Rock, pop, alternative ›

sormunen: Charlie Gillett kiteytti sen maalin vuonna 1970 julkaistun ja vieläkin pätevän rock and rollin historiaopuksen nimeen "The Sound of The City", suomeksi "Kaupungin syke". Sitähän se on, kaupungin soundia.
 
Löytyy hyllystä. Hieno opus. Hankin sen vuonna 1980 heti, kun suomennos julkaistiin.
 
Ganesia tai edes Kalevalaa ei mainita.

Rodger: "I Cant Get The Feeling" - lyriikat stoner-jumitusta :)
"Mary Jane" - Tarina möyhön lennättämisestä Meksikosta USA:aan.
"Tripper's Story" - Jotain muuta kuin perinteinen lomamatkakertomus.
 
Liekö seksi ja huumeet olleet Ganesin keskeisimmät aiheet biiseissä? 70-luvun tiedostavaa yhteiskunnallista kritiikkiä niistä on ainakin turha etsiä kuten Mikko Alatalo tietää.
 
No ei ollu mitenkään erityisemmin huumeet pääteemoja Ganesilla. Eikä ne ollu erityisen kiinnostuneita yhteiskunnallisista aiheista keskivertotavista enemmän.
Seksi, erotiikka ja suhteet nyt on aina se päällimmäinen rock-juttu.

2randpo: Richard Stanley kirjoitti Remulle lyriikat foneettisesti, esim. juuri An Awful Crimeen. .
 
Eiks Cisse kirjottanu myös Remulle suoralausumasanotuksia?

MiamiBlues: Eiks Cisse kirjottanu myös Remulle suoralausumasanotuksia?
 
Ainakin kahdella ekalla levyllä, oisko sit Stanley jo oppinut tyylin miten tekstit pitää Remulle antaa.

MiamiBlues: No ei ollu mitenkään erityisemmin huumeet pääteemoja Ganesilla. Eikä ne ollu erityisen kiinnostuneita yhteiskunnallisista aiheista keskivertotavista enemmän
 
Bob Dylan sanoi joskus yhdessä haastattelussa, ettei ole yhtäkään biisiä tehnyt drugseista (sic). Varmasti on tehnyt, muttei välttämättä niitä biisejä, mitä nämä "it's about drugs" -serveritilan tuhlaajat kuvittelevat.
 
It's about drugs on vähän väsyneen halpahintainen selitys lyriikan avaamisessa. Esim. Ismo Alangon kappale Taiteilijaelämä ei kerro drugseista, vaikka siinä niitä luetellaankin.

Mulla meni hetki eli parikymmentä vuotta että tajusin Taiteilijaelämää -kappaleen idean. Huolimattomasti kuunneltuna siinä tosiaan mainostetaan apurahoilla rahoitettua hedonistista elämäntapaa :D

Tein Fortissimo-levylle AI-remasteroinnin Vocal Remover 5 -softan Matchering-työkalulla käyttäen referenssinä Roadrunner-levyn raitaa. Sen myötä Fortissimon biisit alkoi viimein toimimaan minullekin. Toinen hyvä referenssi remasterointiin on Black Devilsin Hooked On Rock -biisi.
 
Tein sitten saman kaikille Scandia-ajan levyille. Jailbird-levykin parani oleellisesti. Tästä heräsikin kysymys, että ymmärtääkö ne siellä Warnerilla ikinä, että noille levyille pitäisi levy-yhtiön taholta tehdä viimein jotain? Suoratoistossa tarjolla samat vanhat köppäset versiot kuin CD:llä.

Siivosin autoa ja löytyi Hurriganesin 16 golden greats cd. Soimaan vaan ja päätelmät : oliko tää tosiaan näin kova. Kitaristit tiedetään, molemmat tätyytä timanttia tahoillaan.Mutta Remun ja Cissen rumpu/basso + laulut toimii myös kybällä.
Olikohan vähän aliarvostettu, tai jäi muuten hieman pimentoon.Punk,proge ym. ilmiöt tuli pintaan. Mutta omassa sarjassaan yhä, no sanoisin ykkös-sarjaa.
Perus jutut kunniaan ( kuuntele Blue suede shoes alku,niin kovaa kun lähtee)

Rodger: Tein Fortissimo-levylle AI-remasteroinnin Vocal Remover 5 -softan Matchering-työkalulla käyttäen referenssinä Roadrunner-levyn raitaa. Sen myötä Fortissimon biisit alkoi viimein toimimaan minullekin. Toinen hyvä referenssi remasterointiin on Black Devilsin Hooked On Rock -biisi.
 
Tein sitten saman kaikille Scandia-ajan levyille. Jailbird-levykin parani oleellisesti. Tästä heräsikin kysymys, että ymmärtääkö ne siellä Warnerilla ikinä, että noille levyille pitäisi levy-yhtiön taholta tehdä viimein jotain? Suoratoistossa tarjolla samat vanhat köppäset versiot kuin CD:llä.
 
Otetaan jonkun suomen tunnetuimman taiteilijan taulut ja suditaan uudelleen? Alkuperäistä kunnioitan. Re-masterit on yleensä oman aikansa tuote ja esimerkikis ZZ-Topin aikanaan remasteroidut aivan kamalia. Jos ne sinun tekemät on mielestäsi hyviä, niin kuuntele niitä.

Alfons Åberg: Esim. Ismo Alangon kappale Taiteilijaelämä ei kerro drugseista, vaikka siinä niitä luetellaankin.
 
kertoopas. Ihan selkeesti.

Welho-77: kertoopas. Ihan selkeesti.
 
Siis Taiteilijaelämää on yksittäinen kappale Taiteilijaelämää -nimiseltä albumilta, joka on taiteilijuuden metafyysistä ominaisuutta pohdiskeleva konseptialbumi. Huumeet ovat ko. biisissä vähän kuin rajapinta, ei varsinainen aihe. Varsinainen sanoma on vasta ekan kertsin jälkeen.

Menee kyllä ohi ketjun aiheen, mutta tosiaan eikös Taiteilijaelämää-kappale ole kiteytys siitä miten ajatellaan taiteilijan viettävän aikaansa? Taiteilijamaisimmat hahmothan ovat oikeasti sellaisia kuin laulussa :D