Rock, pop, alternative ›

Mutta kertokaapa asiaan vihkiytyneet mistä kannattaa aloittaa. Ja minkä tyylisiä ko. levyt ovat. Olen ymmärtänyt, että tyyli vaihtelee kovasti levystä toiseen.
 
Oikeastaan kaikki Ismon soolot on enemmän tai vähemmän epätasaisia, myös tuo Taiteilijaelämää. Kun Suomi putos puusta tavallaan kiteyttää heti alussa monta olennaista ideaa ja sisältää eniten hyviä biisejä, joten se olis mun valinta aloituslevyksi.
 
Säätiön aikaiset levyt on kaikki hyvin tehtyjä, mutta samalla niissä on aina liikaa tyhjäkäyntiä. Ehkä julkaisuaikataulu on liian tiheä markkina/keikkapoliittisten seikkojen johdosta...?

Enpä ole jätkän tuotantoa juurikaan kuullut, mutta tuo Paskiainen oli jotenkin niin nerokkaan loistava, että ajattelin lisätä jonkun herran levyistä ostoslistaani.

Mutta Izehän on aivan loistava.

En oo oikein tästä soolotuotannosta innostunut, mutta ensimmäiset lapsuusmuistot liittyy Hassisen Koneeseen, joten jo kersasta lähtien on jalka heilunut Ismon värkkäämään musan tahtiin. Nytkin oon kolme päivää kuunnellut pelkkiä Sielun Veljiä. On se vaan jumalauta melkosta meininkiä.

Tuo Paskiainen kuulu tänään aamunavauksessa. Oli aika loistava. Äiti kuuntelee vähän enemmänkin tuota Ismoa, siinä sivussa tulee itsekkin välillä kuunneltua. Onhan se ihan hyvää musiikkia.

Ostin eilen uusimman levyn. Sinänsä taattua Ismoa, että mukana on mainioita kappaleita ja sitten pari helevetin ärsyttävää rallia.
Tämä mielikuva syntyy ainakin näin parin kuuntelukerran jälkeen.

Ismon huonoimpia levyjä mielestäni,kun lasketaan mukaan kaikki Siekkarit ja hassisen koneetkin.En tiedä,jokin siinä on vaan mikä ei iske.Minä ja pojat taas upposi loistavasti.Jotenkin tää on vaan tylsä ja tuntuu jotenkin tekemällä tehdyiltä noi progeilubiisit ja sanoituksista en liiemmin pitänyt,se kai suurin ongelma levyllä.

Ismon huonoimpia levyjä mielestäni,kun lasketaan mukaan kaikki Siekkarit ja hassisen koneetkin.En tiedä,jokin siinä on vaan mikä ei iske.Minä ja pojat taas upposi loistavasti.Jotenkin tää on vaan tylsä ja tuntuu jotenkin tekemällä tehdyiltä noi progeilubiisit ja sanoituksista en liiemmin pitänyt,se kai suurin ongelma levyllä.
 
Juuri näin! Toki paranee joka kuuntelukerran jälkeen, mutta kovin hitaasti kuitenkin. Livenä oli tosi tasapaksua.

Niin, olen siis onnistunut tähän ikään saakka välttämään (miltei) täysin Alangon soolotuotantoa (siis Veljien jälkeistä tuotantoa). Nyt kuitenkin uuden levyn myötä hieman asiasta innostuin ja ajattelinkin hankkia samantien pari muutakin keskeistä levyä. Mutta kertokaapa asiaan vihkiytyneet mistä kannattaa aloittaa. Ja minkä tyylisiä ko. levyt ovat. Olen ymmärtänyt, että tyyli vaihtelee kovasti levystä toiseen.
 
Kun Suomi putos puusta on mielestäni melko epätasainen tekele. Nimibiisin lisäksi Meidän Isä on ainoa loistava kappale tuolta levyltä. Biisit ovat äänimaisemaltaan tuolla levyllä paikoin melko pelkistettyjäkin. Äänimaisemassa on myös joitain luonnonääniä mukana.
 
Jäätyneitä lauluja on taas täysin erilainen. Melkoista koneiden käyttöä etc. Silti mielestäni varsin pätevä levy. Huomattavasti menevämpi ja kokeellisempi, kuin edeltävä lätty.
 
Taiteilijaelämää jo perusteltiinkin aika hyvin. Sitä seurannut I-R-T-I on oma suosikkini Alangoon levyistä. Soundimaailma on lähes sama, kuin Taiteilijaelämään , mutta biisit ovat melodisempia, ja vähemmän groovaavia.
 
Sitten tulikin jo Säätiö...
 
Omat Ismo-suosikkini ovat tosiaan I-R-T-I, Hallanvaara ja Taiteilijaelämää. Noista ehkä nopeimmin avautuva on juuri tuo I-R-T-I. Taiteilijaelämää taas avautuu hyvin hitaasti, ja ainakin itselläni kesti yllättävän kauan sen tajuaminen.

Onko muuten tulossa porukkaa kuopion Puijonsarven keikalle perjantaina 31.3? Ite oon menossa katsastamaan kyseisen herran livekuntoa. Ihan mielenkiinnolla ootan kun en oo ennen nähnyt.

Kun Suomi putos puusta on mielestäni melko epätasainen tekele. Nimibiisin lisäksi Meidän Isä on ainoa loistava kappale tuolta levyltä. Biisit ovat äänimaisemaltaan tuolla levyllä paikoin melko pelkistettyjäkin. Äänimaisemassa on myös joitain luonnonääniä mukana.
 
WTF?;)
 
Levyhän on merkkipaalu tai heinäseiväs suomalaisessa musiikkipellossa!
Sieltä löytyy koko Alangon uran yksi kirkkaimmista helmistä: Masentunut ameeba; mikään biisi ei kuvaa vitutusta, ahdistusta ja itsesääliä yhtä osuvasti, rivien välistä löytyy kyllä myös ironiaa (perinteisesti suomalaisille vaikeatajuista).
 
Nimibiisi on yhtä osuva ajankuva suomalaisuudesta kuin jokin Eppujen Murheellisten laulujen maa. Valheita ja onnenpekkoja on kenties yksi aliarvostetuimmista ja piiloonjääneimmistä Alangon mestariteoksista, sanoituksessa taas sitä ironiaa... varmaan siksi menee ohi;)
 
Hetki hautausmaalla: Sehän on shamanistinen kuolimessu eikä biisi!!!
 
Työ -äänikollaasi tuo työn stressin kuvaavasti äänimaiseman keinoin esiin. Tulee ihan hiki kuunnellessa!
 
Rikas, rämä elämä on slaavilaisella ripaskapolkalla päivitetty rappiolla-biisi! Ei voi olla huono!
 
Soita ahdistavan työ biisin jälkeen Tuupovaara-Helsinki niin tuntuu yhtä hyvältä kuin töistä kotiin palatessa.
 
Katsokaa biisien synty/levytystiedot;) !!! Tekemisen ja elämisen makua...
 
Tämä on ässä-levy! Ja mittapuu, mihin voi muita tuotoksia verrata. Näin on.

Perjantaina kuopioon keikalle.

Levyhän on merkkipaalu tai heinäseiväs suomalaisessa musiikkipellossa!
 
On se periaatteessa merkkipaalu. Varsinkin, kun se on Ismon soolouran avauslevy. Tai no, eikös tuo Ismo Alangon Radio -nimikkeellä tehty Lokaa ja Kuita ollut ajallisesti ennen tätä... kuitenkin...
 
Sieltä löytyy koko Alangon uran yksi kirkkaimmista helmistä: Masentunut ameeba; mikään biisi ei kuvaa vitutusta, ahdistusta ja itsesääliä yhtä osuvasti, rivien välistä löytyy kyllä myös ironiaa (perinteisesti suomalaisille vaikeatajuista).
 
Teksti on hyvä, ja kyllä tuon biisin sanomakin sieltä on tunnistettu. Ei ole siitä kiinni. Tuo kappale toimii ihan mukavasti, mutta ei silti iske täysillä. Kunnianhimoinen kappale, ei siinä mitään.
 
Nimibiisi on yhtä osuva ajankuva suomalaisuudesta kuin jokin Eppujen Murheellisten laulujen maa.
 
Nimibiisi onkin klassikko. Hieno tekele ja yksi Ismon parhaista teksteistä minun mielestäni. Tämä teksti oli joku aika sitten ylioppilaskirjoituksissakin lähdemateriaalina. Tosin siihen pääsi joku todella ikävä kirjoitusvirhe mukaan. Itsekin olen joskus vuosia sitten lukiossa vielä ollessani viitannut tähän biisiin, kun tein Ismon sanoituksista ainestoaineen.
 
Valheita ja onnenpekkoja on kenties yksi aliarvostetuimmista ja piiloonjääneimmistä Alangon mestariteoksista, sanoituksessa taas sitä ironiaa... varmaan siksi menee ohi;)
 
Tuo biisi olikin unohtunut meikäläiseltä. Mutta palautui taas mieleen. Vaikka teksti onkin varsin hyvä, sävellys on tuossa jotenkin Alanko-asteikolla heikko. Ja biisi jää siksi - ainakin minun asteikolla - täytebiisiksi.
 
Hetki hautausmaalla: Sehän on shamanistinen kuolimessu eikä biisi!!!
 
Tämä biisi toimii mielestäni erittäin hyvin livenä. Tunnelma on silloin loistavan mystinen. Mutta jotenkin tuo levyversio... tökkii... tiedän, tämä biisi on monilla muilla Alangon ystävillä yksi merkkipaalu. Suhtaudun tähän, kuten Siekkareiden Säkenöivään voimaan: En pidä, vaikka muut fanit pitävät.
 
Työ -äänikollaasi tuo työn stressin kuvaavasti äänimaiseman keinoin esiin. Tulee ihan hiki kuunnellessa!
 
Vittu, nyt muuten pätkii muisti tämän biisin suhteen.
 
Rikas, rämä elämä on slaavilaisella ripaskapolkalla päivitetty rappiolla-biisi! Ei voi olla huono!
 
Biisi, jota en niin ikään ole koskaan ymmärtänyt. En myöskään Rappiolla-biisiä. Tylsä rallatus, Ismo tekee niin paljon parempia biisejä. Rallatuksissa taidot hukkuvat.
 
Soita ahdistavan työ biisin jälkeen Tuupovaara-Helsinki niin tuntuu yhtä hyvältä kuin töistä kotiin palatessa.
 
Tuupovaaraan suhtaudun aika lailla samoin, kuin tuohon Onnenpeikkoihin. Sanoitus toimii, sävellys on taas valju. Jää täytebiisiksi.
 
Katsokaa biisien synty/levytystiedot;) !!! Tekemisen ja elämisen makua...
 
Noita en muistakaan. Itselläni tuo levy on C-kasettina, ja sen kannessa ei noita tainnut ollakaan... CD-versiota olen kyllä kaverilla joskus tutkinut... hetkinen, olikos noissa esim. "Nauhoitettu ullakolla"? Tuo taisi olla Ameeban... hmm... olisikohan siinä kasettiversiossakin lukenut nuo...
 
Pitäisi kyllä ostaa tuo levy CD-formaatissakin. Sitten olisi kaikki soololevyt hyllyssä...
 
Tämä on ässä-levy! Ja mittapuu, mihin voi muita tuotoksia verrata. Näin on.
 
Meidän isä on mielestäni Ismon soolouran ihan kirkkaimpia kappaleita. Se on hieno. Samaten nimikappale on hyvä, mutta muut kappaleet ovat sellaisia, joihin en oikein ole lämmennyt.
 
Levyn ansioksi on toki luettava se, että lähes jokainen kappale on teemaltaan totaalisen erilainen. Joitain se voisi häiritä, mutta minä kyllä nostan sille idealle hattua. Valitettavaa on, että teema-leikkimisestä huolimatta levy ei kokonaisuutena nouse sille tasolle, mihin sillä olisi mahdollisuudet.

Levyn ansioksi on toki luettava se, että lähes jokainen kappale on teemaltaan totaalisen erilainen.
 
Tä? Siinähän on selkeä ongelmanasettelu ja siis teema alusta loppuun. Sehän on myös ainoita levyjä suomalaisessa äänitehistoriassa, missä on alusta loppuun luotu, teemasta lähtevä äänidramaturgia. Vaikka kaikki biisit ovatkin myös yksilöitä.
 
Ne samat elementithän toistuivat myös rundilla.

Tä? Siinähän on selkeä ongelmanasettelu ja siis teema alusta loppuun. Sehän on myös ainoita levyjä suomalaisessa äänitehistoriassa, missä on alusta loppuun luotu, teemasta lähtevä äänidramaturgia. Vaikka kaikki biisit ovatkin myös yksilöitä.
 
Ne samat elementithän toistuivat myös rundilla.
 
Varmasti näinkin. En minä sitä kiistäkään, etteikö levy olisi periaatteessa erittäin nerokas ja kunnianhimoinen. Enkä kiistä sitä, etteikö se olisi merkkipaalu. En vain jotenkin syty levylle kokonaisuutena. Biiseissä on jotain, mikä ei toimi täysin kuunneltaessa. Tai minun korvaani ei toimi.
 
Voi tosin olla, että suurimpia syitä tuohon on se, että itselläni on tuo levy ainoastaan C-kasettina. Kasetin kääntäminen kesken kuuntelusessioiden särkee varmasti sitä kokonaisuutta, minkä kokisi parhaiten, kun kuuntelisi levyn alusta loppuun asti. Pitää joku päivä tässä ostaa tuo ihan CD-formaatissa, niin kaikki soololevyt löytyisivät hyllystä... voisi melkein kaivaa tuolta vaatehuoneen perukoilta siellä muutosta asti lojuneen kasettilaatikon ja etsiä tuon tuotoksen... jos vaikka kuuntelisi sen kertaalleen läpi, ja palauttelisi mieleen, miten nuo biisit oikeasti menivät...

Parhaiten iskee miehen siekkarikausi, mutta uudelta levyltä on nostettava esiin Rakkauden saituri- kertakaikkiaan iskevä raita. Puijonsarveen käy tänään tieni.. :)

Puijonsarveen käy tänään tieni.. :)
 

Kuten myös...

Olipa loistava keikka eilen puikkarissa! Edessä ei kuulunut mitään, mutta noin keskivaiheilta näki lavalle ja kuuli kaikki soittimet hienosti. Se knallihattuinen kitaristi oli kyllä aika kova.

Ismo Alangon haastattelu radio Helsingistä: http://server1.radiohelsinki.fi//IsmoAlanko.mp3

Oijoijoi! Pian tulossa Ismolta uusi DVD (15.11) ja mikä vielä hienompaa Sielun Veljiltä ilmestyy myös CD (22.11) , jossa äijät vetää Tuomari Nurmiota ja muita iskuralleja. Ihmeen hiljaista on muuten ollut. Hitto kun lähtisivät Sielun Veljien kanssa kiertämään ja riehumaan ja jättäisivät ne taidehuuhailut vähemmeäälle joksikin aikaa, niitä ehtii tehdä sitten keinustuolista.