Rock, pop, alternative ›

Kivahan näitä äijiä on vertailla, mutta kilpailuttaminen "kumpi parempi" on mahdotonta. Kun kuuntelee jotain Paulin hienoa biisiä nimenomaan Paulin tekemänä, niin silloin sieltä kuuleekin ne Johnin hienot stemmat. Tai kompin esim. All My Lovingissa. - Ja päinvastoin. Beatlesissa 1+1= 4. Mutta soolouralla vaikka hienoja biisejä tekivätkin, niin ei sitä "mystistä beatles voimaa oo".

Lennon!

Lennonin biisit ovat ehkä astetta särmikkäämpiä joten pisteet sinne mutta Paul tulee kyllä aivan perässä. While my guitar gently weeps on silti ollut allekirjoittaneen all time favourite tuon nelikon tuotannosta.

Macca - enempi siksi, että koko Beatlesien soundillinen kekseliäisyys tuli häneltä (ja George Martinilta). Yksikseen Lennon olisi hoilannut koko 60-luvun Be-Bop-A-Lulaa.

Macca - enempi siksi, että koko Beatlesien soundillinen kekseliäisyys tuli häneltä (ja George Martinilta). Yksikseen Lennon olisi hoilannut koko 60-luvun Be-Bop-A-Lulaa.
 
Se oli just toisinpäin. Ilman Lennonia Beatles olisi jämähtänyt siihen poppimusaan, mitä 60-luvun alussa tekivät. Lennon vei bändiä uusiin ulottuvuuksiin. Beatlesin kekseliäisyys oli nimenomaan Johnin ansiota.

Kyllä minä kallistun esa33:n linjoille, vaikka tuo hyvin kärjistetysti sanottu onkin.
 
Lisää kärjistystä:
McCartney oli Beatlesissa se ns. toimeenpaneva voima. Vaikka Lennonia pidetäänkin yhtyeen älypäänä, ei mistään olisi tullut mitään ilman McCartneyta. Paul oli se, joka piti yhtyeen liikkessä. Tuloksena mm. Sgt. Pepper. Aina ei Paulin masinoima liike aivan onnistunut, tästä tuloksena mm. Maaginen mysteeriretki. Jos esim. Sgt. Pepper olisi jäänyt Lennonin harteille, mitään ei olisi tapahtunut. Lennonin aika meni matkoilla. Enkä tarkoita turistimatkoja; Lennon olisi matkaillut käymättä missään, jos ei Macca olisi hoputtanut töihin...
 
Luulen ma... Ja tämä siis millään tavalla Lennonia aliarvioimatta.
 
EDIT: tautologiaa...

paul
 

 
.

Lennonin soolotuotanto noudattelee tasan yhtä linjaa: Love, love, love ja war is over, give peace a chance ja dear Yoko.

Lennonin soolotuotanto noudattelee tasan yhtä linjaa: Love, love, love ja war is over, give peace a chance ja dear Yoko.
 
Voi jeesus... Asiantuntijakommentti.
 
No McCartney ei muuttanut kyllä mitään soolouralle siirryttäessä. Ennen soolouraa "obladii obladaa, oh darling!, love me do!". Jälkeen soolouran samat kliseet.
 
No kärjistän hieman mutta kyllähän Lennon oli se nerokkaampi noista kahdesta (Maccaa väheksymättä).
 
Perusteluksi riittää vaikka:
Strawberry fields forever
Across the universe
Imagine
 
tuollaiseen ei mccartney pystynyt koskaan urallaan.

Voi jeesus... Asiantuntijakommentti.
 
No McCartney ei muuttanut kyllä mitään soolouralle siirryttäessä. Ennen soolouraa "obladii obladaa, oh darling!, love me do!". Jälkeen soolouran samat kliseet.
 
No kärjistän hieman mutta kyllähän Lennon oli se nerokkaampi noista kahdesta (Maccaa väheksymättä).
 
Perusteluksi riittää vaikka:
Strawberry fields forever
Across the universe
Imagine
 
tuollaiseen ei mccartney pystynyt koskaan urallaan.
 
No makuasia, mutta itse en ainakaan alituiseen jaksa jotain maailmanparantamistalkoita joita Lennon visioi.

McCartney oli Beatlesissa se ns. toimeenpaneva voima. Vaikka Lennonia pidetäänkin yhtyeen älypäänä, ei mistään olisi tullut mitään ilman McCartneyta. Paul oli se, joka piti yhtyeen liikkessä. Tuloksena mm. Sgt. Pepper. Aina ei Paulin masinoima liike aivan onnistunut, tästä tuloksena mm. Maaginen mysteeriretki. Jos esim. Sgt. Pepper olisi jäänyt Lennonin harteille, mitään ei olisi tapahtunut. Lennonin aika meni matkoilla. Enkä tarkoita turistimatkoja; Lennon olisi matkaillut käymättä missään, jos ei Macca olisi hoputtanut töihin...
Eli tarvitaan täti ja setä, että saadaan lapsi tehtyä..

Lennonin biisit ovat ehkä astetta särmikkäämpiä joten pisteet sinne mutta Paul tulee kyllä aivan perässä. While my guitar gently weeps on silti ollut allekirjoittaneen all time favourite tuon nelikon tuotannosta.
 
Se on hieno biisi ja vieläpä George Harrisonin käsialaa

nosta se topicci ylös ja kato sieltä.
 
Phooh. oli tylsä topikki. Siinä ei paljoa asiasisältöä ollut oltiin mieltä puolesta taikka vastaan. Tuollaisessa topikissa tulisi vastapuolien kuunnella ja täydentää toisiaan, mitä emme todellakaan tehneet.
 
Täysin nolla-arvoinen keskustelu, vaikka edelleenkin olen sitä mieltä että saavutuksistaan huolimatta se on ylinoteerattu ja sen maine pitkälti hajoamisen jälkeistä ylihypetystä. Ansaittua vaiko ei, siitä en tiedä.
 
Itse kuitenkin uskon jo mainitsemieni yhtyeiden tehoon nykymusiikin, eritoten rokin pääasiallisina vaikuttajina, mutta mene tiedä. voittehan olla oikeassakin.

On se kai Paul

Kertokaapa (paljastan nyt tietämättömyyteni ja nuoren ikäni), että kunpi laulaa missäkin biisissä, että opin nuo tunnistamaan.
 
Ja tällaisena juniorinakin voin sanoa, että jos ei ymmärrä Beatlesin merkitystä maailman musiikille on kyllä joko kuuro, tai muuten vaan hitaanlainen..
 
Ja vielä muuten tuosta Let it be:stä , joka on maailman historian kovin biisi, no doubt..Paulin Basso ja Ringon eleetön rumpukomppi..jokaiselta musiikista mitään ymmärtävältä tulisi kyllä lurahtaa ruokalusikallinen tuhkaluukusta kun George jyräyttää soolonsa..
 
Ottaen huomioon että Suomessa tuolloin oli pellkiä humppalaulelmia (ei sillä, Rautavaara on kuningas), on tuo kyllä uskomaton biisi..

Kertokaapa (paljastan nyt tietämättömyyteni ja nuoren ikäni), että kunpi laulaa missäkin biisissä, että opin nuo tunnistamaan.
 
Joissain levyissä on kappaletiedoissa ilmoitettu myös lead singer. Pääosin mielestäni Paulin ääni on hieman pehmeämpi, ja Johnin jotenkin "nenäkkäämpi".
 
Tässä jokunen esimerkki joistain biiseistä, koita korvakuulolta vertailla. Lopulta ei ole niin vaikea erottaa.
 
John: Help, You've got to hide your love away, It's only love
Paul: Yesterday, Michelle, Got to get you into my life
George: You like me too much, Taxman
Ringo: Act Naturally, With a little help from my friends
 
No, siinä muutama. Huomaa, että on tullut kuunneltua vanhempaa Beatlesia viime aikoina.

Ottaen huomioon että Suomessa tuolloin oli pellkiä humppalaulelmia (ei sillä, Rautavaara on kuningas), on tuo kyllä uskomaton biisi..
 
Vuonna -69 Suomessa oli kyllä muutakin kuin "pelkkiä humppalaulelmia..."
 
Mutta itse kysymykseen: Tuo Mian vastaus oli ihan pätevä. Vaikea niitä aluksi oli erottaa, esim. Julia olisi voinut ihan hyvin olla Paulin biisi ja Paulin laulama. Jos et muuten erota, niin hommaa joku Mark Lewisohnin kirja tai Ian McDonaldin Revolution in the head. Niissä kerrotaan.

Lennon rokkas enemmän!
+sen soolo-tuotanto on paaaaaljon laadukkaampaa (kaks ekaa levyä Beatles-tasoa, ei voi samaa sanoa Paulista)!
 
:):):):):):):):):):):):):)

Macca on pehmeämpi ja Lennon honottaa hieman. Jos Beatlesiä kuuntelee paljon niin kyllä ne sokkonakin oppii erottamaan.