Rock, pop, alternative ›

Last consert in Japan. Sen olisivat saaneet jättää julkaisematta. Tavallaan jopa törkeä veto mielestäni, olisivat julkaisseet jonkun aikaisemman konsertin vaikka siltä samalta kiertueelta.
 

 
Siitähän on nyt olemassa laajennettu versio, jota kovasti kehutaan. En nyt muista nimeä, kun ei ole tullut hankituksi. Jossain arvostelussa ihmeteltiin, että miksi tuolle Last concertille oli valittu ne kaikkein huonoimmin menneet biisit.

Eikös se Jon Lord lopettanu. Vai?
Tämän uuden kokoelmalevyn kirjoituksissa sanotaan että Lord lähti rauhallisissa merkeissä keskittyäkseen omiin musiikki projekteihinsa ja vetäytyäkseen ainaisesta reissaamisesta.

Mutta loistavalla BANANAS levyllä on mukana pari biisiä
missä Lord on ollut vielä mukana tekemässä niitä.
Mutta ei soita levyllä.
 
Ai on? Missä biiseissä? Kysyn vain koska en itse huomannut ainakaan säveltäjätietojen perusteella.
 
Doing it tonight on muuten loistava biisi.
mahtava rytmi.
 
Olen samaa mieltä. Mitä tulee "rap" -osuuksiin niin tuon ja jonkun toisen biisin väliosissa on havaittavissa jotain tuon tyylistä ,mutta minua tuo ei häiritse koska kyse ei ole koko biisistä.Nyt enemmällä kuuntelulla levy on alkanut vaikuttaa jo Purpendicular -levyn tasoiselta ehkä paremmaltakin (IMHO).Aiemmin hieman liian standardilta kuulostanut eka biisi House of pain kuulostaa itse asiassa aivan kuin 70 -luvun Mark II Purplelta.Levy on todellakin masteroitu varsin kovalle joten en ihmettele jos ääni säröytyy vaikka luulisi tuolla tasolla homman olevan hanskassa.
 
Jos en aivan väärin muista niin Last Concert In Japan -levyn teon aikoihin Bolin oli todella pahassa jamassa ja kädet eivät enää toimineet. Voi todellakin olla ,että nuo levyllä olevat otokset ovat todellakin parhaat(?).Täysissä voimissaan Bolin on hieno kitaristi. Kannattaa tsekata ainakin soololevy Teaser ja Billy Cobhamin Spectrum.

Jos en aivan väärin muista niin Last Concert In Japan -levyn teon aikoihin Bolin oli todella pahassa jamassa ja kädet eivät enää toimineet. Voi todellakin olla ,että nuo levyllä olevat otokset ovat todellakin parhaat(?).Täysissä voimissaan Bolin on hieno kitaristi. Kannattaa tsekata ainakin soololevy Teaser ja Billy Cobhamin Spectrum.
 
Muistaakseni Colossus -lehdessä arvioitiin se laajennettu versio Last concertista, ja siinä nimenomaan ihmeteltiin sitä, että konsertti oli hyvä, vaikka se varsinainen Last concert in Japan levy oli niin huono. Eli jostain syystä Last concertille ei oltu valittu niitä osuuksia, jotka olivat menneet Boliniltakin hyvin.
 
Tämä on nyt ihan muistinvaraista tietoa, voin jopa erehtyä lehdestä... Itse en siis tätä uutta versiota ole kuullut.
 
EDIT: Ja tämän laajennetun version nimihän on "This time around".

Muistaakseni Colossus -lehdessä arvioitiin se laajennettu versio Last concertista, ja siinä nimenomaan ihmeteltiin sitä, että konsertti oli hyvä, vaikka se varsinainen Last concert in Japan levy oli niin huono. Eli jostain syystä Last concertille ei oltu valittu niitä osuuksia, jotka olivat menneet Boliniltakin hyvin.
 
Aina sitä oppii jotain uutta :-).Tuossa valossa on todellakin outoa jos huonoimmat osuudet on valittu. Olisi mielenkiintoista kuulla tuo laajennettu versio. Nyt kun tuli puheeksi niin muistelen kuulleeni tuollaisen levyn olemassaolosta.Olisiko jollain kuuntelukokemusta?

Muistaakseni Colossus -lehdessä arvioitiin se laajennettu versio Last concertista, ja siinä nimenomaan ihmeteltiin sitä, että konsertti oli hyvä, vaikka se varsinainen Last concert in Japan levy oli niin huono. Eli jostain syystä Last concertille ei oltu valittu niitä osuuksia, jotka olivat menneet Boliniltakin hyvin.
 
Tämä on nyt ihan muistinvaraista tietoa, voin jopa erehtyä lehdestä... Itse en siis tätä uutta versiota ole kuullut.
 
EDIT: Ja tämän laajennetun version nimihän on "This time around".
 
Niin se vain menee, että minullekin tulee tasan yksi lehti tilattuna (Colossus), ja sitäkään ei tule luettua tarpeeksi tarkkaan. Numerossa 21 on kuin onkin juttua Tuosta This time aroundista. Se on loppupuolella suuressa Deep Purple livelevyjen arvioimisjutussa. Ja saa tosiaan kehuja ihan runsaastikin. Jaaha, ja eikun kauppaan.

Jos en aivan väärin muista niin Last Concert In Japan -levyn teon aikoihin Bolin oli todella pahassa jamassa ja kädet eivät enää toimineet. Voi todellakin olla ,että nuo levyllä olevat otokset ovat todellakin parhaat(?).Täysissä voimissaan Bolin on hieno kitaristi. Kannattaa tsekata ainakin soololevy Teaser ja Billy Cobhamin Spectrum.
 
Näinhän se taisi valitettavasti olla. Pari kuukautta myöhemmin Purplen kiertue jatkui Jenkkilään ja meininki oli Bolinin osalta ihan toista luokkaa. Taas sormet pelasivat. Tästä todisteena levy "Live in Califonia 1976: On the Wings of a Russian Foxbat". Tupla cd Long Beach Arenalta. Syynä lienee kotikulmilla saatu parempi lääkitys. Japanissahan ei kuulemma tätä kemikaalihuoltoa ylläpidetty, vaikka taiteilijat sitä olisivat tarvinneetkin. Englannissa taas homma karkasi käsistä ja siihen loppui Purple mark iv.

Moi Risto mustalisä
 
Lord on merkitty tekijäksi biiseihin:
I got your number(Gillan,Glover,Lord,Paice,Morse,Bradford)
Picture of innocence(Gillan,Glover,Lord,Paice,Morse)
 
This time around(live in Tokyo) tupla liveä saa ainakin Kane recordsilta.
Sieltä tilasin omani.
Mutta kyllä siinä Lord aika paljon paikkailee Tommy Bolin:in
soittoja tai soittamatta jättämisiä.
Mutta muut kyllä hoitaa hommansa.

Yes, mä sain liput Purplen konserttiin marraskuussa.
Lienee vuoden paras konsertti Suomessa tänä vuonna
kun oli toi Bananaskin niin hyvä.

Moi Risto mustalisä
 
Lord on merkitty tekijäksi biiseihin:
I got your number(Gillan,Glover,Lord,Paice,Morse,Bradford)
Picture of innocence(Gillan,Glover,Lord,Paice,Morse)
 
Kiitoksia.Otin silmän käteen ja katsoin: Noinhan se on.

Onkos kellään kokemuksia muista Purplen Suomen keikoista?
 
Näin Purplen ekan kerran Nummirockissa oiskohan ollu 1997?? Olin taivaassa kun Perfect Strangers pärähti soimaan.

Jäähallissa näin Purplen keväällä 2000 ja silloin se ei oikein sytyttänyt. Vähän niinkuin äijät ois vahingossa yhyttäneet toisensa Helsingissä ja päättäneet että heitetäänpä keikka.
 
Kaiken kaikkiaan kuitennii aivan upea orkesteri.

Tästä todisteena levy "Live in Califonia 1976: On the Wings of a Russian Foxbat". Tupla cd Long Beach Arenalta.
 
Tuo on tosi hyvä levy. Bolinin soitto kulkee todella hyvin ja sounditkin ovat aivan kohdallaan, vaikka alunperin kyseessä oli bootleg. Ainoa häirtsevä asia on tietenkin se Hughesin aivoton kiljunta...

No nyt on Bananas ostettu ja kertaalleen kuunneltu. Ette te turhaan ole sitä hehkuttaneet, ihan kelpo levy. Se on jotenkin yhdistelmä 70- ja 90-lukujen Purplea. Aloitusbiisi toi ihan Who do we think we aren mieleen ja riemastuin suuresti! Ei se sama tahti tosin koko levyä sitten jatkunutkaan, eli ihan pelkkä nostalgiatrippi ei ole kyseessä.
 
Se on kyllä erikoista, että Lordin puuttuminen joukosta ei häiritse yhtään; hyvän korvaajan ovat hankkineet. Morsen soittokin pysyy aisoissa, vaikka minua henk.koht. tympii lähes kaikissa biiseissä jossain kohtaa tulevat ylinopeat juoksutukset. Kyllähän niihin toisaalta on jo niin tottunut, että melkein odottaa milloin se luritus taas alkaa…
 
En nyt yhden kuuntelun perusteella mitään syväanalyysiä osaa tehdä, mutta kyllä tämä ehdottomasti Abandonin ohi menee, kokonaisuutena ehkä Purpendicularinkin, vaikka sillä ne muutamat tulevat klassikot olivatkin. Lopun istrumentaali oli tosin melkoisen kamala rykäisy, todellinen antikliimaksi. Ja pari ”nykivää” biisiä toi ihan liikaa mieleen nuo kaksi edellä mainittua älppäriä.
 
Kuitenkin positiivinen yllätys. Hyvää aikuisrokkia sanan parhaassa merkityksessä.

Moi!
 
Kuuntele vaan 10 kertaa lisää.
Bananaksella on oikeita helmiä.
ei siihen kyllästy vaikka on jo kohta pariviikkoa vaan sitä kuunnellu.

Moi!
 
Kuuntele vaan 10 kertaa lisää.
Bananaksella on oikeita helmiä.
ei siihen kyllästy vaikka on jo kohta pariviikkoa vaan sitä kuunnellu.
 
Syyhyttää syyhyttää. Jos sitä parin viikon sisällä kävisi hakemassa. Kansi oli todella hupsakka...!

No nyt on Bananas ostettu ja kertaalleen kuunneltu. Ette te turhaan ole sitä hehkuttaneet, ihan kelpo levy. Se on jotenkin yhdistelmä 70- ja 90-lukujen Purplea. Aloitusbiisi toi ihan Who do we think we aren mieleen ja riemastuin suuresti! Ei se sama tahti tosin koko levyä sitten jatkunutkaan, eli ihan pelkkä nostalgiatrippi ei ole kyseessä.
 
Ei ole ja ihan hyvä niin minun mielestäni. Olen diggaillut paljon myös Morsea ja miehen sävellystyylin erottaa erittäin voimakkaasti "Never a word" -biisissä - verratkaapa miehen mainion "High tension wires" -levyn biiseihin niin tiedätte mistä puhun.
 
Morsen soittokin pysyy aisoissa, vaikka minua henk.koht. tympii lähes kaikissa biiseissä jossain kohtaa tulevat ylinopeat juoksutukset. Kyllähän niihin toisaalta on jo niin tottunut, että melkein odottaa milloin se luritus taas alkaa…
 
Minusta taas Steve lurittaa aika hillitysti - voi tosin olla ,että vertaan "lurittelun määrää" jotenkin alitajuisesti miehen soolotuotantoon.
 
En nyt yhden kuuntelun perusteella mitään syväanalyysiä osaa tehdä, mutta kyllä tämä ehdottomasti Abandonin ohi menee, kokonaisuutena ehkä Purpendicularinkin, vaikka sillä ne muutamat tulevat klassikot olivatkin. Lopun istrumentaali oli tosin melkoisen kamala rykäisy, todellinen antikliimaksi. Ja pari "nykivää" biisiä toi ihan liikaa mieleen nuo kaksi edellä mainittua älppäriä.
 
Minulla Purpendicularin arvoa nostaa nimenomaan kaksi hienoa biisiä eli "Loosen my strings" ja "Sometimes I feel like screaming" Tämä uusin on ehkä tasalaatuisempi.IMHO.

Minulla Purpendicularin arvoa nostaa nimenomaan kaksi hienoa biisiä eli "Loosen my strings" ja "Sometimes I feel like screaming" Tämä uusin on ehkä tasalaatuisempi.IMHO.
 
Onhan siellä noiden lisäksi Aviator ja A Touch Away, hienoja biisejä nekin.

Minusta taas Steve lurittaa aika hillitysti - voi tosin olla ,että vertaan "lurittelun määrää" jotenkin alitajuisesti miehen soolotuotantoon.
 
Niin tekee, voisi jopa väittää, että se ei tällä levyllä edes häiritse... Onhan tuohon todellakin jo tottunut. Miehen soolotuotantoa en ole kuullut kuin joskus muinoin Rockradiosta, silloin kun radiossa vielä soitettiin muutakin kuin soittolistakamaa.
 
Minulla Purpendicularin arvoa nostaa nimenomaan kaksi hienoa biisiä eli "Loosen my strings" ja "Sometimes I feel like screaming" Tämä uusin on ehkä tasalaatuisempi.IMHO.
 
Samaa mieltä. Tuohon vielä Cascades ja Soon forgotten lisäksi, eikä Ted the Mechanickaan ole huono kuin laulu"melodialtaan". Kuten jo sauhusinkin niin Purpendicular oli hieno levy ilmestyessään. Luulen, että tämä uusin tulee kestämään kulutusta vielä sitäkin enemmän.
 
Bananaksella on jopa hyvä blueshenkinen viisu, olisikohan sen nimi ollut Walk on. Parasta sen lajin tavaraa Purplelta sitten Wasted sunsetin.
 
EDIT: En olisi tosin pahastunut, vaikka sitä "nostalgiaa" olisi ollut enemmänkin. Mutta mitäpä tuosta, ainahan sitä voi kuunnella niitä 70-luvun klassikoita.

Kävin Bananasin aamulla ostamassa ja nyt puolenkymmenen kuuntelukerran jälkeen on hiukka pettynyt fiilis. Järkyttävän hyvin soittavat ja paljon paremmalla meiningillä kuin abandonilla, mutta piisit ei oikein iske. Jos näitä vertaa vaikka purpendicularin sävellyksiin, niin toiseksi jäävät... ja kauas.

Moi!
 
Kuuntele vaan lisää...
Kyllä Bananas on kova levy.
ainakin minusta parempi kuin aikaisemmat.
Olen edelleenkin sitä mieltä että Bananasia parempi Purple levy(kokonaisuutena) on tehty 70-luvulla, vaikka kaikista Purplen levyistä pidänkin tosi paljon.