Rock, pop, alternative ›

Askr:En tajua ollenkaan ajatusta että menneisyys on minkään suhteen joku onnela jolloin kaikki oli hyvin. Ei ollut. Ainakaan Suomessa. Suurin osa ihmisistä eli vielä 1960-luvulla epävarmuudessa ja köyhyydessä, ja mahdollisuudet vaikka taiteen tekemiseen oli rajalliset. Sellainen shangri-la elää jossain fiktiivisessä menneisyydessä, ei missään todellisessa.
 
Vaikka maallista mammonaa ei ollut paljon niin kyllä elämä oli 1960-luvulla ja vielä 1970-luvulla huomattavasti turvallisempaa ja tylsempää kun nykyään, epävarmuus ja maailman tuulet iskivät tähän yhteiskuntaan ihan kunnolla vasta 1990-luvulla.
 
Onnellisuus kasvattaa opettajia ja lääkäreitä, niitä jotka haluavat kertoa muille miten kaikkien tulee elää että kaikki ovat onnellisia.
Hyvä koomikko tai rokkari syntyy kurjuudesta, siitä että äiti on mielisairaalassa, isä väkivaltainen juoppo ja isoveli tappoi itsensä jo ennen rippikouluikää.
 
Tähän loppuun kuvitteellinen linkki Popedan Raswaa Koneeseen biisiin ja sen jälkeen linkki johonkin mistä löytyy kaikki Charlie Chaplinin elokuvat.

Askr: Mä olen aikalailla eri mieltä tämän päivän tilasta suhteessa menneeseen. En tajua ollenkaan ajatusta että menneisyys on minkään suhteen joku onnela jolloin kaikki oli hyvin. Ei ollut. Ainakaan Suomessa. Suurin osa ihmisistä eli vielä 1960-luvulla epävarmuudessa ja köyhyydessä, ja mahdollisuudet vaikka taiteen tekemiseen oli rajalliset. Sellainen shangri-la elää jossain fiktiivisessä menneisyydessä, ei missään todellisessa.
 
Toki huolestuttavia asioita on, suurimpana ekologiset kysmykset, kaikki eriarvoistavat hitaat kehitystrendit ja liiallinen kuluttaminen, markkinatalouden ottaminen luonnonvuóiminen kaltaisena faktana, jolle ei voi mitään, mutta niihin pitää tarttua ja parantaa maailmaa eikä itkeä sellaisen perään mitä ei koskaan ole ollut.
 
Ei tässä siitä ole kyse että vain haikailtaisiin menneitä. Ne ajat ovat menneet ja hyvä niin. Elintaso on parempi ja lapsia ei kahlita vanhempien odotuksiin samalla tavoin. Mutta se juuri samalla vie sellaiselta nuorison rajavedolta vanhempiin ns. kynän kädestä. Miten vedät rajan vanhempien kulttuurin ja oman välillä kun iskä tulee viereen kuunnellessasi musiikkia ja sanoo että "ompas hyvä biisi."?
 
Ja aiheeseen liittyen tämä. Juice, lukuunottamatta niitä alkupään rokimpia levyjä, tohon jatkoksi vielä. Rock paljon enemmän rock nyt kuin oli silloin.
 
Joskus tuntuu, että monet hirttävät itsensä taiteentekemisen kliseiseen ytimeen, nuoren vihaisen miehen ideaan - vaikka tällekin on tilaa nykyisin vaikka kuinka paljon, jos vaan etsii kohteet ja avaa suunsa.
 
Tilaa olisi mutta eipä taida ketään kiinnostaa vaikka tuota tilaa alkaisi joku täyttämään jollain. "My generation"-henki puuttuu. Apaattisuus ja välinpitämättömyys nykypäivää vaivaa.

Atomic Cafe: Suomirock oli voimissaan jo 70-luvulla mutta Hurriganesia ja muutamaa muuta lukuunottamatta sen rinnalle nousi vasta 80-luvulla yhtyeitä jotka ponnistivat ihan eri maailmasta kun Repe Helismaa ja Juice Leskinen.
 
Toisaalta 80-luvulla nousivat siis myös Yö,Dingo,Kolmas Nainen,Miljoonasade jne.joiden juuret musiikillisesti lienevät paljolti myös suomalaisessa iskelmässä.
 
Toki 80-luvulla nousivat myös Smack,Hanoi Rocks,Zero Nine,Tarot tai miksei vaikka Peer Gunt joiden juuret eivät olleet perinteisessä suomirockissa a la vaikkapa Juice.Kyllä minä näen ettei 80-luku mitenkään erikoisen "rock" ollut tässä mielessä Suomessa.Toki marginaalissa sitten taas tapahtui.

Askr: Mä olen aikalailla eri mieltä tämän päivän tilasta suhteessa menneeseen. En tajua ollenkaan ajatusta että menneisyys on minkään suhteen joku onnela jolloin kaikki oli hyvin. Ei ollut. Ainakaan Suomessa. Suurin osa ihmisistä eli vielä 1960-luvulla epävarmuudessa ja köyhyydessä, ja mahdollisuudet vaikka taiteen tekemiseen oli rajalliset. Sellainen shangri-la elää jossain fiktiivisessä menneisyydessä, ei missään todellisessa.
 
Totta tämäkin.Ja pitäähän myös paikkansa ,että aika kultaa muistot.

Karipiirto:Tilaa olisi mutta eipä taida ketään kiinnostaa vaikka tuota tilaa alkaisi joku täyttämään jollain. "My generation"-henki puuttuu. Apaattisuus ja välinpitämättömyys nykypäivää vaivaa.
 
Näen taustalla myös sen kehityksen ,että Suomessa rockista on tullut vanhemman ikäpolven(kin) musiikkia.Eli sitä nuoriiden mielimusaa ei hyljättykään kaksikymppisenä eikä menty latotansseihin vaan jatkettiin diggailua.Itse pidän tätä hyvänä kehityksenä.Tämä liittyy myös arvomaailman vapautumiseen: saa vapaasti olla mitä on.Enää ei tarvitse tosiaan kaksikymppisenä vetää pukua päälle ja leikata lyhyttä tukkaa jos ei halua.

Atomic Cafe: Onnellisuus kasvattaa opettajia ja lääkäreitä, niitä jotka haluavat kertoa muille miten kaikkien tulee elää että kaikki ovat onnellisia.
Hyvä koomikko tai rokkari syntyy kurjuudesta, siitä että äiti on mielisairaalassa, isä väkivaltainen juoppo ja isoveli tappoi itsensä jo ennen rippikouluikää.
 
Vaikka minkään ei tarvitse olla hauskaa, on hienovarainen koomisuuden taju esiintyvälle taiteilijalle suunnilleen välttämätön ominaisuus. Nykyisillä ns. rockbändeillä ei sitäkään kamalasti ole, mikä osaltaan viestii että rockbisneksestä on tullut kaatopaikka niille jotka eivät muuhun kykene.
 
Mutta vielä enemmän kuin komiikkaa pitäisi rockissa - ja myös jazzissa - ymmärtää voodoota. Sekä rock että jazz ovat voodooperäisiä musiikki- ja kulttuurimuotoja. Kuka ties vaikka jazzin ja rockin kuolematkin loppujen lopuksi jonkun voodoopoppamiehen langettaman kirouksen seurausta. Enemmän ne, kuolemat siis, taitavat kyllä olla seurausta siitä että porukkaan iskeytyi liikaa poropeukaloita joilla ei ollut oikeaa tietoisuutta asioista. Heidät taasen on voitu aivan hyvin soluttaa ulkopuolelta lähteistä jotka tässä on moneen kertaan tullut mainittuakin.

Eteläisin Afrikka eli lähinnä Etelä-Afrikan liittovaltio, Namibia ja Botswana ovatkin valkoisten kolonialisoimia sanan todellisessa merkityksessä eli siellä ei voodoo juhli, joten metallibändien suosio on normaalia.

Terry Pantheras: http://www.kepa.fi/maailman-kuvalehti/arkisto/2010-11/7996
 
Tästä tulikin mieleen että kiinalaisista ei taida olla rockin pelastajiksi mutta afrikkalaiset pystyvät siihen ihan helposti jos niin haluavat tehdä.
 
Lopetetaan kehitysapu ja perustetaan bändikouluja Ruandaan, Etiopiaan ja Somaliaan.
 
Botswanan hevarit herättää toivoa paremmasta.

Afrikkalainen hiphop on parempaa kuin amerikkalainen, mutta sehän on niille aivan liian helppoa, siitä ei pidetä. Pistä vaan joku rumpuporukka lyömään taustalle ja höpötä genitaalisanastoa mamaduksi niin siinä sulla on tuhti annos parasta räppiä. Haasteen pitää olla kovempi, rima on asetettava jonnekin Jerry Lee Lewisiin.

Ihan ensimmäisenä afrikkalaisille kannattaa lahjoittaa hillbilly, country ja rockabilly levyjä laidasta laitaan. Jos afrikkalaiset hyppäävät suoraan heviin ja kiljupunkkiin niin siitä ei kyllä seuraa mitään hyvää.

Kaamosjazzin vieminen Afrikkaan olisi luova teko, siitä voisi syntyä jotain.

velipesonen: Afrikkalainen hiphop on parempaa kuin amerikkalainen, mutta sehän on niille aivan liian helppoa, siitä ei pidetä. Pistä vaan joku rumpuporukka lyömään taustalle ja höpötä genitaalisanastoa mamaduksi niin siinä sulla on tuhti annos parasta räppiä. Haasteen pitää olla kovempi, rima on asetettava jonnekin Jerry Lee Lewisiin.
 
Siis tähän koomikkoon? Sopii mulle, muista en niinkään tiedä...niistähän ei kukaan tiedä!

Rock on omalta osaltani kuollut, koska se on sitä ainaista nuoruuden ihainnointia ja palvontaa. Kun ei enää ota eteen eikä motoriikka riitä tiluttamaan riittävän nopeasti, tulee blues ihan luonnostaan. Seuraus rokin kuolemalle on siirtyminen kuolemaa maalaileviin taiteenlajeihin. Myyn Marshallit pois. Ihan luonnollista se on. Katkeraa, mutta olen nyt hyväksynyt/hyväksymässä sen.

rheinone: Rock on omalta osaltani kuollut, koska se on sitä ainaista nuoruuden ihainnointia ja palvontaa. Kun ei enää ota eteen eikä motoriikka riitä tiluttamaan riittävän nopeasti, tulee blues ihan luonnostaan. Seuraus rokin kuolemalle on siirtyminen kuolemaa maalaileviin taiteenlajeihin. Myyn Marshallit pois. Ihan luonnollista se on. Katkeraa, mutta olen nyt hyväksynyt/hyväksymässä sen.
 
Aika aikansa kutakin - niin myös jjock'n'jjoll. Jo 60-vuotias ja ei muka vieläkään suostu taipumaan kohtaloonsa. Jos ei nyt ihan kuollut niin ainakin toinen jalka haudassa. Kevyet mullat sinulle - rokettirolli!

Lässyn vitun söö. No mutta jos nyt joskus sattuisikin käymään niin, että rock kuolisi, niin tämän säikeen aloittajan kaltaiset ihmisethän itse asiassa olisivat JUURI NIITÄ, joita asia ei luultavimmin mitenkään haittaisi...

msalama: Lässyn vitun söö. No mutta jos nyt joskus sattuisikin käymään niin, että rock kuolisi, niin tämän säikeen aloittajan kaltaiset ihmisethän itse asiassa olisivat JUURI NIITÄ, joita asia ei luultavimmin mitenkään haittaisi...
 
Otan asian puheeksi, koska se haittaa minua. Jo nyt.

Se mikä kiinnostaa on, millaista rockin pitäisi olla, ettei se olisi kuollut? Pitäisikö sen kuulostaa 50-luvun dänkädänkä-poljennolta vai saako se olla suoraviivaisempaa? Eli onko sen oltava sisäsiittoista, ilman mitään muualta tulevia vaikutteita ja yritettävä kehittyä yksinomaan alkuperäisen rockin sisäisten rakennuspalikoiden kanssa? Jazzmies tuolla aiemmassa ketjussa sanoi jotenkin niin että muiden tyylien yhdistäminen rockiin on se mikä rockin tappoi. En oikein ymmärrä kun jos leegoja on vaikkapa kymmenen ja kaikki mitä pitää leegoista väsätä, saisi olla väsätty vain noista kymmenestä palikasta, aika nopsaan loppuu mahdollisuudet ellei tuo uusia leegoja peliin.

Karipiirto: Se mikä kiinnostaa on, millaista rockin pitäisi olla, ettei se olisi kuollut? Pitäisikö sen kuulostaa 50-luvun dänkädänkä-poljennolta vai saako se olla suoraviivaisempaa? Eli onko sen oltava sisäsiittoista, ilman mitään muualta tulevia vaikutteita ja yritettävä kehittyä yksinomaan alkuperäisen rockin sisäisten rakennuspalikoiden kanssa? Jazzmies tuolla aiemmassa ketjussa sanoi jotenkin niin että muiden tyylien yhdistäminen rockiin on se mikä rockin tappoi. En oikein ymmärrä kun jos leegoja on vaikkapa kymmenen ja kaikki mitä pitää leegoista väsätä, saisi olla väsätty vain noista kymmenestä palikasta, aika nopsaan loppuu mahdollisuudet ellei tuo uusia leegoja peliin.
 
Ei vaan meiniki on, että leegot on finitto ja lisää ei tuu! Se oli siinä, kolmesta soinnusta on paha repiä lisää, mitä ei jo ole revitty. Joku voi tietysti keksiä pyörän uudelleen, mutta tuleeko se siitä enää täydellisimmän pyöreäksi - jää itsekunkin mietittäväksi.

Karipiirto: Jazzmies tuolla aiemmassa ketjussa sanoi jotenkin niin että muiden tyylien yhdistäminen rockiin on se mikä rockin tappoi.
 
Tarkotuksenani ei ollut sitä noin ilmaista. Yritin sanoa jokseenkin näin, että klassisen musiikin tappoi sen sekoittuminen luonnontieteisiin, eli klassisen perinteen spontanius ja orgaanisuus korvautui taulukoikka. Jazzin tappoi taas sen sen sekoittuminen rockiin, jolloin sen volyymi ja aneeminen rytmitoisto vesitti sen arvaamattomuuden. Rockin taas tappoi laiskuus, jolloin nautinnonhaluisuus syrjäytti uuden etsimisen. Eli hipit ja pössytteljät alkoivat ohjata rockia taantumuksen suuntaan.