Rock, pop, alternative ›

Täältä löytyy se edellä mainittu klippi: http://eaglesfans.typepad.com/
 
Ja tässä luenta samasta biisistä myöskin livenä, mutta vuosimallia 1973:
http://www.youtube.com/watch?v=W79ymycplrs

Olen myös positiivisesti yllättynyt uudesta levystä. Soundit on todella kohdillaan ja muutenkin kuulostaa siltä, että niihin on paneuduttu oikein kunnolla. Onhan bändi muuttunut niistä monen mielestä parhaista vuosista mutta tämäkin meno toimii. Aika monipuolinen paketti tämä uusi levy. Otettu vähän samanlainen tyyli kuin esim. keikoilla, että on vähän jokaisen biisejä mukana mutta silti nojataan pääasiassa Frey&Henley kaksikkoon. Pikkasen lisää countryfiilistä olisi saanut olla, vaikka ihan perinteisten ko. genren soittimien muodossa. Toki onhan nytkin vähän mandoliinia ja pedal steeliä mukana.
 
Aika sekavaiset kommentit tuli, pitänee kuunnella lisää.

The Eagles lopettaa

Julkaistu: 11.11. klo: 19:24
Vastikään uuden studiolevyn julkaissut amerikkalainen bändilegenda The Eagles on valmis lopettamaan vuonna 1971 alkaneen uransa. Tieto tuntuu jonkin verran huvittavalta juuri nyt, kun yhtyeen 28 vuotta odotettu studio-lp The Long road out of Eden komeilee mm. USA:n ja Britannian myyntilistan ykkösenä.

- Bändi lopettaa. Albumi on osa pitkiä jäähyväisiä. Tämän jälkeen teemme vielä maailmankiertueen, jos pääsemme asiasta yhteisymmärrykseen. Riitelemään en aio jäädä, vaan jatkan soolouraani, The Eaglesin keulakuva Don Henley toteaa.

The Eagles perustettiin 1971, mutta koossa se on ollut tuskin viittätoista vuotta. Eka hajoaminen tapahtui 1982, eka paluu 1994. Kuluvalla vuosikymmenellä bändi on tehnyt pari isoa kiertuetta, julkaissut tuoreen konsertti-dvd:n, yksittäisiä biisejä, mainitun ykkösalbumin.

The Eagles lopettaa

Julkaistu: 11.11. klo: 19:24
Vastikään uuden studiolevyn julkaissut amerikkalainen bändilegenda The Eagles on valmis lopettamaan vuonna 1971 alkaneen uransa. Tieto tuntuu jonkin verran huvittavalta juuri nyt, kun yhtyeen 28 vuotta odotettu studio-lp The Long road out of Eden komeilee mm. USA:n ja Britannian myyntilistan ykkösenä.

- Bändi lopettaa. Albumi on osa pitkiä jäähyväisiä. Tämän jälkeen teemme vielä maailmankiertueen, jos pääsemme asiasta yhteisymmärrykseen. Riitelemään en aio jäädä, vaan jatkan soolouraani, The Eaglesin keulakuva Don Henley toteaa.

The Eagles perustettiin 1971, mutta koossa se on ollut tuskin viittätoista vuotta. Eka hajoaminen tapahtui 1982, eka paluu 1994. Kuluvalla vuosikymmenellä bändi on tehnyt pari isoa kiertuetta, julkaissut tuoreen konsertti-dvd:n, yksittäisiä biisejä, mainitun ykkösalbumin.
 
Joopa joo. Ei valitettavasti tullut yllätyksenä tämä uutinen. Ei ole helppoa ollut bändillä re-unionin (tai 14 vuoden loman jälkeen, niinkuin HFO-aikoihin sanailtiin) jälkeenkään. Ensin annettiin Felderille kenkää, oliko -00 vai -01, nyt sitten hajoaa koko orkka. Vaikuttaa siltä, että vanhat riidat nousivat jälleen pintaan pitkään kestäneen levyntekoprosessin aikana. No, mene&tiedä, kunhan arvailen. Ovat saattaneet keksiä uusiakin riidanaiheita fiksuina miehinä. ;) Sääli joka tapauksessa.
 
Tarkennetaan vielä uutisessa olevaa ensimmäistä hajoamista. Bändihän hajosi oikeasti -80, virallinen ilmoitus tuli sitten vasta -82.

Jatkan sekalaisilla kommenteilla tuosta uudesta levystä.
 
I Dreamed There Was No War on aivan kuin joku Dire Straits kipale. Tähän voi suorastaan kuvitella Knopflerin lurittelemaan yhden spottivalon loisteessa muuten pimeällä lavalla. Ihan mukavan pehmeä lasku massiivisen levyn nimikkokappaleen jälkeen. Taasen Last Good Time In Town tuo mieleen, etenkin intron osalta, Carlos Santanan. Vastaavasti Long Road Out Of Edenin intro muistuttaa jostain Lähi-Itään sijoittuvasta agenttileffasta. Waiting In The Weedsin alussa luulisi, että Bruce Springsteen laulaa tämän biisin.
 
Mun mielestä levyn parhaat tai onnistuneimmat biisit on Waiting In The Weeds ja levyn päättävä It's Your World Now. Ehkä näissä vähän haikailen mielessäni niihin vanhoihin levyihin, etenkin viimeinen kipale voisi olla hyvin bändin alkuaikojen biisi. Hyvä meksikofiilis ja sopii bändin eteläkalifornialaiseen imagoon. Muista sen verran, että minulle toimii parhaiten nämä hitaammat vedot. Do Something on seuraava ehdokas omaan kärkiryhmääni.

Tänään sain levyn käsiini. Odotin ehkä hiukan parempaakin, mutta ei tässä valitettavaa ole.
 
Ensiksi plussaa tulee vanhan ajan pahvipakkauksesta. Ei mitään hajoilevia muoviosia. Hieman karheahko pahvi myös tuntuu hyvältä käsissä. Miinusta voisi ehkä antaa vähän tylsästä kansivihkosesta.
 
Itse musiikista sanoisin kliseisesti, että olisi kannattanut vain valita parhaat biisit ja tehdä yksi normaali LP. Se tosin voi olla vaikeaa jos kaikilla bändin jäsenillä on eri suosikit. :) Hassulta joka tapauksessa tuntuu, että parasta antia ovat molempien levyjen ensimmäiset 10 minuuttia. Ja kontrasti esimerkiksi aika hirveän "Fast Companyn" ja upean "Do somethingin" välillä on aikamoinen. Mun makuuni tuo on myös hieman liian balladipainoitteinen, tosin silloin tällöin tekee mieli nimenomaan pelkkää rauhallista musaa.
 
Vaikka "No more walks in the wood" ei olekaan suosikkejani levyltä, niin tuo a capella toimii loistavasti johdatuksena ennen kuin How Long potkaisee homman oikeasti käyntiin.
 
Minä olisin koostanut levyjen materiaalista ehkä tällaisen viiden tähden levyn:
 
1. No more walks in the wood
2. How long
3. Busy being fabulous
4. Waiting in the weeds
5. I dreamed there was no war
6. Do something
7. Long road out of Eden
 
Mutta sellaisenaankin varmaan rankkaisin tuon kolmen ekan LP:n jälkeen parhaaksi Eagles-levyksi. Oikein hyvä päätös bändin levytysuralle.

aika hirveän "Fast Companyn"
 
Hyviä huomioita levystä, mutta tuo pisti silmään. Olenko mahdollisesti ainoa, joka tykkää tuosta biisistä. Muiltakin olen kuullut vain negatiivista sanottavaa Fast Companysta.
 
Toivottavasti muuten ukkelit kestävät toisiaan vielä sen aikaa, että ehtivät tulla Suomeen keikalle.

Onneksi saivat aikaan myös Hell Freezes Over -DVD:n. Pidän sitä jonkinlaisena feferenssilevynä kotiteatterilaitteistoni laadukkuutta miettiessäni. Ääni ja kuva on huillulaatua, samoin kekkafiilis. Siis kannattava hankinta kaikin puolin. Tuskin enää hinnan kiroissakaan...

Eilen levy soittimeeni eksyi, tuota ..tuota, muutama hemmetin hyvältä kuulostava raita, mutta kokonaisuus jää ehkä hieman toisen oloiseksi, kuin levyn alkufiilikset antavat ymmärtää; kuuntelen siis lisää ja uskoisin, että sieltä lisää plussaa esiin kaivautuu...

Hyvä levy se on. Ehkä oikein kuuntelijaryhmä on jo hivenen varttuneet musadiggarit. Tyyli on kuitenkin aika seesteistä. Minusta se on kuitenkin aika hieno kokonaisuus ja seassa upeita biisejä hyvin tehtyinä.

Kyllä pyörivät kokoajan päässä nuo "How Long" ja "Busy being fabulous"... I've ruun just as far as I can run... hups... just too busy to think about us... hups...
 
Niin sitä mietin, että osaisiko joku bändin paremmin tunteva valaista vähän että kuka laulaa mitäkin tolla levyllä?

Neuvoksi tuohon. Laita kuulokkeet päähän, niin johan alkaa erottua paremmin laulajatkin. Ei niitä ääniä nyt niin montaa erilaista ole. Muutenkin löydät biiseistä lisää kuunneltavaa.

Neuvoksi tuohon. Laita kuulokkeet päähän, niin johan alkaa erottua paremmin laulajatkin. Ei niitä ääniä nyt niin montaa erilaista ole. Muutenkin löydät biiseistä lisää kuunneltavaa.
 
Vaikeuttaa vaan vähän jos ei tiedä mikä ääni kuuluu kenelle. :)

Niin sitä mietin, että osaisiko joku bändin paremmin tunteva valaista vähän että kuka laulaa mitäkin tolla levyllä?
 
Näin se menee. Jos useampia soololaulajia, niin aloittaja mainittu ensin:
 
No More Walks... - Kööri (veikkaisin ainakin Henleytä ja Schmittiä)
How Long - Frey, Henley
Busy Being... - Henley
What Do I Do... - Frey, Henley
Guilty Of... - Walsh
I Don't Want To... - Schmit
Waiting In... - Henley
No More... - Frey
Fast Company - Henley
Do Something - Schmit, Henley
You Are... - Frey
 
Long Road... - Henley
I Dreamed... - Instr.
Somebody - Frey
Frail Grasp... - Henley
Last Good Time... - Walsh
I Love To Watch... - Frey
Business... - Henley
Center Of... - Henley
It's Your... - Frey

Onneksi teit tuon. :)
 
Jos äänet eivät ole niin tuttuja, niin kannattaa hankkia esimerkiksi Hell Freezes Over -DVD. Sitä seuraamalla alkaa äänetkin saada ulkomuodon.

Onneksi teit tuon. :)
 
Pitäähän miestä jelpata mäessä, varsinkin kun kyseessä on näin hieno orkka. :)
 
Jos äänet eivät ole niin tuttuja, niin kannattaa hankkia esimerkiksi Hell Freezes Over -DVD. Sitä seuraamalla alkaa äänetkin saada ulkomuodon.
 
Jep, ja HFO on muutenkin erittäin suositeltava hankinta. Siinä on jotain taikaa, mitä ei enää Farewell I:ltä löydy, joka sekin on kyllä aivan mainio paketti. HFO:n taika tulee varmaankin siitä, että homma oli vasta ihan alussa come backin jälkeen vielä, eikä ihan kaikki jututkaan ehkä olleet niin viimeisen päälle hiottuja.

Toi HFO on muuten minulla eniten katsottu DVD. Aina kun haluaa takuuhyvää musiikkia, niin laitan sen soimaan. Jotenkin siinä toimii kaikki.

Toi HFO on muuten minulla eniten katsottu DVD. Aina kun haluaa takuuhyvää musiikkia, niin laitan sen soimaan. Jotenkin siinä toimii kaikki.
 
Paljon on koneessa pyörinyt minullakin tuo dvd ja toimii tosiaankin. Siinä saa vielä nauttia Felderin tyylikkäästä kitaroinnista. Kitaransoitosta sinänsä hirveästi ymmärrä, mutta jos minun pitäisi laittaa kaikki kitaristit paremmuusjärjestykseen tyylitajun perusteella, niin ehkäpä Felder olisi korkeimmalla korokkeella.
 
Telkkarista aikoinaan videolle nauhoitettu HFO-taltiointi tuli katsottua ihan ruvelle asti. Nauha luovutti lopulta...

Niin muistan jo telkkarista katsoessani ja nauhoittaessani sen, että kuinka hyvä kuvan laatu siinä oli. Onneksi DVD ei luovuta!

Näin se menee. Jos useampia soololaulajia, niin aloittaja mainittu ensin:
 
Vau. kiitos!
 
Toi HFO on muuten minulla eniten katsottu DVD. Aina kun haluaa takuuhyvää musiikkia, niin laitan sen soimaan. Jotenkin siinä toimii kaikki.

Paljon on koneessa pyörinyt minullakin tuo dvd ja toimii tosiaankin. Siinä saa vielä nauttia Felderin tyylikkäästä kitaroinnista. Kitaransoitosta sinänsä hirveästi ymmärrä, mutta jos minun pitäisi laittaa kaikki kitaristit paremmuusjärjestykseen tyylitajun perusteella, niin ehkäpä Felder olisi korkeimmalla korokkeella.
 
Jaa, olenkin miettinyt tota HFO:ta, että olisikohan hankkimisen arvoinen... Felder on ihan OK, mutta mieluummin kuuntelisin Leadonia. Siinä vasta kitaristi onkin. Mikäs se oli se joku Eagles-konsertti, joka tuli kesällä Teemalta? Muistaako joku? Mahtaakohan olla yleisesti saatavilla? Oli hienoa musaa.
 
Ai niin! How Long vuonna 1973: http://www.youtube.com/watch?v=W79ymycplrs