Rock, pop, alternative ›

Vähän lähti taas lapasesta tämäkin "keskustelu"...

Miten se nyt menikään...
Jazz kitaristi soittaa 300 sointua kolmelle hengelle ja rokkari soitta 3 sointua... täyttäkää itse kuinka monelle :-)
 
Viidyttävä rokki kiekka ilman turhia "pommeja" jne... kitara soolon aikana ehti hyvin pissille ja bisselle :-)
 
Beni

Mahtava keikka ja parhaat fiilikset vanhoista GNR ja VR biiseistä sekä hienoa että suomen oma "old school" tyylin rocktähti saa omalla tavalla tunnustustaan kotiyleisön edessä sillä että tekevät Slashin kanssa yhteiskeikkoja. Myles Kennedystä olen aina pitänyt mutta mielestäni ainakin kyseisellä keikalla jäi lavalla olleista vokalisteista kolmanneksi. En keksi selitystä miksi en syttynyt hänen lauluunsa tuolloin vaikka olen seurannut netistä paljon kaverin seikkailuja joista vakuuttuneena pidän häntä erityisen hyvänä laulajana. Tekniikalla ja äänellä Myles on montaa muuta edellä mutta jotenkin jää maku ettei sitä karismaa löydy niin paljoa kuin Slashin parilla aiemmalla vokalistilla back in the day.

mahtava keikka. slash on aina ollu ykkös äijä eikä osottanu väsymisen merkkejä nytkään.

nothingnes: mahtava keikka. slash on aina ollu ykkös äijä eikä osottanu väsymisen merkkejä nytkään.
 
Huvittaa kyllä miten alle 50-kymppisten keikkoja voidaan analysoida väsymisen pohjalta.

Jokapaikanapina: Huvittaa kyllä miten alle 50-kymppisten keikkoja voidaan analysoida väsymisen pohjalta.
 
Meinaat että vasta 500-vuotiaana saa väsähtää?

Huom! Olet kirjoittamassa yli 454 päivää vanhaan aiheeseen!
 
So not?
 
Tuolla olisi uuden levyn biisien nimet ja pientä teaseria: http://classicrock.teamrock.com/new … 14-06-10/slash-teases-world-on-fire
 
On kyllä ihan saatanasti biisejä. Miusta vähempikin riittäisi rokkilevylle. Hyvältä kyllä kuulostaa se vähä mitä annettiin kuunneltavaksi. Kovat on odotukset, niin kuin aina Slashin tekemisiä kohtaan. Pitää pistää fanpacki tilaukseen.

Ketään ei varmaan kiinnosta, mutta nyt olisi kokonainen biisi tarjolla. World On Fire:
https://www.youtube.com/watch?v=ybJHEgk2FBw
Ja hyvältähän se kuulostaa, ainakin ekalla kuuntelulla. Jos tulee puoliksikaan yhtä hyvä levy kuin Apocalyptic Love, niin kyseessä on ilman muuta yksi vuoden kovimmista julkaisuista.

Aika hassua että Slash on napannut scomin soolon lopusta pätkän tuohon sooloon.

Hyvälle saundasi tuo World on Fire. Mukavasti eri kuuloinen saundeiltaan ja tuotannoltaan kuin Apocalyptic Love. Nosti odotuksia levyä kohtaan.

Slashin biiseissä mulle on aina tökkinyt tuo komppikitaroiden ylisoittaminen. Tuossakin biisissä mulle parhaiten toimi c-osa juuri sen soitannollisen helppouden takia. Ja tuskin koskaan tulee sitä hetkeä että mä kyllästyisin tuohon soolosoundiin.

Ei oikein vakuuttanut uusi albumi. Kennedy on oma aina ärsyttävä itsensä, ja Slashkin tyytyy ruttaamaan melkoista keskitien hard rockia. Viime kerralla Anastasia pelasti paljon, mutta nyt ei näin vahvaa biisiä löydy. Ihan maukasta sooloilua hyvällä soundilla siellä täällä, mutta ei riitä sisällöksi melkein puolitoistatuntiselle levylle.
 
Snakepitit, Velvet Revolver ja eka sooloalbumi Slash ovat kovaa kamaa, mutta nykyinen Conspirators viritelmä on kuraa. Olisin halunnut pitää tästä, mutta en vaan voi sietää Mylesin nasaali-määkinää.

Nämä pari uutta on kovia biisejä: http://www.youtube.com/watch?v=16dQTx3f2UA
 
http://www.youtube.com/watch?v=DfJNXrEjL1U

Huikean hieno biisi. Vissiin vuodelta -95. Eric Dover ajoilta.
 
Ihan jees Kennedyn vetämänä myös.
 
http://www.youtube.com/watch?v=6iQoA9F2nb4

autocruise: Huikean hieno biisi. Vissiin vuodelta -95. Eric Dover ajoilta.
 
Mahtava kappale ja valitettavan ala-arvostettu. En ole kuullut Beggars & Hangers Onia kertaakaan radiossa. Jos Slash olisi saanut biisin kasaan Guns N Rosesissa paria vuotta aikaisemmin, niin saattaisi olla jo ikivihreä rock-standardi. Upeaa riffittelyä ja ylipäätään hieno fiilis biisissä tempovaihteluineen.
 
Olisi kiva veivata tuota itsekin kitaralla, mutta siinä on joku ihme vire millä saa koko kitaran säädöt aina pilalle. Sliden käyttö introssa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta en saa edes tablatuureista sitä menemään oikein.
 
Jotain tällaista Beggarsia sitä aina salaisesti toivoo, kun Slash uuden levyn julkaisee. Harmi että on vaihtanut tyylilajia blues-pohjaisesta rockista enemmän moderniin americana ränttätänttään.

The Jack: Mahtava kappale ja valitettavan ala-arvostettu. En ole kuullut Beggars & Hangers Onia kertaakaan radiossa. Jos Slash olisi saanut biisin kasaan Guns N Rosesissa paria vuotta aikaisemmin, niin saattaisi olla jo ikivihreä rock-standardi. Upeaa riffittelyä ja ylipäätään hieno fiilis biisissä tempovaihteluineen.
 
Olisi kiva veivata tuota itsekin kitaralla, mutta siinä on joku ihme vire millä saa koko kitaran säädöt aina pilalle. Sliden käyttö introssa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta en saa edes tablatuureista sitä menemään oikein.
 
Jotain tällaista Beggarsia sitä aina salaisesti toivoo, kun Slash uuden levyn julkaisee. Harmi että on vaihtanut tyylilajia blues-pohjaisesta rockista enemmän moderniin americana ränttätänttään.
 
Eikö toi It's Five a Clock...-levy ole täynnä biisejä, joita Slash ehdotti gunnareilla ja Axl tyrmäsi? Siitä olisi voinut saada hyvän gunnarikiekon.

Lastinen: Eikö toi It's Five a Clock...-levy ole täynnä biisejä, joita Slash ehdotti gunnareilla ja Axl tyrmäsi? Siitä olisi voinut saada hyvän gunnarikiekon.
 
Olivat enemmän vielä raakileita kuin valmiita biisejä, mutta Axl tosiaan torppasi ne alkuunsa eikä suostunut treenaamaan eikä kehittelemään niitä eteenpäin. Halusi viedä bändiä enemmän industrial suuntaan, tuloksia voi kuulla nimensä mukaisessa hirveässä pökäleessä Oh My God. Varsin ymmärrettävää ettei muut alkuperäisjäsenet oikein diganneet Axlin haluamasta muutoksesta.
 
Eric Doverin panos oli varsinkin Beggars & Hanger Onissa merkittävä, hän sovitti biisin lopulliseen muotoonsa ja kirjoitti muistaakseni sanatkin. Kappale kaksikymmentä vuotta vanha ja Guns N Roses ei ole sillä välin saanut kasaan yhtään lähellekään näin hyvää biisiä.

Kommentti you tubessa: you know you are a great singer when slash cracks a smile.
 
https://www.youtube.com/watch?v=yuEi4QnN-b4

Vähän vaisulta vaikutti ensikuulemalta. Nimibiisi oli ainoa joka sai jalan vipattamaan, mutta se nyt on tullut kuunneltua jo ennakkoon monta kertaa. Ei Apocalyptic Lovekaan auennut ekalla kuuntelulla, mutta nyt se on miusta paras Gunnarien jälkeinen Slash-julkaisu heti It's Five O'clock Somewheren jälkeen.
Jatkan levyyn tutustumista vasta kun fyysinen julkaisu kolahtaa postilaatikkoon.