntin riffittelyissä.

Jaa nyt vuorossa Manic Nirvana remottuna versiona... Tämähän olikin aika tykkisoundinen levy ainakin tuotanto-mielessä. Nirvana, Hurting Kind, Big Love, SSS&Q... Ainakin nämä kovia biisejä!

kaikki zeppelinin jälkeinen tuotanto mitä olen kuullut on paskaa. käsittämätön jäbä...samanlainen mahalasku ku matti nykäsellä.

TRAUM: kaikki zeppelinin jälkeinen tuotanto mitä olen kuullut on paskaa. käsittämätön jäbä...samanlainen mahalasku ku matti nykäsellä.
 
"Sea of love" on yksi sietämättömimmistä kappaleista joita tiedän.

Calliope: "Sea of love" on yksi sietämättömimmistä kappaleista joita tiedän.
 
mä pystyn diggailee sitä kasari nenäontelorappeuma-koksu-poppia tuhat kertaa enemmän ku mitä se on vielä sen JÄLKEEN tehnyt. siis, joo okei, loistavia muusikoita häärii ympärillä, mutta kun äijän laulu kuulostaa jollekin kissan perseraiskauksen ja epävireisen pierupussin sekoitukselta.

Mighty Rearranger on kyllä yks meikän suosikkilevyjä. Muuten en ole Plantin soolotuotantoon tutustunut, mutta tuon lätyn ostin kun se julkaistiin ja edelleen tulee kuunneltua.

Näköjään jakaa mielipiteitä tämä uusi levy ja folkimpi kama. Olin tuossa kuun alussa lontoossa käymässä ja sattumalta pääsimme paikan päälle, kun Plantilta kuvattiin viisi biisiä BBC:n johonkin ohjelmaan ja biisit taisivat olla kaikki uudelta levyltä. Tilaisuus oli tarkoitettu ensisijaisesti BBC:n työntekijöille ja aveceille, mutta jonotimme ja saimme ylijäämäliput ilmaiseksi. Keikkalla soitettiin ainakin levyn kolme ensimmäistä biisiä ja turn it up, mutta viimeistä biisiä en muista nimeltä. Uuden levyn soundimaailmaan verrattuna soundi oli orgaanisempi ja aavistuksen rokimpi. Jotenkin uuden levyn biisit jäivät aavistuksen vaisuksi levyversioina.
 
Sitten näihin kommentteihin, että soittaisi vaan Zeppeliniä jne. ja ääni ei kestä. Lontoon keikalla veti pari aika komeaa "kiekaisua", jotka eivät taatusti Zeppelin-faneja kylmäksi olisi jättäneet. Lisäksi haastattelussa ennen keikkaa Robert kertoi kyllästyneensä jossain vaiheessa musiikkiin, bisnekseen ja rock-touhuihin, eikä omien sanojensa mukaan "halunnut huorata" ja laulaa biisejä tai musiikkia, joka ei kiinnosta. Tämä on varmasti syynä sille, että uusi levy on hyvin erilaista ja Robert ei vedä keikoilla Zeppeliniä ainakaan alkuperäisillä sovituksilla.