Rock, pop, alternative ›

aic + scott weiland olisi aika perkeleen kova yhdistelmä, jos vaikka bonuksena hajoaisi viime vuoden paskimman levyn ja paskimman keikan suomessa tehnyt velver revolver
 
Hmm, vaikka Weiland onkin uskottava hemmo sinänsä, mun mielestä laulajana kuitenkin aika eri planeetalta kuin Layne. Vois tietenkin toimia omalla tavallaan. Itseäni on vaan aina ärsyttänyt weilandin jotenkin teennäinen ja rajoittunut laulutapa. Ehkä johtuu myös siitä, että STP on aina ollut mulle se huonompi versio aiemmista grungebändeistä. Juuri kun kyseinen musiikkityyli oli suosionsa huipulla, jostain ilmestyi tällainen kopio... No, off-topiciksi menee jälleen. =)

Miks menit kattoo jos oli kerta niin paska levy? Vai etkö päässy kattomaan ja tilität siitä nyt? No joo, omapahan on mielipitees.
siihen oli kaksi syytä:
a) se vähäisempi, en nähnyt ikinään stp:tä livenä ja scott weiland on aikoinaan ollut suuri vaikuttaja itselleni laulajana.
en nähnyt ikinään g'n'r livenä ja slash on aikoinaan ollut suuri vaikuttaja itselleni kitaristina.
b) ja se suurempi, on olemassa miljoona huonoa levyä jotka eivät ole päässeet esimerkiksi tuotannolisista syistä oikeuksiinsa levyllä mutta taas livetilanteessa musiikki on päässyt oikeuksiinsa ja tässä vaiheessa vasta levy on auennut paremmin. monta kertaa "liveyhtyeen" on vaikea tehdä levy mikä ei tule pettymyksenä yhtyeen kuunteljoille, elättelin toiveita että vr olisi kuulunut näihin "liveyhtyeisiin" eikä "levy-yhtyeisiin" jotka kuulostavat paremmalta levyllä kuin livenä
 
Mut must aihan oikein että Alice In Chainsiä ei perusteta uudestaan, vaik jollain muulla nimellä vois kyllä jäljellä olevat kaverit musisoida yhdessä.
kyllähän se näinkin on, varsinkin kunniotettaessa layne staleyn muistoa. alice in chains ilman layne staleyta on kuin pantera ilman dimebagia tai nirvana ilman cobainia. vaikka layne ei osallistunut biisien tekemiseen samalla tavalla kuin cobain ja dimebag omissa yhtyiessään niin kuitenkin laynen omintakeinen tyyli laulaa ja aivan oma laulusaundinsa toi vastaavanlaisen tilanteen aic:hen laynen puolelta.

Hmm, vaikka Weiland onkin uskottava hemmo sinänsä, mun mielestä laulajana kuitenkin aika eri planeetalta kuin Layne. Vois tietenkin toimia omalla tavallaan. Itseäni on vaan aina ärsyttänyt weilandin jotenkin teennäinen ja rajoittunut laulutapa. Ehkä johtuu myös siitä, että STP on aina ollut mulle se huonompi versio aiemmista grungebändeistä. Juuri kun kyseinen musiikkityyli oli suosionsa huipulla, jostain ilmestyi tällainen kopio... No, off-topiciksi menee jälleen. =)
kyllähän corella oli sitä muiden kopio meininkiä aika paljon, vasta purplella stp alko omasta mielestäni löytämään oman suuntansa mikä sitten oikeastaan "lähti käsistä" tiny musicille mikä oli aika selvä pesäero grungebändeihin. harmi sinänsä koska itse pidin näistä grunge biiseistä enemmän kuin niistä taiteilubiiseistä.
layne staley oli aika eri planeetalta kaikkien grungeilijoiden kanssa sen oman kummallisen ja omaperäisen laulutyylinsä / saundinsa takia. sääli että hieno mies ja hieno laulaja meni kuolemaan. layne yksinkertaisesti oli ainutlaatuinen artisti. tuossa weilandissa aic:n kanssa olisi se hyvä puoli että sitten kasassa olisi aikamoinen grungen superkokoonpano mistä varmaan aika moni olisi aika jipoissaan

Itseäni on vaan aina ärsyttänyt weilandin jotenkin teennäinen ja rajoittunut laulutapa.
 
Onhan se vähän näinkin. Kuitenkin mielestäni STPssä Weiland oli mies paikallaan ja klaarasi oman tonttinsa hyvin, johonkin asti. Nykyään on kaverilla laulusta puhti pois, esiintyjänä edelleenkin hurja. Ehkä kuitenkin viimeinen kaveri korvaamaan Layneä aic:n laulajana :)

kyllähän corella oli sitä ...
 
Jees. Samaa mieltä. Hienoja biisejä STP:lläkin kyllä. Olishan siinä sitten aika superkokoonpano ja vastaavanlaista elämänkokemustahan Scottilta löytyisi...mistä nyt ei kannata paljon ylpeillä. Beam me up, Scotty...

siihen oli kaksi syytä:
a) se vähäisempi, en nähnyt ikinään stp:tä livenä ja scott weiland on aikoinaan ollut suuri vaikuttaja itselleni laulajana.
en nähnyt ikinään g'n'r livenä ja slash on aikoinaan ollut suuri vaikuttaja itselleni kitaristina.
 
Jep, mä menin katsomaan samasta syystä, mutta mun mielestä keikka taas oli helvetin hyvä, tai ainakin kaikkea sitä mitä siltä odotin. :) Ja levystäkin diggailen kovasti.

Hmm, vaikka Weiland onkin uskottava hemmo sinänsä, mun mielestä laulajana kuitenkin aika eri planeetalta kuin Layne. Vois tietenkin toimia omalla tavallaan. Itseäni on vaan aina ärsyttänyt weilandin jotenkin teennäinen ja rajoittunut laulutapa. Ehkä johtuu myös siitä, että STP on aina ollut mulle se huonompi versio aiemmista grungebändeistä. Juuri kun kyseinen musiikkityyli oli suosionsa huipulla, jostain ilmestyi tällainen kopio... No, off-topiciksi menee jälleen. =)
 
Q peesaa osa sata.
 
Niin siis näinhän se on että Weiland does not Staley make, mutta eipä kukaan muukaan. Kyllähän Cantrellin meininki säveltäjänä on sitä luokkaa depressiivisyydessään etten oikein usko Caledonin saundaavan muulta kuin paskalta siinä. Se on kuitenkin enemän roklaulaja kuin Laynem joka todellakin oli ROCK, mutta sen tyyli oli niin persoonallinen ja vivahteita täynnä... Nasaalin jälkeen rokkisärö josta tarkka vibra joka jatkuu huudatuksella... Haaaaaa...
 
Weilandilla tosi omalaatuisia sovituksia esim. just STP:n taidepuolella vetoja jota ei tulis mieleenkään kehitellä itse. Mikä on aina vahvuus. Mutta ei saundaa oikealta cantrellin pohjille, ellei se sitten ole muuttanut ilmaisuaan enemmän rokiksi tuon angstigrungen sijaan.

http://seattlepi.nwsource.com/pop/212872_alice21q.html
 
Maynard James Keenan oli täyttänyt Laynen paikan enemmän kuin hyvin. Voisi sanoa että täydellisesti kun tuota juttua lukee.

http://seattlepi.nwsource.com/pop/212872_alice21q.html
 
Maynard James Keenan oli täyttänyt Laynen paikan enemmän kuin hyvin. Voisi sanoa että täydellisesti kun tuota juttua lukee.
 
Voi silli! Hmmm, löytyykö tota showta mistään?

Voi silli! Hmmm, löytyykö tota showta mistään?
 
http://www.adbdesign.com/aic/aic.html
 
Ehkäpä se voi tulla tuonne. Tuota Audio-sivua ollaan nimittäin päivittämässä. Kannattaa tarkkailla sivuja.

Alice in chains on yksi suosikki bändeistäni ikinä. Laynea ei voi korvata, mutta jotenkin kuitenkin haluaisin bändin jatkavan eteenpäin. jos tulee uusi laulaja, ja uusia levyjä tms. niin tuota bändin nimeä voisi hieman muuttaa.
 
toki on myös kunnioitusta laynea kohtaan että bändi jatkaisi mutta toisaalta kunnioitusta on myös antaa bändin levätä haudassa. miten asiaa nyt haluaa katsoa.
 
ilmeisesti kuitenkin kävi ihan loppuvaiheessa niin että cantrell ja staley ajautuivat riitoihin. ainakin jossain tilityksessä layne sanoo ettei halua enää kuulevan ikinä bändistä eikä kukaan bändissä ole enää hänen ystävänsä. tuo haastattelu pätkä muutenkin sisälsi kommentteja joista pystyi lukemaan laynen jo luovuttaneen ja odottavan vain kuolemistaan.
 
chainssin biisit on kuitenkin niin hyviä ja kauniita että joskus haluan niiden soivan vielä livenä. ja ehkäpä nyt huumehäyryiset sanoitukset saavat erilaisen näkökulman laynen kuoleman jälkeen. kun seuraa bändin levyjen teemoja ja biisien lyriikoiden muuttumista pienestä huumeiden ihannoinnista tuskaan ja epätoivoon mitä ne aiheuttaa, niin toivoo että monet ihmiset löytäisivät niistä voimaa ja elämän ohjeita. ja viisautta jättää jotkin asiat tekemättä.
 
jopas on höpötystä koko mun kirjoitus, lopetan tähän

Itse hokasin juuri Alice In Chainsin ja loistobiisit Social Parasite, Quuen of the Rodeo, Get Born Again...Millä levyllä olisi hyvä aloittaa aic:n kuuntelu? Jossa olisi vaikka joku noista biiseistä.

Itse hokasin juuri Alice In Chainsin ja loistobiisit Social Parasite, Quuen of the Rodeo, Get Born Again...Millä levyllä olisi hyvä aloittaa aic:n kuuntelu? Jossa olisi vaikka joku noista biiseistä.
 
Hauskat blokkaukset nimittäin Queen Of The Rodeo ja Social Parasite on AIC:n demobiisejä joita ei virallisilta levyiltä löydy. Get Born Again on taas orkesterin viimeiseksi jäänyt studiokipale. =)
 
Kannattaa varmasti aloittaa Faceliftistä ja Dirtistä. Sitten siirryt Jar Of Flies/SAPiin ja sitten kruunaat kokonaisuuden hieman vaikeammin avautuvalla viimeisellä levyllä.

Itse hokasin juuri Alice In Chainsin ja loistobiisit Social Parasite, Quuen of the Rodeo, Get Born Again...Millä levyllä olisi hyvä aloittaa aic:n kuuntelu? Jossa olisi vaikka joku noista biiseistä.
 
Vanhana vannoutuneena Alice in Chains fanina täytyy kuitenkin häpeäkseni myöntää, etten oo tutustunut näihin mainitsemiisi biiseihin. Mikään niistä ei nimittäin löydy varsinaisista albumeista. Jos oikein oon käsittänyt, Parasite ja Queen of the Rodeo ovat jotain alkuaikojen glam rock materiaalia (jopa covereita..?), Get Born Again on Clerks-soundtrackiltä vuodelta 1994. Correct me if I'm wrong!
 
Suurin osa faneista minä mukaan lukien ehdottaa sulle Dirt-albumia. Siinä kristallisoitui bändin sielu. Tarttuvat melodiat ja aivan mielipuolinen tunnelma. Jos pidät enemmän perusrockista, kannattaa hankkia eka albumi "Facelift". Se kuitenkin on vielä aika raakile enkä itse kyllä ole sen kannalla. Ilman Laynen laulua ja Cantrellin kekseliästä ja jammaavaa kitarointia Facelift olis varsin keskinkertainen rock-pläjäys.

Kannattaa varmasti aloittaa Faceliftistä ja Dirtistä. Sitten siirryt Jar Of Flies/SAPiin ja sitten kruunaat kokonaisuuden hieman vaikeammin avautuvalla viimeisellä levyllä.
 
Itse tein toisinpäin, eli kolmijalkakoira oli ensimmäinen levy. Täytyy sanoa että Facelift ja Dirt olivat siihen verrattuna aika piece of cake.
Vaati jonkunverran kuuntelua, mutta lopulta sitten päätyi yhtyeen suosikkilevykseni.

Hauskat blokkaukset nimittäin Queen Of The Rodeo ja Social Parasite on AIC:n demobiisejä joita ei virallisilta levyiltä löydy. Get Born Again on taas orkesterin viimeiseksi jäänyt studiokipale. =)

 
No niin, sieltähän se madu tuli ja kertoi tarkemmin. Ne on siis ihan bändin omia kipaleita? Miltä vuodelta noi qoft ja sp?
 
EDIT: ja voi hemmetti, sekoitin get born againin biisiin got me wrong. Google toimi taas ja Get born again siis vuodelta 1999. :)

Itse tein toisinpäin, eli kolmijalkakoira oli ensimmäinen levy. Täytyy sanoa että Facelift ja Dirt olivat siihen verrattuna aika piece of cake.
Vaati jonkunverran kuuntelua, mutta lopulta sitten päätyi yhtyeen suosikkilevykseni.
 
Noinhan siinä usein käy, että se levy jonka kautta johonkin tutustuu, jää loppujen lopuksi suosikiksi. Täytyy kyllä sanoa, että se vika albumi on vaikeasti avautuva. Mielestäni moni kelpo kappale on melkeinpä pilattu 2 minuutin outroilla tms.

Noinhan siinä usein käy, että se levy jonka kautta johonkin tutustuu, jää loppujen lopuksi suosikiksi. Täytyy kyllä sanoa, että se vika albumi on vaikeasti avautuva. Mielestäni moni kelpo kappale on melkeinpä pilattu 2 minuutin outroilla tms.
 
Totta toinen puoli, suosikkibändeistäni yleensä ensimmäiset levyt ovat jääneet ykköseksi. Tosin kun ajattelee että mitä levyjä ne ovat olleet, niin ihan objektiivisestikin olisin voinut valita paskemmin.
 
Mutta kyseiseen levyyn, onhan se vaikeasti avautuva. Olin sikäli onnekas etten tiennyt levyn ilmestymisaikoihin AIC:stä juuri mitään, joten ei ollut vertailukohtia ja sain aloittaa puhtaalta pöydältä.
Kun ajattelee levykokonaisuutta, niin kyllä mielestäni kolmijalkarakki onnistuu siinä parhaiten. Olkoonkin että yleistunnelma on laahaava ja pimeä, sopii levyyn todella hyvin.
Nuo introt/outrot hämäsivät itseänikin aluksi, mutta nyt ne vaan jotenkin sopii siihen helvetin hyvin, mielestäni todella hienoa fiilistelyä, ja ihan sellaisessa muodossa sitä ei muilla levyillä olekaan.
Selkeästi AIC:n raskain levy, hyvällä tavalla.
 
En tiedä miten tämän sanoisin, mutta biisit ovat mielenkiintoisesti samalla todella yksinkertaisia ja riisuttuja, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan niissä on helvetin paljon pieniä nyansseja.
 
Jos joku luulee että dissaan Faceliftia tai Dirtiä, niin en sitä tee, hienoja levyjä kaikki.

Hauskat blokkaukset nimittäin Queen Of The Rodeo ja Social Parasite on AIC:n demobiisejä joita ei virallisilta levyiltä löydy.
 
Näin on juu. Queen Of The Rodeosta on kyllä ihan hauska versio Live-plätyllä. Music Bank Boxissa on noita demoja jos niitä haluaa kuunnella, mut en kyllä sitä ensimmäiseksi suosittelisi. Kaipa se Dirt on iskevistä AiCtä. Tai sitten Jar Of Flies/SAP samassa paketissa, vähän erillaista liisaa ketjuissa.

Voisiko olla Chris Cornell?
 
tai Eddie Vedder