Rock, pop, alternative ›

Timetokill: Siis onko niin, että koko genre "Adult Oriented Rock" on aina, poikkeuksetta käsitettävä "sisällyksettömäksi ja hengettömäksi"? Tarkoittaako "AOR" kaikkia niitä artisteja, joiden konserttiyleisön keski-ikä on yli 30, vai onko se vain "hengetöntä"? Määritelmän kanssa on nyt mulle vähän epäselvää. Sen verran epämääräiseltä nää perustelut kuulostavat.
 
No kyllä mun mielestä joo. AOR tässä tarkoittaa lähinnä sitä historiallista AOR-musiikkia jonka kulta-aika oli ja meni 80-luvulla. Toki sitä oli ollut jo 70-luvulla mutta tämmöinen teknologinen fetisismi huipensi sen 80-luvulla, siinä ei minun mielestäni ollut enää mitään tolkkua siinä missä 70-luvun AOR oli vielä pelkästään ärsyttävää. Näin siis minun mielestäni.

Timetokill: Mutta muuten en mä ainakaan heti ymmärrä, miten noi bändit (loistavine muusikkoineen ja biisintekijöineen) olisivat automaattisesti olleet "ideaköyhää"... ainakaan johonkin kolmen soinnun soittotaidottomiin punkkareihin verrattuna? Näitä punkbändejähän ylistettiin siihen aikaan "rockin pelastajana". Tosiasiassa ne veivät rock-musiikin kehitystä vähintään 20 vuotta taaksepäin.
 
Hardcorepunk ja AOR elivät loistokautensa täsmälleen samaan aikaan ja minusta siinä oli täysin selvä vastakkainasettelu koska hc-punkit vastasivat sosiaaliselta olemukseltaan lähinnä pultsareita ja AOR-jengi ilmiselviä juppeja. Hc-punkit nukkuvat soppapäissään puskissa, AOR-muusikot koksujälkkäreissä futon-patjalla. Siinä oli tämmöistä maailmat kohtaavat -tunnelmaa ilmassa silloin.
 
Juppiaika oli masentavaa ja ahdistavaa ja tää äärimmäisen pinnallinen AOR ruumiillisti sen musiikillisesti. Se oli todellakin No Fun.
 
Olet ihan oikeassa siinä, ettei punkbändin ideaköyhyydellä ole mitään lisäarvoa AOR-bändin ideaköyhyyteen verrattuna. Minun mielestäni on kuitenkin olemassa nollasta poikkeava määrä hyviä punkbändejä.

velipesonen: Hardcorepunk ja AOR elivät loistokautensa täsmälleen samaan aikaan ja minusta siinä oli täysin selvä vastakkainasettelu koska hc-punkit vastasivat sosiaaliselta olemukseltaan lähinnä pultsareita ja AOR-jengi ilmiselviä juppeja. Hc-punkit nukkuvat soppapäissään puskissa, AOR-muusikot koksujälkkäreissä futon-patjalla. Siinä oli tämmöistä maailmat kohtaavat -tunnelmaa ilmassa silloin.
 
Juppiaika oli masentavaa ja ahdistavaa ja tää äärimmäisen pinnallinen AOR ruumiillisti sen musiikillisesti. Se oli todellakin No Fun.
 
Olet ihan oikeassa siinä, ettei punkbändin ideaköyhyydellä ole mitään lisäarvoa AOR-bändin ideaköyhyyteen verrattuna. Minun mielestäni on kuitenkin olemassa nollasta poikkeava määrä hyviä punkbändejä.
 
On niitä erinomaisia AOR-levyjäkin. Ihan turha yleistää koko aikakautta ja tyylisuuntaa paskaksi.
 
Kuuntele vaikka Bostonin kolme ekaa albumia (vaikkakin Third Stage on enemmän progevaikutteinen) tai Journeyn Evolution, Infinity ja Escape. Journeyn Raised on Radio on melko kamala, mutta se ei vähennä noiden aikaisempien hyvien rocklevyjen arvoa yhtään. Mike Oldfieldin ja Yesin kasarilevytkin ovat pääsääntöisesti ihan hyvää poppia.

Timetokill:
 
Räikein esimerkki "kaupallistumisesta" oli varmaan Jefferson Airplane, joka teki kieltämättä aika noloa materiaalia Starship-nimellä. We Built This City äänestettiin kai jossain maailman huonoimmaksi biisiksi. :-)
 
Sanokaa mitä sanotte mutta kyllä No Protection on todella hyvä levy.

Vaikka olen suuri Genesis-fani ja pidän Phil Collinsia huippumuusikkona, niin Collinsin 80-luvun sooloalbumit ovat mun mielestäni sitä paskinta kasariAOR:ää. Muutama yksittäinen hyvä biisi (In the Air Tonight), mutta muuten ovat todella latteita, steriilejä ja tylsiä albumeja.
 
Katsokaa vaikka tämä biisi:
http://www.youtube.com/watch?v=r0qBaBb1Y-U&ob=av3el
 
Ei vittu...

Tuo koko termi perustuu myös siihen muinaiseen ajatukseen, että rock on nuorisomusiikkia ja ns. aikuisille suunnatussa rock musiikissa on jo siksi jotain vesitettyä ja epäilyttävää. Ilmiö saattoi siksi esiintyä vain 80-luvun alussa, sen jälkeen musiikilla ei ole kai ollut mitään erityisen tiukkoja ikärajoja.
 
Siis leimalla AOR osoitettiin jotain paheksuttavaa, huonoa eli aikuisille suunnattua.
 
Nykyisin leimaan huonon musiikin useammin termillä nuorisomusiikki.

Kyseisestä genrestä tulee ensimmäisenä mieleen Jyväskyläläinen The Indigo. http://www.theindigo.fi/

Timetokill: Vaikka olen suuri Genesis-fani ja pidän Phil Collinsia huippumuusikkona, niin Collinsin 80-luvun sooloalbumit ovat mun mielestäni sitä paskinta kasariAOR:ää. Muutama yksittäinen hyvä biisi (In the Air Tonight), mutta muuten ovat todella latteita, steriilejä ja tylsiä albumeja.
 
Katsokaa vaikka tämä biisi:
http://www.youtube.com/watch?v=r0qBaBb1Y-U&ob=av3el
 
Ei vittu...
 
hyvää panomusaa...

ewil: Kyseisestä genrestä tulee ensimmäisenä mieleen Jyväskyläläinen The Indigo. http://www.theindigo.fi/
 
Olipas todella yllättävä löytö. Tuosta nyt ei voi paljoa paremmaksi laittaa mitä kyseiseen genreen tulee. Sivustolla oleva näytebiisi muistuttaa mukavasti 38 Special -bändiä vähän joka suhteessa ja on kyllä hemmetin hyvä sävellyskin.

randombass: Olipas todella yllättävä löytö. Tuosta nyt ei voi paljoa paremmaksi laittaa mitä kyseiseen genreen tulee. Sivustolla oleva näytebiisi muistuttaa mukavasti 38 Special -bändiä vähän joka suhteessa ja on kyllä hemmetin hyvä sävellyskin.
 
38 Special. Tota nimeä en ollutkaan kuullut mainittavan pitkään aikaan. Mulla oli joskus aikanaan "Special Forces"-niminen albumi. Sitten löytyy joku Greatest Hits-kokoelma. Sellaista Lynyrd Skynyrd-henkistä AOR:ää. Ei mun makuuni erityisemmin.
 
Supertramp-nimisellä bändillä oli muutama ihan kelvollinen AOR-levy.
 
PS: Voisiko ketjun nimen muuttaa pelkästään "AOR":ksi?

Timetokill:
 
PS: Voisiko ketjun nimen muuttaa pelkästään "AOR":ksi?
 
Täällä on aiemmin ollut aor:ää yleisemmin käsittelevä ketju:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=140675&o=0

ewil: Kyseisestä genrestä tulee ensimmäisenä mieleen Jyväskyläläinen The Indigo. http://www.theindigo.fi/
 
Toi on kyllä niin totta! The Indigo jos mikä on AOR:ia! Näköjään heiltä tullu albumikin ihan just. Ihan kuunneltavaa musaa, olis kiva kuulla livenäkin..

Timetokill: On niitä erinomaisia AOR-levyjäkin. Ihan turha yleistää koko aikakautta ja tyylisuuntaa paskaksi.
 
Kuuntele vaikka Bostonin kolme ekaa albumia (vaikkakin Third Stage on enemmän progevaikutteinen) tai Journeyn Evolution, Infinity ja Escape. Journeyn Raised on Radio on melko kamala, mutta se ei vähennä noiden aikaisempien hyvien rocklevyjen arvoa yhtään. Mike Oldfieldin ja Yesin kasarilevytkin ovat pääsääntöisesti ihan hyvää poppia.
 
Tätäkin verrataan Bostonin ekaan, vaikkei kai ihan puhdasta AOR-kamaa olekaan?
 
http://www.sleazeroxx.com/bands/androids/letit.shtml

Lonesome: Näin. Tanna oli jo enemmän tätä dingo-osastoa. Vaan herrojen tätä edeltävä bändi I.C. Rock yritti tehdä jenkkirockia. Ei oikein onnistanut, joten eikun suomeksi tekemään. Eikä sitten sekään oikein kantanut...
 
Tannaa edelsi IC ja sitä edelsi IC-Rock, joka ei yrittänyt tehdä jenkkirokkia.
Southern-bändien vaikutus on ilmeinen, nutta niin on Thin Lizzynkin.

Timetokill: Mutta muuten en mä ainakaan heti ymmärrä, miten noi bändit (loistavine muusikkoineen ja biisintekijöineen) olisivat automaattisesti olleet "ideaköyhää"... ainakaan johonkin kolmen soinnun soittotaidottomiin punkkareihin verrattuna? Näitä punkbändejähän ylistettiin siihen aikaan "rockin pelastajana". Tosiasiassa ne veivät rock-musiikin kehitystä vähintään 20 vuotta taaksepäin.
 
Voi olla, että näillä halveksituilla AOR-bändeillä ei sitten ollut Suosikin vaatimaa "rock-uskottavuutta", kun siirtyivät viihteellisempään ja popimpaan materiaaliin. Tai sitten ne eivät hajoittaneet tarpeeksi hotellihuoneita ja narkanneet kiintiötään täyteen.
 
Plop, plop. Hienoa, että joku muukin on oikeassa.

Jupi57: Tannaa edelsi IC ja sitä edelsi IC-Rock, joka ei yrittänyt tehdä jenkkirokkia.
Southern-bändien vaikutus on ilmeinen, nutta niin on Thin Lizzynkin.
 
No, jenkkirokkia/amerikanmeininkiä/hardrockia tai jotain sellaista laajassa merkityksessä. En siis välttämättä ihan sitä pehmeintä osastoa tässä tarkoita.
 
Ei valitettavasti mulle IC-Rockin LP toiminut. Ei taida valitettavasti enää tuota hyllystä löytyä uudelleen arvioitavaksi. Kovin mielelläni olisin tällaiselle musalle Suomessa 80-luvulla suosiota suonut...
 
Journeyn Steve Perry-levyt Escapeen saakka ovat kyllä mainiota tavaraa ja livenä homma toimi vielä paremmin. Minun mielestäni.

Vuoden kotimaisia biisejä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Wrsk_L0_KV4
 
En tiiä sitte haetaanko tässä ketjussa jotaki puudelirokkia vai Springsteen/Petty-osaston maanläheistä "kypsän ihmisen rokkia".

Lonesome: No, jenkkirokkia/amerikanmeininkiä/hardrockia tai jotain sellaista laajassa merkityksessä. En siis välttämättä ihan sitä pehmeintä osastoa tässä tarkoita.
 
Ei valitettavasti mulle IC-Rockin LP toiminut. Ei taida valitettavasti enää tuota hyllystä löytyä uudelleen arvioitavaksi. Kovin mielelläni olisin tällaiselle musalle Suomessa 80-luvulla suosiota suonut...
 
Journeyn Steve Perry-levyt Escapeen saakka ovat kyllä mainiota tavaraa ja livenä homma toimi vielä paremmin. Minun mielestäni.
 
Kyllä se Frontierskin hyvä levy on. Olisi ollut loistava jos siinä olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut biisit Only The Young ja Ask The Lonely Back Talkin ja Troubled Childin sijaan...

T-Stag: Kyllä se Frontierskin hyvä levy on. Olisi ollut loistava jos siinä olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan ollut biisit Only The Young ja Ask The Lonely Back Talkin ja Troubled Childin sijaan...
 
Send Her My Love on vähän lälly, mutta kieltämättä loistavasti tehty biisi. Muuten en ole koskaan oikein Frontiersista välittänyt. Schonin kitara on mulle se, joka Journeyssä on aina kolahtanut. Uskomaton vinguttaja. Varsinkin livevedoissa se pääsee elementtiinsä.

locoloco: olisko teillä heittää kyseisen genren edustamia kotimaisia pumppuja?.80-luvulta Wild force on tuttu ja menneiltä kuten Urban tale/brother firetribe/house of mirrors/human temple ja firenote on kahlattu läpi.
 
Moro! AOR on tuttu käsite tääläkin. Krhm...."salainen perversio".
 
Tehtiin joskus ihan projektiluontosena juttuna kahden biisin promo AOR musaa Kingdom Gone nimellä, joissa olisi kasaria mutta ei ylenpalttisessa määrin. Turhat kliseet pyrittiin karsimaan pois, ja jättämään ydinmehu sekä nykyaikainen/ajaton ilme. Laulun suhteen pyrin hakemaan tohon John Payne ilmettä snadisti, eli aika simppelillä linjalla.
 
http://www.mikseri.net/artists/kingdomgone.65861.php
 
Promon realistinen arvostelu:
 
http://www.imperiumi.net/index.php?act=demos&id=1740