Rock, pop, alternative ›

Beatlesin ns. "kokeellisen kauden" tuotokset ei vaan aukene mulle sillä tavoin, että kokisin ne mielenkiintoisina.
 
Minä puolestani kolmanteva vastaavana intoilen Beatlesin kokeellisempaa kautta (Revolver, Magical Mystery Tour, Abbey Road ja ehkä Rubber Soulkin) sekä miltei(hiuksenhieno raja) yhtä paljon heidän alkuaikojaan. Ne hyvin yksinkertaiset biisit, missä on täydelliset melodiat ja loistavaa laulua ja vallaton meininki. Varsinkin live videomateriaali tuolta kaudelta nostaa hymyn korviin.

mie sanon, että alku ja loppu oli hyvä.
Mie en tykkään niistä kauhiasti niistä viulunvingutusbiiseistä (A day in my life esmes)
 
Ja mielestäni huippubiisejä on ne missä on vielä Billy Preston mukana

Day In The Life kuuluu ehdottomasti ainkin Top-6 Beatles biiseissä. Revolver ja Sgt.Pepper ovat "huonompia" kuin esmes White ja Abbey, mutta eivät todellakaan ole huonoja. Mahtavia tekeleitä.

Mikä bealtesin levy kantsii hommata ekana? Tuo whiteko? En halua hommata mitään kokoelmaa sillä haluun hommata nuo kaikki albumit ihan semmosinaan mutta ei ole varaa hommata nyt aluksi kuin yksi sillä nuo on törkeen hintasia.
 
Minun ensimmäinen Beatles-levyni taisi olla "a Hard Day's Night", jota pidän edelleenkin eräänä yhtyeen parhaista pitkäsoitoista. Yhtyeen arvostetuimmat levyt ovat epäilemättä "Revolver" ja "Sgt. Pepper's", mutta yksi mielenkiintoinen tapa aloittaa yhtyeeseen tutustuminen on aloittaa juuri alkupäästä (erinomaisia levyjä ovat esim. ensimmäinen "Past Masters"- kokoelma, "With the Beatles" ja "Hard Day's Night") ja siirtyä sieltä kehittyneempään ja kokeellisempaan materiaaliin.

Silloin kun aloin kuuntelemaan Beatlesia niin diggasin eniten ekoista levyistä eli White Albumin, Sgt. Pepperin ja Abbey Roadin kuuntelin läpi surutta ja saatoin ehkä nauhoittaa pari hassua biisiä kasetille.
 
Nyt on toisin, mielestäni nuo viimeiset levyt ovat ne kaikkein mahtavimmmat. Niillä Beatlet näyttävät mistä puusta heidät on veistetty.
 
Jos haluaa aloittaa tutustumaan Beatlesin tuotantoon niin voi suositella melkein mitä tahansa levyä paitsi Let It Be:tä. Se on mielestäni kaikkein surkein kiekko. (Naked versio tuskin muuttaa mielipidettäni). Paras tapa on lähteä kuuntelemaan kaikki kronologisessa järjestyksessä, muistaen Past Masters, Anthology ja BBC Sessions -levyt.
 
EDIT: Typo

Mun mielestä Let it be on kyllä huippulevy.

Mun mielestä Let it be on kyllä huippulevy.
 
On, I Got A Feeling, Long And Winding Road, Let It Be, Across The Universe ja Get Back (sekä Nakedin DonŽt Let Me Down). Paljon huippubiisejä ja kansi on ehkä parhaimpia koskaan tehtyjä. Se kansi sopii hiton hyvin siihen Let It Be teemaan ja itse kappaleeseen. CD:n pienuuden takia se kärsii, mutta LP:llä mahtava.
 
Itse tykkään myös alkupään levyistä. Aloitin Beatlesin tutustumisen kahdesta levystä. Punainen 1962-1966 kokoelma oli eka Beatles levyni. Toisena ostin sitten 1967-1970. Olin myyty.
 
Mutta jos alkaa alusta asti, niin Hard DayŽs Night lienee hyvä valinta alkamaan, mutta itselleni Beatles alkaa vasta Rubber Soulista. Hell LP:n A puoli: ei yhtään huonoa kappaletta, B puolella taso laskee.

Edempänä oli mielenkiintoisia mielipiteitä jee-jee-kauden ja kokeellisemman kauden "paremmuudesta". Mielenkiintoisinta kamaa syntyi mielestäni rubber Soulista eteenpäin, mutta täytyy samaan hengenvetoon todeta että molempi parempi.
 
Kyllähän Beatlesista puutuisi jotain olennaista, jos näitä "ihanan optimistisia" jee-jee-rallatuksia ei olisi syntynyt. "Sinisen" kauden levyt ovat ehkä monimuotoisempia kokonaisuuksia, mutta tietty viattomuus niissä on menetetty. Se popin riemu ja ilosanoma, joka parhaimmillaan on vastustamatonta (eikä ylipirteää tekohymistelyä) ja mukaansatempaavaa, iskee paremmin "punaisella" kaudella.
 
Veikkaanpa, että useampi on tarttunut itsekin kitaraan ja perustanut oman bändin kuullessaan ekaa kertaa Ticket to Riden tai Hard dayŽs nightin. Esim. Walrus tai Eleanor Rigby eivät tässä mielessä aiheuta välttämättä samanlaista reaktiota vaikka ovatkin loistavaa musaa.
 
Itse näen Beatlesin musiikin jatkumona, josta ei ole mielekästä irrottaa mitään palaa pois, varsinkaan kun kaikki palaset toimivat omalla tavallaan kuin tauti.

Mr. Mustard: Edempänä oli mielenkiintoisia mielipiteitä jee-jee-kauden ja kokeellisemman kauden "paremmuudesta". --- Itse näen Beatlesin musiikin jatkumona
 
Joo, ei Beatlesin uraa voi jakaa raa'sti kahteen "kauteen". "Sgt. Pepperin" jälkeenhän yhtye (vai lähinnä Lennon?) palasi jo osalla "White Albumin" kappaleista selkeämpään ilmaisuun sekä kappaleiden että niissä käytettävien musiikillisten keinojen osalta, "back to the roots". Sehän oli musiikkimaailman trendi silloin ihan yleisesti. Vähän niinkuin toivuttiin psykedeelisestä tripistä. :-)

Joo, ei Beatlesin uraa voi jakaa kahteen "kauteen". Joo, olen pitkälti samaa mieltä. Ei ole mielekästä jakaa Beatle-musaa kausiin, mutta itsekin sorrun siihen ihan mukavuus-syistä. Sininen ja Punainen kausi nimityksillä kaikki ymmärtävät mitkä levyt ja biisit ovat kyseessä. Mutta oikeassa olet siinä, että syvällisemmät musiikilliset arvotukset pitäisi säästää kausi-lokeroinnilta.

Minun mielestä kahden sijaan jakaa kolmeen kauteen
Alku, keskikohta ja loppu.

Minun mielestä kahden sijaan jakaa kolmeen kauteen
Alku, keskikohta ja loppu.
 
Olen samaa mieltä vaikka kausiin jakoa vältän.
 
Rubber Soul ja Revolver ovat kesikohta. Sitä edeletävät ovat alku, ja Sgt. Pepperistä eteenpäin loppu.
 
Mutta tuo "Sininen" ja "Punainen" kausi taitaa olla kaikista helpoin.

Nostetaan vanhaa ..
 
Biisi "The Continuing Story of Bungalow Bill" .. Yhdessä vaiheessa biisiä laulaa rivin naisääni, mutta kuka? Oliko se itse Yoko?

"The Beatles recorded it in three takes, with lots of over-dubs. They arranged a little party too, and invited all of their mates along to chant the chorus. Yoko even got her own line to sing - the "not when he looked so fierce" part. So she became the first woman to appear on a Beatles record (although the couple of kids on 'Across The Universe' were the first to be recorded)."
 
- http://www.beatles-discography.com/ … /www.beatles-discography.com/c.html

Minun oma henkilökohtainen top 3 Beatles -lista on:
 
1) Abbey Road
2) Sgt. Peppers
3) Let it be (Tai White, vähän riippuu mielialasta)
 
Ensinnäkin, Abbey Road: mielestäni on kolme asiaa, jotka tekevät tästä levystä niin uskomattoman: Georgen musiikillinen kukkaan puhkeaminen, Ringon satsaus toiseen tomiin, ja Maccan kunniaksi suuimmaksi osaksi laskettava biisien 8-16 yhteen liittäminen. Abbey road on Levy joka ainakin minun korvissani summaa koko 60-luvun, kruununaan tietysti The End: "And in the end, the love you take, is equal to the love.. you make" That's all folks. Olisin suonut että olisi jäänyt Beatlesin viimeiseksi levyksi (= Let it be olisi pitänyt julkaista ensin)
Ja miten voi olla rakastamatta levyä jolla pieni, isonenäinen mies rumpujen takaa heiluttaa päätään ja laulaa mustekalan puutarhasta?
 
Sgt Peppers on taas Lennonin "viimeinen" kokonaisvaltainen suoritus ilman ihme hörhellyksiä (Revolution 9 Whitella jne)
 
Let it be on taas edelleen yksi maailman hienoimpia melodioita sisältävä levy. Propsit Paulille, mutta myös Lennonille (Accross the Universe) sekä Georgelle (I me Mine)
 
Mutta Whitella tökkii sekalaisuus ja tietynlainen ylipitkyys sekä lähes kappaleen kuin kappaleen "pilaaminen" (joku voi tietysti tykätä) Merkillisillä psykedeelisillä väliosilla, mistä puuttuvat juuri ne elementit mikä minun silmissäni tekee Beatlesista ylivoimaisen: 1) Hyvät melodiat ja 2) Hyvät melodiat.
Mutta loistava levy silti, Back in the USSR, Happiness is a warm gun, While my guitar Gently weeps etc. Pitää aina muistaa että kyllä huonoinkin Beatlesin levy aina kaikki muut bändit pieksee =)

Minun mielestä kahden sijaan jakaa kolmeen kauteen
Alku, keskikohta ja loppu.
 
Ja minusta voisi jakaa vielä niinkin, että oli Lennon -kausi (aina Sgt Pepperiin asti) ja sen jälkeen Macca & George -kausi. Tämä siis hyvin karkea yleistys, mutta pitää paikkaansa lähinnä hittien osalta, aluksihan lennonilta tuli paljon a-puolia, sitten Maccalta, ja lopulta myös Georgelta Something, sekä eräs hänen hienoimmista, Here comes the sun (joka tosin ei ollut sinkku, mutta hitti kuitenkin)

Mä taas olen saanut semmosen käsityksen, että Lennon oli melko pihalla Sgt.Pepperin aikoihin ja levy olikin lähinnä Paulin käsialaa. Tietysti mukana on huimaava A day in life, mutta muuten Lennonin osuus ei ollut kovin suuri. Tai sitten muistan väärin.
Harrisonkaan ei ilmeisesti kauheasti pitänyt levystä. Ja Ringokin taisi tylsistyä studiossa, kun vedettiin vaan pohjaraidat ja loppuaika kului päälleäänityksiä tehdessä.
Näin siis muistelisin lukeneeni jostain.

Mä taas olen saanut semmosen käsityksen, että Lennon oli melko pihalla Sgt.Pepperin aikoihin ja levy olikin lähinnä Paulin käsialaa. Tietysti mukana on huimaava A day in life, mutta muuten Lennonin osuus ei ollut kovin suuri. Tai sitten muistan väärin.

 
Näin minä muistan ainakin lukeneeni.

Onkos muut keräilly tuota Beatlesin bootleg-osastoa? Loistava sivusto tähän on www.sharingthegroove.org, jossa lähes päivittäin tulee jotakin beatlesiin liittyvää tavaraa. Jos jollakin muuten on Beatlesin keikkoja niin ilomielin vaihdan omia bootlegejani niihin. Näin netin välityksellähän se helposti onnistuu. Ottakaa pikaviestillä yhteyttä.

"The Beatles recorded it in three takes, with lots of over-dubs. They arranged a little party too, and invited all of their mates along to chant the chorus. Yoko even got her own line to sing - the "not when he looked so fierce" part. So she became the first woman to appear on a Beatles record (although the couple of kids on 'Across The Universe' were the first to be recorded)."
 
- http://www.beatles-discography.com/ … /www.beatles-discography.com/c.html
 
No niin, tämähän asian selvitti. Kiitos.