Rock, pop, alternative ›

Muuten tykkään Hurriganesista mutta Remun äänestä en oo koskaan pitänyt.
 
No Remun lauluhan on iso osa Ganesin meininkiä, saundia ja imitsiä. Ei niiden touhu olis ollut mitään ilman Remun laulua.

No Remun lauluhan on iso osa Ganesin meininkiä, saundia ja imitsiä.
 
Aaltosen laulusoundi oli parhaimmillaan todella makee, tiukka, erottuva, persoonallinen ja ei-suomalainen. Kielitaidottamuus ei edes häirinnyt. Vaan vähitellen mies ilmeisesti laiskistui ja kuvaan tuli tämä häilyvä "hei houlamapepi"-meininki. Minun mielestäni.
 
No, eihän sitä aina jaksa...

Hurriganesia on kiittäminen hienosta harrastuksesta. Monet biisit ovat kestäneet aikaa mainiosti ja automatkalla aina joku Ganesin levy käy jossain vaiheessa matkaa soittimessa.

Surullista mutta totta, Royals ei ole kestänyt aikaa parhaalla mahdollisella tavalla,
Aikalailla samaa mieltä. Mun mielestä Spring '76:lla on muutama huippuhetki, mutta aivan liikaa tylsää kelailua. Bändissä oli huippusoittajat, mutta biisintekopuolella oli vähän köyhempää.

Niin siitähän ei toden totta voi keskustella, onko Hurriganes hyvä vai huono, etenkään kun k.o. adjektiiveista on meillä kaikilla niin kovin erilainen käsitys.
 
Mutta kyllä aika on tehnyt tehtävänsä Ganesin suhteen, todella keskinkertainen bändi musiikillisen antinsa suhteen mielestäni, mutta legendaarinen kylläkin monestakin syystä.
 
Monille meille täällä kirjoittaville Hurriganes varmasti vastasi poikavuosina käsitettä rock_n roll. Se taas ei johtunut niinkään muiden huonoudesta, vaan siitä että muitahan ei yksinkertaisesti ollut. Siis kotimaassa, ja nuortenlehti Suosikkihan tuota Ganesia puffasi kovastikin. No, olihan noita pyristelijöitä ja perässähiihtäjiä tietenkin muttei yhtään vakavastiotettavaa kilpailijaa.
 
Hurriganes on Suomen Kiss ja Remu Suomen Gene Simmons; kummallakaan yhtyeellä ei ole koskaan ollut juuri mitään sanottavaa musiikillisesti, mutta hommat on hoidettu asenteella ja ehdottomuudella, joka on sitten tehnyt musiikin esittämistavasta ja presentaatiosta tärkeämpää kuin itse musiikin sisällöstä. Mutta sitähän on rock_n roll.
 
Ja nykyäänhän nuo herrat Aaltonen ja Simmons ovat aivan yhtä loppu molemmat. Mutta tyhmä ei ole se, joka myy vaan se, joka ostaa. Ja ovathan nuo eläkerahansa ansainneet.
 
Tervehdys kollega(kirjaimellisesti)!
 
Päätin vastentahtoisesti rekisteröityä tälle foorumille masokistina - juupaseipäs taivaaseen!;)
 
No, mitä ganesiin tulee niin se on ganes! Arvoisan kollegan kanssa olen eri mieltä monestakin asiasta. Mikä musiikissa on keskinkertaista? Tylsät bassokuviot vai Rempan beat-komppi? Useita satoja eri musagenren levyjä omistavana väittäisin, että Hurriganes ei ole sen keskinkertaisempaa tai musiikillisesti köyhempää, kuin moni muukaan R&R bändi.
 
Kutakuinkin 30-vuotta ganesin tuotantoa kuunneltuani olen vahvasti eri mieltä musiikin "köyhyydestä" tai "mitäänsanomattomuudesta" Itse asiassa jazzbändejäkin kuulleena olen sitä mieltä, että Hurriganesilla on jopa "roots" mielessä enemmänkin annettavaa ja Remun laulussa on "negroa", itse asiassa kansainvälisempiä rocksoundeja jota tiedän! Laulu falskaa välillä, eikä aina oikein osu, mutta so what? Onnistumisia on kuitenkin enemmän kuin mahalaskuja!
 
No, ganes& Remppa eivät edusta minulle jumaluutta missään muodossa, bändillä on paljon loistavia biisejä ja paljon myös aneemista paskaa, niin kuin kai kaikilla bändeillä. Joka tapauksessa aina ajoittain tulee palattua ganesin pariin ja aina yllättyy iloisesti, että miten monipuolinen yhtye Hurriganes todella oli!:)

Joka tapauksessa aina ajoittain tulee palattua ganesin pariin ja aina yllättyy iloisesti, että miten monipuolinen yhtye Hurriganes todella oli!:)
 
Ganes ei ollut missään nimessä monipuolinen mutta....erittäin energinen ja helevetillinen draivi päällä.

Ganes ei ollut missään nimessä monipuolinen mutta...
 
Olihan se, ei tarvii muita todisteita kuin panee Roadrunnerin soimaan.
 
The phone rang, Get on, I will stay ja nimikappale - joko uskot?

Olihan se, ei tarvii muita todisteita kuin panee Roadrunnerin soimaan.
 
The phone rang, Get on, I will stay ja nimikappale - joko uskot?
 
Siin on kolme rokkikappaletta ja yks slovari. Jos se on sun mielestä monipuolista, niin ei kannata kuunnella UFOa. Saattaa mennä pieni pää sekaisin.

Jos haluaa tutustua Hurriganesin monipuolisuuteen niin suosittelen näitä:
 
Roadrunner,
Hot Wheels
Tsugu Way
Hanger
Jailbird
10/80
Fortissimo
 
En vähättele muuta tuotantoa mutta kyseisillä levyillä käydään läpi aika monta musiikki ja soittotyyliä. Hämmästyttävin näistä on Fortissimo (mitä tyyliseikkoihin tulee).
 
Monipuolista osaamista on ollut muusikko osastollakin kun ottaa huomioon että bändissä on muiden ohella ja vuosien varrella soittaneet nämä hemmot:
 
Albert Järvinen
Beaver Aitto-Oja
Jim Pembroke
Pedro Hietanen
Pave Maijanen
Jukka Orma

The phone rang, Get on, I will stay ja nimikappale - joko uskot?

Siin on kolme rokkikappaletta ja yks slovari.
 
Niin on, ja jokainen noista biiseistä on ilmeeltään erilainen.
 
Ei monipuolisuus tarkoita sitä, että keinotekoisesti aletaan kikkailla kappaleiden pituuksilla ja/tai toinen toistaan ihmeellisimmillä tahtilajeilla.
 
Hyvää analyysiä tuon ajan Ganesista löytyy vaikkapa tuolta:
 
http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm

Niin on, ja jokainen noista biiseistä on ilmeeltään erilainen.
 
Get on ja Roadrunner ovat kyllä ihan samasta parrusta höylättyä kamaa, samoin Phone Rang, mutta siinä on pari oksakohtaa. I will stay on noista selkeimmin erilainen. Tuo joukko ei kerro vielä minkään bändin monipuolisuudesta (tai oikeastaan kyllä, miten asian ajattelee).
 
Ei monipuolisuus tarkoita sitä, että keinotekoisesti aletaan kikkailla kappaleiden pituuksilla ja/tai toinen toistaan ihmeellisimmillä tahtilajeilla.
 
Ei tarkoita, mutta olihan Beatlesillakin levyllinen kokonaan erilaisia biisejä. Eikä se ole mitään progea.

The Phone Rang on rock'n roll -timantti. Reiluun puoleentoista minuuttiin on saatu puristettua kaikki, mitä täydelliseen rokkibiisiin tarvitaan: hauska tarina, tarvittavat säkeistöt, aivan fantastinen kitarasoolo ja napakka lopetus eikä mikään hätäinen fade out. Ja koko paketti esitettynä loistavalla meiningillä.

The Phone Rang on rock'n roll -timantti. Reiluun puoleentoista minuuttiin on saatu puristettua kaikki, mitä täydelliseen rokkibiisiin tarvitaan: hauska tarina, tarvittavat säkeistöt, aivan fantastinen kitarasoolo ja napakka lopetus eikä mikään hätäinen fade out. Ja koko paketti esitettynä loistavalla meiningillä.
 
Juu, mun mielestä Ganesin jokaisella levyllä on aivan omanlaisensa teema! Joku tällä palstalla kertoi että Hot Wheels-albumi kuullosti ensin huonolta, nyttemmin paremmalta. Samaa mieltä! Nyt nelikymppisenä se on yllättäen se albumi, mitä eniten tulee kuunneltua! Roadrunneria tulee kuunneltua harvakseltaan. Myös 7Days, 7Nights levy on jännä. Hyvin ja tarkasti soitettua&laulettua, vaikkei ganesilta kuullostakaan. Tulee jotenkin mieleen Dire Straits, eli yritetty selkeästi veivata kasarikamaa.

Joku tällä palstalla kertoi että Hot Wheels-albumi kuullosti ensin huonolta, nyttemmin paremmalta. Samaa mieltä! Nyt nelikymppisenä se on yllättäen se albumi, mitä eniten tulee kuunneltua!
 
Vieläkin muistan kun pikkupoikana pyöräilin toiselle puolen kaupunkia hankkimaan Hot Wheels levyä (vettä ja lunta satoi samaan aikaan ja olin juuri saanut koulussa turpaan). Odotin Mary Janea ja My Only Onea mutta olisin tyytynyt myös Jailbait Stelemateen. Sainkin jotain ihan muuta, jotain sellaista mistä en ymmärtänyt mitään vielä kymmenen vuoden kuluttuakaan. Hypistelin hermostuneena vinyyliä ja ajattelin pahoja ajatuksia aina kun Remu kehui Hot Wheels lättyä parhaaksi Hurriganes levyksi ikinä. Nyt on kuitenkin niin että siinä missä se Grazy Days on paljastunut teinipopiksi niin Hot Wheels on parempaa kun parhainkaan vuosikertaviini, se helmeilee ja siinä on munaa. Hieno levy vaikka sisäistämiseen kului enemmän aikaa kun Led Zeppelin kakkoseen.

Vieläkin muistan kun pikkupoikana pyöräilin toiselle puolen kaupunkia hankkimaan Hot Wheels levyä (vettä ja lunta satoi samaan aikaan ja olin juuri saanut koulussa turpaan). Odotin Mary Janea ja My Only Onea mutta olisin tyytynyt myös Jailbait Stelemateen. Sainkin jotain ihan muuta, jotain sellaista mistä en ymmärtänyt mitään vielä kymmenen vuoden kuluttuakaan. Hypistelin hermostuneena vinyyliä ja ajattelin pahoja ajatuksia aina kun Remu kehui Hot Wheels lättyä parhaaksi Hurriganes levyksi ikinä. Nyt on kuitenkin niin että siinä missä se Grazy Days on paljastunut teinipopiksi niin Hot Wheels on parempaa kun parhainkaan vuosikertaviini, se helmeilee ja siinä on munaa. Hieno levy vaikka sisäistämiseen kului enemmän aikaa kun Led Zeppelin kakkoseen.
 
Joo, Hot Wheels on vähän kuin leffa Avaruusseikkailu2001, joka kerta aukeaa vähän enemmän. Vaikka tässä ketjussa onkin ganes aiheena, niin oletteko kuulleet Remun soololevyjä? Diggaan kovasti Zin-Khan ja Sound of hurrigane-levyistä...unohtamatta No Panic-albumia+vähän kotikutoisen oloista Message For You levyä. Kahdella ekaksi mainitulla levyllä Remun laulusoundit on myös kohdallaan. Näillä levyillä on muutamia biisejä, jossa Aaltonen laulaa kauniisti jaoikein, eli se siitä "laulutaidottomuudesta" Joissain biiseissä Ganesin albumeilla Remu laulaa aika päin persettä, joillain taas hyvin.
Summa summarum: Remun ja Ganesin suurin ongelma onkin mielestäni ollut se, että joitain levyjä ei ole jaksetty/viitsitty sovittaa, tuottaa ja viilailla tarpeeksi. Silloin syntyy tätä "houlamaboulama" juttua, kuten Stokiksen livessä, mikä on mielestäni luvattoman huono levy ja aivan liikaa hehkutettu. Myös Jailbird- ja Hurrygames-levyt ovat melkoisen "juosten kustuja" juttuja

Tämä herra Aaltonen on kyllä kova jätkä. Soittaa nyt rumpuja ja laulaa samaan aikaan... itse ei luonnistu meikäläiseltä..
 
Aivan. Itse voisin laulaa soittaessani niin, että rumpalointi olisi kovempaa kuin Remulla aikoinaan. Mutta se laulupuoli jäisi todella vaatimattomaksi, toisin sanoen sietämättömän onnettomaksi. Puhumattakaan että Remulla se siansaksainenkin papatus oli astetta kovemmalla asenteella ja sielulla vedetty ja niin kiinni siinä bändin draivissa.
 
Vaikkakin bändi oli huonoimmillaan melko räpellystä, oli se parhaimmillaan poikkeuksellisen kova ja sielukas rock-jyrä ottaen vieläpä huomioon oman aikansa luonteen. Ja ne jotka eivät sitä tajua, niiden kannattaa jättää Hurriganes rauhaan. Turha sitä on verrata mihinkään Pink Floydiin tai Rushiin. En silti väitä, että kukaan olisi suoraan verrannutkaan.
 
Yksi pätevä muusikko haukkui mulle kerran Ganesin ihan paskaksi ala-aste-tason bändiksi, kun puolihuumorilla heitin maininnan Ganes-jyräyksen voimasta. Kyseinen henkilö ei tosin välttämättä tunne eikä kykene fiilaamaan sen laatuisia rockin voimia, vaan keskittyy enemmän täydellisen virheettömään soittoon, erittäin hiottuihin saundeihin, soiton teoreettisten kaavojen hienouksiin sekä "vaikeaan" progemusiikkiin ja tulkintoihin. Mutta potkiiko se, vai saako se vaan pelkästään jotkut tuntemaan hienoutta sileäksi hiottua teknistä matematiikkaa kohtaan. En tiedä. Mulle rockmusiikin pitää olla voimakasta ja sen pitää tulla vaikka sitten sieltä jostain perseen pohjasta. Vaikkakin pitäähän osata soittaa riittävän hyvin. Mikään Hurriganes-fani en silti ole.
 
Rispektit vaan silti Ganesille, oli se silti semmoinen homma että pojat ja munattomat silkkiperse-hifistit pois alta! Ja Remu, yksi Suomen kaikkien aikojen kovimmista, aidoimmista persoonallisimmista ja vanhimmista rokkareista elää vielä...

Aivan. Itse voisin laulaa soittaessani niin, että rumpalointi olisi kovempaa kuin Remulla aikoinaan. Mutta se laulupuoli jäisi todella vaatimattomaksi, toisin sanoen sietämättömän onnettomaksi. Puhumattakaan että Remulla se siansaksainenkin papatus oli astetta kovemmalla asenteella ja sielulla vedetty ja niin kiinni siinä bändin draivissa.
 
Vaikkakin bändi oli huonoimmillaan melko räpellystä, oli se parhaimmillaan poikkeuksellisen kova ja sielukas rock-jyrä ottaen vieläpä huomioon oman aikansa luonteen. Ja ne jotka eivät sitä tajua, niiden kannattaa jättää Hurriganes rauhaan. Turha sitä on verrata mihinkään Pink Floydiin tai Rushiin. En silti väitä, että kukaan olisi suoraan verrannutkaan.
 
Yksi pätevä muusikko haukkui mulle kerran Ganesin ihan paskaksi ala-aste-tason bändiksi, kun puolihuumorilla heitin maininnan Ganes-jyräyksen voimasta. Kyseinen henkilö ei tosin välttämättä tunne eikä kykene fiilaamaan sen laatuisia rockin voimia, vaan keskittyy enemmän täydellisen virheettömään soittoon, erittäin hiottuihin saundeihin, soiton teoreettisten kaavojen hienouksiin sekä "vaikeaan" progemusiikkiin ja tulkintoihin. Mutta potkiiko se, vai saako se vaan pelkästään jotkut tuntemaan hienoutta sileäksi hiottua teknistä matematiikkaa kohtaan. En tiedä. Mulle rockmusiikin pitää olla voimakasta ja sen pitää tulla vaikka sitten sieltä jostain perseen pohjasta. Vaikkakin pitäähän osata soittaa riittävän hyvin. Mikään Hurriganes-fani en silti ole.
 
Rispektit vaan silti Ganesille, oli se silti semmoinen homma että pojat ja munattomat silkkiperse-hifistit pois alta! Ja Remu, yksi Suomen kaikkien aikojen kovimmista, aidoimmista persoonallisimmista ja vanhimmista rokkareista elää vielä...
 
Samaa mieltä! Muusikot tuntuvat tekemään joskus musiikkia vain itselleen - ja vaikka ymmärrän, että duunissa täytyy olla kunnianhimoa, ollaan sitten millä sektorilla vaan duunissa - täytyisi sielukkuus kuitenkin säilyttää.
En mä jaksa kuunnella jotain liian pedantisti tehtyä hissimusaa, oli kysymyksessä genre mikä hyvänsä.
Vaikka bändi on kuinka hyvä ja soittaa ihan vitun "oikein" ja on vaarana aina se, että se muuttu joksikin "hajutonmautonväritönhissimusaksi" unohtuu ja katoaa sekä pyyhkiytyy pois jengin mielistä.
Ok, ganes on paskaa jonkun mielestä, mun mielestä jotkut rollarit ja beatlesit on paskaa, makuasioita.
Jos Hurriganes on huonoa rokkia, niin silloin kaikki sadattuhannet fanit ennen ja nuoremmat jannut ja gimmat nyt ovat epämusikaalisia luusereita, jotka eivät ymmärrä "oikean" musiikin päälle. Myöskin pellejä ovat ne kaikki kymmenet, elleivät sadat suomalaiset(ja ulkomaalaiset) huippumuusikot, jotka nostavat hattua Remun orkesterille ja sen saavutuksille.

Jos Hurriganes on huonoa rokkia, niin silloin kaikki sadattuhannet fanit ennen ja nuoremmat jannut ja gimmat nyt ovat epämusikaalisia luusereita, jotka eivät ymmärrä "oikean" musiikin päälle. Myöskin pellejä ovat ne kaikki kymmenet, elleivät sadat suomalaiset(ja ulkomaalaiset) huippumuusikot, jotka nostavat hattua Remun orkesterille ja sen saavutuksille.
 
Mielipiteistähän täs on vaa kysymys.

oletteko kuulleet Remun soololevyjä? Diggaan kovasti Zin-Khan ja Sound of hurrigane-levyistä...unohtamatta No Panic-albumia+vähän kotikutoisen oloista Message For You levyä. Kahdella ekaksi mainitulla levyllä Remun laulusoundit on myös kohdallaan.
 
Minulta ovat aina jääneet vähän paitsioon. Tasaisuus ei koskaan ollut Hurriganesin paras ominaisuus. Kyllähän Remun tuotoksista osa on juosten kustua mutta ei se miestä pahenna kun helmiä on riittävästi. Noihin sooloihin täytyy tutustua uudelleen, voin yllättyä iloisesti.
Kovia nimiä näidenkin levyjen takaa löytyy, esim. Jukka Gustafsson, Måns Groundstroem, Lido Salonen ja Beaver Aitto-oja.

Kuuntelussa on juuri The Best Ones kokoelamvuodelta 1990.Vahvistaa edelleenkin sen käsityksen että Ile Kallio on suotta varsin aliarvostettu Hurriganes kitaristi kun verrataan Järviseen.Tämän huomaa parhaiten kun kuuntelee Hot Wheelsin sooloa,Järvinen olisi luultavasti vetässyt jotain perusjuttua tuohon.
Ilellä on muitakin aivan helvetin kovia vetoja Hurriganes-levyillä.Walkin' The Dog,Hey Bo Diddley,koko Hanger levy muutaman mainitakseni.Kruununa Good Morning Little Schoolgirl jonka ansiosta sain joskus jopa ilmaisen tuopin.Baaritiskillä sattui olemaan joku Hurriganestietäjä ja Schoolgirl alkoi soimaan.Jätkä väitti kivenkovaan että kyllä hän Alpun kitarassa tunnistaa tässä biisissä :).
 
Olispa Ile ja Järvinen olleet joskus samaan aikaan Hurriganesissa soittamassa.Ois ollu tykkii...