Rock, pop, alternative ›

Kylläpä nuo kuukaudet rientää, ketju tuli avattua kohta puolivuotta sitten. No, eilenhän tuo levy sitten tuli vihdoin laitettua, kun hintakin on jo vähän tippunut.
 
Jo parin kuuntelun jälkeen (tosin osa biiseistä oli jo tuttuja) voi sanoa että loistava levy on kyseessä. Itselle tuo soundimaailma ja Dylanin raakkuminen uppoaa mukavasti. "Love and Theftin" linjoillahan tässä mennään, mutta oiskohan materiaali vähän helpommin lähestyttävää?
 
Kannattaa poimia mukaan, näyttää nuo levyale-ständitkin vielä jossain kaupoissa ainakin olevan ja "Modern Timesia" kauppaavan 11,95e.

Huhtikuussa olisi tarkoitus lähteä herran keikkaa katsomaan Kööpenhaminaan. Liput on aika tyyriit, 75 euroa, johtuisiko juuri tästä että lipunmyynti keikalle on ollut suhteellisen hidasta. Onhan tämä kuitenkin yksi niitä "once-in-a-lifetime"-tilaisuuksia joita ei välttämättä kovin montaa enää tule.

Kauhean vaikea levy kyllä. Järkyttävää ylipäätänsä heittää uusi Dylani soittimeen mutta
kyllä ekalla kerralla jo kävi selväksi että valovuosia Love & Theftin edellä (thank god..)
 
Liian pitkä, liian somber, liian kevyt.
 
Käy melkein sama efekti kuin kuunnellessa avant-garde jazz teemalevyä, jotain Sam Riversiä vaikka. Koko levy pakkautuu valtavaksi kuplaksi päässä eikä yksittäisistä raidoista saa selkoa millään ennen kymmenettä kuuntelukertaa.
 
Mutta diggaan, aika vitustikin.

Onkohan Bob niin dinosaurus tai peruskamaa, ettei keskustelua edes ole erikseen? :O
 
Vähän The Freewheeliniin liittyen tulin kirjoittamaan, kun netissä törmäsin sattumalta muutamaankin todella hyvin kirjoitettuun ja mielenkiintoiseen artikkeliin Suze Rotolosta, siitä toisesta henkilöstä ko. levyn kannessa. Hän on nimittäin julkaissut kirjan, "A Freewheelin' Time", joka kertoo ajasta Dylanin kanssa. Kannattaa todellakin lukea esim. http://www.guardian.co.uk/books/2008/aug/16/biography.bobdylan
 
Melkein laitoin jo tilaukseen amazon.co.uk:sta, nyt kun puntakin on jo melkein yksi yhteen euron kanssa (!!) (jos talousmyllerryksiä olen jostain huomannut, niin tästä). Olisi varmasti erittäin antoisaa ajankuvaa, silloin tapahtui niin paljon ja tärkeitä asioita. Onhan se henkilökohtainen aspekti ja kahden lahjakkaan ihmisen parisuhde myös kiintoisa. 60-luvun Suze Rotolo vaikuttaa aikamoiselta ihannetytöltä (: Huomionarvoista sekin, että Dylan on paitsi saanut Rotololta paljon vaikutteita, myöskin tuonut sen avoimesti esille - sitä eivät kaikki tee.
 
Jännä, miten yhteen kuvaan voi kiteytyä paljon. Ja miten tuokin levynkansi on sitten lopulta aikalailla sattumaa.

bobilla on kyllä oma ketju yleisellä osastolla.
 
ei taida olla mitään uutisia muistelmien osa2sta vielä?

bobilla on kyllä oma ketju yleisellä osastolla.
 
ei taida olla mitään uutisia muistelmien osa2sta vielä?
 
ahaa, yleisessä ("miksei haulla sitten näkynyt mitään mörmör!!"). okei.