Rock, pop, alternative ›

Saapuvat kesällä Suomeen Deep Purplen kanssa.
 
10.6. Helsinki, Kaisaniemen puisto
11.6. Oulu, Raatin stadion.
 
http://www.soundi.fi/uutiset/vanha- … a-uriah-heep-yhteiskeikalle-suomeen
 
Kyllähän tuonne Ouluun on lähdettävä.

Kaisaniemessa jytää ensi kesänä. Vain Led Zeppelin puuttuu.
 
Uriah Heep ja Deep Purple esiintyivät yhdessä Helsingin jäähallissa muistaakseni vuonna 2003. Silloin Heep oli selvästi lämmittelybändi, mutta ihan viime vuosina se on vaikuttanut Purplea dynaamisemmalta yhtyeeltä. Toki Now What? oli kerrassaan kelpo levy, mutta Ian Gillanin laulu on ainakin konserttilavoilla kuulostanut aika surkealta piipitykseltä Bernie Shaw'hon verratuna. Ja kun Blackmore ja Lord eivät ole enää mukana, niin tasoeroa ei muutenkaan enää ole.

Mitäs Heep-väki diggailee Byronin soolomatskusta? Mulle on jäänyt sellanen keskinkertainen kuva vaan nyt kun kuuntelin Robin Georgen kanssa väännettyä tavaraa niin onhan tässä hyvätkin hetkensä. Tai ainakin On The Rocks on ihan pätevää jyrää.

PsychedelicWarlord: Mitäs Heep-väki diggailee Byronin soolomatskusta? Mulle on jäänyt sellanen keskinkertainen kuva vaan nyt kun kuuntelin Robin Georgen kanssa väännettyä tavaraa niin onhan tässä hyvätkin hetkensä. Tai ainakin On The Rocks on ihan pätevää jyrää.
 
Hiton hyviä yksittäisiä biisejä On the Rocksilla, mutta myös niitä heikompia kappaleita, kokonaisuus ei täysin vakuuta. Byronin soololevyt ovat ihan ok, vaikka melko harvakseltaan niitä tulee kuunneltua. Ensimmäisellä, enemmän Heep-tyyppisellä soololevyllä varsinkin Man Full of Yesterdays on komea biisi. Rough Diamond -bändin kanssa tehdyllä levyllä on myös tanakkaa perusrokkia.
 
Kokoavasti siis: jos tykkää kovasti Byronin ajan Heep-levyistä, löytää varmasti jotain hyvää myös miehen soolojutuista..

Rough Diamond-älppy löytyy ja puolustaa kyllä paikkaansa omassa lajissaan. Perusrokkaavaa matskua toki, mutta kyllä siellä ihan hyviä variaatioita on seassa.
 
Muutoin Taavetin soolomatsku on kyllä jäänyt vähemmälle huomiolle.

Loijaa: Hiton hyviä yksittäisiä biisejä On the Rocksilla, mutta myös niitä heikompia kappaleita, kokonaisuus ei täysin vakuuta. Byronin soololevyt ovat ihan ok, vaikka melko harvakseltaan niitä tulee kuunneltua. Ensimmäisellä, enemmän Heep-tyyppisellä soololevyllä varsinkin Man Full of Yesterdays on komea biisi. Rough Diamond -bändin kanssa tehdyllä levyllä on myös tanakkaa perusrokkia.
 
Kokoavasti siis: jos tykkää kovasti Byronin ajan Heep-levyistä, löytää varmasti jotain hyvää myös miehen soolojutuista..
 
Toi Man Full Of Yesterdays on kova kyllä. Tuossahan kai soittaa Heep-hemmoja?

PsychedelicWarlord: Toi Man Full Of Yesterdays on kova kyllä. Tuossahan kai soittaa Heep-hemmoja?
 
Taisi olla koko senaikainen Heep-miehitys ilman Hensleytä, jos oikein muistan..

Heepiä en ole koskaan livenä nähnyt, mutta olis hienoa käydä katsomassa vielä kun Box on kitaristina.
 
Isä oli joskus 90-luvulla käynyt heitä katsomassa jossain Oulun pienemmällä klubilla, ja hänelle jäi siitä vähän huono maku, kun olivat kuulemma soittaneet "aivan perkeleen lujaa, eikä musiikista saanut mitään selvää". Varmasti isolla stadionilla tai salissa soundi on parempi.
 
Byronilla oli uskomaton lauluääni ja esiintymistaito. Harmi, että hän jäi lopulta hieman unohdetuksi, ja suosiota ei enää Heepin jälkeen tullut.

Hannubal: Isä oli joskus 90-luvulla käynyt heitä katsomassa jossain Oulun pienemmällä klubilla, ja hänelle jäi siitä vähän huono maku, kun olivat kuulemma soittaneet "aivan perkeleen lujaa, eikä musiikista saanut mitään selvää". Varmasti isolla stadionilla tai salissa soundi on parempi.
 
Taisin olla samalla keikalla (nykyään Nightclub Tähti niminen paikka) ja en kyllä muista että olisivat erityisen kovalla soittaneet ainakaan muihin samassa paikassa nähtyihin bändeihin nähden. Tai sitten mulla oli tulpat korvissa... Hyvä keikka se oli ja kyllä biiseistä selvän sai. Sonic Origami oli viimeisin levy sen keikan aikaan. Muistaakseni se oli joskus kesken kylmintä aikaa vuodesta (helmikuu tai jotain). Setlistfm antaa näemmä päivämääräksi 14.2.1999, eli hyvin täsmäisi omien muistikuvien kanssa.

Flash: Taisin olla samalla keikalla (nykyään Nightclub Tähti niminen paikka) ja en kyllä muista että olisivat erityisen kovalla soittaneet ainakaan muihin samassa paikassa nähtyihin bändeihin nähden. Tai sitten mulla oli tulpat korvissa... Hyvä keikka se oli ja kyllä biiseistä selvän sai. Sonic Origami oli viimeisin levy sen keikan aikaan. Muistaakseni se oli joskus kesken kylmintä aikaa vuodesta (helmikuu tai jotain). Setlistfm antaa näemmä päivämääräksi 14.2.1999, eli hyvin täsmäisi omien muistikuvien kanssa.
 
Se voi hyvinkin olla, isä on jotenkin sellainen herkkäkorva varsinkin diskanttiäänien kanssa. Olisi ehkä korvatulpat olleet tarpeen hänelle. :D

Flash:Sonic Origami oli viimeisin levy sen keikan aikaan.
 
Between two worlds on aivan perkeleen kova biisi. Byronin muistolle kirjoitettu.

En oikein jaksa odottaa huomiseen eli maestro Davidin lähdön vuosipäivään, mutta kun täällä on juteltu hänen Uriahin ulkopuolisista äänityksistään, niin tätä ei mainittu vielä: "vika ep", eli kolmen coverin sessio, josta tämä "That was only yesterday" (Spooky Tooth).
https://www.youtube.com/watch?v=leBzH9ffjwE
Minusta oikein mukavan kuuloista.
 
Eipä tuota taida cd:nä saada mistään, kuten ei myöskään Baby Faced Killeriä...? Harmillista.
 
edit. tuli tarkastettua Acoustically Driven -dvd-julkaisu. Joulukuulta 2000 olevalla taltioinnilla bändin musiikki kuulostaa erityisen hyvältä - on naistaustalaulajia, puhaltimia, jousia, pedal steel -kitara ym. (Ja Trevor Bolder on vielä elossa, Lee on vielä messissä, Mickin tukassa on väriä.) Biisilista on todella spesiaali sisältäen vaikka mitä. 6/5!

apropoo: En oikein jaksa odottaa huomiseen eli maestro Davidin lähdön vuosipäivään, mutta kun täällä on juteltu hänen Uriahin ulkopuolisista äänityksistään, niin tätä ei mainittu vielä: "vika ep", eli kolmen coverin sessio, josta tämä "That was only yesterday" (Spooky Tooth).
https://www.youtube.com/watch?v=leBzH9ffjwE
Minusta oikein mukavan kuuloista.
 
Eipä tuota taida cd:nä saada mistään, kuten ei myöskään Baby Faced Killeriä...? Harmillista.
 
Oman kolmen biisin cd:ni sain Heepin suomifanclubin kautta, kannattanee kysellä osoitteesta info@uriah-heep.fi, josko niitä olisi vielä saatavilla. Se Doors-cover on oikeastaan erittäin hyvä.
 
Baby faced killeriä ei taida juurikaan suomalaisista levykaupoista löytää, ebaysta esimerkiksi kuitenkin.
 
Byroniltahan on pienimuotoisesti julkaistu myös useampi kokoelma coverbiisejä, joita hän levytti uransa alkupuolella Avenue Recordsilla. Lienee HC-faneille suositeltavia. Tässä CCR- ja Who-versiointia.
 
https://www.youtube.com/watch?v=6B35ygeR-uU

apropoo:
edit. tuli tarkastettua Acoustically Driven -dvd-julkaisu. Joulukuulta 2000 olevalla taltioinnilla bändin musiikki kuulostaa erityisen hyvältä - on naistaustalaulajia, puhaltimia, jousia, pedal steel -kitara ym. (Ja Trevor Bolder on vielä elossa, Lee on vielä messissä, Mickin tukassa on väriä.) Biisilista on todella spesiaali sisältäen vaikka mitä. 6/5!
 
Olen kuunnellut Acoustically Driven-keikkaa juutuubista ja on kyllä aikamoisen upeaa settiä makuuni. Vierailvat tähdet tekevät myös upean säväyksen, hyvin sovitetty ja tyylikkäästi esitetty.
https://www.youtube.com/watch?v=ng87jEQ14s8
 
Tälaisen kun vetäisivät vielä uudestaan!

David Byron tosiaan kuoli päivälleen vuotta aikaisemmin kuin Olof Palme. Vaikka kuinka yritän muistaa, niin käsittääkseni Byronin poismenosta ei suurempia otsikoita ainakaan Suomessa ollut. Eikä tainnut olla edes ns. musiikkilehdissä, Uriah Heephän oli eräänlainen epäbändi Soundi - miehille ja Jake Nymanille. Historia on sitten osoittanut että kyseessä oli kuitenkin yksi kaikkien aikojen äänistä.

Olen joskus miettinyt, miltä Salisbury olisi kuulostanut livenä, ei ainakaan pitkään aikaan ole kuulunut Heepin ohjelmistoon. Joskus sitä on kuitenkin on soitettu:
 
https://www.youtube.com/watch?v=-z3_ttzUsvE
 
https://www.youtube.com/watch?v=MHX7XDeNqzI&list=RD-z3_ttzUsvE
 
En olisi uskonut että tämä löytyy.

Mukavaa oli olla eilen pitkästä aikaa kuuntelemassa erästä lempibändeistäni - edellinen kerta oli Tavastialla syksyllä 2008. Toivottavasti uutta materiaalia tulee taas jossain vaiheessa. Tykkään nyky-Heepissä varsinkin siitä, ettei se ole jäänyt ainakaan pelkästään apinoimaan 70-luvun tyyliä, vaan on innovatiivisesti kehittänyt 2000-luvulla uutta soundia. Hyvältä ja raikkaalta on kuulostanut, ja Wake the Sleeper, Into the Wild ja Outsider ovat kaikki olleet kovasti mieleeni.

Paljon ei ole Heepiä tullut kuunneltua aiemmin, mutta eilinen antoi kyllä kipinän ruveta kuuntelemaan. Tykkäsin oikeastaan enemmän kuin Purplen vedosta vaikka huikeita olivatkin.

Uriah Heep tuli vihdoin nähtyä vuosien odotuksen jälkeen eikä bändi pettänyt odotuksia. Mahtavasti soitti koko bändi ja Bernie Shaw lauloi Ian Gillanin suohon. Olihan koko keikka yhtä klassikkokimaraa. Phil Lanzon oli ajoittain aika demoninen näky kiippareidensa takana. July Morning oli ihan maaginen kokemus livenä.
 
Keikalta lähti muistoksi Dave Rimmerin plektra. Talteen menee.

Hiippi oli paljon Purplea kovemmassa tikissä eilisellä keikalla. Onkos muut muuten huomanneet, että Wake the sleeper on kadonnut Spotifysta ja Deezeristä? Miksiköhän näin? Muut levyt näyttäisi löytyvän. Onkohan Wake the sleeper kuunneltavissa kokonaisuudessaan jossakin muussa suoratoistopalvelussa.