Rock, pop, alternative ›

Crossfire96: Ja tuosta Band of Gypsystä sen verran vielä, että itse luokitan sen yhdeksi parhaimmiksi livelevyiksi ikinä, Henkan saundit, soitto, rytmiryhmän funk, ja muutenkin koko plätty vaan on niin kova paketti (Machine Gun on kitaraparhautta). Minua jaksaa myös ihmetyttää tuo improvisointikyky, ja se miten paljon yksi mies saa stratocasterin, parin pedaalin ja Marshallin kanssa välitettyä tekstiä kuulijoille. Ja tekniikka ja kaikki. Hendrix on kyllä minulle The kitaristisankari.
 
Komppaan täysillä, myös tuota kitarasankarijuttua. Tällä "sankarilla" oli sanottavaa.

Crossfire96: Varsinkin nuo EXP:n ajan livevedot ovat erittin uljasta kuunneltavaa, yhtäkkiä biisi saattaa muuttua rytmikkääksi jammailuksi Jimin ja Mitchin välille tai mitä vaan.
 
Noista Hendrixin bändihommista sen verran että kaikkein tasapainoisin oli se bändi joka soitti Rainbow Bridgellä ja Cry of Lovella eli siis cd-aikaan First Rays of the Rising Sunilla. Siellä on sellaisia yhteissoittopätkiä jotka ovat jo ihan täyttä jazzia. Noel Reddingin basismi oli mietityn, "piirretyn" kuuloista ja Buddy Miles soitti reilusti taka-alalla. Vaikka Buddyn groove onkin varsin kiinnostava Electric Ladylandin parissa biisissä, hyvin imevä ja naulitseva rumpali.

mut kumpi oli parempi basisti cox vai hendrix?

velipesonen: Noista Hendrixin bändihommista sen verran että kaikkein tasapainoisin oli se bändi joka soitti Rainbow Bridgellä ja Cry of Lovella eli siis cd-aikaan First Rays of the Rising Sunilla. Siellä on sellaisia yhteissoittopätkiä jotka ovat jo ihan täyttä jazzia. Noel Reddingin basismi oli mietityn, "piirretyn" kuuloista ja Buddy Miles soitti reilusti taka-alalla. Vaikka Buddyn groove onkin varsin kiinnostava Electric Ladylandin parissa biisissä, hyvin imevä ja naulitseva rumpali.
jaa että Miles oli takalalla, täytyy sanoa et tuona aikana kun oli Miles ja Redding niin kukaan ei ollut takalalla jos livejuttuissa ollaan...groove on se "juttu" vai piirretty vai mitä lie...

bluesy: jaa että Miles oli takalalla, täytyy sanoa et tuona aikana kun oli Miles ja Redding niin kukaan ei ollut takalalla jos livejuttuissa ollaan...groove on se "juttu" vai piirretty vai mitä lie...
 
Ei ole tainnut Miles ja Redding soittaa samassa yhtyeessä koskaan

First Rays of the New Rising Sun on ihan törkeen kova, tykkään tästä enemmän kuin mistään Experiencen levystä. Mahtavia melodioita ja soolot toimii entistäkin tykimmin.
 
Onko jollain livelevyillä tjsp tän tapasta, en oo niihin yhtään tutustunut?

HXY: First Rays of the New Rising Sun on ihan törkeen kova, tykkään tästä enemmän kuin mistään Experiencen levystä. Mahtavia melodioita ja soolot toimii entistäkin tykimmin.
 
Onko jollain livelevyillä tjsp tän tapasta, en oo niihin yhtään tutustunut?
 
Jos et "Band of Gypsys" levyä ole kuullut, niin se tietysti (samasta konsertista on enemmänkin materiaalia sisältäviä julkaisuja tarvittaessa). Tietysti 1970 vuoden live-levyillä on muutenkin enemmän tuota matskua, tosin en tiedä mikä niistä on paras. "Isle of Wight" -levy lienee kuuluisin.

HXY: First Rays of the New Rising Sun on ihan törkeen kova, tykkään tästä enemmän kuin mistään Experiencen levystä. Mahtavia melodioita ja soolot toimii entistäkin tykimmin.
 
Onko jollain livelevyillä tjsp tän tapasta, en oo niihin yhtään tutustunut?
 
"Live at Berkeley 1970". Illan toinen setti julkaistiin kokonaisuudessa CD:nä muutama vuosi sitten. Aivan tolkuttoman hienoa kamaa.

Tohtori Flang: "Live at Berkeley 1970". Illan toinen setti julkaistiin kokonaisuudessa CD:nä muutama vuosi sitten. Aivan tolkuttoman hienoa kamaa.
 
Tuossa ei näytä olevan tuota Experiencen jälkeistä materiaalia, jota haettiin, paljoakaan

Hoho, kiitos. Band of Gypsys näyttää ainakin Spotifystä löytyvän, pistän heti pyörimään.

sub zero: Tuossa ei näytä olevan tuota Experiencen jälkeistä materiaalia, jota haettiin, paljoakaan
 
Biisien suhteen ei. Mutta vuoden 1970 kokoonpano soitti täysin eri otteella kuin Experience. Ja tuo on ehdottomasti paras tuon rundin nauhoitettu esitys.
 
Uusia biisejä Hendrix otti keikkasettiin mukaan aina vain muutaman.

sub zero: Ei ole tainnut Miles ja Redding soittaa samassa yhtyeessä koskaan
 
Mutta studiossa kyllä. Hendrixin 1968 TTG-sessioissa.

Tohtori Flang: Uusia biisejä Hendrix otti keikkasettiin mukaan aina vain muutaman.
 
Isle of Wightissä oli seitsemän julkaisematonta biisiä, jotka oli levytetty studiossa

sub zero: Isle of Wightissä oli seitsemän julkaisematonta biisiä, jotka oli levytetty studiossa
 
Totta! Isle of Wight oli tosiaan poikkeus. Se ei kylläkään ole Hendrixiä parhaimmillaan.

Tohtori Flang: Se ei kylläkään ole Hendrixiä parhaimmillaan.
 
Hendrixiä parhaimmillaan on Long Hot Summer Nightin taustavokaalit, Star Spangled Bannerin octavia-dubbaukset, Burning of the Midnight Lampin äänivalli, Wait Until Tomorrown riffittelyt, 1983:n bassosoolo ja monet muut jutut, mitä ei koskaan livenä kuultu...
 
EDIT: laskin, että sen neljällä studiolevyllä on yhteensä 62 biisiä, joista 20 päätyi osaksi livesettiä (paria muuta on soitettu kerran pari livenä). Axis ja Ladyland -levyiltä vain kaks biisiä molemmilta päätyi live-settiin

Tylsä tarkennus: Myös Hendrixin, Coxin ja Mitchellin trio esiintyi nimellä Jimi Hendrix Experience.

velipesonen: Tylsä tarkennus: Myös Hendrixin, Coxin ja Mitchellin trio esiintyi nimellä Jimi Hendrix Experience.
 
Jäänyt vähän semmoinen kuva, että tää nimi oli joillekin jäänyt päälle, vaikka Hendrix ei sitä itse enää olisi mahdollisesti halunnut käyttää (?). Tähän viittaisi sekin, että Experienceä ei käytetty postuumien albumien nimissä
 
Woodstockissa bändi esitellään tuolla nimellä, mutta Hendrix itse korjaa
 
Tuota Cox-Mitchell kokoonpanoa on kutsuttu joissain teksteissä Cry of Love -bändiksi, mutta sekään ei välttämättä ollut Hendrixin antama nimi. Kerran joku tyyppi (1990-luvun lopussa, MBnetin chatissa) väitti, että "Freedom" oli yksi Hendrixin nimi-ideoista bändille, mutta en tiedä tuostakaan.

sub zero: EDIT: laskin, että sen neljällä studiolevyllä on yhteensä 62 biisiä, joista 20 päätyi osaksi livesettiä (paria muuta on soitettu kerran pari livenä). Axis ja Ladyland -levyiltä vain kaks biisiä molemmilta päätyi live-settiin
 
Hyvä huomio! Tietenkin lainabiisejä oli mukana pitkin matkaa (Killing Floor, Tax Free, Johnny B. Goode, Sunshine of Your Love jne.), sekä ralleja joita Jimi ei koskaan ehtinyt julkaista (Lover Man, Hear My Train a Comin').
 
Perikunta ilmoitti muuten äskettäin että Gold & Goldstein-tiimin kuuvama 1969 Berliinin konsertti löytyy kokonaisuudessaan. Yksi niistä harvoista keikoista jolla esitettiin Come On (Part I).

Tohtori Flang: "Live at Berkeley 1970". Illan toinen setti julkaistiin kokonaisuudessa CD:nä muutama vuosi sitten. Aivan tolkuttoman hienoa kamaa.
 
Mulla on Berkeleyn eka setti lähes kokonaan semmoisella puolivirallisella cd:llä ja hyvä sekin on. Siitä ekasta setistä on usein nähty Johnny B. Goode, jossa kitarointi on täysin tajutonta. Mitenkäs nämä Hendrixin virallisuus- ja laillisuusasiat nykyisin ovat, minulla on mielikuva että Henkka sotki sopimustekniset kuvionsa eläessään sillä tavalla että kaikki Hendrix-julkaisut ovat jonkinlaisella harmaalla alueella?

velipesonen: Mulla on Berkeleyn eka setti lähes kokonaan semmoisella puolivirallisella cd:llä ja hyvä sekin on. Siitä ekasta setistä on usein nähty Johnny B. Goode, jossa kitarointi on täysin tajutonta. Mitenkäs nämä Hendrixin virallisuus- ja laillisuusasiat nykyisin ovat, minulla on mielikuva että Henkka sotki sopimustekniset kuvionsa eläessään sillä tavalla että kaikki Hendrix-julkaisut ovat jonkinlaisella harmaalla alueella?
 
Hendrixin sopimustekniset asiat ovat tällä hetkellä pitkälti kunnossa, kiitos perikunnan harvinaisen aggressiivisen otteen piraatteja kohtaan.
Ainoastaan Royal Albert Hallin 1969 taltioinnin oikeuksista on jotain pientä säätöä, mutta DVD/2-CD/Blu-Ray-julkaisut on luvattu tällekin vuodelle.
 
Berkeleyn eka setti on tosiaan myös hieno. Hienoja vetoja: Johnny B. Goode, Hear My Train a Comin', Red House, Freedom. Ja ehkä paras kuulemani versio Message to Lovesta.