Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Oletan että siellä on monin osin päästy välimiksausten taakse eikä vuoden 1968 miksauspöytä enää kuulu lopputuloksessa. Piggiesin sellot ja cembalo soivat hämmästyttävän hyvin yhteen siinä missä vaikkapa Yer Bluesin ja Helter Skelterin soundivalinnat ehken aavistuksen vaikuttavat siltä kuin niissä olisi otettu etukäteen huomioon (mahdollisen) välimiksauksen ja äänipöydän ynnä tietysti vinyylin luomien rajoitteiden jossain määrin litistävä ja känisyttävä vaikutus.
 
Todistat väkevästi! Melkein kuin
 
https://www.youtube.com/watch?v=_WADLCXdGCk

Niin eikös sun muovipummi pitäny suksii vittuun täältä?

En nyt näitä uusia miksauksia viitsi juuri kuunnella, koska monoversio on parasta, mutta on kyllä raskasta demottelua. Tavallaan kiinnostaa, mutta ei... pysty... esimerkiksi kymmenminuuttista Helter Skelteriä hitaana bluesina.

varakeef: koska monoversio on parasta
 
Samaa mieltä. Se vaan on.

Onko Beatlesin levyillä yhtään kitaraosuutta jossa olisi käytetty vibrakampea?

velipesonen: Onko Beatlesin levyillä yhtään kitaraosuutta jossa olisi käytetty vibrakampea?
 
En ainakaan muista yhtään korvinkuultavaa suoritusta.

varakeef: En ainakaan muista yhtään korvinkuultavaa suoritusta.
 
No enpä minäkään. Olikos se muuten peräti niin että tässä kuusikielisessä Fenderin bassokitarassa, jolla Lennon ja Harrison soittivat, oli vibrakampi? Voisiko Helter Skelterin basso-osuudessa olla vähäsen vibrakammella vääntämistä?

Mitenkäs For Sale-älpyllä, minusta Babys In Blackin soolo ja fillit Im A Loserissa kuulostavat siltä, että Harrisonin Gretschissä oli Bigsby-kampi muutenkin kuin koristeena?

velipesonen: No enpä minäkään. Olikos se muuten peräti niin että tässä kuusikielisessä Fenderin bassokitarassa, jolla Lennon ja Harrison soittivat, oli vibrakampi? Voisiko Helter Skelterin basso-osuudessa olla vähäsen vibrakammella vääntämistä?
 
Helter skelterissä se fjonga tulee minusta vain siitä, että vapaata E:tä lyödään lujaa. Fender VI:ssä on toki kampi, mutta en kuule sitä.

marlin: Mitenkäs For Sale-älpyllä, minusta Babys In Blackin soolo ja fillit Im A Loserissa kuulostavat siltä, että Harrisonin Gretschissä oli Bigsby-kampi muutenkin kuin koristeena?
 
Kyllä!
 
Babys in blackin introssa on kampi, viimeisessä sävelessä. (Vapaa A, käväisee G#:ssä palaten A:han. Sama kai soolon lopussakin.) Im a Loserissa kuulen kaksi kammenkäyttötapausta: kohdassa 1:53 ja 2:18.

Uutta Beatles -dokumenttia pukkaa "Let it be" sessiosta.
Ohjaajana Peter "LOTR ja Bad Taste" Jackson.
 
Työmateriaalina on 55h ennenjulkaisematonta videomateriaalia, sekä 140h audiota.
 
https://www.empireonline.com/movies … tary-using-55-hours-unseen-footage/

Ja tämä vielä lisänä:
 
"Following the release of this new film, a restored version of the original Let It Be movie directed by Michael Lindsay-Hogg will also be made available."

Helsingin Sanomat kirjoittaa myös samasta aiheesta. Kiinnostavalta kuulosti etenkin tämä kohta, joka on ainakin minun ko. sessioista saamieni mielikuvieni vastainen:
 
"Jacksonin mukaan aineistosta käy erityisen hyvin ilmi se, miten hauskaa beatleilla studiossa keskenään oli ... Olin helpottunut huomatessani, miten paljon todellisuus poikkeaa myytistä, Jackson toteaa. On lumoavaa, mutta myös hauskaa, innostavaa ja yllättävän intiimiä nähdä Johnin, Paulin, Georgen ja Ringon työskentelevän yhdessä, luovan kappaleita jotka ovat nykyisiä klassikkoteoksia.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005983155.html

Kadonneeksi luultu vuoden 1966 Top Of The Pops-esiintyminen on löytynyt Meksikosta. Tämä oli ainoa kerta, kun Beatles esiintyi ohjelmassa livenä. BBC pyyhki nauhan, mutta Liverpoolissa joku oli nauhoittanut sen omalla 8 millin videokamerallaan. https://www.bbc.com/news/entertainm … WS1xueDknWHl5b3OCGeTruXZu6GwGh4yH3U

(Sisältää ripauksen juonipaljastusta)
 
The Beatles oli yhtye, joka lauloi jee jee jee ja käyttäytyi sekä pukeutui hienosti. Paitsi että ei lopulta ollut mitään noista. Mutta ovat päätyneet monenlaiseen fiktiiviseenkin filmiin vuosien beatsaatossa. Yksi parhaista on ollut Across the Universe, jossa ihan hyvä tarina sai kaverikseen mainiosti uusiotuneita versioita FabFouriksien nerokkuuksista.
 
Yesterday-filkkaa kehuttiin parissa radio-ohjelmassa. Jossain lehtijutussa taidettiin suhtautua vähän kyynisemminkin. Itse koettuna oli liikaa romanttista, komediallista hömppäilyä. Kun elokuvan idea oli sinänsä mainio: entä jos the Beatlesia ei olisi ollutkaan. Miten biisit toimisivat ensi kertaa nyt kuultuna? Hyvä tarina hukattiin höttöilyyn, kun olisi kaivettu vahvempia pohjavesiä tarinan pohjustukseen. Ainesta olisi riittänyt. Ikään kuin käsikirjoittaja ja ohjaaja olisivat kävelleet kliseekauppaan, ottaneet hyllystä viime hetkiä, rakastaako vai ei, klassisia ahneita managereita...
 
Parasta oli loppupuolen (nyt seuraa juonipaljastusta mahdollisille katsojille) kohtaaminen John Lennonin kanssa. Lennonin, joka ei ollut kuollutkaan, joka ei koskaan ollut missään soitin- ja lauluyhtyeessä.
 
Musiikin laatuisuutta ei mikään eikä kukaan pysty tappamaan. Elokuvassakin toimi coverit ihan ok.
 
Mutta käsikirjoittajat ja ohjaaja: minne hukkasitte loistavan idean?

Olisi hauska lukea tai nähdä fiktio nykypäivän maailmasta jossa Beatlesia ei olisi lainkaan ollut.

velipesonen: Olisi hauska lukea tai nähdä fiktio nykypäivän maailmasta jossa Beatlesia ei olisi lainkaan ollut.
 
Pelottavaa, jos se olisikin parempi. Musiikki uusiutuisi nopeammin, eikä kierrätys olisi voimasana.

texjazz: Pelottavaa, jos se olisikin parempi. Musiikki uusiutuisi nopeammin, eikä kierrätys olisi voimasana.
 
Jossain vaiheessa muodostui kliseeksi sanoa että nykymusiikki on loputonta Beatlesin ja Black Sabbathin kopiointia eri suhteissa. Enää se ei kai ole edes sitä vaan kierrätyksen on korvannut seuraava askel siitä hieman vähemmän omaperäiseen suuntaan, mikähän tuo nyt sitten olisi.
 
Antoiko Beatles maailmalle enemmänkin kierrätettävää musiikillista materiaalia ja jonkinlaisen maailmankatsomuksen, kuin sen mitä sen olisi ehkä pitänyt antaa eli hyvän esimerkin?

texjazz: Yesterday-filkkaa kehuttiin parissa radio-ohjelmassa... Mutta käsikirjoittajat ja ohjaaja: minne hukkasitte loistavan idean?
 
Näin juuri. Elokuvan ideahan oli suorastaan loistava ja alkumetrit vaikuttivat himputin lupaavilta, mutta sitten homma lässähti keskinkertaiseksi romanttiseksi pläjäykseksi ja melkeinpä saman vitsin kertaamiseksi. Richard Curtisilta ja Danny Boylelta olisi voinut odottaa parempaa, mutta eivätpä ne nimitekijätkään aina onnistunutta lopputulosta takaa.

Onko George Martin Beatles-tarinan paha poika?!?