Rock, pop, alternative ›

Tiesittekö muuten, että Brian Epstein kävi yksissä Kinksien harjoituksissa tsekkaamassa bändin? Ajatuksena oli, että josko Eppy alkaisi heidän managerikseen.

JET: Onko sinusta, Velipesonen, popmusiikin lyhyessä historiassa ollut Beatlesia nerokkaampia säveltäjiä? Löydätkö muiden arvostettujen popsäveltäjien (kuten Beach Boysin Brian Wilson, Kinksin Ray Davies, Abban Björn ja Benny) joukosta yhtä hyviä tekijöitä tai lauluja (God only knows, The name of the Game, Sunny afternoon) tai parempaa?
 
Vai onko Beatles sulla ykkönen? Minusta popsäveltäjistä parhaat ovat olleet McCartney ja Wilson, mutta hitto myös Abban the Name of the Gamessa on laatutaso korkealla! Kuuntelin tässä äskettäin.
 
Minulla on määrätty rajoittuneisuus iskelmämusiikin ja ns. tanssipopin suhteen joten otokseni ei voi olla täysin kattava. Kuitenkin siihen katsoen millaista tavaraa siltä suunnalta yleensä sattuu kuulemaan tästä rajoittuneisuudestani on tuskin suurta haittaa. Monet euroviisut olen kuunnellut ja suomalaisena totta kai topikärjet, itsekin olen muusikkona soittanut myös ns. humppakeikkoja. Yleensä on niin, että jos säveltäjä sotkee musiikkiin musiikin peruselementtien eli melodian ja äänenkuljetusten tasolla jazzia, lopputulos paranee. Suomessa Rauno Lehtinen on hyvä esimerkki, tosin ei Letkajenkan takia.
 
Burt Bacharach on erinomainen säveltäjä, samoin Henry Mancini. Heitäkin parempi on mielestäni Ennio Morricone. Ja niin hei, Antonio Carlos Jobim! Vielä Morriconeakin parempi, Beatlesin tasolle yltävä kaveri. Eli jos Beatles-kaksikolla on joku haastaja, hän on Antonio Carlos Jobim.
 
Rockin puolella oli muutama hyvä biisintekijä, mainitsit Wilsonin ja Daviesin. George Martin koetti saada Lennonia ja McCartneya ajattelemaan pitempiä kokonaisuuksia konserton tavoin, mikä ei varsinaisesti ehtinyt toteutua Beatlesin aikaan, ja McCartneyn omat laajamuotoiset orkesteri- ja kuoroteokset ovat minusta turhan raskassoutuisia. Rockissa on kuitenkin yksi säveltäjä, Pete Townshend, jonka sävellystyyli on omiaan laajamuotoisissa kokonaisuuksissa ja tästä paras esimerkki on Whon Quadrophenia. Levy jossa kappale vaihtuu mutta jatkuu. Townshendin sävellystapa on symbolistinen ja motiivitekninen, missä hän vertautuu esimerkiksi Sibeliukseen ja Bartókiin. Whon Quadropheniasta voi vielä suuremmalla syyllä kuin George Harrisonin intia-piiseistä kysyä, onko se enää minkään lajin popmusiikkia, mutta jos on, liitän Townshendin kaikkein parhaiden popsäveltäjien joukkoon.

velipesonen: Minulla on määrätty rajoittuneisuus iskelmämusiikin ja ns. tanssipopin suhteen joten otokseni ei voi olla täysin kattava. Kuitenkin siihen katsoen millaista tavaraa siltä suunnalta yleensä sattuu kuulemaan tästä rajoittuneisuudestani on tuskin suurta haittaa. Monet euroviisut olen kuunnellut ja suomalaisena totta kai topikärjet, itsekin olen muusikkona soittanut myös ns. humppakeikkoja. Yleensä on niin, että jos säveltäjä sotkee musiikkiin musiikin peruselementtien eli melodian ja äänenkuljetusten tasolla jazzia, lopputulos paranee. Suomessa Rauno Lehtinen on hyvä esimerkki, tosin ei Letkajenkan takia.
 
Burt Bacharach on erinomainen säveltäjä, samoin Henry Mancini. Heitäkin parempi on mielestäni Ennio Morricone.
 
Bacharach on säveltänyt useita hienoja pop-/viihdekappaleita. Sitten on muun muassa italialainen säveltäjä Nino Rota, joka on säveltänyt monia kauniita elokuvasävelmiä, muun muassa moniin Federico Fellinin elokuviin, kuten esim. La Strada, Amarcord, La Dolce Vita ja moniin muihinkin Fellinin elokuviin. Nino Rota sävelsi musiikin myös Kummisetä-elokuviin. Hänen yksi kaikkein kauneimmista sävellyksistään onkin sävellys Love Theme from Godfather, joka tunnetaan myös nimellä Speak Softly Love. (Suomeksi levytetty nimellä: Puhu Hiljaa Rakkaudesta.) Tämä kappale/sävellys on minusta yksi kaikkien aikojen kauneimmista, upeimmista sävellyksistä.
 
Elokuvamusiikin puolelta löytyy myös muun muassa säveltäjä Bernard Herrman, joka oli Hitchcockin ns. hovisäveltäjä. Hermann sävelsi musiikin moniin Hitchcockin elokuviin - mutta hän sävelsi musiikkia monien muidenkin ohjaajien elokuviin.
 
Kun mainitsit nuo euroviisut niin sieltä kannattaa mainita saksalainen säveltäjä Ralph Siegel, joka on vuosikymmenien aikana säveltänyt useita euroviisuedustuslauluja sekä Saksan edustajille että myös muidenkin maiden edustajille. Hänen sävellyskynästään ovat lähtöisin muun muassa Saksan euroviisuvoittokappale Ein Bisshen Frieden vuodelta 1982 ja vuosina 1981 ja 1980 Saksan viisuedustuskappaleet Johnny Blue ja Theater, jotka molemmat saavuttivat kisassa kakkossijoituksen. Kauniita lauluja kaikki.
 
velipesonen: Ja niin hei, Antonio Carlos Jobim! Vielä Morriconeakin parempi, Beatlesin tasolle yltävä kaveri. Eli jos Beatles-kaksikolla on joku haastaja, hän on Antonio Carlos Jobim.
 
Antonio Carlos Jobim oli viime vuosisadan yksi lahjakkaimmista, parhaimmista säveltäjistä - ainakin populaarimusiikin puolella. Monet tunnetuimmista, suosituimmista, upeimmista, kauneimmista Bossa Nova-lauluista ovat Jobimin säveltämiä. Kuten esimerkiksi A girl from Ipanema, Desafinado, Tristeza ja monet muut. Itse pitäisin Jobimia (ainakin melkein) nerona, omalla sarallaan, alueellaan. Jobimin voisi kyllä nostaa (ainakin melkein) Lennon/McCartney-parivaljakon rinnalle tasavertaisena säveltäjänä. Antonio Carlos Jobim on muuten niitä hyvin harvoja säveltäjiä, jonka nimen mukaan on nimetty lentokenttä - Rio de Janeiron lentokenttä. Toinen, jonka mukaan on nimetty lentokenttä on John Lennon, Liverpoolin lentokenttä. - Mitähän muuten Jobim olisi saanut aikaan, jos olisi ryhtynyt yhteistyöhön Lennonin ja McCartneyn kanssa? Kolme hienoa säveltäjää yhteistyössä......Vaikka tiedä sitten olisiko yhteistyö onnistunut.....?

Xan de Wan: Antonio Carlos Jobim oli viime vuosisadan yksi lahjakkaimmista, parhaimmista säveltäjistä - ainakin populaarimusiikin puolella. Monet tunnetuimmista, suosituimmista, upeimmista, kauneimmista Bossa Nova-lauluista ovat Jobimin säveltämiä. Kuten esimerkiksi A girl from Ipanema, Desafinado, Tristeza ja monet muut. Itse pitäisin Jobimia (ainakin melkein) nerona, omalla sarallaan, alueellaan. Jobimin voisi kyllä nostaa (ainakin melkein) Lennon/McCartney-parivaljakon rinnalle tasavertaisena säveltäjänä. Antonio Carlos Jobim on muuten niitä hyvin harvoja säveltäjiä, jonka nimen mukaan on nimetty lentokenttä - Rio de Janeiron lentokenttä. Toinen, jonka mukaan on nimetty lentokenttä on John Lennon, Liverpoolin lentokenttä. - Mitähän muuten Jobim olisi saanut aikaan, jos olisi ryhtynyt yhteistyöhön Lennonin ja McCartneyn kanssa? Kolme hienoa säveltäjää yhteistyössä......Vaikka tiedä sitten olisiko yhteistyö onnistunut.....?
 
Monelle brasilialaiselle muusikolle Jobim on kuin Beatles, eräänlaisen hartaan kunnioituksen kohde ja haltioitumisen lähde. Puolijumala noin kansankielellä sanottuna. Siinä menee kunnia oikeaan osoitteeseen. Olisivathan nuo voineet jonkin levyn yhdessä väsätä, tosin ainakin Maccalla olisi ollut 70- tai 80-luvulla mahdollisuus halutessaan työskennellä Jobimin kanssa mutta Stevie Wonder ja Michael Jackson kiinnostivat enemmän.
 
Bernard Herrmann oli erinomainen elokuvasäveltäjä. Elokuvasäveltäjät yleensä kuppaavat surutta Stravinskia ja Debussy'tä eivätkä pääse sen pidemmälle oman ilmaisunsa kanssa eli heillä ei ole omaa ilmaisua. Herrmannilla on. Hermannin musiikkia ilman kuvaa kuunnellessa tuntuu vain että siitä puuttuu jotain. Laika & The Cosmonauts muuten teki aikoinaan hauskan rautalankaversion Psykon tunnarista.

Hui, Chapmanin Lennon nimmarilla varustettu Double Fantasy hullulla hinnalla huutokaupattavaks
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … ma+levy+tuli+myyntiin/1135261854168

Jahas, näin paljon keskustelua, eikä linkkiä tähän:
http://www.apple.com/fi/the-beatles/concert/
 
Washington Coliseum -keikka vuodelta 1964 kokonaisuudessaan. Alkaa 3 minuutin paikkeilta. Ennen tästä on nähty vain pätkiä.
 
Mitäpäs noilla roudareilla. Tai monitoreilla. Tai PA:lla. Senkun soittaa vaan - jos osaa.

untostereo: Jahas, näin paljon keskustelua, eikä linkkiä tähän:
http://www.apple.com/fi/the-beatles/concert/
 
Washington Coliseum -keikka vuodelta 1964 kokonaisuudessaan. Alkaa 3 minuutin paikkeilta. Ennen tästä on nähty vain pätkiä.
 
Mitäpäs noilla roudareilla. Tai monitoreilla. Tai PA:lla. Senkun soittaa vaan - jos osaa.
 
Populaarimusiikin uudet valtiaat takes America. On kyllä loistava pätkä kulttuurihistoriaa tuo taltiointi. Ringon pyöriteltävä lava on oikeastaan aika kätevä. Ihmettelen edelleen sitä, miten hyvin Beatlesien päät kestivät tuota jatkuvaa mylläkkää ja hypetystä monta vuotta..

untostereo: Jahas, näin paljon keskustelua, eikä linkkiä tähän:
http://www.apple.com/fi/the-beatles/concert/
 
Washington Coliseum -keikka vuodelta 1964 kokonaisuudessaan. Alkaa 3 minuutin paikkeilta. Ennen tästä on nähty vain pätkiä.
 
Mitäpäs noilla roudareilla. Tai monitoreilla. Tai PA:lla. Senkun soittaa vaan - jos osaa.
 
Ja kivikovat jelly beanit lentelevät kuin kranaatit ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoihin.
 
Lennonilla vissiin 325 Rickenbacker, joka pöllittiin häneltä.

Ray Davies kirjoittaa X-Ray -kirjassaan; "..someone had seen John Lennon in a club and he kept on asking the disc jockey to play "Wonder Boy" over and over again. I guess that approval from my peers meant that "Wonder Boy" had not been a complete mistake."
http://www.youtube.com/watch?v=9dka … ist=PLC15206960ED5CBF7&index=52

Loijaa: Populaarimusiikin uudet valtiaat takes America. On kyllä loistava pätkä kulttuurihistoriaa tuo taltiointi. Ringon pyöriteltävä lava on oikeastaan aika kätevä. Ihmettelen edelleen sitä, miten hyvin Beatlesien päät kestivät tuota jatkuvaa mylläkkää ja hypetystä monta vuotta..
 
Ringon lava.. Miten voi olla noin hutera häkkyrä .DD

http://soundi.fi/node/11698/The/Beatles/hurjana/iTunesissa
 
Beatles käyny hyvin kaupaks. Jännää että Harrisonin sävellys on myydyin ;)

"Kun mainitsit nuo euroviisut niin sieltä kannattaa mainita saksalainen säveltäjä Ralph Siegel, joka on vuosikymmenien aikana säveltänyt useita euroviisuedustuslauluja sekä Saksan edustajille että myös muidenkin maiden edustajille. Hänen sävellyskynästään ovat lähtöisin muun muassa Saksan euroviisuvoittokappale Ein Bisshen Frieden vuodelta 1982 ja vuosina 1981 ja 1980 Saksan viisuedustuskappaleet Johnny Blue ja Theater, jotka molemmat saavuttivat kisassa kakkossijoituksen. Kauniita lauluja kaikki."
 
Jos "Ein Bisshen Frieden" on edes jotenkin verrattavissa Beatlesiin mitään kautta, niin se vain vahvistaa mielipiteeni "ötököiden" musiikillisesta tasosta - kökköä jo syntyessään! Ja vain intoutuneimmat friikit voi kumartaa Maccan edessä - Sir Paul, just joo!

hippelihuijaa: Jos "Ein Bisshen Frieden" on edes jotenkin verrattavissa Beatlesiin mitään kautta, niin se vain vahvistaa mielipiteeni "ötököiden" musiikillisesta tasosta - kökköä jo syntyessään! Ja vain intoutuneimmat friikit voi kumartaa Maccan edessä - Sir Paul, just joo!
 
Long time no see. Welcome back.

velipesonen: Long time no see. Welcome back.
 
Thank You - it's sooo nice to be back!

Xan de Wan: "Kun mainitsit nuo euroviisut niin sieltä kannattaa mainita saksalainen säveltäjä Ralph Siegel, joka on vuosikymmenien aikana säveltänyt useita euroviisuedustuslauluja sekä Saksan edustajille että myös muidenkin maiden edustajille. Hänen sävellyskynästään ovat lähtöisin muun muassa Saksan euroviisuvoittokappale Ein Bisshen Frieden vuodelta 1982 ja vuosina 1981 ja 1980 Saksan viisuedustuskappaleet Johnny Blue ja Theater, jotka molemmat saavuttivat kisassa kakkossijoituksen. Kauniita lauluja kaikki."
 
hippelihuijaa: Jos "Ein Bisshen Frieden" on edes jotenkin verrattavissa Beatlesiin mitään kautta, niin se vain vahvistaa mielipiteeni "ötököiden" musiikillisesta tasosta - kökköä jo syntyessään!
 
Ei, ei tarkoitukseni ollut verrata Ralph Siegelin sävellystä Ein Bisschen Frieden Beatlesiin ja heidän musiikkinsa. Siitä tuli nyt kirjoitettua tässä Beatles-ketjussa, koska velipesonen sattui mainitsemaan nuo euroviisut.
 
Mutta itse pidän kappaleesta Ein Bisschen Frieden, kuten myös mainitsemistani Siegelin viisukappaleista Johnny Blue ja Theater, ja muutamista muistakin hänen tekemistään viisulauluista. - Nämä ovat makuasioita, makuasioita, ystävä hyvä :)

Kyllä euroviisuissa on ollut hyvääkin musiikkia ja paljon, paljon huonoa. Ja mieleen jääneitä esiintymisiä, esimerkiksi Jahn Teigen Pariisissa 1978.

Xan de Wan: Ei, ei tarkoitukseni ollut verrata Ralph Siegelin sävellystä Ein Bisschen Frieden Beatlesiin ja heidän musiikkinsa. Siitä tuli nyt kirjoitettua tässä Beatles-ketjussa, koska velipesonen sattui mainitsemaan nuo euroviisut.
 
Mutta itse pidän kappaleesta Ein Bisschen Frieden, kuten myös mainitsemistani Siegelin viisukappaleista Johnny Blue ja Theater, ja muutamista muistakin hänen tekemistään viisulauluista. - Nämä ovat makuasioita, makuasioita, ystävä hyvä :)
 
Makuasioita toki - ystäväiseni, mutta juuri niistä eroavaisuuksista keskustelu syntyy. Jos kaikki olisivat samaa mieltä, niin mihinkään keskusteluun ei koskaan olisi tarvetta. Ja juuri tämä on joidenkin hyvin vaikea hyväksyä!

hippelihuijaa: Makuasioita toki - ystäväiseni, mutta juuri niistä eroavaisuuksista keskustelu syntyy. Jos kaikki olisivat samaa mieltä, niin mihinkään keskusteluun ei koskaan olisi tarvetta. Ja juuri tämä on joidenkin hyvin vaikea hyväksyä!
 
Keskustelua voi käydä myös vähemmän provokatiivisesti. Oma "keskustelusi" menee trollauksen puolelle.

Jokapaikanapina: Hui, Chapmanin Lennon nimmarilla varustettu Double Fantasy hullulla hinnalla huutokaupattavaks
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … ma+levy+tuli+myyntiin/1135261854168
 
Eikö tällaista voi kieltää?

Calliope: Eikö tällaista voi kieltää?
 
Ei voi kieltää.