Rock, pop, alternative ›

Ensikuuntelu menossa. (Oli kyllä valtavan pitkän tuntuinen työpäivä, kun töihin menomatkalla ostin levyn ja nyt vasta pääsin kuuntelemaan.)
 
Rokkaa kuin helvetillinen läjä hirviä. IA:lla otettu askel kohti heviä ei jäänyt sitten ainoaksi, vaan raskautta on saatu vielä lisää, mikä ei ole lainkaan huono juttu, koska popimpaakaan osastoa ei ole unohdettu eikä chillout-pätkiäkään kokonaan ole pois jätetty. Tämä levy on täyttä tavaraa ja tästä riittää luultavasti kuunneltavaa vielä pitkäksi aikaa.
 
Heikkoa lenkkiä ei ainakaan tähän mennessä ole löytynyt, huippuhetkiä sen sijaan sitäkin enemmän.

Erittäin huono levy. Yhdentekevää progevivahteista porurokkia. Ei musta oo mitään innovatiivista sekottaa poppia ja random kokeellista kikkailua jos biisit on huonoja. Tuotantoarvot on levyllä kyllä kunnossa.
 
Kuuntelin levyn pari-kolme kertaa läpi ja enempää ei oikein viittis. Jos tässä on joku superhieno avautumisjuttu mitä en tajua, niin se jääköön ikuiseksi mysteeriksi.
 
Vaikka esim. In Absentia oli hyvä levy, ei se autom. tarkoita että sama heppu tekee perään toisenkin hyvän levyn.

1,5 kuuntelukierrosta takana ja täytyy sanoa, että kokonaisuutena In Absentiaa huomattavasti parempi. Tosin voi olla, että tässä vaiheessa liian aikaista sanoa, sillä on sen verran ensihuumaa mukana.
 
ASBNH on kyllä PT:n parhaimmistoa. Toinen suosikki on Open Car. Eikä Shallow kuulostaa ollenkaan huonolta, kun sijoittaa albumin kokonaisuuten. Kuulosta itse asiassa perkeleen hyvältä. Mutta tarkemmat tilitykset jätän vielä tulevaisuuteen.

Nyt kolmas kuuntelu menossa ja olen yhä varmempi siitä, että kyseessä on onnistunut levy. Arriving Somewhere But Not Here on verraton, kuin myös päätösraita Glass Arm Shattering. Lazarus on loistava biisi sekin, mutta meinaa jäädä vähän välipalaksi paahtamisen keskellä. Menettää hieman tehoaan tuossa kahden riffihirmun välissä. Hyvä, että tuossa välissä on jotain kevyempää, mutta ikävä kyllä kauniin ja mahtipontisen Lazaruksen kohtalo oli joutua juuri tuoksi "rauhoittujaiseksi". Jos nyt jotain negatiivista on sanottava.

No perkele. Vaikka onkin jäänyt melkein kokonaan pois kuuntelusta koko PT, ni kyllähän tuo IA on kummiski sen verran kova plätty, että jos uus on vielä parempi, ni pakko kai se on hommata jossain vaiheessa.
 
Pittää tulla Ali teille kuunteleen joku päivä.

Pittää tulla Ali teille kuunteleen joku päivä.
 
Joo tuuhan vaan.
 
Ja vielä tästä levystä, niin erittäin posiitivistä, että mukana on IA:aa enenmmän näitä surina/fiilistelykohtia alá TSMS, vaikka aikamoista riffitykittelyä välillä onkin.

Ja TOOL tulee välillä kans albumia kuunnellessa aika vahvasti mieleen, tosin rikkaammalla äänimaailmalla.

Ja TOOL tulee välillä kans albumia kuunnellessa aika vahvasti mieleen, tosin rikkaammalla äänimaailmalla.
 
Mulla tulee Megadethin Risk.

Ja TOOL tulee välillä kans albumia kuunnellessa aika vahvasti mieleen, tosin rikkaammalla äänimaailmalla.
 
...laittaa jo takkia niskaan suunnistaakseen levyk...
 
Mulla tulee Megadethin Risk.
 
...parvekkeelle tupakoimaan.

...laittaa jo takkia niskaan suunnistaakseen levyk...
 

 
...parvekkeelle tupakoimaan.
 
No suunnistappas sinne levykauppaan, sillä kyllä tästä on omasta mielestä Megadethit valovuosien päässä.

No suunnistappas sinne levykauppaan, sillä kyllä tästä on omasta mielestä Megadethit valovuosien päässä.
 
Joistain riffeistä tuli vaan mieleen megadethin viime levyjen tylsä mukahevimeininki.
Varmaan heikointa piikkisikaa mitä oon kuullu. Mutta kyllähän sitä kuuntelee.

Tuontanto on mennyt sisällön ohi kovaa kyytiä.
 
Toisaalta kyllähän tätä kuuntelee.

Noniin, sainpas tänään ostettua. Levyhän on hyvä :) Kansitaiteesta sun muusta tulee erään Radioheadin eräät Kid A ja Amnesiac levyt mieleen ei ihan vähän.

Aika kova levy, mutta jotenkin ehkä "hengettömämpi" kuin esim in absentia, tai stupid dream. Tarttuvat laulumelodiat myös jotenkin puuttuvat. Deadwing on kyllä loistava biisi, levyn paras!

Ja TOOL tulee välillä kans albumia kuunnellessa aika vahvasti mieleen, tosin rikkaammalla äänimaailmalla.
 
Minulle Pink Floyd plays Tool.

Hyvä levy, joskaan ei ihan In Absentian veroinen. Muutama laimeahko veto mahtuu mukaan eikä päätösraitana oleva Glass Arm Shattering ole yhtä hieno lopetus kuin edellislevyn Collapse The Light Into Earth. Mutta pettymys Deadwing ei missään tapauksessa ole: Shallow rokkaa häpeilemättömästi, Lazarus on oikeasti nätti kappale, nimibiisi ruhjoo kiitettävästi ja Arriving Somewhere But Not Here on kertakaikkisen hieno. Vaikka Porcupine Treellä on jo suht mittava ura ja iso läjä levyjä takana, silti tuntuu ettei yhtye ruoski itsestään aivan kaikkea irti. Potentiaalia olisi mielestäni vieläkin huikeimpiin suorituksiin.

Hyvä levy, joskaan ei ihan In Absentian veroinen. Muutama laimeahko veto mahtuu mukaan eikä päätösraitana oleva Glass Arm Shattering ole yhtä hieno lopetus kuin edellislevyn Collapse The Light Into Earth. Mutta pettymys Deadwing ei missään tapauksessa ole: Shallow rokkaa häpeilemättömästi, Lazarus on oikeasti nätti kappale, nimibiisi ruhjoo kiitettävästi ja Arriving Somewhere But Not Here on kertakaikkisen hieno. Vaikka Porcupine Treellä on jo suht mittava ura ja iso läjä levyjä takana, silti tuntuu ettei yhtye ruoski itsestään aivan kaikkea irti. Potentiaalia olisi mielestäni vieläkin huikeimpiin suorituksiin.
 
Meikästä tuo glalss arm shattering on aika hieno veto kun siellä neeljän minsan paikkeilla lähtee, mutta ehkä in absentia oli vähän tasaisempi levy.

nii ja kyllähän bändi joktaptauksessa on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, in absentia on meikäläisen mielestä yks parhaitaa levyjä viime vuosina vaan eipä bändi suuren yleisöhnkeskuudessa
silti ole kovinkaan tunnettu.

In absentiasta kuuntelin nyt ensimmäistä kertaa sanoituksia ajatuksen kanssa ja pisti kyllä naaman virneeseen.
On kauniissa musiikissa joskus aika rumat sanat.

Ei ollenkaan hassumpi levy tämä Deadwing.