Rock, pop, alternative ›

Tunnelmointi ja oikeassa fiiliksessä soittaminenhan on paras puoli kitaran soitossa.. Ne jotka tämän hallitsevat ovat varmasti hyviä soittajia mutta eri luokkaa ovat ne jotka todella omistautuvat soittamiselle ja rakastavat soittimensa ääntä haluten käyttää sitä luomiseen.. Mielestäni Jimmy Page kuuluu heihin

Onko kaveri muuten soittanut muissakin kuin Zeppelinissä?Tai jotain muuta missä hänen soittoaan voisi kuulla?

Onko kaveri muuten soittanut muissakin kuin Zeppelinissä?Tai jotain muuta missä hänen soittoaan voisi kuulla?
 
Eikös hän soitellu The Yardbirdsissä ainakin enne Zeppeliniä? Näin luulisin kait vissiin.

Onko kaveri muuten soittanut muissakin kuin Zeppelinissä?Tai jotain muuta missä hänen soittoaan voisi kuulla?
 
Coverdale-Page ja Page-Plant, sitten semmoinen yhtye kuin The Firm, jossa solistina Paul Rodgers. Ja lukematon määrä 60-luvun brittihittejä, joissa herra toimi sessiomuusikkona. Ja Deathwish-soundtrack. Nämä nyt ainakin.

Page on myös äärimmäisen tyylikäs lavalla varsinkin lohikäärmeasussaan.. Sen näkee hyvin varsinkin live-dvd:ltä. Bändissä oli sellaista tiettyä mystiikkaa, ja niistä kirjoitetut kirjat on aika mielenkiintoisia. Ja page on jumala!

Oon vasta viime aikoina löytänyt Led Zeppelinin musiikin ja täytyy sanoa, että herra Page on kyllä ehtinyt säveltää lukuisia huippuriffejä.

Oon vasta viime aikoina löytänyt Led Zeppelinin musiikin ja täytyy sanoa, että herra Page on kyllä ehtinyt säveltää lukuisia huippuriffejä.
 
Voi vain kuvitella miltä nykyajan rock-musiikki kuulostaisi ilman kyseisen herran kädenjälkeä. Kyllä olisi taatusti aivan toisenlaista. Kyllä hän on paljon heavy rock musiikille antanut.

Page on kieltämättä taitava sovittamaan plagioituja bluesbiisejä hardrock-versioiksi vaikka teknisesti varsinkin sooloissa aika tylsä hemmo

Eikös hän soitellu The Yardbirdsissä ainakin enne Zeppeliniä? Näin luulisin kait vissiin.
 
Soitti kai jonkin aikaa bassoa pihalinnuissa.

Soitti kai jonkin aikaa bassoa pihalinnuissa.
 
Jep, bassoa myös, mutta kyllä miehen pääinstrumentti taisi tässäkin yhtyeessä olla kitara. Ellen aivan väärin muista, niin juttu taisi mennä suunnilleen näin (korjatkaa, jos muistan väärin):
 
Kun Page liittyi The Yardbirdsiin, oli kitaran varressa Jeff Beck (!!!), joka kuitenkin joutui jättämään yhtyeen melko pian: syy taisi olla heikohkossa terveydentilassa. Viimeistään sen jälkeen Page otti kitaristin paikan.
 
Beckin ja Pagen voi muuten nähdä yhdessä Antoninin klassikkoelokuvassa "Blow-out - erään suudelman jälkeen". Leffa on minusta kohtalaisen pitkäveteinen, mutta piti se siitä huolimatta sinnitellä loppuun, jos ei muuten niin tuon klubikohtauksen takana.
 
Ja ennen Beckia The Yardbirdsissa soitti kitaraa Eric Clapton... On siinä bändillä ollut kovia nimiä riveissään!

Kun Page liittyi The Yardbirdsiin, oli kitaran varressa Jeff Beck (!!!), joka kuitenkin joutui jättämään yhtyeen melko pian: syy taisi olla heikohkossa terveydentilassa. Viimeistään sen jälkeen Page otti kitaristin paikan.
 
Beckin ja Pagen voi muuten nähdä yhdessä Antoninin klassikkoelokuvassa "Blow-out - erään suudelman jälkeen". Leffa on minusta kohtalaisen pitkäveteinen, mutta piti se siitä huolimatta sinnitellä loppuun, jos ei muuten niin tuon klubikohtauksen takana.
 
Page liittyi alunperin basistiksi eronneen Paul Samwell-Smithin tilalle, vaikkei ollut bassoa koskaan aikaisemmin soittanut. Pian kuitenkin komppikitaristi Chris Dreja siirtyi basson varteen ja hetken aikaa bändissä vaikutti nuo kaksi kuuluisaa kitaristia. Ainoa levytys, missä molempia herroja voi yhtäaikaa kuulla on "Happenings Ten Years Time Ago" single. B-puolen biisissä "Psycho Daisies" Page soitti bassoa.
 
Antonion leffassakin kuullaan Pagen ja Beckin yhteiskitarointia (biisi on "Stroll On"), mutta Page on laitettu filmissä basistin paikalle.

Jep, bassoa myös, mutta kyllä miehen pääinstrumentti taisi tässäkin yhtyeessä olla kitara. Ellen aivan väärin muista, niin juttu taisi mennä suunnilleen näin (korjatkaa, jos muistan väärin):
 
Pagen pääinstrumentti tosiaan oli Yardbirdsissä kitara. Pieni tarkennus tuohon Pagen bassotaustaan: Yardbirdsissähän oli kaksi kitaristia Beck ja Dreja. Ennen erästä keikkaa heidän basistinsa sairastui ja Page lupasi tuurata. Basisti tietääkseni erosi myöhemmin - ei sairauden, mutta muiden syiden vuoksi - ja Pagesta tehtiin Yardbirdsien basisti. Myöhemmin Dreja siirtyi basson varteen ja Pagestä tuli kitaristi. Näin juttu käsittääkseni meni.
 
Kun Page liittyi The Yardbirdsiin, oli kitaran varressa Jeff Beck (!!!), joka kuitenkin joutui jättämään yhtyeen melko pian: syy taisi olla heikohkossa terveydentilassa. Viimeistään sen jälkeen Page otti kitaristin paikan.
 
Beckin Yardbirdseistä lähdöstä on liikkeellä erilaisia versioita. Yksi on juuri tuo että hän sairastui ja toinen on että hän olisi saanut kenkää ilmeisesti ego-ongelmien vuoksi. Erään (Beckin oman) version mukaan hän erosi omasta tahdostaan kyllästyttyä todella tiukkaan keikkatahtiin - oli kuulemma jotakin seitsemisenkymmentä keikkaa jossakin käsittämättömän lyhyessä ajassa ja useimmiten useampi keikka saman päivän aikana. Monilla muillakin bändeillä tuohon aikaan oli samankaltaisia keikkaputkia eikä Beckin väsyminen Yardbirdsien tahtiin ollut tietenkään ihme.

The Yardbirdsin viimeiseksi jääneellä lp:llä "Little Games" Jimmy Page hoitelee yksin kitara-osaston. Toinen juttu on sitten se, että levyn sisältö on tuottajasta johtuen paljolti yksioikoista hitin hakemista mitä ihmeellisimmillä lainabiiseillä. Joukossa on kuitenkin myös paljon ns. täyte-biisejä, joilla bändi & Page pääsee näyttämään todellista minäänsä.
 
Pari vuotta sitten ilmestyneellä cd-painoksella on lisäksi mainiona lisänä single-biisejä ja BBC:n radiotaltiointeja. Esim. Aerosmithin coveroima "Think About It" ja Yardbirdsin versio "Dazed and Confused"-biisistä löytyy tuolta. Zeppelinin lähtökohdat on jo kuultavissa, eikä Page koskaan Yardbirdsia ole haukkunutkaan. Alkuperäisjäsenet vaan väsähtivät v. -68 mennessä pahasti. Peter Grantin kanssa Page sitten jalosti homman myös bisneksen osalta aivan uudelle tasolle. Yardbirds ei kai saanut kiertueistaan käytännössä mitään käteen ennen Grantin tuloa manageriksi aivan loppuvaiheessa.
 
Jep, kyllä JP on varsinainen visionääri ja riskin ottaja, vaikka joskus vähän räpeltääkin. :) Toisaalta Grantin kanssa suunnittelivat homman tarkkaan ja loppu onkin historiaa...

Olen suuri Jimmy Page ja Led Zeppelin fani. Page on itselleni suurimpia soittoon vaikuttajia Claptonin, Hendrixin ja SRV:n kanssa. Led Zeppelin yksinkertaisesti maailman paras bändi. Kaikki jäsenet ovat/olivat alansa parhaimpia. Paras livabändi. Molemmat DVD:t löytyy, levyistä puhumattakaan.

Led Zeppelin yksinkertaisesti maailman paras bändi.
 
Totta puhut!

Page on kieltämättä taitava sovittamaan plagioituja bluesbiisejä hardrock-versioiksi vaikka teknisesti varsinkin sooloissa aika tylsä hemmo
Silloin kun page noita "plagioituja blues-biisejä" teki, niin silloin hardrockreitten alut taputti hiekkalaatikolla ties mitä. Onhan sen ura alkanut jo 60-luvun loppupuolella..
Joo ei ne kaikki soolot ihan nyt maata kaada mutta page on tehnyt helekutinmoisen määrän rock-klassikkoja että on se arvonsa ansainnut..

Silloin kun page noita "plagioituja blues-biisejä" teki, niin silloin hardrockreitten alut taputti hiekkalaatikolla ties mitä. Onhan sen ura alkanut jo 60-luvun loppupuolella..
Joo ei ne kaikki soolot ihan nyt maata kaada mutta page on tehnyt helekutinmoisen määrän rock-klassikkoja että on se arvonsa ansainnut..
 
Just.. eihän kukaan koskaan olekkaan mitään bluesbiisejä plagioinutkaan.. :)
 
Oon vahvasti samaa mieltä kun HeuHeu, ei Page välttämättä ole mitään maata kaatavaa tehnyt, mitä nyt vähän tuottanut Zep-albumeja, tehnyt klassikkobiisejä ja soittanut studiomuusikkona kitaraa/bassoa suuressa määrässä brittipop- ja rockbiiseissä.
 
Kyllä Jimmy Page on raskaan rokin armoitettu työmies.

Page on sanoinkuvaamattoman hieno kitaristi. Idoli, esikuva miksi sitä nyt sitten haluan sanoa. Upea!

Small Faces omi nimiinsä Willie Dixonin You Need Love -biisin (heidän levyllään säv. Lane-Marriott) mutta eipä rockpolliisit tuosta mainitse bändistä puhuttaessa.
Led Zep teki samasta biisistä huomattavasti mielikuvituksellisemman ja omaperäisemmän version, Whole Lotta Love, ja loppua marmatukselle ei tunnu tulevan.
Jimmy Page muuten soittaa huuliharppua jollain Shadows-tuotoksella 60-luvun alkupuolelta!
Blues-plagioinnista jos puhutaan, pitää mainita myös Joni Mitchellin avointen viritysten suuri vaikutus Pagen soittoon, selvästi kuultavissa mm. That's The Way-biisissä, ja kertoohan Going To California osin kys. naisesta.

...mielikuvituksellisemman ja omaperäisemmän version, Whole Lotta Love, ja loppua marmatukselle ei tunnu tulevan.
 
Etenkin kun muistelen ,että plagiointi koski vain tekstiä - ei siis musiikkia.