Rock, pop, alternative ›

Sellaista perus rushmaista pop/rock-sinkkumateriaaliahan tuo Far Cry on
 
Kuuntelin itsekin vihdoin. Eka kuulemalta vähän tylsä ja tavanomainen Rush-esitys. Ei aiheuta riemunkiljahduksia, ei nostata odotuksia. Ehkä hyvä niin.

Kyllähän minä kai Counterpartsia olen tässäkin ketjussa kehunut. Yksi suurimmista suosikeistani ehdottomasti. Soundeiltaan ehkä Rushin paras levy. Loistobiisejä, mainioita sanoituksia, hienot kannet.
 
Kuulostaako muuten kenenkään muun mielestä Between Sun & Moon -biisin väliosa ZZ Topilta?

Kuulostaako muuten kenenkään muun mielestä Between Sun & Moon -biisin väliosa ZZ Topilta?
 
Tos kolmen minuutin tietämillä? No onhan siinä tollasta texmexrok-riffittelyä.

Counterparts taistelee Roll the Bonesin kanssa parhaan syntikkakauden jälkeisen levyn asemasta. Molemmilla muutama loistobiisi ja loppulevy oikein hyvää kamaa. Counterpartsilta selkeästi erottuu Animate, Nobody's Hero, Leave That Thing Alone ja Cold Fire, ja Bonesilta aloituskolmikko ja Ghost of a Chance.

Jatketaan keskustelua, onks teil lempirushbiisiä? Omalla kohalla kaikkein koviten on iskeny Prestolta löytyvä The Pass. Kenties Peartin hienoimmat lyriikat. Ne kun yhdistää sanoituksiin täydellisesti istuvaan kappaleeseen ja upeisiin saundeihin, ah! Entä teillä?

Jatketaan keskustelua, onks teil lempirushbiisiä? Omalla kohalla kaikkein koviten on iskeny Prestolta löytyvä The Pass. Kenties Peartin hienoimmat lyriikat. Ne kun yhdistää sanoituksiin täydellisesti istuvaan kappaleeseen ja upeisiin saundeihin, ah! Entä teillä?
 
Jos vain yksi biisi pitäisi valita, niin se ehkä olisi La Villa Strangiato. Ainakin aiemmin olin pitkään sitä mieltä. Nykyään en osaisi enää valita, joten olkoon vaikka edelleen se. Siinä yhdistyy hienosti Rushin jäsenten virtuositeetti, sävellystaito sekä huumori.

Jos vain yksi biisi pitäisi valita.
 
Niinpä. Yhden valkkaaminen niin mahdotonta. Molemmat mainitut esim. on aivan loistavia. Subdivisions on mun vakiovastaus tähän.
 
Pikemminkin voisi kysyä, että mikä vähän tuntemattomampi Rush-biisi on loistava. Olisin 10 vuotta siihen sanonut vastaukseksi Bravadon, mutta nykyään se on kai sen verran Rush-peruskauraa, että pitäisi vaihtaa vastausta. Hmmmm.

Pikemminkin voisi kysyä, että mikä vähän tuntemattomampi Rush-biisi on loistava.
 
Entre Nous?

Miten olisi Losing It?

Subdivisions on mun vakiovastaus tähän.
 
Joo, se on aika vahvoilla. Mun vastaus olisi ehkäpä Natural Science, onnistuneesti kolmeen osaan jaettu yhdeksänminuuttinen, joka on kunnon progea parhaimmillaan ja täydellisimmillään. Peartille tyypillistä, loistava sanoitus tässäkin. Monia miehen tekstejä voi kyllä ihan rehellisesti sanoa älykkäiksi, ilman että se on mitään sen kummempaa snobbailua. Jotkut vain osaavat sen kirjoittamisen taidon.
 
Aiemmin mainittu La Villa Strangiato on sellainen, jossa Peartin, Lifesonin ja Leen virtuositeetti pääsee oikeuksiinsa. Ilmiömäisen monitahoinen ja tyylikkäästi "kikkaileva" instrumentaali, mutta ei kuitenkaan ollenkaan itsetarkoituksellinen. Suoraviivaisemmista vedoista Bravado, Dreamline ja The Pass ovat kestosuosikkeja. Hitusen tuntemattomimmista kappaleista Hold Your Firen Prime Mover ja Open Secrets ovat aina kolahtaneet täysillä. Aivan loistavaa musaa, kuunnelkaa vaikka jos on jäänyt muuten pimentoon. Counterpartsin Everyday Glory on erinomaisen tarttuvaa ja myös varsin liikuttavaa Rush-poppista.

Minä pidän hyvinkin montaa tuntematonta Rush-biisiä loistavana. Esimerkkinä vaikka Kid Gloves, Neurotica ja Alien Shore.

vaikka Kid Gloves, Neurotica ja Alien Shore.
 
Kid Gloves on kyllä mainio, muutenkin GUPilla on monta mainiota.

Counterpartsin Everyday Glory on erinomaisen tarttuvaa ja myös varsin liikuttavaa Rush-poppista.
 
Jälleen yks mun piilosuosikkeja. Tämän säkeistöhän on täyttä timangia, ja kertsikin OK. Mutta eikös tässä ole se AIVAN hirveä väliosa, joka tavallaan pilaa koko homman?

Äh, nyt kuunnellaa Roll The Bones sivuten huomista matikan yo:n teemaa, noppatehtäviä todennäköisyyksiin :)

Kid Gloves on kyllä mainio, muutenkin GUPilla on monta mainiota.
 
Minulla GUP on suosikkilevy ja Afterimage on yksi suurimmista Rush-suosikeista kautta aikojen. Lifesonin kitaransoitto on mielestäni tällä levyllä parhaimmillaan, tai ainakin itselleni Lifesonin soittotyyli tiivistyi pitkään tuollaiseksi avaraksi sointuriffittelyksi, jota levyltä löytyy.
 
Toinen suosikki on Roll the bonesilta löytyvä Ghost of a chance, jonka pääriffistä tykkään aivan älyttömästi. Poppia, joo, mutta toimivaa sellaista.

Pikemminkin voisi kysyä, että mikä vähän tuntemattomampi Rush-biisi on loistava.
 
Different Strings.

Todella hyviä biisejä olette listailleet!
 
Itsellä on soinut viime päivinä päässä Emotion Detectorin kitarasoolo. Kait se sitten vaan on niin tarttuva. Kaunis soolohan se on.

The Analog Kid. Anthem. Dog Years. Driven. The Trees. Xanadu. Ääh... Liian vaikeaa valita vain yhtä;)...

Minulla GUP on suosikkilevy ja Afterimage on yksi suurimmista Rush-suosikeista kautta aikojen. Lifesonin kitaransoitto on mielestäni tällä levyllä parhaimmillaan, tai ainakin itselleni Lifesonin soittotyyli tiivistyi pitkään tuollaiseksi avaraksi sointuriffittelyksi, jota levyltä löytyy.
 
Olen tässä juuri lueskellut tuon aikakauden tapahtumista Chemistry-kirjasta, ja juuri Grace Under Pressuren aikaan ilmapiiri bändissä oli välillä varsin kireä, kun Alex tunsi jäävänsä kitaroineen niin pahasti syntikoiden alle. Käytti siis ilmeisesti kaiken saamansa tilan hyvin hyödyksi.

Pakko myös heittää muutama lempibiisi... A Farewell To Kings iskee todella kovaa, kivan akustisen alun jälkeen biisi lähtee hyvin käyntiin. Loistavaa bassonsoittoa Leeltä, laulua kovaa ja korkealta sekä mielenkiintoinen sanoitus. Toinen suosikki on Vital Signs. Tässä biisissä toimii kaikki. Jo se pelkkä alun syntikan feidautuminen sisään on mahtava. Vielä voisi mainita Time Stand Stillin, joka on todella mukavaa pop-Rushia. Ja tietysti Natural Science ja Subdivisions... jne... tää lista vois jatkua aika pitkälle.