Rock, pop, alternative ›

Yleisesti muistelmissa ärsyttää se, että on kirjoitettu ummet ja lammet henkilön nuoruudesta ja hetkestä kun joku liittyy bändiin. Sitten kun olisi vuorossa bändin kultavuodet, niin siitä vaan kirjoitetaan lyhyesti ja hypätään tulevaisuuteen.
 
Minua kiinnostaa kyllä ostaa Brianin kirja. Miksi ei voisi kertoa AC DC:n osuudesta ilman mitään salaisuuksien paljastamisia. Kiinnostaa Brianin alkutaival bändissä.

Swayne: Yleisesti muistelmissa ärsyttää se, että on kirjoitettu ummet ja lammet henkilön nuoruudesta ja hetkestä kun joku liittyy bändiin. Sitten kun olisi vuorossa bändin kultavuodet, niin siitä vaan kirjoitetaan lyhyesti ja hypätään tulevaisuuteen.
 
Näinhän se on. Veikkaisin että yksi syy tuohon voisi olla se että ajatellaan tyyliin "no kaikkihan tietää kuitenkin että loppu (ko. bändin kulta-aika toisin sanoen) oli historiaa joten turha korostaa enempää kirjassa"... Eli koetaan että juurikin niitä fanien odottamia juttuja kulta-ajasta on jo kirjoitettu toimittajien kirjoissa ymv. medioissa niin paljon että ei haluta toistaa niitä enempää virallisissa elämänkerroissa.

Swayne: Yleisesti muistelmissa ärsyttää se, että on kirjoitettu ummet ja lammet henkilön nuoruudesta ja hetkestä kun joku liittyy bändiin. Sitten kun olisi vuorossa bändin kultavuodet, niin siitä vaan kirjoitetaan lyhyesti ja hypätään tulevaisuuteen.
 
Minua kiinnostaa kyllä ostaa Brianin kirja. Miksi ei voisi kertoa AC DC:n osuudesta ilman mitään salaisuuksien paljastamisia. Kiinnostaa Brianin alkutaival bändissä.
 
Eihän se mikään salaisuus ole, että bändi kasvoi isoksi heti Brianin liittymisen jälkeen. Kova työnteko klubitasolla jäi taakse ja alkoi isot rundit ensin supporttina ja kohta ja megaluokan stadionorkesterina. Levyjä tehtiin harvakseltaan ja maailmankiertueita sopivasti. Yhdessä oltiin studiolla, kiertuetreeneissä ja lavalla, mutta vapaa-ajat tehtiin ihan omissa kuvioissa omia harrasteita.

hollmi-5: Eihän se mikään salaisuus ole, että bändi kasvoi isoksi heti Brianin liittymisen jälkeen. Kova työnteko klubitasolla jäi taakse ja alkoi isot rundit ensin supporttina ja kohta ja megaluokan stadionorkesterina. Levyjä tehtiin harvakseltaan ja maailmankiertueita sopivasti. Yhdessä oltiin studiolla, kiertuetreeneissä ja lavalla, mutta vapaa-ajat tehtiin ihan omissa kuvioissa omia harrasteita.
 
Supporttikeikat taitaa löytyä sieltä ajalta ennen Highway To Helliä.

Sieltähän ne. HTH oli jo sen verran iso menestys, että headlinereitahan niistä sen myötä tuli.

Joo ei kyllä ole pelkästään Brianin ansiota AC/DC:n nousu menestykseen. Highway to Hell taisi jo ennen tuota olla yhtyeen läpimurtolevy ja sama suunta jatkui seuraavan kahden levyn ja kiertueen aikana. Enkä siis myöskään yritä väheksyä Brianin osallisuutta bändissä, onhan mielestäni Back in Black bändin paras levy ja ukon ääni kyseisellä on kultaa!

hollmi-5: Eihän se mikään salaisuus ole, että bändi kasvoi isoksi heti Brianin liittymisen jälkeen. Kova työnteko klubitasolla jäi taakse ja alkoi isot rundit ensin supporttina ja kohta ja megaluokan stadionorkesterina. Levyjä tehtiin harvakseltaan ja maailmankiertueita sopivasti. Yhdessä oltiin studiolla, kiertuetreeneissä ja lavalla, mutta vapaa-ajat tehtiin ihan omissa kuvioissa omia harrasteita.
 
Olisi kiva lukea taustoja Back In Blackin ja seuraavien albumien teosta. Kiertue muistoistakin tuolta ajalta olisi kiva lukea. Ei kaikkea tarvitsisi paljastaa, mutta varmasti olisi paljon kerrottavaa ilman mitään suuria salaisuuksia paljastamatta. Onhan noista ajoista kerrottu lukuisissa AC DC kirjoissa, mutta bändin jäsenten muistot avaavat niitä vielä paremmin.

Rocking Rolling Man: Joo ei kyllä ole pelkästään Brianin ansiota AC/DC:n nousu menestykseen. Highway to Hell taisi jo ennen tuota olla yhtyeen läpimurtolevy ja sama suunta jatkui seuraavan kahden levyn ja kiertueen aikana. Enkä siis myöskään yritä väheksyä Brianin osallisuutta bändissä, onhan mielestäni Back in Black bändin paras levy ja ukon ääni kyseisellä on kultaa!
 
Bändi oli tehnyt kovasti töitä kiertueilla ennen Briania. Muutkin osaset olivat loksahtaneet kohdalleen ennen Brianin tuloa kuten Cliffin liittyminen bändiin ja tuottaja Mutt Langen saaminen levyjen tuottajaksi.
 
Itse en väheksy Brianin roolia bändin menestymisessä. Paljon töitä tehtiin, että bändistä tuli kaikkien aikojen parhaimpia rock yhtyeitä. Itse pidän Bonin aikaisista levyistä pikkuisen enemmän. Bonin ajan levyissä on mielestäni jotenkin sitä vaaran tuntua.

Swayne: Itse pidän Bonin aikaisista levyistä pikkuisen enemmän. Bonin ajan levyissä on mielestäni jotenkin sitä vaaran tuntua.
 
Siinäpä tuli erinomainen kiteytys! Bon on minulle aina se oikea AC/DC:n laulaja, ja hänen äänellään biisit kuulostivat tosiaan jännemmiltä. Siihen aikaan myös veljekset saivat aikaan komeampia sävellyksiä, joissa oli myös kunnolla jytää.

Swayne: Itse en väheksy Brianin roolia bändin menestymisessä. Paljon töitä tehtiin, että bändistä tuli kaikkien aikojen parhaimpia rock yhtyeitä. Itse pidän Bonin aikaisista levyistä pikkuisen enemmän. Bonin ajan levyissä on mielestäni jotenkin sitä vaaran tuntua.
 
Joo Brian oli myös Bonin suosikkilaulajia ennen kuolemaansa (jos en ihan väärin muista) joten oli loogista että bändi otti hänet riveihinsä. Kuten edelläkin niin itsellenikin Bonin aikakausi oli musiikillisesti läheisempi (toki Brianinkin aikana muutama hyvä levy tehty). Tuo "vaaran tuntu" lienee aika abstrakti/suhteellinen käsite kuulijasta riippuen... Bonin aikakautena 70-luvulla ACDC oli tavallaan väärin ymmärretty punkbändiksi koska "rosoisuus" ja asennekin oli joidenkin musatoimittajien mielestä "punkmainen" tjsp. Jostain 80-luvulta eteenpäin alettiin taas kutsua rockbändiksi vaikka oli ollut sitä jo alusta asti;)...

Regalis Apertura: Joo Brian oli myös Bonin suosikkilaulajia ennen kuolemaansa (jos en ihan väärin muista) joten oli loogista että bändi otti hänet riveihinsä. Kuten edelläkin niin itsellenikin Bonin aikakausi oli musiikillisesti läheisempi (toki Brianinkin aikana muutama hyvä levy tehty). Tuo "vaaran tuntu" lienee aika abstrakti/suhteellinen käsite kuulijasta riippuen... Bonin aikakautena 70-luvulla ACDC oli tavallaan väärin ymmärretty punkbändiksi koska "rosoisuus" ja asennekin oli joidenkin musatoimittajien mielestä "punkmainen" tjsp. Jostain 80-luvulta eteenpäin alettiin taas kutsua rockbändiksi vaikka oli ollut sitä jo alusta asti;)...
 
Suhteellista se vaaran käsite on. Musta Bonin laulussa tuntuu se, että hän laulaa omasta elämästään rock räkälöistä ja naisista. Tietenkin höystettynä kieliposkessa huumorilla. Muistaakseni Bon itse oli maininnut Brianista tyyliin, että jos kuolen, niin siinä on seuraajani nähtyään Geordin esiintyvän. Brian on parempi laulutekniikaltaan, mutta pidän enemmän Bonin semiräkäisestä äänestä. Vähän samalla lailla kuten Van Halenissa pidän Rothista enemmän kuin Hagarista jolla on parempi laulutekniikka.
 
Bändi on aina pitänyt itseään Rock'n'Roll bändinä. Muut on sitten pitänyt punk bändinä ja sitten metalli bändinä.

Bonin ajan Eiska oli ehdottomasti parempi, ei epäilystäkään. Olivat niin maan perkeleen hyvä ja siloittelematon rokkänrollbändi siihen aikaan, ettei vieläkään ole laittaa ketään rinnalle. Niin ja LBTR oli tietenkin paras levy, muut menivät jo eiskakategoriassa keveyn hienostelun puolelle :D
 
Niin ja IMHO tietenkin, mielipiteitä kun on vähintään yhtä paljon kuin mielipuoliakin.

Niin ja aika jännä myös tuo aikalaistensa punk-kategorisointikin. Pieleenhän se meni, mutta JOTAIN samaa niissä punkbändienkin kanssa oli. Raa'at kitarat ehkä, tai sitten vain kaikki 50's rock'nroll-revivalia myöten oli silloin rouheampaa - ja olikin, jos vanha nyt nöösiajoiltaan mitään muistaa. No diskot, ELO:t sun muut sitten erikseen, mutta ne olivatkin eri juttu...

msalama: Niin ja aika jännä myös tuo aikalaistensa punk-kategorisointikin. Pieleenhän se meni, mutta JOTAIN samaa niissä punkbändienkin kanssa oli. Raa'at kitarat ehkä, tai sitten vain kaikki 50's rock'nroll-revivalia myöten oli silloin rouheampaa - ja olikin, jos vanha nyt nöösiajoiltaan mitään muistaa. No diskot, ELO:t sun muut sitten erikseen, mutta ne olivatkin eri juttu...
 
Ehkä punk-kategorisointi johtui ajasta. Seitsemänkymmentä luvun puolesta välistä rockin suuret nimet olivat hieman pöhöttyneitä, progebändejä pitkineen kappaleineen ja disko eli myös valtakauttaan. Jos bändi ei sopinut noihin kategorioihin, niin varmaan sai osaksi punk leiman tuosta syystä.

luvun puolesta välistä rockin suuret nimet olivat hieman pöhöttyneitä
 
...paitsi Bowie.
 
Mutta hajahuomiona 70-luvusta todettakoon, että sehän oli loppujen lopluksi aika monipuolinen ja helvetin hyvä musiikkivuosikymmen kaiken kaikkiaan. Oli progea, diskoa, AOR:ia, punkkia, fiftarirokkia, Bowieta (joka oli aika uniikkia kamaa) ja sitten vielä rankempaa rokkia kuten Eiska. Ja en nyt tiedä kultaako aika muistoja, mutta kuten eräs tuttavani tokaisi, niin seisköntillä oli kyllä paskakin parempaa... ja jopa ELO:n ja EWF:n hittiraidatkin nykykorvalla kuultuna ihan killeriä!

Let There Be Rock on kyllä soundeiltaan aika "punk". Kuunnelkaa perään vaikka Johnny Thundersia, Dead Boysia ja Damnedia rosoisimmillaan. Kaikkihan noi on roisia Rock-n-Rollia, mutta AC/DC:n biisien pituudet ja yleisasenne oli jotain ihan muuta kuin "punkkia".

No niin on ja mun mielestä myös parhaalta saundaava Eiskalevy ikinä. Ja parhaat biisit kanssa.

Guildfinger: Let There Be Rock on kyllä soundeiltaan aika "punk". Kuunnelkaa perään vaikka Johnny Thundersia, Dead Boysia ja Damnedia rosoisimmillaan. Kaikkihan noi on roisia Rock-n-Rollia, mutta AC/DC:n biisien pituudet ja yleisasenne oli jotain ihan muuta kuin "punkkia".
 
Varmaan sillä punk vertauksella tarkoitetaan soittamisen ja meiningin kiihkoa.

msalama: Niin ja aika jännä myös tuo aikalaistensa punk-kategorisointikin. Pieleenhän se meni, mutta JOTAIN samaa niissä punkbändienkin kanssa oli. Raa'at kitarat ehkä, tai sitten vain kaikki 50's rock'nroll-revivalia myöten oli silloin rouheampaa - ja olikin, jos vanha nyt nöösiajoiltaan mitään muistaa. No diskot, ELO:t sun muut sitten erikseen, mutta ne olivatkin eri juttu...
 
Itsellä oli muka parempaa tekemistä 45 vuotta sitten kesällä, kun AC/DC kävi heittämässä keikan Kultsalla. Pari punkkari-frendiä oli paikalla. Itse en muista, että kukaan olis AC/DC:ta pitänyt punk-bändinä. Energisyys ja muutenkin tommonen raaempi meininki teki sen, että putos hyvin punkkareillekin. Ja rock 'n' rollia se punk oli ja on yhtä lailla, vaikka olis vähän vähemmän rollia.

Guildfinger: Let There Be Rock on kyllä soundeiltaan aika "punk". Kuunnelkaa perään vaikka Johnny Thundersia, Dead Boysia ja Damnedia rosoisimmillaan. Kaikkihan noi on roisia Rock-n-Rollia, mutta AC/DC:n biisien pituudet ja yleisasenne oli jotain ihan muuta kuin "punkkia".
 
Malcomia tiettävästi vitutti, että bändi ei ollut soundeiltaan ja imagoltaan riittävän "siisti" jenkkimarkkinoille. Se ajatteli, että siinä on teille, tällä on ainakin jälkikäteen selitetty tuon levyn rankkaaa meininkiä.