Rock, pop, alternative ›

YESiä oon kuullut niiden parin kolmen biisin verran mitä tekivät homeworld-peliä varten. Vaikutti tosi hyvältä.

mutta Fragile on nimensä mukaisesti aika hajanainen tapaus. Liikaa niitä soolokokeiluja.
 
Mutta sisältää silti Yesin parhaimman biisin eli Roundaboutin. Ja tukun muitakin loistavia teoksia. Okei, esim. Cans and Brahms ja Five percent per nothing ovat aika turhia "soolokokeiluja", mutta onneksi lyhyitä. Levynä Close to the edge on tosiaan ehyempi, eipähän siinä montaa täytebiisiä voi ollakaan kun on melkein yhtä biisiä kaikki. Going for the one on kanssa usein kuuntelussa, samoin kuin aivan loistava tuplalive Yessongs. Muut levyt eivät ole niin kovin hyvin auenneet, vaikka monet niistä levyhyllystäni löytyvätkin.
 
Kyllä Rush:kin mulle kelpaa, mutta se on mielestäni kovin erityylistä kamaa kuin Yes. Andersonin ja Leen laulustakaan en juuri muuta yhteistä löydä kuin että korkealta ajoittain vedetään.

Totuuden vääristely ja valehtelu on väärin vaikka se tapahtuisi huumorin kaavussa.
 
Höps! Missään kohtaa en valehdellut :) Itse valehtelit, kun väitit, että Yes on perustettu ennen Rushia.
 

 
Ei.Se on mielipide.
 
Minun mielipiteeni ovat kosmisia faktoja.

Höps! Missään kohtaa en valehdellut :)
 
Valehtelit väittäessäsi Yesiä "wanna-be"-Rushiksi.
 
Minun mielipiteeni ovat kosmisia faktoja.
 
Höpöhöpö.

Close To The Edge potkii arsea kovin.

Valehtelit väittäessäsi Yesiä "wanna-be"-Rushiksi.
 
Mielipide, eli minun tapauksessani kosminen fakta.
 
Höpöhöpö.
 
Väärin.

Minun mielipiteeni ovat kosmisia faktoja.
 
Oikein! noin pitää kommunikoida kanssaeläjien kanssa!
 
Ei mulla muuta.

Toivottavasti tarkoitat sentään viime vuosisataa, muutoin kuulostaa jo kovin epätoivoiselta.
 
Bändi iskee ja toisaalta ei iske. Paljon hyvää ja vastineeksi paljon paskaa, niinkuin näiden vanhojen progepömpöösiorkestereiden tekemisissä yleensäkin.
 
Joo en tullut ajatelleeksi mitä sanoin. Viime vuosisadan todellakin. Potkii kyllä vieläkin

Mielipide, eli minun tapauksessani kosminen fakta.
 
Roskaa.Kelaapa nuoressa päässäsi mitä "wanna-be"-tarkoittaa.Poju.
 
Väärin.
 
Roskaa.

Muut levyt eivät ole niin kovin hyvin auenneet, vaikka monet niistä levyhyllystäni löytyvätkin.
 
Jatka niiden kuuntelua vain, progesta löytyy aina uusia kiinnostavia ulottuvuuksia, kun tarpeeksi hakee... ;)

Ihan ok, ei ylin suosikkini mutta levyjä on muutamia hankittu. The Yes Album on melko helposti lähestyttävä, biisien rakenteet ja melodiat eivät ole niin vaikeatajuisia kuin monella muulla levyllä.
Fragile on sitten se läpimurtolevy.
Close to the edge on ehkä arvostetuin levy, mutta itse pidän yllättäen ehkä Relayeristä, vaikka se voi jonkun mielestä olla pippeliprogea. Relayer on vaan niin helkkarin mielikuvitusrikas ja ehkä eniten kuuntelemani noista. Yleisesti ottaen kaikki levyhyllyni Yes-levyt ovat jääneet ehkä liian vähälle huomiolle. Kuitenkin on rauhoittavaa, että Yes-kuumeen iskiessä on apu lähellä;)

Owner of a lonely heart on kiva viisu, mutta muuten se on vain kämäinen Rush-wannabe :)
 
No jaa, Rushilla on mielestäni kyllä enemmän täysosumia, mutta vastineeksi taas varmaan enemmän kuonaakin tuotannossaan.

No jaa, Rushilla on mielestäni kyllä enemmän täysosumia, mutta vastineeksi taas varmaan enemmän kuonaakin tuotannossaan.
 
Ja tässä varmaan täysosumalla viittaat myyntilukuihin..
 
Owner of a lonely heart on kiva viisu, mutta muuten se on vain kämäinen Rush-wannabe :)
 
Tuolle kommentille olen jaksanut nauraa. Aina kun töissä on tylsää, tulen seuraamaan tänne mielenkiintoista jutustelua minulle erittäin milenkiintoisesta aiheesta :)