Rock, pop, alternative ›

vuodesta 1977 johonkin 1982 pidin radion kiinni.
 
Mikä nyt kenenkin mielestä on loistavaa musaa....eiks niin....

pidin radion kiinni.
 
Mikä nyt kenenkin mielestä on loistavaa musaa....eiks niin....
 
Niinhän mä sanoin. Mielipidekysymys.

Voiko ilman uutta popmusiikkia pärjätä?
 
Oma vastaukseni on, että voi, paitsi musabisnes levy yhtiöineen yms....

Voiko ilman uutta popmusiikkia pärjätä?
 
Mielestäni ei. En halua vetää musiikinkuuntelussani rajaa mihinkään vuosilukuun ynnä muuhun. Koen suureksi rikkaudeksi sen, että pystyy löytämään hyviä biisejä ihan kaikilta aikakausilta. En tällä hetkellä seuraa hirveän aktiivisesti mitään uusia julkaisuja, vaan enemmän etsin itselleni uutta musiikkia hieman vanhemmasta tuotannosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö välillä tulisi vastaan täysin uuttakin kamaa, joka kolahtaa.
 
On toki aikoja jolloin jonkun aikakauden jutut tuntuvat kolahtavan paremmin, ja muu jää vähälle huomiolle. Mutta harvemmin taas jaksan kuunnella samoja juttuja kovin pitkään, joten on tyypillisempää, että päivän aikana kuuntelen paljon eri juttuja, uutta ja vanhaa, kuin jumiutuisin kuuntelemaan vain "vanhoja hyviä levyjä" (tai vain uusia).

Mielenkiintoinen kysymys.
 
En nyt jaksa lukea koko keskustelua läpi, enkä osaa suoraan vastata. Omana mielipiteenä sanon kuitenkin, että kyllä kaikki minulle todella merkittävä ja painava populaarimusiikki on tehty ennen vuotta 1980. Jos poimii pelkästään 70-luvulta nimet Led Zeppelin, Pink Floyd, Steely Dan, Toto ja Pekka Pohjola, siinä on jo sellainen annos musaa, että pitäisi loppuelämä pärjätä. Niihin aikoihin ei ole paluuta.
 
Toisaalta, viimeisimpiä levyostoksiani ovat Damen ja Katri Ylanderin cd:t, ja Stadium Arcadium on Red Hot Chili Peppersin paras tuotos. Että kyllä vaan tänäkin päivänä popmusiikki elää ja voi hyvin :-)

Kun ajattelen uutta pop/rock-musiikkia, mieleen ei tule kovinkaan montaa sellaista bändiä jotka olisivat vaikutuksen tehneet. Wolfmother, SOAD, Coldplay, Eminem, Tool, A Perfect Circle, Audioslave, Linkin Park, Jet, Darkness, White Stripes, Strokes, siinäpä ne oikeastaan ovatkin. Muu radiokama on unohtunut jo ajat sitten, varsinkin se r & b-huttu.
 
Ei nykyään enää tule uusia kiinnostavia bändejä sitä tahtia kuin vaikkapa 10-15 vuotta sitten, musamaku ei enää kovin paljoa ole laajentunut tämän vuosikymmenen aikana. Jos uusia tuttavuuksia on tullut, ne ovat olleet vanhoja bändejä tyyliin Black Sabbath. Mutta pidän silti silmät auki tuoreelle musiikille, sillä koskaan ei tiedä milloin löytyy kiinnostava tuore bänditulokas.
 
E: Onhan noita uusia tuttavuuksia tullut sittenkin aika paljon, kun tuli muutama lisänimi tuossa mieleen.
 
E2: Nyt kuuntelen itselleni uutta, mielenkiintoisen kuuloista bändiä nimeltä Cracker. Mistähän tätä saisi lisää.

Sitä minä en ymmärrä, mitä 70-luvun henkeen vannova tyyppi häviää kokeilemalla esimerkiksi joitakin kriitikkojen ylistämiä viime vuosien albumeja. Turha väittää että aikaa, sillä parille levylle on aina aikaa. Yleensähän pahimmat puristit eivät ole vaivautuneet edes kuuntelemaan kehutuimpia nykynimiä. Itse pystyn kyllä nauttimaan ihan yhtä lailla Led Zeppelinistä kuin Sufjan Stevensistäkin. Zeppeliniin on aika ajoin iskenyt kyllästyminen, mitä olen paikkaillut vähän erilaisella ja tuoreemmalla matskulla. Jossain vaiheessa sitten tekee taas mieli palata taas Physical Graffitin pariin. Terve vaihtelu tyylien ja aikakausien välillä on virkistävää.
 
En nyt jaksa lukea koko keskustelua läpi -- kyllä kaikki minulle todella merkittävä ja painava populaarimusiikki on tehty ennen vuotta 1980.
 
Heh heh, mitäs minä muutama viesti takaperin sanoin tuosta vuodesta? Kannattaisi kyllä aina lukea tai ainakin silmäillä mennyttä keskustelua, jotta se säilyisi ehjänä ja kehityskelpoisena.

Heh heh, mitäs minä muutama viesti takaperin sanoin tuosta vuodesta? Kannattaisi kyllä aina lukea tai ainakin silmäillä mennyttä keskustelua, jotta se säilyisi ehjänä ja kehityskelpoisena.
 
Joo, kyllä silmäilinkin, ja huomasin toki vuoden -80 olevan jo esillä. Tarkoitukseni ei myöskään ollut tuota vuotta minään muurina pitää. Todella paljon hienoa musaa on sen jälkeenkin tehty koko ajan - ja kuten sanoin, tehdään edelleen. Mutta kun ne kovimmat levyt vaan on 70-luvulta..

Kyllä varmasti riittää kuunneltavaa loppuelämäksi vaikka pitäisi sulkisi uutuudet kokonaan ulkopuolelle, mutta miksi tehdä niin? Itse mielummin pidän kaikki lähteet auki, mistä musiikkia vain voin kuulla, ja samalla tutustun vanhempaankin musaan. Mikä sitten ikinä kuulostaakaan hyvälle...
 
E: Vielä otan kantaa tuohon "klassikkostatukseen", ei minulla ole mitään pakkoa sanoa että "Beatles on parempi kuin Oasis" koska minusta Oasis kuulostaa paremmalta, vaikka onkin paljon ns. velkaa Beatlesille. En pahemmin osta levyjä sen takia että ne kuuluvat "yleissivistykseen".

Voiko uuden popmusiikin kanssa pärjätä? Hirveetä tuubaa.

Voiko uuden popmusiikin kanssa pärjätä? Hirveetä tuubaa.
 
Yksi tämän keskustelun perusongelmista lienee se, että porukka määrittelee uuden popmusiikin ihan eri tavoin. Häkellyttävän moni tuntuu yleistävän tuoreen popin siihen, mitä kuulee tänä päivänä Novalta tai Kiss FM:ltä. Asiaan perehtyneet sen sijaan ottavat esimerkikseen bändejä, jotka eivät taas välttämättä sano toisille lainkaan mitään.

Voiko uuden popmusiikin kanssa pärjätä? Hirveetä tuubaa.
 
Niin varmasti sinun mielestäsi, ja olettaisin että tarkoitat mm. Voice-kanavalla pyöriviä videoita. Mutta kun tarkemmin katselet, huomaat että tänä vuonnakin on tullut hyviä populäärimusiikkilevyjä (käsitteen laajuudesta riippuen) hyvinkin paljon.

Niin varmasti sinun mielestäsi, ja olettaisin että tarkoitat mm. Voice-kanavalla pyöriviä videoita. Mutta kun tarkemmin katselet, huomaat että tänä vuonnakin on tullut hyviä populäärimusiikkilevyjä (käsitteen laajuudesta riippuen) hyvinkin paljon.
 
Nojoo tuon tyylisestä voice"musiikista" puhuinkin. En kyllä tykkää oikeen mistään 90 luvun jälkeen tulleesta musiikista mutta pystyn kuvittelemaan että esim TOOL on hyvä bändi monen mielestä vaikka en itse siitä tykkääkään.

Mitä sieltä Voicelta tulee? Jotain r'n'b:tä vai? Onhan sellainen tosin paljon menevämpää ainakin meikäläisen mielestä kuin tässäkin ketjussa monesti mainittu Tool.
 
Radiostakin tulee välillä hyviä popbiisejä, mutta en mä tiedä onko ne kaikki välttämättä uusia.
 
Mun mielestä hyviä enemmän tai vähemmän uusia populaarimusiikkia soittavia yhtyeitä ovat Mad Juana ja Gogol Bordello. Niissä on just sitä semmoista meininkiä, että vanhaa juttua tehdään (ainakin näennäisesti) uudella tapaa.

Nojoo tuon tyylisestä voice"musiikista" puhuinkin. En kyllä tykkää oikeen mistään 90 luvun jälkeen tulleesta musiikista mutta pystyn kuvittelemaan että esim TOOL on hyvä bändi monen mielestä vaikka en itse siitä tykkääkään.
 
Niinno, se vaan on niin makuasia.
 
Tyhmä keskustelu, ei tässä keksi mitään. Kannattaa kuitenkin antaa kaikelle musiikille mahdollisuus.

Mä pärjään ainakin ihan hyvin ilman vanhaa musaa.
 
Itse kysymyksestä en tiiä mittään.

Kyllä tuo "aktiivinen musan etsiminen" on vähentynyt viime aikoina. Tuntuu että näihin hyviin törmää jo ihan noita musalehtiä lukemalla tai niitä tuttuja sivuja selatessa. Arvosteluissakin on joskus totuuden siemen, tai ainakin seitsemässä. Viime vuosina ovat uusina kolahtaneet mm. Sigur Ros, Magyar Posse, Interpol, Mew ja Nasum.
 
Jossain vaiheessa tuli tuolta raskaamman musiikin kentältä bongattua useampikin kova nimi aika yhteen pötköön (about 2001). Converge, Dillinger Escape Plan, Cave In, Cult Of Luna, Mastodon, Killswitch Engage ja Hatebreed voidaan kyllä nähdä jossain määrin osana tuota hardcoren ja metallin uutta soveltamista ja nousua.

Tämä vuosi on mennyt aika pitkälle vanhojen levyjen ostelussa ja en nyt muista The Raconteursin lisäksi ostaneeni minkään ihka uuden bändin tuotosta. Pari vuotta sitten tuli oltua aktiivisempi tässä asiassa ja eiköhän muutosta taas jossain vaiheessa tule. Toivon vaan, etten ikinä jämähdä sanomaan mitään tyyliin "kaikki hyvä on jo tehty".:) Kerran esimerksi joutui huvittuneena sivusta kuulemaan kun 60 -luvulla nuoruutensa eläneet valittelivat miten nykymusiikissa ei ole enää mitään melodisuutta. Nämäkin ihmiset löytäisivät helposti hienoja popbändejä nykypäivästä (esim. juuri Teenage Fanclub) jos vain viitsisivät hiukan kaivella.

Itse kuuntelen pääsääntöisesti 90-luvun alun jälkeen tehtyä musiikkia, mutta missään nimessä en musiikkiani sen valmistusvuoden perusteella valitse. Viime aikoina olen löytänyt mielettömästi uusia bändejä, ehkä indiemusiikin pienen nousujohteen takia. Bändien määrä kasvaa pikku hiljaa, ja koko ajan löytyy enemmän toinen toistaan kiinnostavempia artisteja.

"Vanhalla musiikilla ei pärjää elämän loppuun asti, ei jos kuuntelee musiikkia joka päivä, aina kun se on mahdollista. Silloin tarvitaan uutta materiaalia, sillä popmusiikkiin kuuluu olennaisena osana tuoreus---"
 
Ei pelkästään vanha musiikki riitä, mutta se antaa valtavan pohjan vertailla uudempaa musiikkia. Ja näin väistämättä aina tekee: "no tämähän kuulostaa ihan siltä ja siltä ja eikö tämä ole jo tehty ja voi hitto, taas uusi kierrätysbändi, joka on löytänyt sen ja sen tyyiin." Mutta helmiäkin tulee ja niitä on hankittava; tosin aina vain harvemmin, mutta se on oma syy.
 
Jotenkin sitä koko ajan odottaa, että joku tai jotkut tulevat räjäyttäen pankin keksimällä uutta. Ehkä silloin tälläinen vanha pieru tippuu viimeistään loputtomaan viemäristöputkistoon. Tai ehkä sitä jo tehdäänkin ja julkaistaan, mutta vanhemmiten sitä tulee aina vain laiskemmaksi ja laiskemmaksi etsimään mitään uutta. Kuuluu kai tähän biologiseen kiertoon.
 
Kun joka päivä kuuntelen, niin kyllä jotain uuttakin on kuulokkeissa soitava. Muuten aivot jähmettyvät. Ja tunteet lukkiutuvat. Ja mielikuvat haihtuvat. Näin luulottelen.
 
Mutta kaikkeen haluamaani ei ole varaa, joten harvoja poikkeuksia lukuunottamatta hankin mieluummin musiikkia vanhoilta taatusti kestokulutusta kestäviltä artisteilta. Tämä on tie, joka tulee yhä useammin valittua. Eikä ole aikaakaan olla koko ajan etsimässä uutta. Ennen oli. Mutta se on toinen juttu.