Rock, pop, alternative ›

Jotenkin vain tökkii se perusajatus, että liverpoolilaisten pitkätukkien tuotantoa mennään sörkkimään varsinkin kun kaksi on jo siirtynyt taivaalliseen Cavern-clubiin tai jonnekin ja heiltä on pirun (sananmukaisesti) vaikea enää saada mielipidettä. Eri asia olisi, jos tehtäisiin itse omat versiot; siis soittaen, laulaen, sovittaen jne.
 
Onneksi ei itse tarvitse olla noin kapeakatseinen. Mielestäni ihan mitä tahansa voi ns. mennä sörkkimään jos se vain tehdään hyvällä maulla, niin kuin tässä tapauksessa on tehty. Kun Beatles on kaikkiaan kuitenkin niin loppuun kulutettu bändi biisien suhteen niin tällaiset uudet versiothan ovat vain virkistävä kokemus ja ehkä taas antaa hetken pidemmän elinajan niillekin kappaleille. Jopa nykynuorisokin saattaa jälleen bändin löytää, kun se saadaan tällaisella julkaisulla nostettua taas esille. Tärkeää on kuitenkin se, että tällaiset julkaisut pidetään laadullisesti korkealla, että ei käydä kusemaan kenenkään haudalle.

Eikös Octopus's Gardenia oltu hidastettu ihan reilusti? Ja niin taisi olla Lucyssakin...?

Ei meillä fanaatikoilla mene herne nenään, sillä Beatles kestää kohupaljastukset, Naked -julkaisut, FBI:n, ruosteen, veronmaksajainkeskusliiton, remixit, serkunjonkasisarpuoliolitöissäapplessasiivoojanamuistelmat, tosi-tv:n, Törhösen elokuvat, minätykkäänsiitäyesterdaystamuttaenniistärämpytyksistä, huonosti keitetyn hernekeiton ja jopa tämän suomalaisen marraskuun.
 
No tämähän on totta. Alkuperäisjulkaisut ovat lajissaan sen verran järkähtämättömiä kulmakiviä, että ei niiden asema horju, vaikka mitä tekisi.
 
Kuuntelin netistä tuon Loven kerran läpi, kyllä se ihan hyvältä kuulosti ja mielenkiintoisia juttuja oli paikka paikoin. Kuulosti itse asiassa juurikin sellaiselta, miltä esityksen taustalle tehty musiikki tuppaa kuulostamaan, monin paikoin. Mikään ei varsinaisesti tökkinyt, eipä tosin mitään uskomattomia uusia ahaa-elämyksiäkään tullut. Mitään tässä ei kuitenkaan ainakaan ole menty pilaamaan tai turmelemaan, se on selvä. Rahastuksestakin on ihan turha puhua, kun koko plätyn voi kuunnella netistä laillisesti ja ilmaiseksi ennakkoon, ja sen perusteella tehdä ostopäätöksensä. Jos ei tykkää, ei ole pakko ostaa, ja ne vanhat eivät tosiaan tästä miksikään muutu.

Eikös Octopus's Gardenia oltu hidastettu ihan reilusti? Ja niin taisi olla Lucyssakin...?
 
Ainakin Tomorrow Never Knowsin alkusäettä oli hidastettu. Postista tuli eilen ilmoitus että levy on tullut, parin viikon päästä käyn sen hakemassa kun on rahaa. Tilasin sen erikoispainoksen, missä on CD ja DVD.
 
Täytyy sanoa että suorastaan mykistyin kun kuuntelin uudestaan tuon While My Guitar Gently Weepsin. Tuollaisena se olisi pitänyt White Albumillakin olla (vaikkei siinäkään versiossa mitään vikaa ole). Tuon paremmaksi ei voi enää pistää, kuin mitä tuo Love-versio on.

Mistä tuo "Love" muuten tulee? Onkos siinä jokin juju? Kuulostaa mun korvaani jotenkin kornilta koko homma. Olen epä(ja ennakko-)luuloinen.

Onneksi ei itse tarvitse olla noin kapeakatseinen.
 
Se on hienoa, että sinä pidät. Turhaan kuitenkaan muiden avarakatseisuutta epäilet, vaikkeivät nuo uusioversiot innostaisikaan. Yhtälailla voisi sanoa, että Lovesta pitäminen johtuu vain siitä, että on kiva esittää modernia musadiggaria, joka nauttii siitä että saa horjuttaa liian korkealle jalustalle nostettuja dinosauruksia...
 
Minulle nuo neljä biisiä, jotka kotisivun kautta kuuntelin, eivät antaneet mitään sellaista uutta ja ennenkaikkea tarpeellista, joka aiheuttaisi välittömän innostumisen ja ostoreaktion. Tod. näk. ihan yhtä vähän kiinnostaisi, jos Sibeliuksen sinfoniat sekoitettaisiin keskenään tai Täällä Pohjatähden alla ja Musta rakkaus pätkittäisiin yhdeksi ja samaksi kirjaksi, Onneksi tuossa ei mihinkään hooked on classics -linjalle ole lähdetty, mutta minun pienessä maailmassani ei silti noita versioita tarvita. Kun haluan kuulla itselleni uutta musiikkia, niin sitä voin tehdä järkevämminkin kuin päivitettyjen Beatles -sikermien avulla.
 
Diggailkaa ihmeessä, mutta turha korostaa omaa erinomaisuuttaan arvostelemalla niitä, jotka eivät diggaa.

Tarkoitin vain sanoa, että ihan hyvin voi diggailla tai olla diggaamatta, mutta ihan turha tällaisesta julkaisusta on mitenkään närkästyä tai vetää herneitä nenään - ei sen olemassaolo ole mitenkään keneltäkään tai mistään pois.

Tarkoitin vain sanoa, että ihan hyvin voi diggailla tai olla diggaamatta, mutta ihan turha tällaisesta julkaisusta on mitenkään närkästyä tai vetää herneitä nenään - ei sen olemassaolo ole mitenkään keneltäkään tai mistään pois.
 
Juu ei, me beatlefundamentalistit hyväksymme kuitenkin kapeakatseisina (tässä viitataan tietenkin myös Lennonin huonoon näköön) vain yhden totuuden :)
 
Olen tässä viime päivinä kuunnellut Damnedin Help-coveria ja se on aivan hulvaton.
 
Heitetään tähän nyt kevyt merseybeat aiheinen visailu keventääksemme tunnelmaa, kun tuolla mnetin home-sivulla on ttp://muusikoiden.net/uutiset/?id=864 juttu. Mistä bändi on nimensä todennäköisesti raapaissut?

Juu ei, me beatlefundamentalistit hyväksymme kuitenkin kapeakatseisina (tässä viitataan tietenkin myös Lennonin huonoon näköön) vain yhden totuuden :)
 
Olen tässä viime päivinä kuunnellut Damnedin Help-coveria ja se on aivan hulvaton.
 
Heitetään tähän nyt kevyt merseybeat aiheinen visailu keventääksemme tunnelmaa, kun tuolla mnetin home-sivulla on ttp://muusikoiden.net/uutiset/?id=864 juttu. Mistä bändi on nimensä todennäköisesti raapaissut?
 
Sugarplum fairy on muistaakseni slangi-ilmaisu huumediilerille. Joka tapauksessa Lennon laskee A Day In The Lifen Anthology-version tms. outtaken käyntiin "sugarplum fairy, sugarplum fairy" -fraasilla.

Sugarplum fairy on muistaakseni slangi-ilmaisu huumediilerille. Joka tapauksessa Lennon laskee A Day In The Lifen Anthology-version tms. outtaken käyntiin "sugarplum fairy, sugarplum fairy" -fraasilla.
 
No niin, oikea vastaus tuli tässä.

Diggailkaa ihmeessä, mutta turha korostaa omaa erinomaisuuttaan arvostelemalla niitä, jotka eivät diggaa.
 
Jos oot yhtään noita mun viestejä lukenut niin en todellakaan ole mistään tuollaisesta puhunutkaan vaan siitä, että Beatles tuntuu olevan monille niin pyhä, että sen materiaaliin ei saisi missään nimessä kajota. Ei mulla ole mitään sitä vastaan jos joku ei tuosta pidä, mutta tuollainen ihmeellinen ajattelu, että materiaaliin ei saisi kajota, niin se on se mitä en ymmärrä.

mutta tuollainen ihmeellinen ajattelu, että materiaaliin ei saisi kajota, niin se on se mitä en ymmärrä.
 
Ihmiset nyt suhtautuu ihailemiinsa bändeihin puritaanisesti. Ei siinä kuulukkaan olla järkeä. Sitäpaitsi Beatles on maailman paras bändi. Heh juu. Love oli ennakkoluuloistani huolimatta aivan mahtava. Martin on kyllä melkoonen visionääri. Tollanen läpileikkaus bändin musaan. Paras best of - levy ikinä, sanoisin. Vaikkei toi virallisesti sellanen olekaan.

Piitlesvisailua part 101: Luetelkaa ainakin pari biisiä, jossa sir Paul on itse rumpalina Beatles-nimen alla

Piitlesvisailua part 101: Luetelkaa ainakin pari biisiä, jossa sir Paul on itse rumpalina Beatles-nimen alla
 
No siis Ballad of John and Yoko tietysti, olisikohan toinen voinut olla Back in the USSR. Oli niitä varmaan muitakin, mutta alkaa triviatieto häipyä mielestä...

Lisäksi oiskohan ainakin Wild Honey Pie ja Why Don't We Do It In The Road ?
 
E: Dear Prudence?

Varmana tuolta Ballad of..., Wild Honey Pie ja Why Don't We...
 
Tuo Dear Prudence onkin mielenkiintoinen, täytyy tarkistaa. Ja kyllä muuten soittaakin, kun Ringo otti hatkat.

Tuo Dear Prudence onkin mielenkiintoinen, täytyy tarkistaa.
 
Tarkistuksen jälkeen totean, että myös Back in the USSR:n nauhoittaminen ajoittui siihen saumaan, jossa Ringo oli lähtenyt lätkimään.

Tarkistuksen jälkeen totean, että myös Back in the USSR:n nauhoittaminen ajoittui siihen saumaan, jossa Ringo oli lähtenyt lätkimään.
 
No niin, myös Kenkkuselle pyhiinvaellusretki Liverpooliin, jahka olen tarkastanut loton. Ja teen sen nyt. Kaksi oikein parhaimmillaan seitsemällä rivillä, joten tehdään se sitten myöhemmin...

Tarkistuksen jälkeen totean, että myös Back in the USSR:n nauhoittaminen ajoittui siihen saumaan, jossa Ringo oli lähtenyt lätkimään.
 
Juu, paul soittaa ussr:llä rumpuja.

Olin ajatellut jättää "Loven" kirjaston varaan, mutta sitten sisään ratsasti mies palavalla piirakalla, ja käski minun... No joo. Levy tuli sitten hankittua paikallisesta levykaupasta (jätin samalla tilauksen sisään myös tuosta cover-kiekosta, jolla Lemmy ja muut heavylegendat soittavat the Beatlesin biisejä).
 
"Love" jätti kahden kuuntelukerran jälkeen vähän ristiriitaisen olon. "Abbey Roadin" loppupotpurin mieleen tuova albumi on sinänsä toimiva, mutta alkuperäisiin versioihin on kehittynyt vuosien varrella sellainen tunneside, että uudet tulkinnat särähtävät hieman korvaan. Tekijöiden ammattitaitoa ei kuitenkaan voi kiistää. Eri biisejä yhdistelty toisiinsa hienosti.
 
Kommentoin lisää hieman myöhemmin, jahka pääsen vielä paremmin sisälle "Loven" maailmaan.