Rock, pop, alternative ›

Vinyylimasterointi on itse asiassa aika mielenkiintoinen aihe. Miltähän joku nykyaikainen lyttyyn limitoitu raskaan musiikin levy kuulostaisi vinyyliversiona? Voisiko joku alan harrastaja kertoa esimerkkejä?
 
Hyvä huomio. Eipä oo tullu asiaa kelattuu noinpäin. Aina pähkäillään et kun se vinyylimasterointi ei digimuodossa oo hyvä ja blaa blaa.
Esimerkkiä ei tietenkään oo laittaa, tännehän kirjotellaan mitä sattuu ilman sen kummempaa sisältöö tai oikeeta asiaa, mut voishan joku sikarikas vintnakake huru testaa tota, vaik Lenny "Graavitsin Lenny" Graviz.

Onkohan kellään havaintoa missä nämä suomalaisten bändien 80-luvun lopun ja 90-luvun alun cd:t on tehty. Kaikki Siekkarit, Kolmannet naiset, eput jne... on kyllä niin huonosti siirretty cd:lle, että ihmetyttää. Kai se tietotaito on ollut sitten niin vähäistä silloin. Mutta onko alan firmoja ollut silloin vielä Suomessa?
 
t. Köpe
 
No senhän näkee siitä levyn muovista katsomalla. Ainakin mulla noi maat vaihtelee kovasti. On Norjaa (Juliet Jonesin Sydän), Ranskaa (Eput, Sielun Veljet), Sweitsiä (Popeda) ja Tanskaa. Eli eiköhän niitä ole paineltu missä sattuu, mistä on halvimmala saatu, eikä ole keskitytty tiettyyn yhtiöön.

Vinyylimasterointi on itse asiassa aika mielenkiintoinen aihe. Miltähän joku nykyaikainen lyttyyn limitoitu raskaan musiikin levy kuulostaisi vinyyliversiona? Voisiko joku alan harrastaja kertoa esimerkkejä?
 
Ei ole tullut ihan nykyaikasta lyttyynlimitoitua testattua, mutta aikoinaan masteroivat vinyylejä ihan hyvällä laadulla. Metallicahan julkaisi aikoinaan 180 grammaiset tuplalevyversiot masteroituna muutamasta (Ride The Lightning, Master Of Puppets, jne.) levyistään. Ja ne mitä olen kuunnellut kuulostivat kyllä erittäin hyvältä. Acceptin Hungry Years myös soi masteroidulta vinyyliltä varsin komeasti. Eikös se Led Zeppelinin neljän LP:n lootakin ollut re-masterointihommia. Pitääpä tosiaan ottaa asiaksi testata joskus noita ihan lähiaikoinakin julkaistuja levyjä, mutta mikä olisi sellainen levy, antakaa esimerkkiä mitkä on lyttyyn limitoitu? Onko esimerkiksi Slayerin uusin levy (Christ Illusuion) lyttyyn limitoitu? Tuon olen kuullut vinyyliltäkin ja loistavasti pärähtävät möykät siitäkin ilmoille.

Ei ole tullut ihan nykyaikasta lyttyynlimitoitua testattua, mutta aikoinaan masteroivat vinyylejä ihan hyvällä laadulla. Metallicahan julkaisi aikoinaan 180 grammaiset tuplalevyversiot masteroituna muutamasta (Ride The Lightning, Master Of Puppets, jne.) levyistään. Ja ne mitä olen kuunnellut kuulostivat kyllä erittäin hyvältä. Acceptin Hungry Years myös soi masteroidulta vinyyliltä varsin komeasti.
 
Kyllähän nämä on tottakai masteroitu myös alkuperäistä julkaisua varten, mutta re-masterointi on sitten asia erikseen. Näin vanhoissa julkaisuissa, jotka on alunperinkin masteroitu vinyyliä ajatellen, ei varmaan sinänsä suurta eroa ole.
 
mutta mikä olisi sellainen levy, antakaa esimerkkiä mitkä on lyttyyn limitoitu? Onko esimerkiksi Slayerin uusin levy (Christ Illusuion) lyttyyn limitoitu? Tuon olen kuullut vinyyliltäkin ja loistavasti pärähtävät möykät siitäkin ilmoille.
 
Eiköhän nykyisin kaikkia isojen levy-yhtiöiden levyjä julkaista vinyyleinäkin, eri asia tietty mikä on niiden saatavuus. Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen kotimaisen hardcorebändin Abduktion debyyttipitkäsoitto Tuli kulje kanssani, josta on tehty vinyyliversio. Kyseinen levy on CD:nä yksi lujimpaa soivista levyistä mitä hyllystä löytyy. Kunnolla lanattu limitterillä. Vinyylille sellaista sointia on varmaan mahdotonta saada. Parilla kaverilla vissiin on tuo vinyyli, voisi kysellä onko eroa, tai käydä kylässä kuuntelemassa.

Metallicahan julkaisi aikoinaan 180 grammaiset tuplalevyversiot masteroituna muutamasta (Ride The Lightning, Master Of Puppets, jne.) levyistään.
 
Ei tainnut olla vielä tuota 180 grammaa -meininkiä, mutta 45 rmp -levyjä olivat. Siksi tuplia.

Ei tainnut olla vielä tuota 180 grammaa -meininkiä, mutta 45 rmp -levyjä olivat. Siksi tuplia.
 
Joo, näin se meni. Vasta myöhemmin (2004 muistaakseni) on tulleet nää lihavammmat versiot niistä.

Remasteroinnit remasteroinnin takia ovat järjettömyyttä, jos ainoa "puute" on ettei levyä ole lähdetty alunperin littaamaan voluumisota-tasolle.
 
Levyjen välisen äänenvoimakkuuden vaihtelujen välttelyyn ei remasterointeja tarvita jos on tapana kuunnella levyjä tietokoneella. Winampin voi pistää generoimaan ns. "replay gain"-tägit . Tämän jälkeen se (ja lukuiset muut soitto-ohjelmat) osaavat pitää suhteellisen äänenvoimakkuuden samana laskemalla äänenvoimakkuutta tietylle tasolle. Tässä ei siis tapahdu mitään kompressointia tai muuta pysyvää signaalinkäsittelyä, joten homman pitäisi sopia hifistelijöillekin. Harmi ettei tuota voi tehdä CD-levyille, soittosofta (tai miksei ihan fyysinen soitinkin) voisi ennen levyn ekaa kuuntelua laskea vaimennukset sille ja tiputtaa volatasoja sopivasti.
 
Tarkempaa tietoa http://en.wikipedia.org/wiki/Replaygain
 
Käytännössä siis Winampista media library auki, levy valintaan, send to -> calculate replay gain ja sitten sekä "save as album" ja "save track data.

Izer: Kiva bonus noissa on useimmiten muuten myös se, että kansilehtisiin on usein panostettu ja hauskaa luettavaa löytyy.
 
Ainakin Waspin kahden cd:n combopackeissa on järkyttävän huonot kansivihkot. (Noh, yhden ostin...) Ei lyriikoita, hieman historiaa ja biisien nimet. En sitten sitten tiedä ovatko nuo, ainakaan näitä painoksia varten, remasteroituja.

Ainakin Waspin kahden cd:n combopackeissa on järkyttävän huonot kansivihkot. (Noh, yhden ostin...) Ei lyriikoita, hieman historiaa ja biisien nimet. En sitten sitten tiedä ovatko nuo, ainakaan näitä painoksia varten, remasteroituja.
 
Jep, nuo ovat vähän köykäiset. Sen sijaan Waspin noissa pahvikoteloisissa uusintajulkaisuissa on todella hyvät vihot tarinoineen ja sanoineen.