Rock, pop, alternative ›

solariZed: Jotenkin tullut takerrettua Songs Of Leonard Cohen-albumiin jo ainostaan sen taivaallisten lyriikoiden ansiosta. Ei siinä. Koko Cohenin tuotanto on yhtä kielentaitajan purkautumisen ilojuhlaa.
 
Kyllä Songs Of Love And Hate, Songs From A Room, Greatest Hits ja I'm Your Man ovat myös tuttuja entuudestaan.
 
Mulla oli kans pitkään niin, että kuuntelin vaan debyyttiä uudestaan ja uudestaan. Varsinkin noihin myöhempiin levyihin pelkäsin koskea, kun ei olleet oikein satunnaiset makupalat iskeneet. Mutta sitten kun alkoi kronologisesti käymään uraa läpi, niin yllättävän hyvinhän nekin alkoivat maistumaan. Voisi jopa sanoa, että I'm Your Man on debyytin ohella Cohenin kirkkaimpia hetkiä. Sanoituksista puhuttaessa debyytti on ehkä se rakkain, varsinkin viimeisen kahden kappaleen (Teachers & One of Us Cannot Be Wrong) yks-kaks-isku on hurjaa taiturointia. Jälkimmäiseltä levyltä taas Take This Waltz on niin upean itkettävä kappale, että kauniimpaa saa etsiä.
 
Kahta viimeisintä levyä en ole vielä kuunnellut, muuten kuin noita paria vetoa mitkä löytyy Live in London-dvd:ltä.

Stranger Song ja Famous Blue Raincoat. Siis oikeesti. Tommosiin ei pysty Dylankaan.

Nykyään mulle uppoaa parhaiten miehen "Death of the Ladie's Man"-levy Phil Spectorin suurellisesta tuotannosta huolimatta ...tai ehkä juuri sen vuoksi!

pollenprognoosi: Nykyään mulle uppoaa parhaiten miehen "Death of the Ladie's Man"-levy Phil Spectorin suurellisesta tuotannosta huolimatta ...tai ehkä juuri sen vuoksi!
 
Joo, kyllä tämä levy on kaikesta parjauksesta huolimatta Cohenin parhaita, jos multa kysytään. Ihan aina ei kyllä pää oo oikeassa mielentilassa tuota suurellista tuotantoa varten, mutta toimiessaan se toimii ihan kympillä. Memories on yksi henkkoht suosikkeja miehen tuotannosta ja Paper Thin Hotel on myös sävellykseltään ja sanoiltaan Cohenin kauneimpiin yltävä teos. Oikeastaan Cohenin laulutyyli ja Spectorin tuotantotyyli soi aika saumattomasti yhteen, vaikka ero muihin levyihin onkin huomattava. Mutta mitkä onkaan ne Cohenin uran hirveimmät soundit, onko se tämän levyn wall-of-sound, I'm Your Manin juustoiset kasarisynat ja saksofonit vai The Futuren munattomat AOR-soundit? ;) Henkkoht noi kaikki kyllä uppoaa, kun biisimateriaali on niin vahvaa.
 
Toinen turhaan unohdettu levy tuntuu olevan Recent Songs, josta en huomannut yhtäkään mainintaa tässä ketjussa. Tyyliltään suht lähellä ensimmäisiä levyjä, mutta silti tunnelmaltaan ihan erilainen kuin mikään muu Cohenin levy. Songs of Love and Haten jälkeen levyjen ilmestymistahti hidastui hiukan, mutta se ei kyllä haittaa, kun samalla ilmaisu ehti aina muuttua kiitettävästi levy levyltä pitäen tuotannon tuoreen kuuloisena. TJEU: The Guests, The Window, The Traitor, The Gypsy's Wife.
 
Sen sijaan paljon kehuttu Songs of Love and Hate ei ole minulle niin rakas levy kuin monelle muulle. Ei huono levy missään nimessä, mutta ei millään yllä Cohenin parhaimpien tasolle. Lyriikoista en rupea valittamaan, mutta tällä levyllä ne tuntuvat olevan suuremmalla painotuksella musiikkiin kuin muilla levyillä. Onhan debyyttikin ihan silkkaa runoutta vain musiikiksi naamioituna, mutta siinä sanat ovat paremmassa symbioosissa sävelien kanssa ja useat melodiat jäävät päähänkin soimaan. Mutta toki tältä levyltä hetkensä löytyy. Jos koko levy olisi yhtä tykitystä kuin Avalanche, sitten ymmärtäisin.

Juugeli: Joo, kyllä tämä levy on kaikesta parjauksesta huolimatta Cohenin parhaita, jos multa kysytään. Ihan aina ei kyllä pää oo oikeassa mielentilassa tuota suurellista tuotantoa varten, mutta toimiessaan se toimii ihan kympillä. Memories on yksi henkkoht suosikkeja miehen tuotannosta ja Paper Thin Hotel on myös sävellykseltään ja sanoiltaan Cohenin kauneimpiin yltävä teos. Oikeastaan Cohenin laulutyyli ja Spectorin tuotantotyyli soi aika saumattomasti yhteen, vaikka ero muihin levyihin onkin huomattava. Mutta mitkä onkaan ne Cohenin uran hirveimmät soundit, onko se tämän levyn wall-of-sound, I'm Your Manin juustoiset kasarisynat ja saksofonit vai The Futuren munattomat AOR-soundit? ;) Henkkoht noi kaikki kyllä uppoaa, kun biisimateriaali on niin vahvaa.
 
Toinen turhaan unohdettu levy tuntuu olevan Recent Songs, josta en huomannut yhtäkään mainintaa tässä ketjussa. Tyyliltään suht lähellä ensimmäisiä levyjä, mutta silti tunnelmaltaan ihan erilainen kuin mikään muu Cohenin levy. Songs of Love and Haten jälkeen levyjen ilmestymistahti hidastui hiukan, mutta se ei kyllä haittaa, kun samalla ilmaisu ehti aina muuttua kiitettävästi levy levyltä pitäen tuotannon tuoreen kuuloisena. TJEU: The Guests, The Window, The Traitor, The Gypsy's Wife.
 
Sen sijaan paljon kehuttu Songs of Love and Hate ei ole minulle niin rakas levy kuin monelle muulle. Ei huono levy missään nimessä, mutta ei millään yllä Cohenin parhaimpien tasolle. Lyriikoista en rupea valittamaan, mutta tällä levyllä ne tuntuvat olevan suuremmalla painotuksella musiikkiin kuin muilla levyillä. Onhan debyyttikin ihan silkkaa runoutta vain musiikiksi naamioituna, mutta siinä sanat ovat paremmassa symbioosissa sävelien kanssa ja useat melodiat jäävät päähänkin soimaan. Mutta toki tältä levyltä hetkensä löytyy. Jos koko levy olisi yhtä tykitystä kuin Avalanche, sitten ymmärtäisin.
 
Edit: Sen olen myös huomannut, että moni vihaa Jazz Police-kappaletta. Höpö höpö, ihan mahtava! Myös Don't Go Home with Your Hard-On ja Fingerprints ovat ihan turhaan haukuttuja, saa kai sitä Cohenikin välillä vähän irrotella!
 
Edit2: Kuinkahan mones kerta tää oli, kun tein lainauksen editoinnin sijasta. Tyhmä mikä tyhmä.

Onks Live Songs hyvä? Äiti ois sen jokatapauksessa saanu neljällä eurolla, pännii ettei se ostanu sitä.
 
Ajattelin tehdä kaverille synttärilahjaks 20 biisin Cohen-kokoelman. Se ei oo koskaan oikein kuunnellu Cohenia, mutta haluis tutustua siihen. Tässä biisilista perusteluineen. Kannattaa kuitenkin huomata, että jotkut ehkä semiolennaiset biisit puuttuu ja jotkut kummallisemmat biisit on tässä sen takia, että yritin vähän sen musamakua myötäillä tätä kootessa.
 
EDIT: Muokkaanki listaa ja heitän sen tähän myöhemmin.

http://www.youtube.com/watch?v=Zv6aZ945StQ
 
Uusia biisejä on esitetty kiertueella. Ylläoleva on mun mielestä paras, Born In Chains. Youtubesta löytyy myös The Darkness ja Feels So Good.

Varokaa tänään endorfiinihumalaa. Se iskee vaikkei jalka vispaisi.

Uusi livelevy ilmestynyt, löytyy myös spotifysta: http://open.spotify.com/album/2gyoqhcdYUTxcgYxZQbFOD
 
Itseäni miellytti etenkin Chelsea Hotelin ja Partisanin uudelleensovitukset. Ja jälkimmäinen vielä on nauhoitettu Helsigissä. Lontoostakin näyttää olevan pari biisiä, miksihän niitä ei voitu laittaa jo Live In London levylle?

Naiset (varsinkin mielestäni fiksut) jostain syystä diggaa tästä.

Kailis: Naiset (varsinkin mielestäni fiksut) jostain syystä diggaa tästä.
 
Myös fiksut miehet diggaa tästä. Olen niin katkera etten päässyt keikalle.

Olihan nuo molemmat Helsingin vedot ihan täydellisiä keikkoja.

Hitsi, Live In Londonin ainakin CD-versiossa rummut (sekä muutkin soittimet, mutta pahiten juuri rummut) on miksattu aivan liian pienelle :( Eihän se rummutteu tietty Leonardin musassa oo pointti, mutta kun on niin hyvä rumpali ja muut soittajat, niin sietäis niitä kovemmallekki laittaa. Sitäpaitsi esim. Dance Me To The End Of Love toimii hirveen huonosti ku ei oo sitä tanakkaa komppia

pollenprognoosi: Nykyään mulle uppoaa parhaiten miehen "Death of the Ladie's Man"-levy Phil Spectorin suurellisesta tuotannosta huolimatta ...tai ehkä juuri sen vuoksi!
 
ei vaan tätä pysty millään pitään hyvänä, ei sit millään... Paperthin hotel (tms) on ihan jees mut kokonaisuutena aika pettymys Cohen-levyks kuitenkin

Eilen illalla tuli ihan kelpo dokumentti nimeltään I'm Your Man yle teemalta. Siinä itse mestari kertoili tarinoita elämästään ja laulujen takaa, sekä siinä oli haastatteluja ja cover live vetoja mm. Nick Cavelta ja U2 hepuilta. Taitaa olla vielä areenasta katsottavissa.

Tukee: Eilen illalla tuli ihan kelpo dokumentti nimeltään I'm Your Man yle teemalta. Siinä itse mestari kertoili tarinoita elämästään ja laulujen takaa, sekä siinä oli haastatteluja ja cover live vetoja mm. Nick Cavelta ja U2 hepuilta. Taitaa olla vielä areenasta katsottavissa.
 
Vedin itseäni turpaan aamulla kun huomasin että tällainen oli mennyt sivu suun. Eikä kyllä taida löytyä areenastakaan.
 
Missasin kertaalleen jo Cohenin keikan eikä edes dokumentin katsominen onnistunut. Perkele.

Tukee: Eilen illalla tuli ihan kelpo dokumentti nimeltään I'm Your Man yle teemalta. Siinä itse mestari kertoili tarinoita elämästään ja laulujen takaa, sekä siinä oli haastatteluja ja cover live vetoja mm. Nick Cavelta ja U2 hepuilta. Taitaa olla vielä areenasta katsottavissa.
 
Mua huvittaa Rufus Wainwrightin I'm Your Man siinä, se on niiiiiiiiin homo versio :D

Jokapaikanapina: Mua huvittaa Rufus Wainwrightin I'm Your Man siinä, se on niiiiiiiiin homo versio :D
 
Oli vähä joo.
 
Mut Cohenista sen verran et ei sitä joka poika pääse U2:sen komppaamaksi.

Kaake: Mut Cohenista sen verran et ei sitä joka poika pääse U2:sen komppaamaksi.
 
Mutta ihan joka bändipä ei pääse COHENIN taustabändiks ;)
 
Toinen miees, jonka kaa U2 on myös soitellu on Johnny Cash.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 144 päivää vanhaan ketjuun!
 
Ei se mitään, LC on vanhempi.
 
Mutta Jutilandia jää välistä: http://www.neema.ca/events