Rock, pop, alternative ›

Nyt on täälläkin uusi lätty hankittu. Mainiolta kuulostaa, kuten ounastelinkin. Heep ei ole viime vuosina pahemmin aiheuttanut pettymyksiä. Aikalailla samalla hyvällä linjalla jatketaan kuin WTS:llä ja ITW:llä. Oikeastaan ainoa harmitus on se, että biisinteko on nyt Bolderin kuoleman myötä asettunut kokonaan Boxin ja Lanzonin harteille.
 
Toivottavasti Outsider nähdään edeltäjänsä tavoin myyntilistoilla.

apropoo: Mick ei tainnut laulaa taustoja lainkaan, kurkku kipeä?
 
Kuulemani mukaan Box kärsi aika pahasta keuhkoputkentulehduksesta, joten ei ihme, ettei laulu lähtenyt. Mutta kitaraa jaksoi soittaa.

Hensleyllä vähän toisenlainen vessa"käynti" Suomen keikalla:
 
http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-1288702142905.html

Regalis Apertura: Hensleyllä vähän toisenlainen vessa"käynti" Suomen keikalla:
 
http://www.iltasanomat.fi/musiikki/art-1288702142905.html
 
Hohoh :)
Mutta joo, kommenteissa mainittiin Heepin olleen jo Ruisrockissa '72, ja näin minulle kertoi myös paikallisen musaliikkeen myyjä, joka oli yleisössä.

Uriah Heepin uusi Outsider näyttää olevan Suomen virallisella listalla sijalla 28. Lieneekö bändin paras listasijoitus sitten 70-luvun kultakauden? Ehkä uuden albumin ilmestyminen juuri Suomen kiertueen aikoihin selittää jotakin, mutta kyllä 45 vuotta koossa ollut yhtye ansaitsee tämän. Eikä vain historiansa takia vaan koska levy on mainio.

S.W.: Uriah Heepin uusi Outsider näyttää olevan Suomen virallisella listalla sijalla 28. Lieneekö bändin paras listasijoitus sitten 70-luvun kultakauden? Ehkä uuden albumin ilmestyminen juuri Suomen kiertueen aikoihin selittää jotakin, mutta kyllä 45 vuotta koossa ollut yhtye ansaitsee tämän. Eikä vain historiansa takia vaan koska levy on mainio.
 
Myös muualla Euroopassa mukavaa menestystä. Esimerkiksi Sveitsissä tällä hetkellä 17. ja Saksassa 32:
 
http://hitparade.ch/album/Uriah-Heep/Outsider-246918

Wyman: Myös muualla Euroopassa mukavaa menestystä. Esimerkiksi Sveitsissä tällä hetkellä 17. ja Saksassa 32:
 
http://hitparade.ch/album/Uriah-Heep/Outsider-246918
 
Hienoa, että lisäkseni moni muukin on huomannut että levy on erinomainen. Suhteellisen moderniin ja raskaaseen perusmenoon on otettu mukavasti kaikuja 60- ja 70-lukujen progevivahteista.
Itse olisin täydelliseen nappisuoritukseen kaivannut myös muutaman kauniin baladin, mutta ne menivät taannoin Hensleyn jätettyä bändi. Onneksi myös Kenkku on aktivoitunut viime vuosina tekemään upeita levyjä.

^Täytyypä Hensleynkin Proud Wordsin -soolon ja UH-ajan jälkeiseen kamaan vihdoin tutustua... Itse olen vasta kerran kuunnellut Outsider-levyn kokonaan läpi. One Minute on kait lemppari tällä hetkellä. Monessa kohtaa nyökyttelin, että "hyvää menoa": tuttuja elementtejä paljon. Nopeatempoisuusvoittoisuuden panin merkille noin vertailuna klassisimpaan kauteen, mutta siellähän se Mick Boxin sydän on aina ollut, TJEU: Free 'N' Easy.

apropoo: ^Täytyypä Hensleynkin Proud Wordsin -soolon ja UH-ajan jälkeiseen kamaan vihdoin tutustua... Itse olen vasta kerran kuunnellut Outsider-levyn kokonaan läpi. One Minute on kait lemppari tällä hetkellä. Monessa kohtaa nyökyttelin, että "hyvää menoa": tuttuja elementtejä paljon. Nopeatempoisuusvoittoisuuden panin merkille noin vertailuna klassisimpaan kauteen, mutta siellähän se Mick Boxin sydän on aina ollut, TJEU: Free 'N' Easy.
 
Tässä muutama näyte:
 
https://www.youtube.com/watch?v=cjjn9Wt_iI8 yltiöpäisen romanttista
https://www.youtube.com/watch?v=ubtCUt9IjHU konserttipätkää omaelämänkerrallisesta Blood On The Hihghway-vedosta.

Wäiski: Tässä muutama näyte:
 
https://www.youtube.com/watch?v=cjjn9Wt_iI8 yltiöpäisen romanttista
https://www.youtube.com/watch?v=ubtCUt9IjHU konserttipätkää omaelämänkerrallisesta Blood On The Hihghway-vedosta.
 
Kiitos! :)
Hyvältä kuulostaa.

Wyman: Myös muualla Euroopassa mukavaa menestystä. Esimerkiksi Sveitsissä tällä hetkellä 17. ja Saksassa 32:
 
http://hitparade.ch/album/Uriah-Heep/Outsider-246918
 
Ihan mukavia sijoituksia kyllä, Outsider taitaa myydä paremmin kuin kaksi edeltäjäänsä. Kyllä nyky-Heepille suon mielelläni listamenestystä, sen verran työn sankareita ovat, ja hyvää uutta musaa säveltävät kiertämisen lomassa.
 
Uusimmassa Mick Boxin blogissa on muuten juttua taannoisista Suomen keikoista, ja hauska stoori liittyen David Byronin akustiseen kitaraan.
 
http://www.heepstermusic.com/MickBox/Blog/Default.aspx

Täytyy kyllä sanoa, että tämä uusi levy iskee kyllä meikäläiselle kuin miljoona volttia. Olen nyt viikon sitä tehokuunnellut ja aina vaan maukkaammaksi tämä keitos käy. Kunnon vääntöä eikä mitään turhia nyyhkyttelyjä.
 
Hienosti on virtaa veteranobändissä!

Juu kaverin koneelta pari kertaa kuultuna taattua Heep-laatua alusta loppuun:)... Kyllä se vaan niin on että Gillbrookin tultua kapuloihin äijät löysivät uuden, luovan vaihteen ja potkua musaan. Voiko tästä enää parantaa? Tuskin;)...

Kuuntelin muutaman Heepin levyn tässä illan mittaan - Wonderworld, Return to fantasy ja Firefly. Kaksi ekaa mainittua kyllä mun mielestä kalpenee esim. Sweet Freedomin(mun mielestä toisiks paras Heepin levy Loot at yourselfin jälkeen) rinnalla, vaikka joitakin hyviä biisejä niissä onkin, mutta varsinkin Return to fantasylla on kappaleita, mitkä ei jää mieleen. Firefly on miusta tosta kolmikosta paras.
 
80-luvun levyihin en oo tutustunu juurikaan, paria biisiä joskus yrittäny kuunnella eikä uppoa sitten millään, eikä sitä uudemmatkaan levyt.

Noo onhan toi Heeppi nykyään kovin eri bändi kuin alkujaan. Vaikka Shaw ja Lanzon on ollut jo 1986 lähtien bändissä, niin silti tuntuu että voi voi kun kaipas niitä vanhoja upeita muusikoita mukaan.

Kylläpä kyllä, vanha sika kun olen, suosikkikokoonpanoni on edelleen Hensley, Byron, Box, Kerslake & Thain...eli olen jumittunut 70-luvulle :)

Olen lukemassa juuri tuota Järvisen sinällään ansiokasta kirjaa (editoinnista Hesarin kriitikon kanssa samaa meiltä; toistoa paikoin liikaa) ja samalla on tullut pitkästä aikaa kuunneltua bändin tuotantoa. Edelleen ne ensimmäisenä ala-asteella ostamani Salisbury ja Look At Yourself tipahtavat parhaiten. Seuraavat pari levyä ovat kyllä biisimateriaaliltaan vähintään samaa tasoa, mutta popimpaan suuntaan kallistumisen huomaa jo. Myöhemmistä levyistä tipahtaa parhaiten Abominog joka oli onnistunut päivitys kasarihevin suuntaan. Sonic Origamilla ja muilla myöhäisaikakauden tuotoksilla on niilläkin hetkensä.

Flash: Edelleen Salisbury ja Look At Yourself tipahtavat parhaiten.
Sonic Origamilla ja muilla myöhäisaikakauden tuotoksilla on niilläkin hetkensä.
 
Salisbury on selvästi minunkin suosikki. Olisin kovasti toivonut, että samaa huimapäistä kokeilulinjaa olisi jatkettu, vaikka totta kai muutenkin ne seuraavat levyt aina Sweet Freedomiin asti oli melkoista heviprogen juhlaa. Salisburystä kannattaa ehdottomasti hankkia semmoinen versio, jolla on bonusraidat Simon the Bullet Freak ja Here Am I, ovat nimittäin ihan yhtä ehtaa kamaa kuin varsinainen alkuperäinen levy. Salisburyyn on sattunut koko Heepin uran parhaimpia balladeja (Lady in Black ja The Park), yksi parhaita aloitusraitoja (Bird of Prey), yltiöpäisin kokeilujärkäle (Salisbury) ja muutama muu tavanomaisempi, mutta mainio kipale, kuten Time to Live ja nuo bonuskappaleet. Ainoastaan High Priestess ei ole minuun koskaan vedonnut.
Mitä tulee Sonic Origamiin, niin minusta ylipäänsä Bernie Shaw'n liityttyä bändiin alkoi Heepillä uusi nousukausi, mikä näyttää jatkuvan edelleen. Pidän tästä nykyisestä ajanjaksosta jokseenkin yhtä paljon kuin John Lawtonin kaudesta. Byronin kauden huippulevyihin ei sentään olla sen koommin ylletty, mutta hyvä yhtye Heep edelleen on, omalla sarallaan parhaimpia mitä ylipäänsä on.

Uriah Heep ja Nazareth heittävät joulukuussa kaksi keikkaa Suomessa:
 
12.12. Jyväskylä, Paviljonki
13.12. Rovaniemi, Lappi Areena
 
Jyväskylässä kaksikkoa lämmittelevät Heikki Silvennoinen ja Pave Maijanen, Rovaniemellä Melrose.
 
http://menolippu.fi/rockin-christmas-2/

Vähän off-topikkia mutta eikös Nazarethin keikoilla laula nyt se vara-McCafferty äijä (mikä sen nimi nyt olikaan)? Voi olla vähän outo tunne kun keikoilla laulaakin eri heebo kuin levyllä;)...