Rock, pop, alternative ›

pata: itseäni oksettaa jotenkin tuo rockmusan nykytila. Ja siinäkin lähinnä ne saundit. Mieluumminen kuuntelen Eiskadeiskan dirty deeds levyn saundeja kö vaikka sanotaan nyt chrome division yhtyeen saundeja.
 
Ei oo pakko olla hei aivan vitun massiiviset äänimuurit.
Ja toisekseen: rokkimiesten uskottavuus sanoittajana ja sen sovittaminen musiikkiin on mielestäni aika perseestä. ( ja ei heitellä kiviä koska tämä on mielipide) Lisäksi musiikkiin voi tuoda rankkuutta muullakin keinolla kuin laittamalla marshallin volumen asentoon 11. Monesti mennään vähä liian helposta kohtaa yli kun haetaan rankkaa juttua kappaleisiin.
 
Vanhat rokkibändit o hyviä. Aamen. Jos joku muuta väittää.... saa väittää sitä ihan rauhassa, koska minä en kuuntele.
 
Saundit ja tuotteistamistapahan sen "roketin" nykyään aika pitkälti pilaa. Sama tosin aika monen muunkin musiikin tyylilajin kanssa.

Kappas, mega kävi heittämässä trollin rokkipalstalla :D Tutustukaa ihmeessä megan laajaan kirjalliseen tuotantoon tuolla 'klassinen'-palstalla. ;)

Dr Dominant: Kappas, mega kävi heittämässä trollin rokkipalstalla :D Tutustukaa ihmeessä megan laajaan kirjalliseen tuotantoon tuolla 'klassinen'-palstalla. ;)
 
Tuli ja heitti pilailukaupasta ostetun hajupommin rockhuoneen ovenraosta keskelle hölmistyneitä kettinkimiehiä ja tyrkkäsi oven nopsaan kiinni ja kipitti takaisin klassisen musiikin huoneeseen kiihdyttelemään hiukkasia.
 
Kuuntelin tuossa eräänä iltana radiosta musiikiohjelmaa "Pieni musiikkihuone", jossa soi mm. Mendelssohnin 12-vuotiaana säveltämä pianosonaatti g-molli ja jousikvartetto d-molli opus 81, ja jouduin vain toteamaan ikäväksi velvollisuudekseni kuulemani perusteella, että tässä taas eräs lupauksiaan lunastamaton väljin pereustein lapsioneroksikin ristitty säveltäjä, jonka musiikissa vanhojen mestarien tyylin jäljittely ja musiikin sisäinen panos eivät tunnnu koskaan kohtaavan eivätkä löytävän toisiaan, siten että hiukkaskiihdyttimessä innovatiivisten alkeishiukkasten yhteentörmäyksestä jokin uusi ja ennalta arvaamaton persoonallista sävelkieltä hedelmöittävä jäljittelemätön alkuaine näkisi päivänvalon, vaan Mendelssohnin musiikki tuntuu hajoavan käsiin ennen tätä täyttymystä, puhjetakseen kestäväömmiksi romanttisen mielikuvamaailman evokaatioiksi täydelliseen klassiseen muotokieleen yhdistettynä mm. sentimentaalisessa e-mollviulukonsertossa ja sen naiivissa pääteemassa.

Outza66: No enpä tiedä, ei toimi kaikkien kohdalla sekään. Itse olen kuunnellut ja harrastanut klassista koko ikäni, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä hauskempaa on tiukka rockenrolli tai jopa hevi. Olettaen tietty että sen esittäjät tietävät mitä tekevät...
 
Omalla kohdallani on käynyt päinvastoin.
 
Itse olen harrastanut musiikin kuuntelua / musiikkia noin 40 vuoden ajan.
 
Omalla kohdallani on käynyt niin, että mitä vanhemmaksi olen tullut niin sitä kiinnostuneempi olen ollut yhä rauhallisemmasta musiikista.......... iän, vuosien, vuosikymmenien myötä olen yhä mieluummin kuunnellut / kuuntelen yhä rauhallisempaa musiikkia. - Nykyään kuuntelen melko paljon (rauhallista) klassista musiikkia, ja muuta rauhallista musiikkia.
 
..............................................................................
 
Rockin seuraaminen (siis silloisen ajan rockin eri suuntausten, muutosten, musiikin, ym. seuraaminen) ja innokkain kuuntelu ajoittuu minulla lähinnä 1970-luvulle ja jonkin verran vielä 1980-luvun alkupuolelle. 80-luvun puolenvälin tienoilla lopetin rock-musiikin seuraamisen......mutta rockin kuuntelua en lopettanut. Vaikkakin sen kuuntelu alkoi vähitellen vähentyä.
Aloin silloin kuunnella yhä enemmän menneiden vuosikymmenten rock-musiikkia eli (lähinnä) 60-ja 70-luvun rockia. Käänsin kuuloelimeni rockin suhteen silloin taaksepäin.
1980-luvulla rock oli minusta sellaista, että se alkoi vuosikymmenen mittaan kiinnostaa minua yhä vähemmän ja vähemmän. Ja kaiketi itsekin aloin muutenkin muuttua.
 
...................................................................................
 
Toki 1970-luvullakin kuuntelin muutakin kuin rockia - kuten esim. poppia, iskelmää ja jazziakin.
Asiat kun useinkaan eivät ole niin yksiselitteisiä ja suoraviivaisia - vaan ne enemmänkin menevät limittäin ja lomittain ja päällekkäin ja ristikkäin.
 
...................................................................................
 
1980-luvun puolenvälin tienoilla / 80-luvun loppupuolella aloin yhä enemmän kiinnostua myös klassisesta musiikista ja myös yhä enemmän jazz-musiikista.
 
1990-luvulla sitten paljolti kuuntelinkin klassista musiikkia. Olin innostunut siitä kovasti, koska klassinen musiikki avasi aivan uuden musiikillisen maailman. Samoin jazzia kuuntelin melko paljon. Toki myös jonkin verran poppia, iskelmää, ynnä muuta. - Mutta rockin kuuntelu oli tuolloin jo jäänyt varsin paljon taka-alalle.
 
Nykyään kuuntelen melko paljon klassista musiikkia, jazzia, poppia, iskelmää. - Mutta rockia kuuntelen enää sangen vähän.
Nostalgia-mielessä voin silloin tällöin kuunnella muutaman vanhemman rock-biisin - mutta ei juuri muuta. Se tuo välillä kivoja nostalgiafiiliksiä.
The Beatles on ollut erikoisasemassa minulla. Beatles-fani kun olen ollut. Beatlesiä kyllä kuuntelen - mutta senkin yhtyeen kohdalla kuuntelen nykyään melko paljon kyseisen yhtyeen rauhallisempia biisejä.
 
.....................................................................
 
Ihmiset ovat siis erilaisia - ja ihmisten elämänpolut (vaikkapa musiikin / musiikin kuuntelun suhteen) ovat erilaisia.
 
.....................................................................................
 
Iän myötä nautin kyllä yhä enemmän myös luonnossa olemisesta, ja erilaisten luonnon äänien kuuntelusta.
Toisinaan parasta "musiikkia" onkin vaikkapa laineiden liplattelu järven rannalla tai tuulen humina puiden lehvistössä :)
 
.........................................................................................
 
Iän ja vuosien myötä myös HILJAISUUS on tullut minulle yhä tärkeämmäksi.
Nautin hiljaisuudesta yhä enemmän ja enemmän.
Vaikka sitä hiljaisuutta voi olla yhä vaikeampi tavoittaa tässä nykyajan kovin meluisessa, hälyisessä maailmassa.

Xan de Wan: .........................................................................................
 
Ovatko nämä ........................................................................................:t nokosia?

Terry Pantheras: Ovatko nämä ........................................................................................:t nokosia?
 
Eivät ole.
 
Olen vain yrittänyt noilla väliviivoilla erottaa, selventää kommenttejani erottamalla noilla viivoilla kommenttini eri osat.
 
Saattaa toki olla niinkin, että joitain lukijoita / keskustelijoita ne enemmänkin häiritsevät (?) - Mutta kommenttieni ja niiden eri osien selvennykseksi, jäsentämiseksi ne olen siihen tehnyt. Tiedä sitten onnistuinko siinä, ja miten hyvin ?!

Xan de Wan: Omalla kohdallani on käynyt päinvastoin.
...
 
Ihmiset ovat siis erilaisia - ja ihmisten elämänpolut (vaikkapa musiikin / musiikin kuuntelun suhteen) ovat erilaisia.
...
 
Iän ja vuosien myötä myös HILJAISUUS on tullut minulle yhä tärkeämmäksi.
Nautin hiljaisuudesta yhä enemmän ja enemmän.
Vaikka sitä hiljaisuutta voi olla yhä vaikeampi tavoittaa tässä nykyajan kovin meluisessa, hälyisessä maailmassa.
 
Jeps. Ei lienee mitään oikeaa tai väärää tapaa nauttia musiikista tai sen genreistä. Itse olen iän myötä tullut allergiseksi kaikenlaiselle lokeroitumiselle ja leimaamiselle, että olisi vain jotain yhtä oikeaa, hienoa tai parempaa musiikkia. Toisaalta olen tullut kahta nirsommaksi musiikin 'laadun' suhteen, sellaisena kun sen käsitän eli kolisee itselleni tahi ei.
 
Maailmassa on hyvää, ammattitaidolla ja asenteella soitettua roketti rollia sekä paskaa puolivillaista ja hienostelevaa klassista. Ja on toisin päin. Ja kaikkea siltä väliltä.
 
Sitä en tiedä liittyykö se ikään, mutta itse olen huomannut että musiikin suhteen en jaksa ns. taustamusiikkia. JOS joku on kuuntelemisen arvoista, sitä pitää kuunnella LUJAA. Tai sitten hiljaisuutta.
 
Ce la vie. Ehkä räminä vain antaa itselleni harhan nuorekkuudesta ja estää pelkoni pystyyn kuolemisesta, mene tiedä.

Xan de Wan: Eivät ole.
 
Olen vain yrittänyt noilla väliviivoilla erottaa, selventää kommenttejani erottamalla noilla viivoilla kommenttini eri osat.
 
Saattaa toki olla niinkin, että joitain lukijoita / keskustelijoita ne enemmänkin häiritsevät (?) - Mutta kommenttieni ja niiden eri osien selvennykseksi, jäsentämiseksi ne olen siihen tehnyt. Tiedä sitten onnistuinko siinä, ja miten hyvin ?!
 
Ei ne mua häiritse, kunhan takerruin asiaan huvittaakseni itseäni...

megatherium: Mikä lääkkeeksi rokista saatuun oksennus-ja pahoinvointikohtaukseen? rytmin monotoinisuus ja musiikin toisteisuus ja rääkyminen eivät stimuloi kehittynnyttä reseptiokykyä vaan vaikuttaa hyvin primitiiviseltä kuuntelijan kosiskeluyritykseltä.
 
nykyään se 70-80-luvun poppi on rokkia ja 70-80-luvun rokki punkkia. Ei enää valtavirrasta sitä vanhaa rokkia oikeen löydy mutta eihän sillä väliä, voihan sitä pysytellä niissä vanhoissa levyissä. Minulla ei ole ainkakaan ikinä ollut ikävä jotain genreä, tyyliin miksi ei tule enää rokkia markkinoille. Enempi kaipaa uutta joltain tietyltä bändiltä... tosin aina on näitä "hevi on parasta" -ihmisiä

Oliski hienoa, jos joku keksisi sellaisen saundin rokkiin, joka kunnioittaisi vanhaa meininkiä, mutta toisi siihen jotain uutta samalla tekemettä siitä jotenkin niin kiillotetun teräksen kuuloista.
 
Noh... jospa se vielä joskus tapahtuisi.

pata: Oliski hienoa, jos joku keksisi sellaisen saundin rokkiin, joka kunnioittaisi vanhaa meininkiä, mutta toisi siihen jotain uutta samalla tekemettä siitä jotenkin niin kiillotetun teräksen kuuloista.
 
Noh... jospa se vielä joskus tapahtuisi.
 
Juu, nykyisin metallia tungetaan joka paikkaan. Soisin rockin olevan enempi kirveellä veistettyä puuta, kuin tuommosta kromiosastoa.

Minusta olisi mukava kuunnella kumimusiikkia. Rokkarit voisivat valmistaa soittimensa kautsusta ja balsasta. Ei olisi kiillotetun teräksen makua vaan estotonta kumin käryä!

velipesonen: Minusta olisi mukava kuunnella kumimusiikkia. Rokkarit voisivat valmistaa soittimensa kautsusta ja balsasta. Ei olisi kiillotetun teräksen makua vaan estotonta kumin käryä!
 
No ehkä sitten kannattaisi siirtyä ennemminkin Village Peoplen maailmaan...

Rock voi oksettaa, koska se on kehollista. Kehon rytmistä syntynyt ja kehossa se vastaanotettaessa tuntuu.
 
Kärjistäen klassisen musiikin parissa ollaan taas pelkkänä korvana.

megatherium: Mikä lääkkeeksi rokista saatuun oksennus-ja pahoinvointikohtaukseen? rytmin monotoinisuus ja musiikin toisteisuus ja rääkyminen eivät stimuloi kehittynnyttä reseptiokykyä vaan vaikuttaa hyvin primitiiviseltä kuuntelijan kosiskeluyritykseltä.
 
On hieman vaikea neuvoa tuollaista ylimilistä snobia, varsinkaan jos ei musta rytmimusiikki liikuta lanteita ollenkaan vaan aiheuttaa oksennusreaktion. Rock on aika laaja käsite, joka tuntuu päivä päivältä käsittävän enemmän ja enemmän tyylejä. Voisin koittaa tarjota neuvoksi hiukan vähemmän selkäsaunoja isiltä lapsena tai vähän enemmän laajakatseisuutta. Yhtä kaikki, huono provo. En ihmettele alkuunkaan mikset ole kehdannut laittaa kuvaasi tänne. ;)

Otsikon kysymystä ihmettelenevät myös Hendrix ja Bon Scott lukuisine kohtalotovereineen.

jra: Otsikon kysymystä ihmettelenevät myös Hendrix ja Bon Scott lukuisine kohtalotovereineen.
 
Joo, ehkä ne vihaa naisia, ei pidä hyvistä fiilareista ja niitä ällöttää nähdä kun muut pitää hauskaa. ;) Noooh, vakavemmin puhuen, aika ahtaalta kuulostaa sen tyypin maailma joka niputtaa rockin yhteen läjään. Eihän siinä mitään ihmeltävää ole että jossain kohtaa tulee täältäkin sitten apua hakemaan.

Muakin taitaa oksettaa rockin nykytila, ehkä.. Tulee kuunneltua radio-rockia kohtalaisen paljon. Lähes aina kun lenkkeilen. Ja lenkkeilen paljon.
Ne on jotku tietyn tyyliset uudet tai uudehkot rock biisit jotka saa ihan oikeasti hermostumaan. En osaa sanoa mitään bändiä tai biisiä, mutta jos kuvailen lyhyesti :
sellaista tasaista mättöä jossa kitara soittaa sointua kaikilla kielillä kerrallaan ja joka iskulle ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta (sävel vaihtuu) ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta jne.
Laulaja vetää puoliöveriksi huutokirkumalla muka-rankasti ja lauluääni on säröillä. Muutenkin äänitaso on liian suurella, eli meinaa särkeä (death magnetic). Ei ole kunnon melodiaa, ei sooloja ei oikein mitään. Rupeaa suorastaa vituttamaan kun ajattelen tällaisia. Jonen ohjelmassa tulee näitä paljon, samaten Marse ja Jussi 69 soittaa aika paljon tämä mättö-huttua. Ja yks joka aina vaan oksettaa on Motörhead. Aivan kauhea. Se on päivä pilalla jos aamulla tulee Motöriä radiosta eikä voi vaihtaa kanavaa (kuuntelee povarissa olevasta kännykästä juostessa).
 
Luojan kiitos rockia on paljon ja paljon sellaista josta tykkään. Ja radio rockilla Klasun ohjelmat (poislukien torstai!) on parasta.

misty: Joo, ehkä ne vihaa naisia, ei pidä hyvistä fiilareista ja niitä ällöttää nähdä kun muut pitää hauskaa. ;)
 
Taidettiin viitata siihen että kuuleman mukaan molemmat kuolivat tukehtuen oksennukseensa.

MarkoA: Muakin taitaa oksettaa rockin nykytila, ehkä.. Tulee kuunneltua radio-rockia kohtalaisen paljon. Lähes aina kun lenkkeilen. Ja lenkkeilen paljon.
Ne on jotku tietyn tyyliset uudet tai uudehkot rock biisit jotka saa ihan oikeasti hermostumaan. En osaa sanoa mitään bändiä tai biisiä, mutta jos kuvailen lyhyesti :
sellaista tasaista mättöä jossa kitara soittaa sointua kaikilla kielillä kerrallaan ja joka iskulle ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta (sävel vaihtuu) ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta jne.
Laulaja vetää puoliöveriksi huutokirkumalla muka-rankasti ja lauluääni on säröillä. Muutenkin äänitaso on liian suurella, eli meinaa särkeä (death magnetic). Ei ole kunnon melodiaa, ei sooloja ei oikein mitään. Rupeaa suorastaa vituttamaan kun ajattelen tällaisia. Jonen ohjelmassa tulee näitä paljon, samaten Marse ja Jussi 69 soittaa aika paljon tämä mättö-huttua. Ja yks joka aina vaan oksettaa on Motörhead. Aivan kauhea. Se on päivä pilalla jos aamulla tulee Motöriä radiosta eikä voi vaihtaa kanavaa (kuuntelee povarissa olevasta kännykästä juostessa).
 
Luojan kiitos rockia on paljon ja paljon sellaista josta tykkään. Ja radio rockilla Klasun ohjelmat (poislukien torstai!) on parasta.
 
Juu, kamalaa perushuttua soittolista täynnä. Kerran jonain kesänä huomasin, että öisin Radio Rockilta tulee jostain syystä ihan jees musaa, eikä myöskään yhtä paljon mainoksia kuin päivällä. Tai sitten oli muuten vaan jokin poikkeustapaus.