Rock, pop, alternative ›

Regalis Apertura: Komppaan kyllä tuota tason laskua Lawton-eran levyillä. Lisäksi itselleni ei oikein koskaan uponnut tuo Lawtonin ääni... Jotenkin liian "mahtipontinen" (näin paremman ilmaisun puutteessa) meikäläisen makuun. Toinen sana voisi olla "geneerinen"? Tosin olisiko edes joku Peter Goalby tuossa vaiheessa kuullostanut paremmalta kun biisit oli mitä oli... No spekulaatioitahan nämä vaan ovat.
 
Hmm, minusta Lawton on ihan huippulaulaja, mutta Goalbya en erityisemmin arvosta. Huonoin Heep-laulaja, vaikka Abominog kova levy onkin.

StJerky: Hmm, minusta Lawton on ihan huippulaulaja, mutta Goalbya en erityisemmin arvosta. Huonoin Heep-laulaja, vaikka Abominog kova levy onkin.
 
Pistän vielä "paremmaksi": minusta paitsi Goalby, myös Abominog lähes kokonaisuudessaan, on Heepin levyksi surkea. Sinänsä kyllä minusta huonoin Heepin laulaja oli John Sloman. Hänen takiaan Conquest-levyä on vaikea kuunnella. Taisi olla Mick Box tai Ken Hensley, joka sanoi, että Sloman yritti olla uusi Robert Plant, mutta kun Plantteja on vain yksi.
Täysin samaa mieltä olen siitä, että Lawton on oikein hyvä laulaja. Eikä hänen kausi muutenkaan mitenkään huonoa ollut, erilaista (enemmän easy listening -tyyliä) toki Byronin aikaan verrattuna. Uriah Heepin mahalaskukausihan oli - niin kuin monilla muillakin 70-luvun suuruuksilla - 80-luku. Minusta hyväksi bändiksi Heepin pelasti kaksi uutta jäsentä 80-luvun loppupuolella: Bernie Shaw (oma suosikkini Heep-vokalisteista heti Byronin jälkeen, jopa ohi Lawtonin) ja kosketinsoittaja Phil Lanzon. Jotenkin vaan 90-lukua kohti tultaessa kappaleet (kiitos paljolti Boxin ja Lanzonin yhteistyölle, jossain määrin Trevor Bolderillekin) alkoi olla paljon, paljon parempia kuin etsikkoaika 80-luku. Shaw'lla on ääntä ja sävellykset alkoi kulkea, joten itsekin palasin Heep-faniksi. Herättääkö teissä muissa Bernie Shaw yhtä innostuneita tuntemuksia?
 
Loijaa: Osa Lawtonin ajan materiaalista on minusta ihan yhtä hienoa klassikkokamaa kuin Byronin... jne.
 
Oikein hyvä analyysi! Samaa mieltä jokseenkin joka sanasta.
 
Regalis Apertura: PS. Tiesittekö muuten että UH julkaisee uuden levyn ja dvdn 2014?
 
En tiennyt, mutta kiitos tiedosta! Odotan jo mielenkiinnolla. Harmi, että sitä Official Bootleggia, jossa Demons And Wizards esitettiin kokonaan, ei äänitetty (kai) ja filmattu (kai ollenkaan) nykystandardit täyttävällä laadulla. Olen jotenkin mielistynyt näihin jonkin klassikkoalbumin läpivetäisyihin keikoilla. Sillä levyllä ei pahemmin heikkoja hetkiä ole! Esittäisivätpä sen kokonaan tällä uudella DVD:llä (vihjeenä Mick Boxille, jos tätä keskustelua seuraat...)
 
Tietääkö muuten kukaan onko Ken Hensleyn Salisbury Liveä julkaistu koskaan DVD-muodossa ja jos on, mistä semmoisen voisi saada? En ole löytänyt. Siinähän laulaa tämä nyt keskustelun keskiöön noussut John Lawton, mm. siis Salisburyn - käsittääkseni kokonaisen orkesterin kanssa, kuten kyseinen mammuttikappale kuuluukin.
Heepissä oli muuten myös eräs muukin erinomainen laulaja, näiden mainittujen lisäksi. Joko joku keksii? Nimittäin John Wetton! Olisin kernaasti kuunnellut miestä vokalistin roolissa enemmänkin kuin One Way Or Another -kappaleessa. Ken Hensleyn kanssa on toki ukko tehnyt yhteistyötä Heepin jälkeenkin. Hänestäpä olisi tullut mainio seuraaja joko Byronille tai Lawtonille Heep-laulajana, mutta epäasiallinen AOR vei miehen 80-luvulla hunningolle.

vanha_pieru: Pistän vielä "paremmaksi": minusta paitsi Goalby, myös Abominog lähes kokonaisuudessaan, on Heepin levyksi surkea.
 
Minä kyllä tykkään siitä. Head First on aika kehno tekele ja Equator ihan kaamea.
 
Sinänsä kyllä minusta huonoin Heepin laulaja oli John Sloman. Hänen takiaan Conquest-levyä on vaikea kuunnella.
 
Joo. Huonosti vetää vaikka äänivaroja olisi. Silti huonoimman laulajan tittelin minun kirjoissa saa Goalby, koska Equator.
 
Minusta hyväksi bändiksi Heepin pelasti kaksi uutta jäsentä 80-luvun loppupuolella: Bernie Shaw (oma suosikkini Heep-vokalisteista heti Byronin jälkeen, jopa ohi Lawtonin) ja kosketinsoittaja Phil Lanzon.
 
Olen samaa mieltä, paitsi että Raging Silence ja Different World oli vielä aika kehnoja. Sittemmin meno on parantunut kummasti ja pari viimeistä levyä on minusta parasta mitä ovat tehneet 70-luvun jälkeen. Saa nähdä mitä tulee nyt kun Bolder on joukosta poissa. Hän oli iso tekijä bändissä, vaikka kirjoittikin vähemmän piisejä kuin Box/Lanzon.

StJerky: Raging Silence ja Different World oli vielä aika kehnoja. Sittemmin meno on parantunut kummasti ja pari viimeistä levyä on minusta parasta mitä ovat tehneet 70-luvun jälkeen.
 
Muotoilen asiani uusiksi. Ei Raging Silence ja Different World minustakaan vielä aivan onnistuneita levyjä ole, niissä on liikaa 80-luvun kökköä mentaliteettia, mutta suunta oli niillä minusta jo selvästi ylöspäin, kohti sellaista ilmaisua, josta jo niitä seuraava Sea of Light oli mainio osoitus.
Oikeastaan yleistäisin näin: Conquest-Abominog-Head First-Equator = 4 Heepin huonointa levyä koskaan, Raging Silence & Different World = suunta parempaan päin, Sea of Light-Sonic Origami-Wake the Sleeper-Into the Wild = niin hyvää Heepiä, etten uskonut niiden tämmöisiin enää pystyvän, parasta tosiaan sitten 70-luvun, ehkä jopa parempaa kuin Lawtonin aika.

Heepillä on aina ollut loistavia basisteja. Kuuntelin tänään pitkästä aikaa Uriah Heepin Liven vuodelta 1973 ja kylläpä Gary Thain on vallattomassa vedossa. Myös Mark Clarke, John Wetton ja Trevor Bolder olivat aivan keskeisiä bändin soundissa. Vaikea sanoa, mihin suunta nyt vie, ainakin minulle tämä Jimmy Rimmer on tuntematon suuruus. Siis Davey Rimmer, Jimmy oli jalkapalloilija.

S.W.: Heepillä on aina ollut loistavia basisteja. Kuuntelin tänään pitkästä aikaa Uriah Heepin Liven vuodelta 1973 ja kylläpä Gary Thain on vallattomassa vedossa. Myös Mark Clarke, John Wetton ja Trevor Bolder olivat aivan keskeisiä bändin soundissa. Vaikea sanoa, mihin suunta nyt vie, ainakin minulle tämä Jimmy Rimmer on tuntematon suuruus. Siis Davey Rimmer, Jimmy oli jalkapalloilija.
 
Mark Clarken bassottelema "Why" Demons & Wizardsin bonuksissa on huikeaa menoa. Nuo kaikki ja myös Paul Newton ja Bob Daisley on kovia ukkoja.

Vähän harmittaa, että tunnen Heepin tuotantoa vielä niin vähän, että en osaa kommentoida yllä olevia vertailuja laulajista. Heep on kuitenkin melkoisen uudehko tuttavuus meikäläiselle, mutta pikku hiljaa tätä aina tulee kuunneltua enemmän ja enemmän. Huomasin myös ilokseni, että tuo Järvisen kirja löytyy jopa paikkakunnan kirjastosta, pitääpä käydä jossakin vaiheessa lainaamassa tuo kirja ja lukea pois.
 
StJerky: Mark Clarken bassottelema "Why" Demons & Wizardsin bonuksissa on huikeaa menoa. Nuo kaikki ja myös Paul Newton ja Bob Daisley on kovia ukkoja.
 
Tämä. Tuo biisi Why on melkoinen tajunnanräjäyttäjä, aivan uskomatonta bassottelua tuossa. Eikä muuten ole biisinä muutenkaan huono.

Mie olen pitänyt Slomanin Conquest-levystä aina..muutama biisi on melko kehno, mutta kokonaisuutena ihan hyvä levy. Korva kai on tottunut hänen lauluunsa. Goalbyn ääni toimii nuissa Abominog-Head First-biiseissä, mutta vanhoissa Heep-kappaleissa...ei.

Onks Slomania haastateltu tuohon kirjaan? Miehen haastatteluja lukeneena voisi kuvitella hänellä olleen ihan hyviä tarinoita kerrottavana.
 
Mieshän laulaa erinomaisesti Lone Starin kakkoslevyllä ja varsinkin parilla viimeisellä akustisella soololevyllään. Vanhemmiten miehen laulu on parantunut ja liika kikkailu jäänyt pois.
 
Tossa on aika mielenkiintoista tekstiä "Conquestin" ajoilta:
http://books.google.fi/books?id=7jE … 20sloman%20uriah%20heep&f=false

Tuomoo: Tämä. Tuo biisi Why on melkoinen tajunnanräjäyttäjä, aivan uskomatonta bassottelua tuossa. Eikä muuten ole biisinä muutenkaan huono.
 
Gerry Bron ei tykännyt siitä. Siksi sitä ei koskaan julkaistu kuin lyhennettynä Wizard-sinkun B-puolella.

Toi "Why" on loistosiivu.
 
Tätä bändiä on kyllä siunattu aina hienoilla ja tyylitajuisilla nelikielisen soittajilla.
 
Vokalistijuttuihin täytyy melko pitkän linjan fäninä todeta, että Byronin ja Lawtonin lisäksi itselle tippuu ainoastaan Bernie Shaw. Muutenkin bändi vaipui johonkin happosäiliöön 80-luvulla enkä pysty tuon ajan levyjä kyllä naamaa vääntelemättä kuuntelemaan. Yrittänyt olen moneen kertaan.
 
Heepahtavaa Joulua!

Nick Bone: Vokalistijuttuihin täytyy melko pitkän linjan fäninä todeta, että Byronin ja Lawtonin lisäksi itselle tippuu ainoastaan Bernie Shaw.
 
Yksi parhaista Heep-laulajista on myös itse Ken Hensley. Hieno särkynyt ääni ja korkea falsetti.

StJerky: Yksi parhaista Heep-laulajista on myös itse Ken Hensley. Hieno särkynyt ääni ja korkea falsetti.
 
Tosta oon samaa mieltä, vaikka en Heepistä juuri muutamaa biisiä lukuunottamatta jaksa perustaa. Parempi kuin Byron.

StJerky: Yksi parhaista Heep-laulajista on myös itse Ken Hensley. Hieno särkynyt ääni ja korkea falsetti.
 
So true! Unohdinpa vallan kosketinvelhon, damn.

Why:llähan bassottelee parikin eri kaveria levystä riippuen. Alunperin vajaan viiden minuutin mittaisena julkaistun sinkun B-puolella soittaa Mark Clarke, eli se muutaman kuukauden bändissä ollut soittaja, joka kirjoitti Ken Hensleyn kanssa The Wizardin.
 
Rarities-kokoelma Lansdowne Tapesilla on sitten se yli 11 minuuttinen jami, jossa bassossa on Paul Newton.

Loijaa: Why:llähan bassottelee parikin eri kaveria levystä riippuen. Alunperin vajaan viiden minuutin mittaisena julkaistun sinkun B-puolella soittaa Mark Clarke, eli se muutaman kuukauden bändissä ollut soittaja, joka kirjoitti Ken Hensleyn kanssa The Wizardin.
 
Rarities-kokoelma Lansdowne Tapesilla on sitten se yli 11 minuuttinen jami, jossa bassossa on Paul Newton.
 
Olihan tosta Clarken soittamastakin lyhentämätön versio, mikä julkaistiin "Demons & Wizards" -remasteri(e)n bonuksena. Clarkehan myös laulaa "The Wizardin" väliosan studioversiossa. Kumma kun ei originaalilevyllä ollut krediittiä tästä eikä bassottelusta samassa biisissä, mies kun kuitenkin levytti Bronzelle sekä Colosseumin ja Tempestin riveissä.

Loijaa: Why:llähan bassottelee parikin eri kaveria levystä riippuen. Alunperin vajaan viiden minuutin mittaisena julkaistun sinkun B-puolella soittaa Mark Clarke, eli se muutaman kuukauden bändissä ollut soittaja, joka kirjoitti Ken Hensleyn kanssa The Wizardin.
 
Rarities-kokoelma Lansdowne Tapesilla on sitten se yli 11 minuuttinen jami, jossa bassossa on Paul Newton.
 
Lisäksi siitä 5-minuuttisesta on pitkä versio, joka on Demons & Wizardsin bonuksissa. Sinkkua varten se on käsittääkseni saksittu lyhemmäksi, kuten monet muutkin piisit (Look at Yourself esim.). Se on minusta se kovin versio. Look at Yourselfin bonuksista löytyy myös tuo Newtonin bassottelema versio.
 
EDIT: kuten 2541 jo sanoikin...

Meikäläinen antaa pointsit Abominogille.Hyvä levy ja avausbiisi Too Scared To Run on Heepin huippua.Goalby on vokalistina pätevä - ei ainakaan minua häiritse lainkaan.Se ,että 80-luvun Heep Abominogia lukuunottamatta on biisimateriaaliltaan laimeaa ja melko mitäänsanomatonta ei ole hänen vokalisointinsa vika.

PsychedelicWarlord: Meikäläinen antaa pointsit Abominogille.Hyvä levy ja avausbiisi Too Scared To Run on Heepin huippua.Goalby on vokalistina pätevä - ei ainakaan minua häiritse lainkaan.Se ,että 80-luvun Heep Abominogia lukuunottamatta on biisimateriaaliltaan laimeaa ja melko mitäänsanomatonta ei ole hänen vokalisointinsa vika.
 
Minä myös tykkään tuosta levystä. Mutta sanoisin että Goalbyn laulusta huolimatta. On the rebound on melkoista diskoa, mutta tykkään siitäkin. Osasyy tykkäämiseen voi olla, että se on minun eka Heep-levy ja 15-vuotiaana sitä on kovasti vastaanottavainen. Mutta minusta tuolla levyllä on yksi parhaista syntikkahevisoundeista. Ei ole yhtään imelä, kuten myöhemmillä levyillä ja muilla aikaisilla.
 
Muistelen myös, että suurin osa levyn omista piiseistä on Goalbyn kirjoittamia, vaikka ne onkin koko yhtyeen nimiin laitettu.

Nooh mielestäni Equator ja Different World on karmeinta tuubaa mitä bändi on ikinä tehnyt.
Sea Of Light palautti jo uskoa takaisin bändiin. Noista laulajista omat lempparit lienevät David Byron, John Lawton, Peter Goalby ja sitten tulee Bernie Shaw. Kyllähän se on niin että bändin biisintekotaidot oli kovasti hakusessa, sen jälkeen kun Ken Hensley lähti. Olisihan se kiva että joskus voisivat vielä uudestaan Ken ja Mick kokeilla, onko vielä mitään mahkuja tehdä jopa levy yhdessä. Bolderin kuolema todella oli kova kolaus bändille. Katsotaan nyt miten Mick Boxin bändi tästä jatkaa. Byron teki biisejä,ja Lawtonkin muutamia. Goalbyn kynästä tosiaan lähti paljon kasarikamaa jonka ansiosta bändi sai lisäaikaa. Shaw ei pahemmin ole koskaan ollut mikään biisien tekijä.