Rock, pop, alternative ›

Tuo Heissin "Eevasta itään" -vertaus oli aika osuva.
 
Joo, kyllähän se. Levy on nyt pari kertaa kuunneltu läpi ja ihan hyvältähän tuo kuulostaa. On kyllä aika perkeleen paljon parempi levy kuin Helvetistä itään.
 
Ja niin; en pidä Sylin kertosäkeestä.

Loistava kokonaisuus. Mielestäni kenties KT:n parasta antia tähän mennessä...

En voi muuta kuin liittyä kannattajien joukkoon. Kerrassaan hienoja biisejä ja hieno tunnelma. Jotenkin nää kertsit on paljon parempia kuin ennen ja koskettimilla on luoto loistavasti sellaista massaa tuohon soundiin.
 
Tän hetken suosikit Kaihola ja Siemen alla routaisen maan.

Kyse ei mulla oo siitä etten tykkäis Helvetistä itään -lätystä, mutta silti tää on jotenkin peruskauraa. Parasta KT:tä on kyllä Kuolleen kukan nimi.
 
Siinä levyssä on vaan sen ongelma, että siellä on niitä täytebiisejä paljon enemmän kuin taas tällä levyllä ei ole ollenkaan niitä. Mutta Kuolleen kukan nimi levyllä on Satu peikoista ja se on ehkä paras KT biisi ikinä.

Minä kun olen enemmän pop ja rock ihminen, niin kyllä pidin seiskasta. Parempi puoliskoni, joka ei kuuntele heviä ollenkaan myös piti seiskasta "siinä on ihan nättejä biisejä, parempi kuin aikasemmat levyt".
 
Toisaalta kun selailin nopeasti muita vastauksia ja vertaan sitä omaani tulen tulokseen, että Mitä popimpi sen hevimpi *hynynaama*

Joo nyt on kuunneltu sen verran et osaa jotain sanoa.
Hyvä on levy, jokainen biisi on ellei hyvä niin ainakin kuunneltava. Ei tartte skippailla.
Ainu mikä vähä puuduttaa on muutamissa biiseissä toi loppukertsin jatkaminen ja jatkaminen.. ku vois biisin lopettaakki joskus.
 
edit: ja miitri aaltosen korkeelta lauletut kertsit toimii hyvin.
 
ja murheen mailla on nii maan **een hyvä

Ostin levyn sinä päivänä kun se ilmestyi ja sen jälkeen soittimessa ei ole muut kiekot liiemmin vierailleet. Mokoman nuorin välillä, mutta muuten 7.
 
Minulla ei ole koskaan ollut mitään idoleita eikä lempibändejä. En ole koskaan kuunnellut minkään bändin levyjä kokonaisuuksina. Joskus kauan sitten ehkä In Flamesia, mutta siitäkin on jo aikaa. Helvetistä itään levyn tultua sain sen lempibändini. Siitä lähtien olen ollut kotiteollisuus fani enkä muista niin piittaakaan. Toki kuuntelen muutakin musiikkia mutta kotiteollisuus on se yksi ylitse muiden.
 
Levyn riffeistä sen verran että: Totta. Ne ovat samaa vanhaa, sitä räntäntäniä mitä kolmikko Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen aina vetävät, mutta se toimii. Ainakin minulle, olenhan täysin rakastunut. Kun on näin syvästi rakastunut, antaa anteeksi rakkauden kohteen pienet viat.
 
Suurin syy miksi kuuntelen Kotiteollisuutta ja tätäkin levyä, on sanoitukset. Ne saavat jopa itkemään välillä ja kyllä, olen mies ja vielä ns. "hevari".
 
En osaa kuunnella Kotiteollisuutta bändinä, se on minulle paljon enemmän.
 
Yksinkertaisesti siis: Levy on hyvä koska se on Kotiteollsuutta, ja Kotiteollisuus on wittu, PARAS!

Hyvää: kaikissa biiseissä on jotain hyvää, vaikkakin kieltämättä deja vuta pukkaa välistä. Tykkään erityisesti avausraidasta ja kolmesta viimeisestä kipaleesta. Tuleeko kellekkään muulle mieleen Rammstein muutamasta riffistä...? Sanoituksetkin toimivat kaiken kaikkiaan hyvin, erityistä plussaa Kaiholan "En voi antaa lämpöä, sillä itsekin palelen" sekä Hyvää Tulevaisuutta "Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan" kohdista.
 
Huonoa: Jo vatvottu Syli-biisi. Se kitaramelodia jolla se biisi alkaa ei kolise ja kertosäe (vaikkakin hyvin laulettu) ei innosta ja v***ttaa se että se riffi "tökkää" siinä sen "ja maailma on perkeleen syli"-kohdan jälkeen, lopettaen sen kertsin rullauksen kuin seinään. Säkeistö toimii ihan hyvin.
Ja toisekseen siis ne muutamat deja vu viilikset.
 
Kokonaisuutena parempi kuin Helvetistä Itään, muttei yllä Kukan tasolle. Ja sanoisin että vertaukset Eevaan ovat osittain osuvia tunnelman osalta, eivät oikeastaan muuten. Aika erilainen kuitenkin verrattuna siihen.

Eipä osunut kunnolla.

Kotiteollisuuden seitsemäs albumi on yhtä aikaa sekä pettymys että myönteinen yllätys. Myönteistä on juuri yleisen tummempien sävyjen paluu ja hieman perinteisemmän Kotiteollisuus tunnelman runsaampi näyttäytyminen, mutta samalla albumi on kielteisessä mielessä yhä vähintään puolillaan jälkeä, joka kuluttaa itsensä loppuun joko muutamalla kerralla tai on kuluttanut jo ennen ensimmäistä kuuntelua.

http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1010

Tuleeko kellekkään muulle mieleen Rammstein muutamasta riffistä...?
 
Nyt kun sanot, niin kieltämättä Raskas kantaa ja Siemen alla routaisen maan -biiseissä säkeistöissä on Rammsteinmaiset riffittelyt.
 
Sanoituksetkin toimivat kaiken kaikkiaan hyvin, erityistä plussaa Kaiholan "En voi tarjota lämpöä, sillä itsekin palelen" sekä Hyvää Tulevaisuutta "Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan" kohdista.
 
Enemmän vielä "En voi tarjota lohtua, sillä olen vain ihminen". Mutta yhtä hyvää sanoitustahan tuo on melkein koko levy.
 
Kokonaisuutena parempi kuin Helvetistä Itään, muttei yllä Kukan tasolle. Ja sanoisin että vertaukset Eevaan ovat osittain osuvia tunnelman osalta, eivät oikeastaan muuten. Aika erilainen kuitenkin verrattuna siihen.
 
Tunnelmaltaanhan sitä Eevaan onkin vertailtu. Tunnelma Eevaa (ehkä myös Kukkaa) ja biisit Helvettiä.
 
Ja minullekin alkaa KT vähitellen olemaan tosiaan jotain muuta kuin pelkkä bändi, pitkälti sanoitusten ansiosta. Osuvat monesti niin hyvin kohdilleen omankin elämäni kohdalla. Ei sitä kuuntele samalla tavalla musiikkina kuin montaa muuta bändiä.

Huonoa: Jo vatvottu Syli-biisi. Se kitaramelodia jolla se biisi alkaa ei kolise ja kertosäe (vaikkakin hyvin laulettu) ei innosta ja v***ttaa se että se riffi "tökkää" siinä sen "ja maailma on perkeleen syli"-kohdan jälkeen, lopettaen sen kertsin rullauksen kuin seinään. Säkeistö toimii ihan hyvin.

 
Mä taas tykkään koko biisistä. Se "tökkäys" häiritsi itseäkin aluksi, mutta kyllä se nyt jo kolisoo ja kovaa.

Hulluutta ja Humalaa on aivan loistava biisi! Pari muuta kuulemaani kappaletta on ihan jees, muttei loistavia.