Rock, pop, alternative ›

Luuletko?
Luulen!!!!!!!!!!!!!!!!

En ole vielä ehtinyt tutustumaan Doorsin koko tuotantoon, mutta voin sanoa että debytti ja Strange Days ovat ne parhaimmat. Morrison Hotelilla on kivaa rockia, mutta ei vedä vertoja debyytin soundimaailmaan. Jos kuulen Break On Through:n, Soul Kitchenin, Alabama Songin tai Light My Firen intro, niin pääni alkaa heilua beatin tahtiin ja jalat tempautuvat mukaan.
 
Nyt ovat mielipiteet hieman muuttuneet. Debyyttilevyllä ovat ne tutut hitit joille on vaikea vetää vertoja. Mutta nyt olen alkanut arvostamaan myös "Waiting For The Sun" ja "The Soft Parade" -kiekkoja.
 
WFTS:n paras biisi on kyllä ehdottomasti "Spanish Caravan", espanjalaista musiikkia sekoitettuna Doors soundiin. Se osa missä Krieger alkaa soittamaan riffiä sähkökitaralla on niin mahtavaa että aina tekee mieli heilua biisin mukana. "Hello, I Love You" jatkaa vielä edellisen kahden levyn tyyliä kun taas "The Unknown Soldier" antaa makua tulevasta.
 
"The Soft Parade" -levystä tulee ekana mieleen "Touch Me" joka hieosti. Mutta katsottuani Doorsin "The Soundstage Performances" -DVD:n tajusin että "Soft Paraden" biisit ovat hienoja. Myös levyn nimikkobiisi lukuisine tyylinvaihteluineen.
 
"Morrison Hotel" -levystä en tässä vaiheessa sano mitään, koska en ole päässyt sen sisään vielä.
 
"LA Woman" oli hienohko päätös Doorsille ja Jim Morrisonille, vaikka niin ei luonnollisesti pitänyt olla. Raskasta bluessoitantaa mutta myös kivaa rockia. "The Changeling", "Love Her Madly", "Been Down So Long" ja "L'America" ovat levyn hienoimmat hetket luonnollisesti unohtamatta päätösraitaa, "Riders On The Stormia".
 
Jos ennen en ollut Doors fani, niin nyt olen sitä enemmän. Eli ovet ovat avautuneet minulle nyt enemmän.

Kyllähän Doors uppoaa kovastikin. Hyllystä löytyy debyyttilevy ja se on hieno. Suosikkibiisi on Roadhouse Blues, siinä on maailman viilein kitarariffi.

että Morrisonin elämän suurin ansio oli sekoilla ja luoda olematon myytti muka-lahjakkaasta runoilija-muusikosta.
 
ootkos muuten lukenut doorsilaisten omaa kertomusta siitä henkilöstä?

Teini-iässä (13-16v.) tuli Doorsia ja Jim Morrisonia jumaloitua, kaikki levyt löytyy edelleen hyllystä ja tunsin in ja out, up and down.
 
Olen ollut huomaavinani, että aika monet teini-ikäiset tuntevat turhankin kritiikitöntä kiinnostusta Jim Morrisonia kohtaan (vrt. myös Che Guevara).
 
Nyt on Doorsin musiikkia kuunneltaessa vaikea käsittää, mistä tämä ihailu on johtunut. Kamalan kuulosta, vailla pohjaa olevaa jollotusta etenkin nuo neljä ekaa levyä.
 
Olen osittain samaa mieltä. The Doors on mielestäni hieman yliarvostettu yhtye. Levyistä kiistattoman mestariteoksen asemaan yltää vain esikoisalbumi. Lisäksi "L.A Woman" ja pienin varauksin myös "Morrison Hotel" ovat aika hyviä kokonaisuuksia. Muut levyt jäävätkin sitten yksittäisten ässäbiisien varaan.
 
Mutta Morrison oli oikeasti aivan turha jätkä ja epämusikaalinen egoistinen lahjaton kusipää, tämä kuva ainakin jää hänestä jälkipolville jääneistä dokumenteista ja livetaltioinneista.
 
Morrisonin myytti on kasvanut miestä suuremmaksi. En tiedä totaalisesta lahjattomuudesta tai epämusikaalisuudesta, mutta yliarvostettu tämä oli ainakin "runoilijana". Ja epäilemättä myös melkoinen egoisti ja kusipää (mutta hei, niinpä taitaa olla myös John Lennonin ja aika monen muun rokkarin laita).
 
No, noistahan se kuva tietty muodostetaan, ja se Stonen leffa kyllä tukee monia kirjan tarinoita, ja niistä vain vahvistuu se kuva, että Morrisonin elämän suurin ansio oli sekoilla ja luoda olematon myytti muka-lahjakkaasta runoilija-muusikosta.
 
Mainittakoon anekdoottina, että Ray Manzarek hyökkää omassa elämäkerrassaan - joka ei tosiaankaan ole mikään kirjallinen mestariteos, kuten moni on tässäkin viestiketjussa jo todennut - aika voimakkaasti Oliver Stonen Doors-filmatisointia vastaan.
 
Itse leffan näkemisestä on jonkin verran aikaa, mutta mielikuvat ovat aika hämyisiä. Samaa voi sanoa myös käännösteksteistä, joissa 3/4 bändin jäsenten nimistä oli kirjoitettu miten sattuu...

ai perksketi :P
 
äsken tulin levykaupoista ja nyt vasta tajusin että tätähän mun ois pitäny hankkii. tällä hetkellä ei oo ku kokoelmalevy josta uupuu the end kokonaan ja light my fire on lyhkäsempi verssu :P
 
aargh... enskerralla kyllä pakko muistaa ostaa ainaki noi levyt josta noi biisit löytyy.

ootkos muuten lukenut doorsilaisten omaa kertomusta siitä henkilöstä?
 
En, mikäs on teoksen/ teosten nimi? Ja mitä kertovat Jimistä? Mielenkiinnosta+vanhana fanina lukisin mielelläni.

ai perksketi :P
 
äsken tulin levykaupoista ja nyt vasta tajusin että tätähän mun ois pitäny hankkii. tällä hetkellä ei oo ku kokoelmalevy josta uupuu the end kokonaan ja light my fire on lyhkäsempi verssu :P
 
aargh... enskerralla kyllä pakko muistaa ostaa ainaki noi levyt josta noi biisit löytyy.
 
light my fire ja the end muistaakseni molemmat ekalla levyllä eli the doorsilla

 
Morrisonin myytti on kasvanut miestä suuremmaksi. En tiedä totaalisesta lahjattomuudesta tai epämusikaalisuudesta, mutta yliarvostettu tämä oli ainakin "runoilijana".
 

 

Mielestäni juuri runoilijana Morrisonia tuleekin arvostaa. The Doorsin maagisuus piilee suurimmaksi osaksi juuri nerokkaissa sanoituksissa ja Jimin tulkinassa. Soittotaidoiltaanhan Doorsin jäsenet olivat hyvinkin heikkoja, mutta tekivät kyllä todella hienoa musiikkia, ei siitä mihinkään pääse.

Soittotaidoiltaanhan Doorsin jäsenet olivat hyvinkin heikkoja, mutta tekivät kyllä todella hienoa musiikkia, ei siitä mihinkään pääse.
 
Uhh.. keneen verrattuna he olivat heikkoja soittotaidoiltaan?
 
Itse olen bändiä diggaillut jo jokusen tovin (teinivuosista lähtien). Nykyään tullut tosin vähemmän kuunneltua mutta ei aika ole kyllä mun kohdallani arvostusta bändin tuotantoa kohtaan laskenut - päinvastoin.
 
Sen verran kritiikkiä kuitenkin että henkilökohtaisesti miellän että aidon The Doorsin tie päättyi herra Morrisonin kuolemaan; jäljelle jääneen trion tuotokset eivät ole kolahtaneet juuri muualle kuin roskakorin reunaan. Lisäksi nämä 21st Century Doorsit Ian Astbury:n (*yh*) kanssa voisivat olla vain pahaa unta..

Soittotaidoiltaanhan Doorsin jäsenet olivat hyvinkin heikkoja, mutta tekivät kyllä todella hienoa musiikkia, ei siitä mihinkään pääse.
 
itse en kyllä käsitä miten se heikkous doorsin kohdalla on havaittavissa. ei siinä mitään vaikka olisivatkin, mutta itse en voi kun väittää vastaan.
 
olihan se morrisonikin suhtkoht hyvä laulamaan ja monet biisit perustuvatkin ihan morrisonin laulumelodihin.

En, mikäs on teoksen/ teosten nimi? Ja mitä kertovat Jimistä? Mielenkiinnosta+vanhana fanina lukisin mielelläni.
 
no lähinnä Riders On The Storm (John Densmore) ja Light My Fire (Ray Manzarek).
Saisit vähän jotain oikeaa tietoa noiden kirjoitusten pohjalle, nämä tyypit kuitenkaan tuskin kertovat asioita eri tavalla kuin ne ovat.

Soittotaidoiltaanhan Doorsin jäsenet olivat hyvinkin heikkoja
 
Ei mee mullekaan läpi tämä väite. Mun mielestäni Doors on kiinnostava nimenomaan bändinä (eikä Morrison-henkilökulttina). Mielenkiintoinen kombinaatio noista soittajapersoonista tuli, joka jäbä oli tuiki tarpeellinen.

Ei mee mullekaan läpi tämä väite. Mun mielestäni Doors on kiinnostava nimenomaan bändinä (eikä Morrison-henkilökulttina). Mielenkiintoinen kombinaatio noista soittajapersoonista tuli, joka jäbä oli tuiki tarpeellinen.
 
Samaa sanon minä. Minusta on mielenkiintoista se ettei Doorsissa nouse virtuoosimaisesti jotain tiettyä soitinta esille (paitsi ne koskettimet joihin moni ei ole vielä tottunut aluksi), vaan bändi soittaa ongelmitta loistavasti yhteen.

no lähinnä Riders On The Storm (John Densmore) ja Light My Fire (Ray Manzarek).
Saisit vähän jotain oikeaa tietoa noiden kirjoitusten pohjalle, nämä tyypit kuitenkaan tuskin kertovat asioita eri tavalla kuin ne ovat.
 
Noin tiivistäen, mitenkäs ne asiat sitten heidän mukaansa ovat?

No heikko oli ehkä liian raju ilmaus, mutta esim Krieger ei mikään varsinainen kitaravirtuoosi ollut - siis teknisesti. Kauniita sävellyksiähän Doorsilla kyllä on. Ja ettei kenellekään jää väärää kuvaa, niin totean vielä että The Doors on yksi suosikkibändeistäni.

No heikko oli ehkä liian raju ilmaus, mutta esim Krieger ei mikään varsinainen kitaravirtuoosi ollut - siis teknisesti.
 
joo, mutta kyllähän sekin jonkin verran rajottaa että äijä soittaa sormilla.

Kaikki levyt uppoaa ihan kympillä mutta lemppari ollut jo pitkään L.A. Woman. Siinä jokainen biisi on mielestäni aivan loistava. Kaikilla levyillä ei niin ole vaikka suurinosa onkin yleensä hyviä. Mutta on Doors jo aika pitkään ollut yksi suosikki.

Kyllä The Doors on mulle ollut SE bändi.. Löysin yhtyeen joskus ysillä, ja siitä se kaikki lähti. Sen jälkeen tuli kahlattua läpi kaikki aihetta käsittelevät kirjat paikallisessa kirjastossa, ja sitä kautta löysin aivan uuden musikaalisen maailman. Kiitos

Soft Parade on ihan mielerön biisi.