Rock, pop, alternative ›

 
Rockpalast DVD:stä vielä; minulla on tuo sama keikka lyhyempänä versiona videolla ja täytyy sanoa, että bändi ei ole siinä ihan parhaimmillaan. Lynott varsinkin tuntuu olevan aika sössöissään.
 
Lynott ja Gorham ovat aika pieruissa, mutta niinhän ne tuohon aikaan olivat jatkuvasti. Menoa se ei kuitenkaan haittaa, lähinnä tuossa häiritsee Snowy Whiten vaisu esiintyminen. Soundit erinomaiset, keikka hyvä ja mikä tärkeintä, DVD:llä on koko keikka ja monesta biisistä (mm. Genocide, Black Rose ja Got to Give it Up) aivan loistavat versiot.
 
Philip Lynott oli aivan huikea showmies ja Rockpalast-DVD:llä herra on hienossa vedossa. Oikeastaan järkyttävää katsella tuon jälkeen vuoden 1983 tallenteita ja huomata miten huonoon kuntoon mies voi mennä kahdessa vuodessa. Toki Lynott oli jo vuonna 1981 pahassa alamäessä, mutta fyysinen kunto oli vielä jokseenkin tallella. Oman ruutunsa mies täyttää hienosti silti noilla 1983 liveilläkin. Se väsynyt ja lihava olemus kuitenkin järkyttää.

Kilgore Trout: Lynott ja Gorham ovat aika pieruissa, mutta niinhän ne tuohon aikaan olivat jatkuvasti. Menoa se ei kuitenkaan haittaa, lähinnä tuossa häiritsee Snowy Whiten vaisu esiintyminen.
 
Joo paitsi vaisu on aika lievä sana Whiten esiintymisestä. Kundi on tosi vittuuntuneen oloinen ja soittaa mitä sattuu. Näyttää että kundi olis juuri ennen keikkaa saanu fudut bändistä. Muistaakseni toi olikin vikoja keikkoja ko. kokoonpanolla. Muistanko väärin?
 
Kilgore Trout: Soundit erinomaiset, keikka hyvä ja mikä tärkeintä, DVD:llä on koko keikka ja monesta biisistä (mm. Genocide, Black Rose ja Got to Give it Up) aivan loistavat versiot.
 
Saundit ja miksaus ovat Rockpalastilla ihan perseestä.
 
Kilgore Trout: Philip Lynott oli aivan huikea showmies ja Rockpalast-DVD:llä herra on hienossa vedossa. Oikeastaan järkyttävää katsella tuon jälkeen vuoden 1983 tallenteita ja huomata miten huonoon kuntoon mies voi mennä kahdessa vuodessa. Toki Lynott oli jo vuonna 1981 pahassa alamäessä, mutta fyysinen kunto oli vielä jokseenkin tallella. Oman ruutunsa mies täyttää hienosti silti noilla 1983 liveilläkin. Se väsynyt ja lihava olemus kuitenkin järkyttää.
 
Tarkoitatko 1983:lla ketjussa aiemmin mainittua Thunder And Lightning keikkaa? Sitä en oo nähnytkään.
 
E:
http://www.amazon.co.uk/exec/obidos ... ustomer-reviews/026-9202536-2555634

2541: Arviot eivät vaikuttaneet kovin mairittelevilta.
 
No eipä tosiaan noiden perustella kantsu hankkia taas yhtä Lizzy-pettymystä DVD-hyllyyn pölyttymään.
 
2541: Australian live vuodelta 1978 on sen sijaan ihan mainio veto, vaikkakin äänen ja kuvan laatu onkin mitä on ja rummuissa Downeyta tuuraamassa Mark Nauseef.
 
Nimenomaan äänen ja kuvan laatu on mitä on.
 
2541: "Live And Dangerousia" odotellessa...Toivottavasti saavat joskus aikaiseksi ja mielellään koko keikka.
 
Saman johtopäätöksen tein taas minäkin.

Oikeastaan järkyttävää katsella tuon jälkeen vuoden 1983 tallenteita ja huomata miten huonoon kuntoon mies voi mennä kahdessa vuodessa.
 
Totta, ja kun vertaa noita kahta Live and Dangerous -pätkiin jostain vuodelta 1977, jolloin Lynott oli vielä energinen ja vetreä kuin tiikeri... Ei siitä loppuunpalaneen näköisestä, sairaanloisesta ja örisevästä miehestä uskoisi, että oli tuolloin vasta kolmekymppinen. Hyvin se vaan silti soitti, lauloi ja teki biisejä viimeiseen asti.

Live and Dangerous on maailmanhistorian kovin livelevy.
 
Tai siis olis, ellei sitä olis "vähän" paikkailtu studiossa.
 
Tony Visconti: "I've gone on record before saying this album was 75% recorded in the studio, so I hope I haven't shattered any illusions."
 
http://www.tonyvisconti.com/artists/thinlizzy.shtml
 
Ihan hyvä levy se on, mutt se life/live on kyllä "livempi", mutt ehkä just siitä johtuen, ei niin kauheen täydellinen ja hyvältä kuulostava.
 
Ittellä on joskus ollu Thin Lizzyn levyt väliltä Night life - Life/Live. Jailbreak, Live and Dangerous, Black Rose ja se yks kokoelma (Lizzy killers, mun eka Lizzy levy) on ainakin jäljellä. Ja Lynottin "Solo In Soho", vaikkei se ny mikään huippu ole. Eipä se maksanukkaan kuin 10 markaa aikoinaan, että sinänsä.

Tai siis olis, ellei sitä olis "vähän" paikkailtu studiossa.
 
Tony Visconti: "I've gone on record before saying this album was 75% recorded in the studio, so I hope I haven't shattered any illusions."
 
http://www.tonyvisconti.com/artists/thinlizzy.shtml
 
Ihan hyvä levy se on, mutt se life/live on kyllä "livempi", mutt ehkä just siitä johtuen, ei niin kauheen täydellinen ja hyvältä kuulostava.
 
En oikein osaa sanoa miksi, mutta mulle toi Life Live on kolahtanut Live And Dangerousia kovemmin. Life oli eka livetallenne jonka Lissulta kuulin. Eli tuolloin tajusin kuinka kova liväbändi onkaan kyseessä. Siinä kai perimmäinen syy Lifen erityiseen diggaamiseen.
 
E:
Classic Rock Magazinen lukijoille kolahti Live And Dangerous ainakin vielä pari vuotta sitten:
http://news.bbc.co.uk/1/hi/entertainment/music/3526300.stm

Loistava bändi on kyseessä.Oon kai vähän "kerettiläinen" - meitsi kun diggaa Renegadea aika kovasti.Toisaalta kyllähän Jailbreak,Black rose ja Johnny the Fox ja moni muukin Lissulevy on aina keskivertoa parempaa.
 
Ja toisaalta esmes Lynottin ja Mooren yhdessä Mooren Run for Cover-soololle väsäämä Military man on loistobiisi sekin.Massacrea on tullut soiteltua bändin kanssa ja keikallakin.

Oon kai vähän "kerettiläinen" - meitsi kun diggaa Renegadea aika kovasti.
 
Mä oon kanssa aina pitänyt Renegadesta. Siinä on hyvin erityylisiä biisejä: löytyy vauhdikasta rockia (Hollywood), vähän raskaampaa meinikiä (Angel of Death) ja tarttuvia poppikipaleita kuten Mexican Blood. Paras on mielestäni nimibiisi, joka on suorastaan progressiivinen veto. Ainoastaan The Pressure Will Blow tuntuu vähän täytebiisiltä.
 
Tuntuukin aika oudolta, että Gorham yhdessä haastattelussa lyttäsi täysin koko levyn. Voi tietenkin olla, että hän on hieman rock-puristi eikä välitä tuommoisesta jazz-pelleilystä ;)

Minusta toi Rockpalastin DVD kuulostaa siltä kuin ne soundit tulisivat suoraan siitä äänipöydästä, onko muut hoksannut samaa? Eli se mikä yleisölle on kuulunut jää vain arvailujen varaan, mutta kova meininki siinä silti on. Tuosa pari vuotta sitten jossain soi se uusi One night only levy ja oli sellaista hälinää ympärillä, en edes hoksannut, ettei siellä ole Lynott laulamassa.

Tuntuukin aika oudolta, että Gorham yhdessä haastattelussa lyttäsi täysin koko levyn. Voi tietenkin olla, että hän on hieman rock-puristi eikä välitä tuommoisesta jazz-pelleilystä ;)
 
Ehkä Gorhamin kommentit perustuvat lähinnä omiin fiiliksiin nosta Lizzyn loppuajoista. Mies on kertonut olleensa tuolloin heroiiniriippuvuuden lisäksi myös henkisesti niin heikossa kunnossa, että soitto tapahtui lähinnä autopilotilla. Gorham olisi jättänyt bändin jo Renegaden aikoihin, mutta Lynott oli hyvä ylipuhumaan.
 
Myöskään tuota Life Live-levyä ei hän noista syistä edes juuri kommentoi The Rocker kirjassa. Gorham kertoo kuulleensa siitä yhden vinyylin puoliskon. Tosin kirja ilmestyi jo v. -94, joten ehkä mies on sittemmin palannut myös tähän jaksoon elämässään paremmin. Muutaman vuoden takaisissa haastatteluissa Gorham ei ainakaan ole sanonut katuvansa mitään noistakaan vuosista. Mies sai itsensä kuiville, mutta Lynott ei. Mitä tuhlausta. :(

Sain eilen lissun DVD-keikkapätkän; Live And Dangerous, Live At The Rainbow'78 jolla on kestoa vain noin 1h.
(Eli ei siis sisällä koko keikkaa...damn) Konsertti on nauhoitettu aikoinaan ilmeisesti tv:tä varten??
Kokoonpano on se legendaarinen; Lynott, Downie, Robertson ja Gorham!
Hurjaa vetoo, bändi on elämänsä tikissä ja jengi on hyvin messissä...
 
biisit;
 
intro,
rosalie,
the boys are back in town,
emerald,
dancing in the moonlight,
massacre,
call on me,
don't believe a word,
are you ready,
sha la la la,
baby drives me crazy,
me and the boys
 
äänen ja kuvan -laatu hyvä!

Kävin tukholmasa katsastaan sen Syksein johtaman Thin Lizzy vedon vuonna 2000.siinä soitteli Gorham,Aldridge,Marco Mendoza ja Darren Wharton. Perkeleen hyvin sekin toimi.Varsinkin Gorham oli hieno nähdä/kuulla livenä kerran eläissään.

Sykes piti kirjoittamani=)

Rockpalast DVD:stä vielä; minulla on tuo sama keikka lyhyempänä versiona videolla ja täytyy sanoa, että bändi ei ole siinä ihan parhaimmillaan. Lynott varsinkin tuntuu olevan aika sössöissään.
 
Jeps, toi 'at rockpalast' dvd olis voinut jäädä hankkimatta...tosi syvältä!
Täytyy myöntää, että bändi on kyseisellä keikalla 'kamoissaan' ja soittaa huonosti!!

Tuli ostettua Anttilasta Phil Lynott: The Rocker-kirja. Samoin. En vain ole vielä lukenut kyseistä kirjaa.
 
Lähdin mukaan Thin Lizzyn pyörteisiin, kun sain kuulla kyseisestä yhtyeestä yhdeltä tanskalaiselta herralta (kiitokset hänelle, vaikka en muistakaan tällä hetkellä hänen nimeään) ostettuani häneltä yhden asiaankuulumattoman levyn. Lainasin sitten kirjastosta levyn Live And Dangerous. Silloin kyseinen pyöritin ei kuitenkaan kolahtanut minuun kovinkaan kovaa. Sitten tutustuin Wild One -kokoelmaan, ja pikku hiljaa Thin Lizzy alkoi valua aivojeni syövereihin. (Nyt sitä ei varmaan enää saa sieltä irti.) Olen sittemmin ihaillut herrojen hienoa kaksoiskitarointia, vaikka kyllä homma toimi hyvin myös yhdellä rämpyttimellä. Olen joskus yrittänyt itsekin kasailla jotain kitaraharmoniajuttuja...aika hyvin siinä...epäonnistuneena.
 
Mielestäni TL:n parasta antia löytyy Black Rose, Jailbreak ja mahdollisesti myös Thunder And Lightning -levyiltä. Erittäin hyvinä kappaleina mieleeni muistuvat tällä hetkellä Bad Habbits, Cowboy Song ja S & M. Oikein hyvää musiikkia ovat herrat onnistuneet tekemään...Lynott tietenkin ensisijaisena kappaleiden kasaajana.

Australian live vuodelta 1978 on sen sijaan ihan mainio veto, vaikkakin äänen ja kuvan laatu onkin mitä on ja rummuissa Downeyta tuuraamassa Mark Nauseef.
 
Pitkästä aikaa katsoin tuon Boys Are Back In Town DVD:n. Hemmetin kova meininki päällä sekä bändillä että yleisöllä. Sääli että äänenlaatu on aivan helvetin huono. Ja Nauseef tosiaan hoiti hommansa paremmin kuin hyvin - Downey ei ole ihan helppo paikattava.

Menin sitten laittamaan rahani tohon Thin Lizzy - Thunder And Lightning Tour'83 (live in Dublin) DVD:n ja meni kyllä lievästi sanottuna rahat hukkaan. Kuva ja äänen taso on kyllä ihan p..seestä! Omistan vastaavalta kiertueelta sen Rock Masters -sarjan taltioinnin ja se on kyllä miljoona kertaa parempi kaikin puolin!

Hommasin myös; Gary Moore & Friends ONE NIGHT IN DUBLIN A Tribute To PHIL LYNOTT dvd:n.
Kyseessä on siis "tribu" jossa vierailee entisiä "lissu" veteraaneja.
Tallenteella on hienoja biisejä ja loistava kuvan/äänen laatu + bonuksena löytyy äijien haastattelut,
sekä kommentit Phil Lynott:n patsaan vihkimistilaisuudesta...
 
Anyway house-bändinä siis;
 
Gary Moore -kitara
Brian Downey -rummut
Jonathan Noyce -basso
 
biisit;
 
walking by myself
jailbreak
don't believe a word
emerald *feat. Brian Robertson
still in love with you *feat. Brian Robertson
black rose *feat. Scott Gorham
cowboy song *feat. Scott Gorham
the boys are back in town *feat. Scott Gorham
whiskey in the jar *feat. Eric Bell
old town (excerpt)
parisienne walkways
 
recorded on 19 August 2005 in Dublin
 
parhaat vedot mielestäni; Black Rose, Whiskey In The Jar ja Still In Love With You

Menin sitten laittamaan rahani tohon Thin Lizzy - Thunder And Lightning Tour'83 (live in Dublin) DVD:n ja meni kyllä rahat lievästi sanottuna hukkaan. Kuva ja äänen taso on kyllä ihan p..seestä! Omistan vastaavalta kiertueelta sen Rock Masters -sarjan taltioinnin ja se on kyllä miljoona kertaa parempi kaikin puolin!
 
Hyvä kun kerroit; Eli taas yksi Lizzy-DVD joka kantsuu kiertää kaupassa kaukaa.

tyttömusiikkia, osiks. elkee hyökätkö te vihaiset miehet.

Ja ikiluottomies Brian Downey rummuissa..! Muistan lukeneeni /kuulleeni että ennen rokkikarriääriään olisi ollut Irlannin VR:llä elikäs rautateillä töissä...