Rock, pop, alternative ›

Tasaisen vahva rockbändi juum... supermarkettien avajaisista toiseen.

Dirtyh: Life's been hard, Running back to your lover, Pin up girl ja Best is yet to come ovat kaikki parempia biisejä kuin yksikään Two Stepsillä ollut biisi. Noiden kylkeen oli vielä pari saman tasoista. Eiköhän myös jokunen Too much ain't enough levyllä ollut biisi ollut jo jollain tasolla olemassa.
 
Jos bändi olisi pysynyt kasassa ja tuottajat hoitaneet hommansa niin I will follow biisissä olisi kunnon kertsi, vaikka sellainen 11th street kids tyylinen. Ja siinä tapauksessa se olisi ollut se hitti.
 
Andylla on aina vähän rönsyillyt mutta kyllä siellä olisi biisien puolesta ollut kunnon tuottajalla aineksia olla pitkän uran vetänyt rock'n'roll bändi. Uran piikki olisi silloinkin ollut matalampi kuin hair metal bändeillä.
 
Myös A dsy late, a dollar short ja People like me ovat todella hyviä biisejä.
 
Tässä nyt unohtuu se tosiasia, että Hanoi Rocks oli olemassa myös toisen kerran, ja tuolloinen ura taisi kestää pidempäån kuin se eka stintti.
 
Tuollin ovia olisi ollut paljon enemmän auki, ja bisenes kehittynyt paljon pidemmälle kuin 8-köötluvulla, Silti homma meni selittelyksi ja managerien syyttelyksi, niinkuin kaikki Monroen touhut aina.
 
Bändi oli myös tokalla tulemisellaan paljon parempi kuin se eka versio, laulu ei toki toiminut oikein tässäkään kohtaa. Bändin tärkeimmät musiikilliset elementithän ovat biisit, rumpali ja laulu. Tässä järjestyksessä.

sirdickyj: Bändin tärkeimmät musiikilliset elementithän ovat biisit, rumpali ja laulu. Tässä järjestyksessä.
 
Kyllä se biisinkirjoitustaito on kaikista keskeisin juttu, ja valitettavasti sillä saralla tämä Hanoi 2.0 sakkasi ikävästi. Andylta irtosi nuo muutamat erinomaiset pop-hitit, mutta mitä enemmän Monroe osallistui biisinkirjoitukseen, sen tylsemmäksi ja tavanomaisemmaksi materiaali meni ja siinäpä karisi koko bändin viehätys ja ihana tyylien kirjo, mikä on voimissaan niillä alkuperäisillä levyillä. Niillä Hanoi ei ollut mikään tylsä perusjyrä tai tusinapumppu jollaisia veivaa jokaisen pitserian nurkassa, vaan aidosti uniikki ja loistelias yhtye, joka teki mitä halusi ja vielä pirun hyvin. Uudempi bändi saattoi olla teknisesti taitavampi kokonaisuus, mutta ei se saanut vanhoja biisejä silti kuulostamaan yhtä hyvältä. All Those Wasted Years on edelleen se magnum opus mikä Hanoi Rocksista saatiin puristettua, ja siinä on mukana kaikki olennainen. Eipä ole karseat 80-luvun studiosounditkaan pilaamassa biisejä ja kovaa ajoa.

aivokuolio: Kyllä se biisinkirjoitustaito on kaikista keskeisin juttu, ja valitettavasti sillä saralla tämä Hanoi 2.0 sakkasi ikävästi. Andylta irtosi nuo muutamat erinomaiset pop-hitit, mutta mitä enemmän Monroe osallistui biisinkirjoitukseen, sen tylsemmäksi ja tavanomaisemmaksi materiaali meni ja siinäpä karisi koko bändin viehätys ja ihana tyylien kirjo, mikä on voimissaan niillä alkuperäisillä levyillä. Niillä Hanoi ei ollut mikään tylsä perusjyrä tai tusinapumppu jollaisia veivaa jokaisen pitserian nurkassa, vaan aidosti uniikki ja loistelias yhtye, joka teki mitä halusi ja vielä pirun hyvin. Uudempi bändi saattoi olla teknisesti taitavampi kokonaisuus, mutta ei se saanut vanhoja biisejä siltä kuulostamaan yhtä hyvältä. All Those Wasted Years on edelleen se magnum opus mikä Hanoi Rocksista saatiin puristettua, ja siinä on mukana kaikki olennainen. Eipä ole karseat 80-luvun studiosounditkaan pilaamassa biisejä ja kovaa ajoa.
 
On tossa sun kirjoituksessa pointtinsa.
 
En silti ihan allekirjoita tuota tyylien kirjon puuttumista, tai sen vahvaa läsnäoloa aikaisemmin. Onhan esim. Fashion ihan omanlaisensa pop-biisi.
 
Ja toisaalta, ei se ole mikään selviö että se orkkisbändikään olisi sellaisenaan säilynyt kun olisivat (jos olisivat) oppineet enemmän soittamaan. Vaikka onhan ne rallit ihan riittävän hyvin soitettu. Silti esimse vika inkarnaatio jossa on Conny Bloom ja se sen basistikaveri mukana, svengas ja soundas kyllä erittäin mainiolle.
 
Eihån sen ekan HNoin biisimatsnu kauttaaltaan mitään timanttia ollut. Joka levyllä oli muutama huippubiisi, ja kokonaisuutena Back To Mystery City oli paras.

Presidentti: Mä sanoisin näin, että jos oikeasti kunnollisia biisejä olisi ollut varastossa, jollain toisella rumpalilla olisivat varmasti jatkaneet.
 
Eiköhän ne eväät syöty jo 80-luvulla.. Yhtyeen suurin hitti on CCR laina, enkä oikein jaksa uskoa, että jossain laatikossa on tallessa ne megahitit. Eiköhän ne ole kaikki biisit pukattu levyille ja kaikkien kuultavissa. Ei siinä auta mikään tuottaja, jos biisit ei vain riitä. Hommat jenkeissäkin on paljastuneet aika lailla pienemmiksi, mitä nokkamiehet on antaneet ymmärtää.

Jamz: Eiköhän ne eväät syöty jo 80-luvulla.. Yhtyeen suurin hitti on CCR laina, enkä oikein jaksa uskoa, että jossain laatikossa on tallessa ne megahitit. Eiköhän ne ole kaikki biisit pukattu levyille ja kaikkien kuultavissa. Ei siinä auta mikään tuottaja, jos biisit ei vain riitä. Hommat jenkeissäkin on paljastuneet aika lailla pienemmiksi, mitä nokkamiehet on antaneet ymmärtää.
 
Kyllä. Jos isoille comeback -kiertueille olisi ollut kysyntää Yhdysvalloissa, varmasti jonkun ison promoottorin lakimiehet olisivat Andylle syytesovittelun neuvotelleet siitä rahanväärennöskeissistä. Vähän ruohonleikkuuta golfkentällä ja sellaista näennäispalvelusta.
 
Hyppäähän Mick Jaggerkin siellä yhtenään vaikka edelleen joutuu vanhan 60-luvun huumejutun takia sivuun vedetyksi (lahde Larry King haastattelu)

Presidentti: Vähän ruohonleikkuuta golfkentällä ja sellaista näennäispalvelusta.
 
Se golf-kenttä joka palkkaa Andyn ruohonleikkaajaksi saa minusta uuden asiakkaan.

Jamz: Eiköhän ne eväät syöty jo 80-luvulla.. Yhtyeen suurin hitti on CCR laina, enkä oikein jaksa uskoa, että jossain laatikossa on tallessa ne megahitit. Eiköhän ne ole kaikki biisit pukattu levyille ja kaikkien kuultavissa. Ei siinä auta mikään tuottaja, jos biisit ei vain riitä. Hommat jenkeissäkin on paljastuneet aika lailla pienemmiksi, mitä nokkamiehet on antaneet ymmärtää.
 
Ei hittien muodostuminen ole pelkästään biiseistä kiinni. Joku Ratt on myynyt 15 miljoonaa levyä vaikka Hanoilla 100 parempaa biisiä kuin heidän parhaansa.

Dirtyh: Ei hittien muodostuminen ole pelkästään biiseistä kiinni. Joku Ratt on myynyt 15 miljoonaa levyä vaikka Hanoilla 100 parempaa biisiä kuin heidän parhaansa.
 
Se on totta. Hanoilla oli sellainen ässä hihassaan koko ajan kuin Hulkon säveltämät biisit, joiden juuret oli jossain ihan muualla kuin vitossointuisessa rokissa. Tuo sama perintö kuuluu pitkälti vielä McCoyn uudellakin levyllä, joka on biisimaterialtaan ihan huikeaa verrattuna oikeastaan mihin tahansa tukkahardrock-bändin viimeaikaisiin tuotoksiin.
 
Itse luulen, että siinä kohtaa kuin Hanoi pääsi jenkkeihin ja sai nimeä, oli luuta kaluttu jo niin kauan, että tietynlainen loppu ja loppuunpalaminen oli lähellä. Se on ihan eri asia, kun joku bändi vaan jenkeissä päättää alkaa vetämään glamrockia Sunset Boulevardin liepeillä, kuin se että toinen bändi elää nälkäisinä jossain Tukholman kaduilla päästäkseen edes yhtään eteenpäin.

Tympee Huttunen: Se on totta. Hanoilla oli sellainen ässä hihassaan koko ajan kuin Hulkon säveltämät biisit, joiden juuret oli jossain ihan muualla kuin vitossointuisessa rokissa. Tuo sama perintö kuuluu pitkälti vielä McCoyn uudellakin levyllä, joka on biisimaterialtaan ihan huikeaa verrattuna oikeastaan mihin tahansa tukkahardrock-bändin viimeaikaisiin tuotoksiin.
 
Itse luulen, että siinä kohtaa kuin Hanoi pääsi jenkkeihin ja sai nimeä, oli luuta kaluttu jo niin kauan, että tietynlainen loppu ja loppuunpalaminen oli lähellä. Se on ihan eri asia, kun joku bändi vaan jenkeissä päättää alkaa vetämään glamrockia Sunset Boulevardin liepeillä, kuin se että toinen bändi elää nälkäisinä jossain Tukholman kaduilla päästäkseen edes yhtään eteenpäin.
 
Ei se Hanoi sitå luutaan kovin montaa vuotta ehtinyt kaluta.
 
Mikä olisi esimerkki tälliasesta båndistä, joka on vain päättänyt alkaa vetää goamrockia sunset boulevardin liepeillä? Olettaen että ovat -totki täysin epäreilusti- saaneet sitten Hanoita suuremman menestyksen osakseen?
 
Nimittäin on mielenkiitoista tarkastella sitten tämän näin päättäneen bändin ansaitsematonta menestystä uudelta kantilta. Kun tämä tieto nyt ensin jaetaan täällä.

Dirtyh: Ei hittien muodostuminen ole pelkästään biiseistä kiinni. Joku Ratt on myynyt 15 miljoonaa levyä vaikka Hanoilla 100 parempaa biisiä kuin heidän parhaansa.
 
Mistä ne hitit muodostuu? Musiikin paremmuutta on hankala mitata. Levymyynti oli ennen yksi mittari, koska siitä tuli artisteille iso osa tuloista. Muusikoilla on omissa porukoissa ehkä vähän tapana aliarvostaa ns. helppoja, simppeleitä hittejä ja sitten hekumoida keskenään jollain b-puolen progejatsi sinkulla. Jos biisit myy ja suurelle yleisölle kelpaa, niin mikä vikana.

sirdickyj: Ei se Hanoi sitå luutaan kovin montaa vuotta ehtinyt kaluta.
 
Mikä olisi esimerkki tälliasesta båndistä, joka on vain päättänyt alkaa vetää goamrockia sunset boulevardin liepeillä? Olettaen että ovat -totki täysin epäreilusti- saaneet sitten Hanoita suuremman menestyksen osakseen?
 
Nimittäin on mielenkiitoista tarkastella sitten tämän näin päättäneen bändin ansaitsematonta menestystä uudelta kantilta. Kun tämä tieto nyt ensin jaetaan täällä.
 
En sano, että se olisi mitenkään ansaitsematon, saati epäreilu, menestys vaan sitä, että on paljon helpompaa lähteä bändin vetämään omassa maassaan musiikkia, kuin se että tuon ajan Suomesta joku bändi ylipäätään reissaa tuonne mantereelle. Eihän musabisnes tietenkään ole reilu, eikä sinällään "hyvyys" ole mikään itseisarvo ja tuolla tasolla paljon heikommat bändit nousi isommiksi mitä Hanoi Rocks. Mutta siinä tietenkin pitää olla joku taso, vaikka jotkut Motley Cruen livetallenteet ei sitä tuekaan.
 
Jos olen oikein ymmärtänyt, pelkkä Tukholman aika oli bändille aika raskasta ja jonkinlainen tunnustus on tullut, että McCoy siipeili tyttöystävänsä luona ja muut sitten teki mitä teki, josta eivät aina kovin ylpeitä ole ollut.

The Jack: Ainakin Axl Rose sanoi ottaneensa Welcome To The Junglenkin videolla nähdyn pörröpää-permanentin nähtyään julisteen Hanoi Rocksista. Eli siinä mielessä on otettu ainakin vaikutteita. Musiikillisesti ei vaikutteita GNR:ssä mielestäni paljoa Hanoista ole, mutta GNR:llä oli pukeutumisessa lyhytaikaiseksi jäänyt glam-vaihe joskus ennen Appetiten julkaisua. Vaatteet ja kampaukset olivat melkein yhtä naurettavia kuin Hanoilla.
 
Eikös Antti ulissu, että Paradise Cityn riffi oli Hanoin Lost in the citystä VARASTETTU.
 
Mutta joo, olihan appetite-ajan GNR ihan eri levelillä musiikillisesti kun Hanoi mutta tosiaan noi glam-tukat ja kledjut oli kyllä hanoi-tyylistä repästy ennenkun joku löysi nahkarotsin.

nahkalipsi: Eikös Antti ulissu, että Paradise Cityn riffi oli Hanoin Lost in the citystä VARASTETTU.
 
Kertosäkeessä voi olla jotain yhtymäkohtia. Pääriffi on ennemmin Sabbathin Zero The Herosta.

Jamz: Mistä ne hitit muodostuu?
 
Lähinnä siitä kuinka valtavasti sitä markkinoidaan. Muu on aika yhdentekevää.

Henri Henri Olavi: Lähinnä siitä kuinka valtavasti sitä markkinoidaan. Muu on aika yhdentekevää.
 
Ja tässä taas päästään siihen, että niitä biisejä markkinoidaan, missä on hittipotentiaalia.

Dirtyh: Ei hittien muodostuminen ole pelkästään biiseistä kiinni. Joku Ratt on myynyt 15 miljoonaa levyä vaikka Hanoilla 100 parempaa biisiä kuin heidän parhaansa.
 
Höh. En minä ainakaan keksi Rattin miljoonamyynnille mitään muuta syytä kuin biisit. Eihän siinä bändissä ole mitään ns. ulkomusiikillista.

joku muu sikko: Höh. En minä ainakaan keksi Rattin miljoonamyynnille mitään muuta syytä kuin biisit. Eihän siinä bändissä ole mitään ns. ulkomusiikillista.
 
Rattillahan on loistavia, popmielessä hyvin eheitä, ja erityisen melodisia biisejä tukkaheviksi esim. Wanted Man, Lay It Down, Way Cool Jr., Round And Round, Shame Shame Shame, Nobody Rides For Free. Ne ovat mielestäni niin hyviä biisejä, että ei edes haittaa että Pearcy on Monroetakin luokattomampi rääkyjä teknisesti aikana, joka painotti teknistä osaamista.

Jamz: Ja tässä taas päästään siihen, että niitä biisejä markkinoidaan, missä on hittipotentiaalia.
 
Kutn RATT:ssa.

Gritsen: Rattillahan on loistavia, popmielessä hyvin eheitä, ja erityisen melodisia biisejä tukkaheviksi esim. Wanted Man, Lay It Down, Way Cool Jr., Round And Round, Shame Shame Shame, Nobody Rides For Free. Ne ovat mielestäni niin hyviä biisejä, että ei edes haittaa että Pearcy on Monroetakin luokattomampi rääkyjä teknisesti aikana, joka painotti teknistä osaamista.
 
Rattin hitit on tosiaan kovia. Ei Hanoilla vaan ole sellaista yhtä tarttuvaa biisiä kuin Round And Round, joka soisi edelleen vuosikymmenten jälkeen kansainvälisillä rock-radiokanavilla tai mainoksissa.
 
Biisien lisäksi Rattilla oli Hanoihin verrattuna eräs todellinen vahvuus eli Warren Demartini. Smackin sekä Hanoi Rocksin tie olisi voinut olla toinen, jos kummassakaan bändissä olisi ollut ajankuvaan sopiva tilusankari. Andy McCoy on mielestäni lahjakas muusikko ei niinkään kitaristi. Vielä yli 30 vuoden jälkeen soittofoorumeilla pohditaan miten Demartini ja Crosby saivat levyilleen niin hienot kitarasoundit, ja siihen oli syynä että ukot paneutuivat asiaansa perusteellisesti, testasivat sadoittain eri vahvareita ja hienosäätivät soundiaan. Hanoillahan ei se jumalainen soundi koskaan päässyt välittymään kuulijalle levyjen kautta, kun tuottajat ja miksaajat tärvelivät hommat kerta toisensa jälkeen.