Rock, pop, alternative ›

Ei Jannenkaan kitaroinnissa mitään vikaa ole:
 
Kesän kunniaksi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=G2pXlRI2bxs

Kyllähän silloin -73 Keimola-rockissa kun nautin "mietoja" juomia auringonpaisteessa jossain kaukana lavasta, alkoi kuulua sellaista jytinää että oli pakko mennä viereen kuuntelemaan/katselemaan ja siellä oli silloin mulle nimetön bändi ja oli pakko kysellä, mikä tuo jengi on ja nimi tuli hetkessä tutuksi.

Tietääkö kukaan: onko I Saw Her Standing Thereä / Eight Days a Weekiä julkaistu sinkkuna (vai pelkästään Sixteen Golden Greatsilla)? Jos on, niin koska?

Keith R: Tietääkö kukaan: onko I Saw Her Standing Thereä / Eight Days a Weekiä julkaistu sinkkuna (vai pelkästään Sixteen Golden Greatsilla)? Jos on, niin koska?
 

Mielenkiintoinen kysymys, Golden Greatsilla on kaikki siihen saakka julkaistut sinkut(+bonukset) joten kaikesta päätellen kyseisiä biisejä EI ole julkaistu sinkkuina.
 
Wikipediasta löysin tämän listan mutta kun en ole ole koskaan ollut sinkkuihmisiä niin minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä miten oikea tai aukoton se on:
 
* 1974 Do You Wanna Dance / True Fine Mama
* 1974 Blue Suede Shoes / Red River Rock (julk. uudelleen 1988)
* 1974 Get On / Mr. X (julkaistu uudelleen 1988)
* 1974 Tallahassee Lassie / It Ain't What You Do
* 1975 I Will Stay / Roadrunner
* 1975 My Only One / Crazy Days
* 1976 An Awful Crime / Oh Baby Doll
* 1976 Elephant's Boogie / Find A Lady
* 1977 Good Morning Little School Girl / Keep On Movin
* 1977 Looking For The Tsugu / Walking The Dog
* 1978 Deadline / Honey I'm Leaving
 
_
 
* 1979 Shorai Shorai / In My Mind
* 1979 Desirée / Pretty Mona
* 1980 Bourbon Street / Just For You
* 1981 Night'n Day / Moon Is Rising
* 1982 Blue Heaven / Last Night
* 1983 Love Me Only / Doreen
* 1984 Fourty Night / Wicked Woman
* 1992 Get On / Tallahassee Lassie
* 1992 Roadrunner / My Only One
* 1992 Say Mama / My Sweet Lily

Ganes on Ganes. Niin kuin Cisse sanoi. Ihan loistavaa kaikkinensa. Tätä en ole vieläkään oikein ymmärtänyt: http://www.youtube.com/watch?v=Szzp1PULeOA
 
Vaikka Remu kehui ABBAn Tehtaalla purkitetun silliä jokaiseen makuun, niin kenenköhän makuun tämä olikaan tehty? On ollut minulla pitkään voimasoitossa ja hymy kyllä irtoaa monin paikoin.

Atomic Cafe: Ei Jannenkaan kitaroinnissa mitään vikaa ole:
 
Kesän kunniaksi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=G2pXlRI2bxs
 
Eipä tosiaankaan ole vikaa. Itse diggailen kovasti tuosta Fortissimo-levyn soundimaailmasta ja samalla Jannen tyylikkäästä kitaroinnista.
 
Ile taasen on julmetun kova ja rytmikäs komppaaja - ehkä se oma suosikki etenkin livenä (talllenteiden perusteella) noista kolmesta kepittäjästä.
 
Järvinen taasen tekee huipputyötä miun maun mukaan etenkin 10/80 -levyllä, joka taasen on mulle se kovin yksittäinen Ganes-levy.

Tämän keikan tallentumisesta olen mielissäni ja odottelenkin kieli vyön alla lisäclippien ilmestymistä.
Ainakin tuon keikan aloitusbiisin perusteella Järvinenkin vaikuttaa olevan ihan tolkuissaan ja timmissä kunnossa. Kiertueen myöhemmissä vaiheissa meininki taisi olla vähän toista.
 
http://www.youtube.com/watch?v=HHxd-l1Us-U

Vau, onpas tänne kertynyt paljon jänniä youtube-linkkejä. Täytyy katsoa joskus paremmalla ajalla, tai oikeastaan sitten kun on sopiva fiilis.
 
Albert/Ile-keskusteluun en jaksa pahemmin ottaa kantaa. Järvinen oli Suomessa tietenkin ainutlaatuinen kitaristi. Hänen soololevynsäkin ovat muuten mainioita. Ile taas hoiti hommansa Hurriganesissa mallikkaasti. Se, että Hurriganes oli vuonna 83 huonompi kuin vuonna 73 on ennemmin rumpali-laulaja kuin kitaristi. Remulla, ja varmaan muillakin yksinkertaisesti loppuivat ideat ja intohimo. Puutteita piti sitten paikkailla vaikkapa "sillitehtaan" vehkeillä. :) Kuitenkin 10/80 ja Fortissimo ovat erinomaisia levyjä. Pidän ehkä vielä enemmän Fortissimosta, sitä hirveää Teardropsia lukuun ottamatta siis. ;) Louhivuorellakin siis homma toimi hyvin. Tuolla levyllä se Remun laulu vaan tosiaan vähän tökkii. Parilla ekalla levyllä se hölynpöly vaan tulee niin paljon luonnollisemmin. Remun olisi varmaan pitänyt oppia englantia kun bändin musiikki muuttui sofistikoituneemmaksi.

Minulle myös nuo Hurriganesin kaksi ensimmäistä (RRANL ja Roadrunner) ovat esittäneet sitä kiehtovinta maailmaa Hurriganesin musiikin ympärillä.
 
Sitä on ehkä hieman vaikea pukea sanoiksi, mutta ehkä sana 'analogisuus' voisi olla lähimpänä totuutta.
Järvisen putkistyrkkarit ja volume, Cissen soittotyyli, Remun laulusoundi, nauhoituskamppeet ja ennenkaikkea nauhoitustavat ympäristöineen - kaikki nämä loivat näihin kahteen ensimmäiseen plattaan sellaisen ikäänkuin alkukantaisen rytmin ja boogien joka rosoisuudellaan puhutteli myös minua, finninaamaista ensimmäisen kitaransa ostanutta wannabejärvistä vasta vuonna 1995.
 
No joo, ehkä kyse on just siitä että suurimmaksi osaksi näillä levyillä esiintynyt bändi veti musiikkia omana itsenään ja omilla taidoillaan. Olihan Roadrunnerkin silti tehty jo ihan kunnon studioympäristössä, mutta silti se levy on osattu tuottaa siten, että "musiikin tekemisen meininki" kuuluu levyn soundeista erittäin hyvin eikä lopputulos ole lähelläkään kliinisyyttä.
 
Se nyt vaan on edelleen helvetin nostalginen tunne pistää alkuperäinen Roadrunner LP rahisemaan, ottaa pari olutta sitä kuunnellessa ja tutkia samalla levyn kansitaidetta.
Tämä on vain ehkä fiilishöpinää, mutta se levy vain kuullostaa paremmalta just älppärinä soitettuna. Oikeasti.

-J:
Tämä on vain ehkä fiilishöpinää, mutta se levy vain kuullostaa paremmalta just älppärinä soitettuna. Oikeasti.
 
Toisaalta juuri tuo "fiilishöpinä" on miun mielestä se olennaisin osa musan kuuntelua ja diggailua - oikeestaan ainoa tärkeä!

-J: Olihan Roadrunnerkin silti tehty jo ihan kunnon studioympäristössä, mutta silti se levy on osattu tuottaa siten, että "musiikin tekemisen meininki" kuuluu levyn soundeista erittäin hyvin eikä lopputulos ole lähelläkään kliinisyyttä.
 
Hyvinhän se RRANL toimii vaikka koko homma on hoidettu juosten kusemalla koska levy-yhtiö halusi siihen minimipanostuksen. Roadrunner tuotettiin aivan toisenlaisissa olosuhteissa ja jälki on sen mukaista.
 
Love Recordsin ja Hurriganesin yhteistyö on muutenkin mielenkiintoinen asia, Remu kumppaneineen mahdollisti sen että Suomessa julkaistiin 70-luvulla uskomaton määrä epäkaupallista taidemusiikkia vaikka Hurriganes edusti oikeastaan kaikkea sitä mitä Love Records vihasi.
Tämä näkyi ajoittain levy-yhtiön suhtautumisessa suurimpaan myyntivalttiinsa vaikka toki yhtyeen tuomaa rahavirtaa osattiin arvostaa = Suurin osa Loven artisteista myi niin vähän että näiden koko tuotanto ei pääse yhteenlaskettunakaan edes lähelle Roadrunnerin myyntilukuja.
 
Roadrunner on ensimmäinen suomalainen rock-levy joka oli ihan oikeasti tuotettu (Made in Sweden).
Minuun teki aikoinaan suuren vaikutuksen juuri se että siinä oli niin ISOT soundit ja se oli viimeisen päälle hiottu kokonaisuus.
 
Tämä tuntuu nykyaikana uskomattomalta mutta Suomessa opittiin tuottamaan musiikkia vasta 80-luvulla, siihen saakka meno oli sitä että laitettiiin "biisit purkkiin" ja mentiin nakkikioskin kautta kaljalle. Progehipeille tämä ei ollut ongelma koska niillä oli yleensä tuottajat omasta takaa mutta Hurriganes kärsi asetelmasta hyvinkin paljon vaikka se osasi ja pystyi vaatimaan kunnollista tuotantoa heti ensimmäisen levyn jälkeen.
80-luvulla meillä oli jo tuottajaguruja ja nykytekniikalla tuottaminen on murheista pienin jopa aloittelevalla muusikolla jos on näkemystä ja taitoa riittävästi.

Atomic Cafe:
 
Roadrunner on ensimmäinen suomalainen rock-levy joka oli ihan oikeasti tuotettu (Made in Sweden).
Minuun teki aikoinaan suuren vaikutuksen juuri se että siinä oli niin ISOT soundit ja se oli viimeisen päälle hiottu kokonaisuus.
 
Tämä tuntuu nykyaikana uskomattomalta mutta Suomessa opittiin tuottamaan musiikkia vasta 80-luvulla, siihen saakka meno oli sitä että laitettiiin "biisit purkkiin" ja mentiin nakkikioskin kautta kaljalle. Progehipeille tämä ei ollut ongelma koska niillä oli yleensä tuottajat omasta takaa mutta Hurriganes kärsi asetelmasta hyvinkin paljon vaikka se osasi ja pystyi vaatimaan kunnollista tuotantoa heti ensimmäisen levyn jälkeen.
80-luvulla meillä oli jo tuottajaguruja ja nykytekniikalla tuottaminen on murheista pienin jopa aloittelevalla muusikolla jos on näkemystä ja taitoa riittävästi.
 
On muuten tosiaan käsittämättömän tukevalta, tuhdilta ja energiseltä soundaava levy tuo Roadrunner etenkin miettii milloin se on tehty ja millaista pahvilaatikkoläpsettä suurin osa suomirocklevyistä tuohon aikaan oli. Ehkä siinä kohtasi sekä harkitusti että sattumaltakin oikea ajoitus, oikat ihmiset, oikea näkemys ja riittävä itseluottamus siitä, miten tämä pitää hoitaa. Tosin kyllähän sitten Ganes-levyt aina 10/80 -levyyn asti olivat soundimaailmaltaan selvästi heikompaa tavaraa.

timus: Tosin kyllähän sitten Ganes-levyt aina 10/80 -levyyn asti olivat soundimaailmaltaan selvästi heikompaa tavaraa.
 
Kylläh Hot Wheels on helvetin hyvä levy. Saundiltaan minun mielestä paras. No joo, kyllä se Roadrunner on parempi mutta heti sen jälkeen tulee kyllä Hot Wheels. Tykkään siitä niin raa'asta saundista. Se on jotain niin hienoa.

Nättilän bändi Doctor's Order näyttää levyttäneen lätyllisen kamaa Johnny Spencen kanssa. Siellähän näyttää kököttelevän mukana myös piisi Hot Wheels! Jeee! Pakkohankinta jo senkin takia että on mielenkiintoista todeta miten The Pirates konkarilta taittuu Remun lyriikka.
 
http://www.goofinrecords.fi/shop/index.php?tuote_ID=18098
 
Veikkaan että Ilelle The Pirates ja erityisesti Mick Green hyvinkin on ollut tärkeä innoittaja Hot Wheelsin aikoihin, Wilko Johnsonnin ohella tietenkin.
 
Doctor's Order featuring Spence vetää setin nyt lauantaina 11.7. Tirmo Bluesissa.
 
http://www.thepirates.co.uk/

timus: On muuten tosiaan käsittämättömän tukevalta, tuhdilta ja energiseltä soundaava levy tuo Roadrunner etenkin miettii milloin se on tehty ja millaista pahvilaatikkoläpsettä suurin osa suomirocklevyistä tuohon aikaan oli.
 
No kun Ruotsissa osattiin muukin kuin Volvojen teko.

glx405: No kun Ruotsissa osattiin muukin kuin Volvojen teko.
 
Joo eli Abballe vaan kiitokset lainasta :-)

Onko Hurriganesin vähän joka levyllä paljon covereita? Tuli pikaisesti ihmeteltyä wikipediasta tuossa.

timus: On muuten tosiaan käsittämättömän tukevalta, tuhdilta ja energiseltä soundaava levy tuo Roadrunner etenkin miettii milloin se on tehty ja millaista pahvilaatikkoläpsettä suurin osa suomirocklevyistä tuohon aikaan oli. Ehkä siinä kohtasi sekä harkitusti että sattumaltakin oikea ajoitus, oikat ihmiset, oikea näkemys ja riittävä itseluottamus siitä, miten tämä pitää hoitaa.
 
En muista kenen idea oli lähteä juuri Tukholmaan mutta Remun itsepäisyys oli jälleen kerran suurin syy siihen miksi asiat menivät kuten menivät. Remu halusi parasta mitä Love pystyi tarjoamaan ja sai sen.
 
Ymmärrettävistä syistä heti Roadrunnerin jälkeen kaikki Loven artistit halusivat hinnalla millä hyvänsä Marcus Studioon ja siellä kävi levyttämässä mm. Hector, Juice, Wigwam, Sleepy Sleepers ja Kaseva.

MV: Onko Hurriganesin vähän joka levyllä paljon covereita? Tuli pikaisesti ihmeteltyä wikipediasta tuossa.
 
Se on kuitenkin pakko mainita että sovitukset olivat silkkaa Hurriganesia ja yhtye teki monesta biisistä ihan oman juttunsa. Ainakin minulle monesta Hurriganes coverista tulee mieleen vain Hurriganes (sen alkuperäisen biisin olen unohtanut jo kauan sitten).
 
Esim:
 
Lollipops:
http://www.youtube.com/watch?v=7-Od2ySqosc
 
Hurriganes:
http://www.youtube.com/watch?v=EiUt_4Dctto
 
Minulle I Will Stay on tismalleen sama asia kun Hurriganes ja Cisse Häkkinen mutta ei tämäkään huono ole:
 
http://www.youtube.com/watch?v=g_brB-c0MZQ&feature=related
 
Tämä versio oli tietysti paikan päällä katsottuna vielä parempi(Makasiinit RIP) mutta lujaa se potkii näinkin:
http://www.youtube.com/watch?v=sqXVZMIIQ2Y&feature=related
 
Tästä kaikesta voidaan todeta että tanskalaisten teinien (14-17v) raakaversiosta ("I'll stay by your side") tuli Hurriganesin avulla suomalaista kansallisomaisuutta josta ovat omia versioitaan rakentaneet niin huippuammattilaiset kun amatööritkin.

Onko Hurriganesin vähän joka levyllä paljon covereita? Tuli pikaisesti ihmeteltyä wikipediasta tuossa.
 
Ovathan ne biisit neljännestä levystä lähtien lähes kaikki omia.