Rock, pop, alternative ›

No sitähän minäkin, että joku hämminki tässä on käynyt. Huh, nyt helpotti. Ne Palterit onkin niin rivon näköisiä ja kappaleetkin yhtä rumia ja hävyttömiä. Se Stewartin Ian näytti ihan joltain vankilakundilta, varmasti söivät huumeita ja ehkä peuhasivat niiden naistenkin kanssa.
 
Joo, ne lauloivat Honky Tonk Womenista, kun Piitlet lauloivat Lady Madonnasta, joten näkeehän sen jo biisien nimistä, ketkä olivat pahiksia ja ketkä hyviksiä. Piitlet tanssahtelivat kukkaniityillä vaimojensa kanssa sillä aikaa, kun Palterit viettivät aikaansa poliisia pakoillen ja esiaviollisia suhteita harrastaen. Sir Maccan LSD-lausunnotkin käsitettiin ihan väärin: Paulihan varoitti koko maailman nuorisoa luisumasta tajuntaa laajentavien aineiden pariin. Varmaankin Piitlet ovat varoitelleet soittoyhtyeiden yhteisissä tapaamissa Rollareita huonoista elämäntavoista.

Olipa nihkeä dokumentti eilen. Sinänsä nasta nähdä joku Allan Williams tai Bill Harry tai Klaus Voorman, mutta koko ohjelma kyllä haisi aika pahalta.
 
No oli kyllä todella heikko esitys, äsken tuli katsottua. Taustamusa istui saumattomasti pläjäyksen "tyyliin".

Uusi Beatles-single on mitä ilmeisimmin lähiaikoina ilmestymässä.
 
http://www.gigwise.com/news.asp?contentid=26423

Uusi Beatles-single on mitä ilmeisimmin lähiaikoina ilmestymässä.
 
http://www.gigwise.com/news.asp?contentid=26423
 
Mielenkiintoista! Tästä oli muistaakseni kesällä huhua jollain fanisivuilla. Saa nähdä, miten tuo on sävelletty valmiiksi, Lennonin demohan on melkoinen raakile, kaunis tosin. Jollen ihan väärin muista, niin biisissä saattaa olla mukana jopa Harrisonkin niiltä osin, mitä tuota äänittivät reilu kymmenen vuotta sitten. Onpahan tuota odotettukin.

Kysynpä nyt puhtaasta mielenkiinnosta, että mikä Liverpoolin poikien veisu lämmittää teidän sydäntänne ja saa teidän sielunne elämään muita kovemmin?
 
Ensimmäinen kappale, joka oikeasti sytytti mielenkiintoni Beatesia kohtaan oli Drive my car. Isä oli lähes puhkisoittanut (jos nyt tuota sanavalintaa voi Beatleista puhuttaessa käyttää) Beatlesin "perinteisimmän" matskun ja olin lopen kyllästynyt kuulemaan isän tulkintoja Yesterdaysta, Strawberry Fieldsistä ja Michellestä. Drive my car oli näihin verrattuna jotain ihan uutta ja virkistävää, svengimpää ja suoraviivaisempaa. 11-vuotiian hämmästys oli suuri: Beatleshan onkin oikeesti ihan mieletön eikä yhtä tylsä kuin mun oma isä! Vähitellen aloin tajuta että ne "pitkästyttävät" klassikkobiisit ovatkin klassikoita ihan ansaitusti.

Ilman Drive my caria en ehkä koskaan olisi kehittänyt henkilökohtaista suhdetta Beatlesiin, ja siksi kuuntelen sitä aina erityisellä lämmöllä. Vaikka sen musiikilliset ansiot nykyään kalpenevatkin monien muiden Beatles-klassikoiden rinnalla, se on aina oleva the song. Toinen samalla tavalla riemastuttava biisi on Rocky Raccoon, sillä sen avulla puolestani minä sain pikkusiskoni innostumaan Beatleista.
 
Pakko nostaa tässä vielä muutamia lemppareita esille, ihan noin niinkun musiikillisten ansioiden (eikä siis pelkän nostalgioinnin) kannalta. Here There and Everywhere, Julia ja While My Guitar Gently Weeps ovat upeita slovareita. Rakastan niin Johnia, Paulia kuin Georgeakin tulkitsijoina, ja näissä biiseissa kukin osoittaa kiistattomat ansionsa: "Lempibeatlea" on ihan mahdoton valita.
Haurasta tulkintaa, melodiat ovat yhtä aikaa yksinkertaisia ja yltävät taivaisiin, tunnelma salpaa hengen ja vaikuttaa tunteisiin. Lisäksi erityisesti Julian lyriikat ovat ihanat. Nättiä, niin nättiä!

Live Ad Let Die......kaikki alkoi James Bond hulluudesta pikkukakarana. Ihastuin Maccan biisiin ja sitä kautta halusin kappaleen CD:lle, ettei aina tarvitse sitä kuunnella VHS:ltä.
 
Isä osti joululahjaksi All The Best Macan levyn ja sieltä tuli mm. Another Day, Silly Love Songs ja Let Em In. Siitä sitten jotenkin sain tietää että on olemassa Beatles ja sitten ostinkin hetken mielijohteesta Beatles 1962-1966 punaisen tuplalevyn ja aloin kuuntelemaan. Help, Drive My Car, Ticket To Ride. Levyllä tuntui olevan monta hyvää biisiä. Sitten pitikin ostaa Sininen Tupla, samoihin aikoihin ilmestyi Anthologyn joista ostin 2 ja 3 levyt. Musiikki niiden kautta ei iskenyt, koska olivat toki demoja mutta ihailin kansikuvia ja booklet-vihkoja.
 
Siitä sitten alkoi ketjureaktio. Jotenkin se eteni totaaliseen Beatles hulluuteen ja vielä syvempään Macca hulluuteen. Ja tämä kaikki tapahtui ollessani n.7-9 vuotias.

Tuli itse hankittua Rubber Soul ja Abbey Road.Noi on ne Beatle-levyt joista on tullut itse eniten diggailtua ja pirun hyvältähän ne kuulostaa.Monipuolista musiikkia ja nerokkaita melodioita.

Magical mystery tourin ostin , se oli mun ensikosketus beatlesia.
 
tykkään ihan hellllvetisti , toimii. miten oon ollu pimennossa näinkin kauan ?

Valkoinen tupla on kyllä Revolver levyn jälkeen paras beatlesin levy. Täsä pitkästä aikaa kuuntelin sitä ja totesin että parhautta on! mitenhän Esim. Savoy Truffle tai Cry Baby Cry biisejä ei oo juuri kokoelmilla ollu! pirun hienoja biisejä molemmat! eikö vaan?

Niin vielä semmosta että kenen beatlen tekosi tuo Savoy Truffle on?

Niin vielä semmosta että kenen beatlen tekosi tuo Savoy Truffle on?
Jorin sävellys.

Jorin sävellys.
 
Eikös tuo kappale kertonut Eric Claptonin sukaahimosta?

Eikös tuo kappale kertonut Eric Claptonin sukaahimosta?
 
Suklaa, joo. Siinähän luetellaan koko joukko konvehteja.

Suklaa, joo. Siinähän luetellaan koko joukko konvehteja.
 
Ella Fitzgerald on muuten tehnyt tuosta mahtavasti svengaavan coverin.

Onko se John vai kuka kun laulaa Your mother should know'n?

Onko se John vai kuka kun laulaa Your mother should know'n?
 
Paul
 
http://www.youtube.com/watch?v=rUnYLIlfVWk

Tänään kello 21.30 Teemalta Historia: Beatlesin vuosikymmen
 
1/5: Teinikapinalliset 1960-1961. John Lennonin ja Paul McCartneyn tapaamisesta sai alkunsa yksi 1900-luvun merkittävimmistä musiikillista ilmiöistä. Nuorten esiinmarssi näkyi myös muilla alueilla.
 
Pitääkin laittaa ajastus päälle että muistaa katsoa.

Beatlesin punainen kokoelmalevy taisi olla ensimmäinen minun ostamani levy, oli mul sitä ennen jotain lasten musiikkia mutta tän ''ostin'' iha ite, tai äiti siis osti mutta minun pyynnöstä. :) Löysin Beatlesin kaverini kautta, kun sen isällä oli levyjä. Help! leffa oli just hauska, mutta musiikki oli tietysti tärkein elementti. Tiesin jo kakarana mitä LSD on. :D Olin vasta 8- vuotias silloin.

Tänään kello 21.30 Teemalta Historia: Beatlesin vuosikymmen
 
1/5: Teinikapinalliset 1960-1961. John Lennonin ja Paul McCartneyn tapaamisesta sai alkunsa yksi 1900-luvun merkittävimmistä musiikillista ilmiöistä. Nuorten esiinmarssi näkyi myös muilla alueilla.
 
Pitääkin laittaa ajastus päälle että muistaa katsoa.
 
Taisi olla samalta sylttytehtaalta kuin se vähän aikaa sitten tullut "kohudokumentti". Yhteys Beatlesiin olematon, ei musaa, yksi kuruinen kaitafilmi. Samat haastattelutilaisuudet kuin kohuversiossa, vain vähemmän raflaavat kommentit.

Taisi olla samalta sylttytehtaalta kuin se vähän aikaa sitten tullut "kohudokumentti". Yhteys Beatlesiin olematon, ei musaa, yksi kuruinen kaitafilmi. Samat haastattelutilaisuudet kuin kohuversiossa, vain vähemmän raflaavat kommentit.
 
Joo. Oli kyllä harvinaisen paska YLE Teeman musiikkitarjontaan nähden.