Rock, pop, alternative ›

Carvel: Mitkä ovat bändistä tai kurdtista parhaat kirjoitetut kirjat? ehdotuksia? mielipiteitä?
 
Korteni kekoon:
 
Taisin lukaista Sandfordin kirjoittaman Kurt Cobainin elämänkerran viisi vuotta sitten, mutta muistaakseni se oli aika kyny. Lukiessani sitä kelailin, että tämä kirjoittaja inhoaa Cobainia. Muistikuvat eivät siis ole kauhean tuoreet, mutta eipä se opus muistaakseni hyvä ollut.
 
Come As You Area en ole lukenut, mutta bändi itse tokaisi tässä haastattelussa, että kyseinen kirja on jokseenkin fiktiivinen, eli todennäköisesti aika kilju: http://www.youtube.com/watch?v=JMScFKWMeIU
 
Cobainin päiväkirjat olen lukenut, ja se on kaikista teoksista mielenkiintoisin, sillä Cobainin kirjoitukset ovat paitsi mieltä avartavia myös ihanan outoja ja pelottavia. Tätä kirjaa en kuitenkaan suosittele ihan siitä periaatteesta, että itselleni tulee aina paska omatunto lukea toisen ihmisen päiväkirjaa. Edesmenneeltä Cobainilta kun ei kauheasti lupia pyydelty tämän kyhäelmän julkaisemiseen.
 
Everett Truen Nirvana - The True Story (löytyy myös suomennoksena) taitanee olla paras kirja, mitä itse bändistä olen lukenut. Suht pitkä opus, jossa paljon mielenkiintoista settiä, mutta välillä Truen fiilailut karkaavat käsistä ja hänen yrityksensä vangita 90-luvun rockin tai yleensäkin rockin "sielua" ovat vähän turhan hassuja ja dramaattisia. Tätä kuitenkin näistä suosittelisin.

Carvel: Mitkä ovat bändistä tai kurdtista parhaat kirjoitetut kirjat? ehdotuksia? mielipiteitä?
 
Heavier Than Heavenia suosittelen minäkin. On Cross nääs tutkinut bändiin liitettyjen tarinoiden taustoja ja todenperäisyyttä, ja pyrkimättä suistamaan Kurtia jalustaltaan, myöskin kaivellut esiin minkälaiset miehen lapsuus- ja kouluvuodet todella olivat verrattuna siihen mitä mies itse kertoili haastatteluissa.

Mun mielestä se Truen kirja on tylsää gonzoilua. Helppo kai toimittajan on tuollaisia kirjoja kirjoittaa, liian helppo.

professori: Korteni kekoon:
 
Taisin lukaista Sandfordin kirjoittaman Kurt Cobainin elämänkerran viisi vuotta sitten, mutta muistaakseni se oli aika kyny. Lukiessani sitä kelailin, että tämä kirjoittaja inhoaa Cobainia. Muistikuvat eivät siis ole kauhean tuoreet, mutta eipä se opus muistaakseni hyvä ollut.
 
Aivan samat mietteet, ja varsinkin loppua kohden tuntui menevän taso todella alas. En muista luinko aivan loppuun. Mutta helvetin huono kirja joka tapauksessa. Onneksi meni kirpparilla jo kaupaksi. :D

professori:
Come As You Area en ole lukenut, mutta bändi itse tokaisi tässä haastattelussa, että kyseinen kirja on jokseenkin fiktiivinen, eli todennäköisesti aika kilju: http://www.youtube.com/watch?v=JMScFKWMeIU
 
Ööh, tässähän Krist ja Kurt vitsailevat oppineensa kirjasta ainakin sen, että välillä olisi hyvä pitää suunsa kiinni

Luettu on Sandfordin ja Truen kirjat. Itse pidin tosta Truesta enemmän koska valottaa bändin taustoja hyvin ja mainitsee muitakin Seattlesta ja Olympiasta tulleita bändejä. Sandfordissa taas enemmän Cobainia.

Ostakaa multa Everett Truen kirja kympillä!

Ööh, tässähän Krist ja Kurt vitsailevat oppineensa kirjasta ainakin sen, että välillä olisi hyvä pitää suunsa kiinni
 
No, mä tulkitsen tuon kommentin "I learned a lot from that book" että siellä on paljon kaikkea sellaista, mikä ei välttämättä ole totta. En sitten tiedä.

professori: No, mä tulkitsen tuon kommentin "I learned a lot from that book" että siellä on paljon kaikkea sellaista, mikä ei välttämättä ole totta. En sitten tiedä.
 
Minä muistan törmänneeni jossain haastikseen jossa jätkät puhuivat että tuon kirjan kautta tuli ilmi asioita joista ei oltu keskenään puhuttu.

Monet Nevermindin biiseistä kuulostaa muutenkin todella erilaisilta levyllä kuin livenä johtuen saundeista, tempoista ja tuotannosta.
 
Joo, Lithiumin levyversiosta en oikein diggaa, joku niissä kertsin vokaaleissa tökkii. Taitaa tuplaukset olla siinä? Liveversiot taas toimii paljon paremmin.
 
Joku kirjoitti ettei Nevermindilla yhtään turhaa biisiä, munsta Stay Awayn ois voinu jättää ihan suosiolla pois.

Stain: Joku kirjoitti ettei Nevermindilla yhtään turhaa biisiä, munsta Stay Awayn ois voinu jättää ihan suosiolla pois.
 
Mites se piilobiisi?

Stain: Joo, Lithiumin levyversiosta en oikein diggaa, joku niissä kertsin vokaaleissa tökkii. Taitaa tuplaukset olla siinä? Liveversiot taas toimii paljon paremmin.

 
Grohl soittaa myös livenä ride-peltiä vähän eri tatsilla kuin livenä.
 
Monessa biisissä on Nevermindilla suorastaan hissuteltu verrattuna siihen mitä biisit livenä ovat. Toisaalta taas Breed ja Territorial Pissings kärsivät hämmentävästä tuotannosta.

Stain: Joku kirjoitti ettei Nevermindilla yhtään turhaa biisiä, munsta Stay Awayn ois voinu jättää ihan suosiolla pois.
 
velipesonen: Mites se piilobiisi?
 
Kummatkin on ihan helmibiisejä. Oikeastaan Lounge Act on ainoa vähän tylsempi biisi mun kirjoissa.

Stain: Joo, Lithiumin levyversiosta en oikein diggaa, joku niissä kertsin vokaaleissa tökkii. Taitaa tuplaukset olla siinä? Liveversiot taas toimii paljon paremmin.
 
Joku kirjoitti ettei Nevermindilla yhtään turhaa biisiä, munsta Stay Awayn ois voinu jättää ihan suosiolla pois.
 
Ihan parhaimmillakin levyillä on yleensä se yksi biisi, joka ei ihan yllä muiden tasolle. Minunkin mielestä se on Nevermindilla Stay Away.

Exhausted: Grohl soittaa myös livenä ride-peltiä vähän eri tatsilla kuin livenä.
 
Monessa biisissä on Nevermindilla suorastaan hissuteltu verrattuna siihen mitä biisit livenä ovat. Toisaalta taas Breed ja Territorial Pissings kärsivät hämmentävästä tuotannosta.
 
Joo, tuo ride pistää korvaan myös. Lithiumin ainakin Grohl oli kai soittanut klikin avulla kun ei muuten pysynyt tempossa. Muistelisin että puhui jotain tuollaista siinä viime vuoden Nevermind -haastiksessa.
 
Kuuntelin Bleachin viime viikolla pitkästä aikaa ja on siinä kyllä aika tuhnut soundit :D

Stain: Kuuntelin Bleachin viime viikolla pitkästä aikaa ja on siinä kyllä aika tuhnut soundit :D
 
Mitä nyt pikkukoppistudiossa kasiraiturilla saa irti surkeista soittokamoista?

Häröt ja tuhnut soundithan on luonnollisesti osa Bleachin viehätystä. Aivan helvetin toimiva kokonaisuus, jota on vaikea edes kuvitella ns. laadukkaammalla äänimaailmalla.

Hohhoijaa: Häröt ja tuhnut soundithan on luonnollisesti osa Bleachin viehätystä. Aivan helvetin toimiva kokonaisuus, jota on vaikea edes kuvitella ns. laadukkaammalla äänimaailmalla.
 
Rajua komppausta!

juici: Mitä nyt pikkukoppistudiossa kasiraiturilla saa irti surkeista soittokamoista?
 
Niin näinpä. Mutta onhan se hieno levy silti. Negative Creepin huudot ihan parhautta.

Bleachista saisi helposti paremman version ottamalla liveäänitykset Grohlin kanssa soitetuista versioista vuosien 1990-1991 keikoilta.