Rock, pop, alternative ›

Vessajono: Mä olen aina tykännyt Vapauden kaupungeista. Keppijumppaa oli ymmärrettävä vastareaktio Leppymättömien keskinkertaisuudelle mutta sortuu luultavasti juuri sen takia paikoitellen liialliseenkin kohkaamiseen. Sitä paitsi Laiskanlinna ja Pääkaupunkiin ovat luultavasti bändin kaikkien aikojen huonoimpia biisejä.
 
Vapauden kaupungeilla hiertää lähinnä jotkut tuotannolliset ratkaisut, mutta itse biisimateriaaliin löytyi mun mielestä taas jonkinlainen balanssi, vähän samalla tavalla kuin Yövieraiden ja Oudon elämän kokeilevamman lähestymistavan jälkeen Normaalien maihinnousulla ja Lauluja metsästä:llä - mielipide josta jäsen Z on minua ripittänyt useampaankin otteeseen.
 
1. Yövieraiden biisimateriaali on aivan A-luokkaa
2. Laiskanlinna on upea biisi, lähinnä sen säkeistön takia ("siitäs sait... huusi haltiatar..."). Pääkaupunki on kyllä ärsyttävä. Viimeinen biisi on myös ärsyttävä varsinkin kun levyllä on tosiaan niin paljon sitä kohkaamista. Olisivat laittaneet sen Koba III:n sille levylle
3. Vapauden kaupungeista olen samaa mieltä paitsi en ole ihan varma onko vika biiseissä vai tuotannossa mutta jotain kökköyksiä siinä albumissa on, mutta yleisesti hyvä. Kunhan kuluu tuhat vuotta on mahtava ja maailmannäyttely on hieno päätös. Erityismaininta oudolle "kyllä, aivan oikein" biisille.
 
Korjasin mielipiteitäsi hieman.

Vapauden kaupungit tuntuu jotenkin pakotetulta ja väkisinväännetyltä. Siinä ei ole sellaista vapautunutta luovan hulluuden meininkiä ja estottomuutta, kuin yup:ssa parhaimmillaan on ollut. Muutenkin bändi alkoi väsyä käännyttyään popimpaan suuntaan suosion kasvaessa. Lauluja metsästä oli vielä kuitenkin hyvä, kun pop-kaavaan tehdyt biisit tuntuivat yup-kontekstissa freesiltä. Leppymättömilläkin oli vielä jokunen hyvä biisi, sitten en enää oikein itse pysynyt kelkassa mukana.
 
Martikaisen soolomateriaalissa kuuluukin taas sitten jotenkin vapautuneempi artisti ja ajatus tuntuu virtaavan lyyrisestikin paremmin. Yup oli fantastinen yhtye, joka osasi lopettaa oikeaan aikaan. Jonkun nostalgiakeikan silti katsoisin mielelläni yhtyeeltä vielä vaikkei uutta matskua tulisi.

Jonkinlainen vakavoituminenkin alkoi näkyä ehkä siinä Leppymättömien aikaan, ja jatkui loppuun asti, kun YUP yritti olla ehkä liikaa niin kuin CMX ja Trio Niskalaukaus. Tuli biisejä kuten Hyvä hypnoosi ja Intiaanit ymmärtävät, joista ei enää löytynyt sitä tuttua virnuilua ja naureskelua, vaan kaikki oli liian saarnaavaa ja synkkää. Pahassa paikassa on ihan kiva, mutta ehkä liian CMX-tyylinen.
 
Bändi muutenkin poseerasi 2000-luvulla enemmän vakavamielisinä ja mustiin pukeutuneina. Se jokin omaperäinen hulluus ja humoristinen piikittely katosi, tai oli muuten vain liian väsynyttä, ja maailman pahuus, sodat ja köyhyys nousivat enemmän esille ilman sitä ironiaa ja leikkisyyttä. Biisit olivat enemmän mollia kuin duuria muutenkin.
 
Kai se väsymys näkyi Jarkolla juuri siinä, että soololevyt olivat huomattavasti virkeämpiä ja vapautuneempia kuin viimeiset YUP-levyt. Ihan niin kuin Samuli Putron soololevyt ovat olleet täynnä loistavia biisejä, kun taas Zen Cafë alkoi kangistua kaavoihinsa jo Vuokralainen-levyn aikoihin.

Hannubal: Tuli biisejä kuten Hyvä hypnoosi ja Intiaanit ymmärtävät, joista ei enää löytynyt sitä tuttua virnuilua ja naureskelua, vaan kaikki oli liian saarnaavaa ja synkkää.
 
Intiaaneissa minä näen sentään jonkinlaista musiikillista huumoria, vaikka teksti on totinen siinäkin. Kiipparivälike dempattuine kitarariffeineen, sekä kitarasoolo ovat juuri sellaisia spontaanin kuuloisia ja iloittelevia irtiottoja, jotka selkeimmin erottavat Keppijumpan Leppymättömistä. Vielä kuvaavampi on kappaleessa Kaikki kaikkia vastaan tapahtuva temppu, jossa raskassoutuisesta perustunnelmasta irrottaudutaankin täysin eri maailmasta ryömineeseen väsyneenleikkisään häröilyvälikkeeseen. Tämän voi näkökulmasta riippuen nähdä myös räikeänä ja irrallisena linjan rikkomisena, mutta minusta se kaikessa yllättävyydessään ja hölmöydessään toimii. Vaikka Keppijumppaa ei parhaiden tuotosten tasolle ylläkään, minusta bändi kuulostaa siinä inspiroituneelta ja nuorekkaalta. Epätäydellisyydestään huolimatta paras albumi Yövieraiden jälkeen ilmestyneistä. Tai ei välttämättä.

Aika samoilla linjoilla tuosta YUPn loppuaikojen vakavoitumisesta ja tylsistymisestä, tosin Hyyrynen vapautui ainakin lavalla viimeisinä vuosina kun se alkoi liikkua ja jalkakin nousi välillä monitorille kuin rokkikitaristilla konsanaan. Lainailin joku aika sitten kirjastosta noita loppupään levyjä enkä jaksanut kuunnella yhtäkään kokonaan. Itsellä viimeinen tehosoitossa ollut levy oli Normaalien maihinnousu.
 
Omaan korvaan se popimpi ilmaisu isommassa mittakaavassa alkoi jo Yövierailla joka jakaa omalla listalla bändin ykköslevyn tittelin Homo sapiensin kanssa joka taas vastaavasti on se vika kunnolla koukkuinen levy.

arppah8: Omaan korvaan se popimpi ilmaisu isommassa mittakaavassa alkoi jo Yövierailla joka jakaa omalla listalla bändin ykköslevyn tittelin Homo sapiensin kanssa joka taas vastaavasti on se vika kunnolla koukkuinen levy.
 
Ei kai Keppijumppaa ole yhtään vähempää kimurantin koukkuinen tyyliltään kuin Homo Sapiens? Itselle se on selkeä yksittäinen paluu ysärin alkuun.

bedlam: Ei kai Keppijumppaa ole yhtään vähempää kimurantin koukkuinen tyyliltään kuin Homo Sapiens? Itselle se on selkeä yksittäinen paluu ysärin alkuun.
 
Jaa, saattoi olla. Mulla vaan solahti tämäkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos samantien, ei jättänyt muistijälkiä.

Minusta kaikki YUP levyt on hyviä.

arppah8: Aika samoilla linjoilla tuosta YUPn loppuaikojen vakavoitumisesta ja tylsistymisestä, tosin Hyyrynen vapautui ainakin lavalla viimeisinä vuosina kun se alkoi liikkua ja jalkakin nousi välillä monitorille kuin rokkikitaristilla konsanaan.
 
Hyyrysestä tuli mieleen veljesten Jussi ja Antti muodostama bändi Wöyh!, joka ansiokkaasti jatkaa sitä oudompaa ja progempaa suomirokin perinnettä, joka YUP:n kohdalla koki kulta-aikansa alkuvuosina aina sinne Toppatakkeja ja toledon terästä -levyyn asti. Toki esim. Keppijumppaa palasi noihin tunnelmiin vielä 2000-luvulla.
 
Loistava yhtye, joka vaalii taiteellista vapautta tehdä lähestulkoon millaista musiikkia tahansa. Jonkinlainen YUP:n perinteen jatkaja kaiketi, hieman Stam1nan hulluutta mukaan tuoden. https://www.youtube.com/watch?v=RnNKWnIHqgg

arppah8: Omaan korvaan se popimpi ilmaisu isommassa mittakaavassa alkoi jo Yövierailla...
 
Tässä piilee totuuden papu. Kuten joskus olen varmaan omastakin puolesta todennut, Yövierailla biisimateriaali tosiaankin virtaviivaistui jo selkeästi, mutta kuitenkin koen sen ponnistavan vahvasti samasta hengenmaisemasta kuin Homo Sapiens. Se kuulostaa soundillisesti melko lähelle samalta, soitossa on vielä se kiivas ja energinen ote, ja tekstien ilkikurinen huumori on tallella.
 
Vielä tuohon aikaan yhtyeen livesoittokin lipsui helposti ylitempon puolelle, mikä mielestäni on kuitenkin huomattavasti pienempi paha kuin alitempo. Tästä oivallisena näyttönä on Helppoa katseltavaa -DVD:lta löytyvät taltioinnit Lutakon keikalta vuodelta 2003, jossa yhtye esittää vanhempia kappaleitaan uuteen mentaliteettiinsa runnottuna. Oikeusjuttu sekä Toppatakkeja ja Toledon terästä kuulostavat matelevassa tempossaan mutta alkuperäisessä sovitusasussaan yksinkertaisesti sietämättömiltä. Yhtye soi paljon luontevammin ja paremmin poukkoilevan ja äkkiväärän kaahauksen, kuin keskitempoisen poprock-hölkän parissa, ja sille ei mahda mitään.

itse pitkänlinjan YUP fanina olen sitämieltä, että jokaiselta levyltä löytyy hetkensä kyllätekisi mieli vääntää vähän pitempikin analyysi, mutta todettakoon, että uudemmasta tuotannostakin löytyy hyviä kappaleita, ja etenkin sanoituspuolella kynä on pysynyt terävänä. Vapauden kaupungit on ehkä se bändin heikoin tekele, vaikka kappale "kunhan kuluu tuhat vuotta" iskee kyllä kovaa tuolta lätyltä
 
suosikki kappaleita on monia, mutta sanotaan nyt joku suosikkibiiseistä joka levyltä. itse suht junttina musiikin kuuntelijana annan sanoituksille vähemmän painoarvoa, mutta yup:n kohdalla se on poikkeuksellisen tärkeässä roolissa itselleni
 
-paratiisin sahakielet
-tyly puhe
-meidän on annettu pudota
-suomen suurin-tv
-tyttö jota rakastan
-meitä odotetaan mullan alla
-seitsemän haaksirikkoista
-voi hyvä luoja mitä nyt?
-tehdas
-kunhan kuluu tuhat vuotta
 
paratiisin sahakielet (akustinen versio ei toimi) ja tyly puhe nousee ehkä muun tuotannon yläpuolelle.
kokonaisuudessaan suosikki levyni lienee homo sapiens
 
oivaltava, mutta melankoninen, aggressiivinen mutta pehmeä yup toimii. parhaimlllaan kaoottista, mutta niin kaunista. myös väärinkäsityksiä merellinen ansaitsee erikoismaininnan
 
nerokas bändi, edelleen kuuntelen viikoittain. martikaisen soolomateriaalia en ole paljoa vielä kuunnellut, mutta ehkä se voisi siivittää huomista päivää

masterhat:
paratiisin sahakielet (akustinen versio ei toimi) ja tyly puhe nousee ehkä muun tuotannon yläpuolelle.
kokonaisuudessaan suosikki levyni lienee homo sapiens
 
Piti kuunnella Tyly puhe pitkästä aikaa ja onhan kyseessä kyllä hyvin onnistunut kappale. Sitä hardcore äkkivääryyttä ja laulussa on potkua ihan päinvastoin kun esim. He olivat vapaat -kappaleella ja muissa kyseisen levyn biiseissä. Sekä yksinkertainen mutta iskevä aihe.
 
Tuo Paratiisin sahakielet on myös sellainen kappale joka on ansainnut klassikkostatuksensa. Sen soitto on hyvin vapautuneen kuuloista, villiä ja luontevaa kaahausta. Toisin kuin Homo Sapiens levyllä. Joku haukkui täällä Helppoa katseltavaa DVD:n versioita joistakin kappaleista, mutta itse rippasin siitä ne kappaleet mp3.ksi ja kuuntelin niitä ennenkuin varsinaisesti Homo Sapiens albumia, ja sitten olin pettynyt miten tönköltä alkuperäiset studioversiot kuulosti.
 
Tässä on kyllä yhtye jonka tuotoksiin on mukavaa palata aina takaisin. Kuuntelin ne kriittiset teinivuodet näitä albumeita paljon, ja mukavasti eri albumeihin liittyy eri elämänvaiheet, ja muistoja tulee mieleen.

Gleb91: Toisin kuin Homo Sapiens levyllä. Joku haukkui täällä Helppoa katseltavaa DVD:n versioita joistakin kappaleista, mutta itse rippasin siitä ne kappaleet mp3.ksi ja kuuntelin niitä ennenkuin varsinaisesti Homo Sapiens albumia, ja sitten olin pettynyt miten tönköltä alkuperäiset studioversiot kuulosti.
 
Homo Sapiensin ajoittainen spastisuus johtuu ymmärtääkseni siitä, että tuolloin bändi laitettiin ensimmäistä kertaa käyttämään studiossa klikkiä, ja varsinkin Mannonen on kertonut kokeneensa tilanteen itselleen erittäin hankalaksi. Ei kuulemma pysty kuuntelemaan levyä ollenkaan juuri tästä syystä.

Zed: Homo Sapiensin ajoittainen spastisuus johtuu ymmärtääkseni siitä, että tuolloin bändi laitettiin ensimmäistä kertaa käyttämään studiossa klikkiä, ja varsinkin Mannonen on kertonut kokeneensa tilanteen itselleen erittäin hankalaksi. Ei kuulemma pysty kuuntelemaan levyä ollenkaan juuri tästä syystä.
 
piti googlettaa spastisuus :D
 
Kieltämättä välillä on vähän, no liikaa klikkiin soitetun kuuloista, koska musiikki on usein parhaimmillaan silloin, kun se elää ja pieni temponhuojunta elävöittää tätä, konemusa tietysti erikseen.
homo sapiensilla on mielestäni ehkä tasaisin 10 kappaleen kokonaisuus, joka voisi olla vieläkäkin parempi paremmalla tuotannolla
 
glebin kanssa samoja kokemuksia, itsellänikin yup on kulkenut mukana sieltä-teini iästä tähän päivään, mutta sanotaan, että viimeisen viiden vuoden aikana 4 viimeisintä yhtyeen levyä ovat tulleet itselleni tutuiksi, ja pidän kyllä näistä yllättävän paljon

Zed: Homo Sapiensin ajoittainen spastisuus johtuu ymmärtääkseni siitä, että tuolloin bändi laitettiin ensimmäistä kertaa käyttämään studiossa klikkiä, ja varsinkin Mannonen on kertonut kokeneensa tilanteen itselleen erittäin hankalaksi. Ei kuulemma pysty kuuntelemaan levyä ollenkaan juuri tästä syystä.
 
Näin on marjat. Jumala halkaisi ihmisen kahtia on ainoa ilman klikkiä soitettu biisi.

Vessajono: Näin on marjat. Jumala halkaisi ihmisen kahtia on ainoa ilman klikkiä soitettu biisi.
 
Ilmankos se minusta on aina kuulostanutkin jotenkin raikkaalta.
 
Täällä varmaan on muusikoita jotka osaa kertoa miksi tuollainen ratkaisu tehdään tuottajan puolelta? Että laitetaan soittamaan klikillä väkisin? Onko aiemmissa temmollisesti jotain vikaa?

Vessajono: Mä olen aina tykännyt Vapauden kaupungeista. Keppijumppaa oli ymmärrettävä vastareaktio Leppymättömien keskinkertaisuudelle mutta sortuu luultavasti juuri sen takia paikoitellen liialliseenkin kohkaamiseen. Sitä paitsi Laiskanlinna ja Pääkaupunkiin ovat luultavasti bändin kaikkien aikojen huonoimpia biisejä.
 
Vapauden kaupungeilla hiertää lähinnä jotkut tuotannolliset ratkaisut, mutta itse biisimateriaaliin löytyi mun mielestä taas jonkinlainen balanssi, vähän samalla tavalla kuin Yövieraiden ja Oudon elämän kokeilevamman lähestymistavan jälkeen Normaalien maihinnousulla ja Lauluja metsästä:llä - mielipide josta jäsen Z on minua ripittänyt useampaankin otteeseen.
 
en tiedä, itse pidän kovin paljon molemmista kappaleista: "pääkaupunkiin" ja "laiskanlina", hyvää melodiaa moelmmissa kappaleissa, sanoituksissakin ideaa, mukavaa poljentoa jne.

Ei mitään sittenkään poistakaa tää

YUP=tekotaiteellisinta shaibaa mitä täällä on koskaan tuotettu. Huomaan että bändillä on kannattajansa, mikä on toki hienoa. Tuntuu vaan niin uskomattomalta miten omat mielipiteet voi mennä niin ristiin ja sotia vastaan joidenkin kanssa, siis aivan totaalisesti. Joskus tämmöiseen vaan törmää ja se laittaa niin hoo moilaseksi..

romeorok: YUP=tekotaiteellisinta shaibaa mitä täällä on koskaan tuotettu.
 
"Tekotaide", termi joka kertoo käyttäjästään vähintäänkin sen, ettei hänellä kehnon arviointikyvyn ohella mitä todennäköisimmin ole edes minkäänlaista määritelmää käsittelle taide.